Musiikkibisnes ›

Siis anteeksi mitä häh. Koska olet maksanut tv-luvan, sun tekemiäsi biisejä pitäisi soittaa radiossa (ja/tai televisiossa), jotta saisit Teosto-korvauksia?
 

 
No totta vitussa, koska niitä on levytettykin ja varmasti on myös esim. Yle:n maakuntaradioissakin ko. äänitteet ovat, kuten myös monilla kaupallisilla kanavilla. Soisi soivan ja etenkin juuri Yle:n maakuntaradioissa, jotka ovat näköjään lista-ajatteluineen vain monikansallisten levy-yhtöiden temmellyskenttiä.
 
Paikallisille tekijöille musiikillaan on oltava paikkansa paikallisasioita käsittelevissä ohjelmissa!!! Tämä, jos mikä, koskee etenkin Yle:ä!
 
Olen myös Teoston jäsen, ja näyttöjäkin on olemassa mm. pariin luonto-aiheiseen sarjaan TV 2 Pikku Kakkoseen tehtyinä. Osataan sitä täällä Itä- Suomessakin ilman Arabianrantaa ja Sibistä; toki omakohtaisesti ainakin rajoitteeni tuntien, eikä suinkaan silti tekemisiäni häveten.
 
No, kuikin m-nettisivusi ja tein nopean päätelmän siitä, että sinullakin on osaamista.
Jos näyttöjä minulta vaadit, niin voin laittaa, kun vain paljastat anonyymisi takaa kuka olet ja osoitteen minne näytteen laitan.
 
Se siitä.
 
Hyvää Joulua!

Olin pari vuotta sitten mukana Sibiksen Hittitehdas-koulutusohjelmassa jossa oli tarkoituksena opiskella musiikin teon ja bisneksen yhdsitämistä. Eli tehdä amatöörisäveltäjistä/sanoittajista musiikintekijöitä joilla olisi oma portfolio biiseistä joita voisi sitten tarjota artisteille tai kustantajille. Tuolla paljastui hyvin se, kuinka raadollista ja piiri pieni pyörii-touhua musiikkiala on Suomessa. Samat tekijät vääntävät biisejä monille artisteille ja jalan saaminen oven rakoon on todella vaikeaa, ellet tunne oikeita ihmisiä. Näinhän se on tietysti vähän joka alalla.
 
Koulutuksen hyviä puolia oli se, että oppi välttämään pahimmat karikot niin sävellysten kuin sanoitustenkin osalta, eli että älä ainakaan tee näin, jos haluat kappaleesi joskus soivan jossain. Huono puoli olikin sitten se, että tuo muotti johon nykyisin biisit pitäisi pusertaa niin että ne noteerattaisiin edes jossain, on todella kapea. Eipä tullut meikäläisestä hittibiisimaakaria.
 
Esim: Jos Antti Tuiskun (tai kenen tahansa idols-sankarin levylle) on tarjolla 150 biisiä, ja levylle päätyy 15, niin miksi siellä ei ole yhtään hyvää biisiä mukana? Uskon, että rannalle jää paljon parempiakin biisejä kuin levylle päätyneet, mutta kun ei tunne oikeita ihmisiä jne. blaah, blaah... Väsynyttä tilitystähän tämä on mutta kuitenkin.

Olin pari vuotta sitten mukana Sibiksen Hittitehdas-koulutusohjelmassa jossa oli tarkoituksena opiskella musiikin teon ja bisneksen yhdsitämistä. Eli tehdä amatöörisäveltäjistä/sanoittajista musiikintekijöitä joilla olisi oma portfolio biiseistä joita voisi sitten tarjota artisteille tai kustantajille. Tuolla paljastui hyvin se, kuinka raadollista ja piiri pieni pyörii-touhua musiikkiala on Suomessa. Samat tekijät vääntävät biisejä monille artisteille ja jalan saaminen oven rakoon on todella vaikeaa, ellet tunne oikeita ihmisiä. Näinhän se on tietysti vähän joka alalla.
 
Koulutuksen hyviä puolia oli se, että oppi välttämään pahimmat karikot niin sävellysten kuin sanoitustenkin osalta, eli että älä ainakaan tee näin, jos haluat kappaleesi joskus soivan jossain. Huono puoli olikin sitten se, että tuo muotti johon nykyisin biisit pitäisi pusertaa niin että ne noteerattaisiin edes jossain, on todella kapea. Eipä tullut meikäläisestä hittibiisimaakaria.
 
Esim: Jos Antti Tuiskun (tai kenen tahansa idols-sankarin levylle) on tarjolla 150 biisiä, ja levylle päätyy 15, niin miksi siellä ei ole yhtään hyvää biisiä mukana? Uskon, että rannalle jää paljon parempiakin biisejä kuin levylle päätyneet, mutta kun ei tunne oikeita ihmisiä jne. blaah, blaah... Väsynyttä tilitystähän tämä on mutta kuitenkin.
 
Näinpä!
 
Tuplapussat tuosta yllä olevasta kokemuksellisesta totuuden julkituonnista.
 
Tähän totuuteen sain itsekin vahvistuksen eräältä hyvin merkittävältä sanoittajalta, jonka pari tekstiä olen säveltänyt ja ne ovat päätyneet äänitteillekin, tosin vain ei kenenkään tunnetun artistin, vaikka teoksina pärjäävät varmasti tunnetuimpienkin tekijöiden rallien joukossa ansiokkaasti.

Jos Antti Tuiskun (tai kenen tahansa idols-sankarin levylle) on tarjolla 150 biisiä, ja levylle päätyy 15, niin miksi siellä ei ole yhtään hyvää biisiä mukana?=suuri epäyhtälö

Esim: Jos Antti Tuiskun (tai kenen tahansa idols-sankarin levylle) on tarjolla 150 biisiä, ja levylle päätyy 15, niin miksi siellä ei ole yhtään hyvää biisiä mukana? .

Hmmm, pitäisi ehkä määritellä "hyvä" biisi. Eikös toi ole aika subjektiivinen asia?

Hmmm, pitäisi ehkä määritellä "hyvä" biisi. Eikös toi ole aika subjektiivinen asia?
 
Juuri sitähän se on. Subjektiivinen minun osaltani mutta myös sen porukan osalta, joka levylle päätyvistä biiseistä päättää. Ja heillä on yleensä jonkinlainen näkemys siitä, mitä ihmiset haluavat kuulla ja mikä myy. Hittibiisien kirjoittamisessahan pitää useasti asennoitua juuri kohderyhmän asemaan eikä vääntää välttämättä sitä omasta mielestään parasta kamaa. Itse en tähän ole ainakaan vielä pystynyt. Toki sanotaan myös, että hyvä biisi on aina hyvä biisi ja menestys riippuu vaan siitä, että oikealla kappaleella on oikea esittäjä.

Mun mielestä on biisi, artisti ja kohderyhmä. Jos joku noista kolmesta ei täytä paikkaansa ja/tai löydä toisiaan ei yhtälö toimi. Loput on sit subjektiivisuuden maailmaa jossa voi sekoilla kaalinsa solmuun jos niin haluaa.
 
Tai sit voi vaan duunaa musaa ja diggailla!

Mun mielestä on biisi, artisti ja kohderyhmä. Jos joku noista kolmesta ei täytä paikkaansa ja/tai löydä toisiaan ei yhtälö toimi. Loput on sit subjektiivisuuden maailmaa jossa voi sekoilla kaalinsa solmuun jos niin haluaa.
 
Tai sit voi vaan duunaa musaa ja diggailla!
 
Nimenomaan!
 
Kuitenkin juuri tuo, kuinka ne löytää toisensa on sitten taas oma lukunsa, joka on muutakin kuin subjektiivisuuden maailmaa. Tuskin nyt sitä tarkoititkaan. Piti vaan nussia pilkkua. :)
 
Mulla oli muuten lapsena Pilkku -niminen hamsteri, josta syystä tuo yks sanonta aina kuulostaa vähän kyseenalaiselta.

Wanha on ketju, mutta vanha on artikkelikin mitä lainaan, enkä nyt muuta otsikkoa alkuun löytänyt... :) Törmäsin sattumalta Asikaisen vanhaan 2003-vuoden City-lehden haastatteluun... http://www.city.fi/artikkeli/Tytt%F6popin+kummiset%E4/841/
 
Miehen sävellyshistorian tietäen, tämä oli minun mielestä aika mielenkiintoisesti sanottu (erityisesti kolme viimeistä lausetta): "Ostan paljon levyjä työni puolesta, mutta en pysty kuuntelemaan mitään loppuun jazzia ja progea lukuun ottamatta. 30 sekuntia riittää, sitten heilahtaa kaukosäädin. Suuri osa nykymusiikista on pelkkää äänitapettia. Kaikki soundiratkaisut ja melodiat ovat sellaisia, että tyhmäkin ne ymmärtää. Nykyään tehdään uskomatonta paskaa. On hyvä, jos kappale elää kolmekin kuukautta."
 
Nerokkuus tällaisessa "hittitehtailussa" onkin minun mielestä se, miten löydetään se "voi kun tuon olisin keksinyt!" -osaston lapsellisen helppo ja tarttuva koukku, tuotetaan siihen nykypäivän trendisoundit, sovitetaan (vai vesitetään) sointurakenne sekä muu melodia kenen tahansa musiikin satunnaiskuluttajan helposti nieltäväksi jne. Ja sitten tietysti markkinoidaan niin maan prkleesti, parhaassa tapauksessa jonkun parikymppisen laulutillukan kera.
 
Toisaalta ärsyttää, kuinka samasta sapluunasta väännettyjä, C-Am-F, ja samalla hyvin vähän liikkuvalla laulumelodialla varustettuja tusinatuotoksia koko musiikkibisnes on täynnä, erityisesti Amerikan suunnalta pukkaavista. Ja tuo johtuu juuri nimenomaan tuosta "hittireseptien", formaattiradion yms jahtaamisesta...tietenkin.
 
Mutta on se tiettyä neroutta se tuo Asikaisenkin menestys, vaikka tuo sama lausunto vois päteä hänenkin tuotoksiinsa...

Sinap: Poikkeus vahvistaa säännön.
 
Ainut, joka todella ansaitsee menestyksensä..ei ilmeisesti ihan suoraan trukista kisaan hypänny.
 
No laulaminen eri taito kuin säveltäminen itse en osaa laulaa no ääntä kait olisi (en väitä itse mutta olen kuullut) mutta sävelkorvan tarkkuus ei välttämättä. ja autotunet tms ei kiitos.

lukethesis: Wanha on ketju, mutta vanha on artikkelikin mitä lainaan, enkä nyt muuta otsikkoa alkuun löytänyt... :) Törmäsin sattumalta Asikaisen vanhaan 2003-vuoden City-lehden haastatteluun... http://www.city.fi/artikkeli/Tytt%F6popin+kummiset%E4/841/
 
Miehen sävellyshistorian tietäen, tämä oli minun mielestä aika mielenkiintoisesti sanottu (erityisesti kolme viimeistä lausetta): "Ostan paljon levyjä työni puolesta, mutta en pysty kuuntelemaan mitään loppuun jazzia ja progea lukuun ottamatta. 30 sekuntia riittää, sitten heilahtaa kaukosäädin. Suuri osa nykymusiikista on pelkkää äänitapettia. Kaikki soundiratkaisut ja melodiat ovat sellaisia, että tyhmäkin ne ymmärtää. Nykyään tehdään uskomatonta paskaa. On hyvä, jos kappale elää kolmekin kuukautta."
 
Nerokkuus tällaisessa "hittitehtailussa" onkin minun mielestä se, miten löydetään se "voi kun tuon olisin keksinyt!" -osaston lapsellisen helppo ja tarttuva koukku, tuotetaan siihen nykypäivän trendisoundit, sovitetaan (vai vesitetään) sointurakenne sekä muu melodia kenen tahansa musiikin satunnaiskuluttajan helposti nieltäväksi jne. Ja sitten tietysti markkinoidaan niin maan prkleesti, parhaassa tapauksessa jonkun parikymppisen laulutillukan kera.
 
Toisaalta ärsyttää, kuinka samasta sapluunasta väännettyjä, C-Am-F, ja samalla hyvin vähän liikkuvalla laulumelodialla varustettuja tusinatuotoksia koko musiikkibisnes on täynnä, erityisesti Amerikan suunnalta pukkaavista. Ja tuo johtuu juuri nimenomaan tuosta "hittireseptien", formaattiradion yms jahtaamisesta...tietenkin.
 
Mutta on se tiettyä neroutta se tuo Asikaisenkin menestys, vaikka tuo sama lausunto vois päteä hänenkin tuotoksiinsa...
 
Moni puhuu ristiin. ja todellakin suurin osa musiikista jotain sanoin kuvaamatonta. ps. huomasin minäkin että vanha ketju mutta tapanahan jatkaa vanhassa eikös eikä alotitaa uutta?

heliopolis: Laittaa demoja/MP3 tiedostoja kustannustoimittajille?
 
http://areena.yle.fi/audio/372365 (Pop-Talk: Osta hyvä laulu)
 
Siinä voisi ehkä olla, yksi tapa (esitysaikaa on muuten vain 2 päivää jäljellä)