Rock, pop, alternative ›

Kulkunen: Mutta Special Editionin biisit näyttäisivät olevan ihan oikein.
 
Eli jos tulee Jonathania helposti ikävä, niin kannattanee kuunnella tuota..

Näin äkkiseltään The Incident kuulostaa kyllä mielenkiintoisemmalta ja kestävämmältä kokonaisuudelta kuin tuo Fear of a Blank Planet, joka tosiaan nuupahti kasaan liian äkkiä, ei sitä enää jaksa kuunnella. Tämä uusi pitäisi käydä läpi nimenomaan tuollaisena yhtenä pitkänä pötkönä, muutenhan tämä koostuu lähinnä miniatyyrikappaleista ja fragmenteista, joista monien ei edes kuulu olla itsenäisiä biisejä vaan osasia isossa teosmaisessa kollaasissa. Siksi tuosta hankalasti hahmoteltavasta kokonaisuudesta jääkin mieleen lähinnä niitä "hyviä kohtia". Sitä että miten nämä osaset loppujenlopuksi toimivat kokonaisuudessa ja suhteessa toisiinsa jää nähtäväksi, vaatii lisää kuuntelua.
 
Kakkoslevylle jätetyn neljän yksittäisen raidan tarpeellisuudesta tämän kokonaisuuden rinnalla voi olla montaa mieltä, mutta jos tuota miettii bonus-ep:nä, niin hyvä juttuhan se on.
 
Drawing the Linen lennokas kertsi on ihan piristävä, kerrankin Wilson laulaa vähän rohkeammin ja repäisevämmin kun aiemmin se aneemisuus on alkanut melkein jo vituttaa :)
 
Onkohan tuo "Circle of Manias" viittaus Pasolinin Salò-elokuvaan, sehän on jaettu neljään osaan: Anteinferno, Circle of Manias, Circle of Shit, ja Circle of Blood.

Ostin ton levyn tuossa keskiviikkona. Hirveet odotukset oli kun etenkin Fear of the Blank Planet ja Deadwing on niin hiton kovaa kolahtanu, mutta sitten petyinki vähän. Jokin ei vaan sytyttäny etenkään ekalla levyllä, vaikka olikin pari hienoa hetkeä, kuten Time Flies ja sitten se Circle of Manias. Toisella levyllä Bonnie the Cat kolahti kovaa, mutta muuten jäi levy pettymykseksi. Pitää vielä kuunnella jos se vaikka aukenisi hiljalleen.

Pari tuntia sitten kävi setä audioliikkeestä säätämässä minun stereosoundia. Samaan aikaan tipahti Deadwing-DVDA postiluukusta ja nyt sitä tässä kuuntelin. Enpä tiennyt, että nimibiisin intron taustalla kuuluu junan jarrutusääniä. Ei helevetti. Tässähän on vaikka mitä!
 
MUTTA MISSÄ ON INSIDENTTI RHINOLTA!

A.l: Enpä tiennyt, että nimibiisin intron taustalla kuuluu junan jarrutusääniä. Ei helevetti. Tässähän on vaikka mitä!
 
Hmmm. Jotain 92kbps-versiota oot ennen kuunnellu? Kyllähän ne äänet on aika selkeet. Ja taitaa muuten olla metro kyseessä: siellä kuuluu myös jossain välissä "mind the gap"-kuulutus. :)

Ali: Hmmm. Jotain 92kbps-versiota oot ennen kuunnellu? Kyllähän ne äänet on aika selkeet. Ja taitaa muuten olla metro kyseessä: siellä kuuluu myös jossain välissä "mind the gap"-kuulutus. :)
 
No en sentään. Tukkoiseksi olen itse ajan kanssa kaiuttimeni säätänyt niin on ollut kaikki tuollainen vähän pimennossa. Nyt on kirkasta kuin jääkarhun ahterissa!

Ykköslevy kerran kuunneltu ja vaikutti kyllä heti aika hyvältä matskulta. Mukavasti oli heti sellaisia kerrasta tarttuvia koukkujakin mukana. Itse asiassa ei ole mikään kuulemani PT-levy näin kovaa ekalla kerralla iskenyt. Taidanpa kuunnella tuon "pääteoksen" muutamaan kertaan, ennenkuin edes siirryn kakkoslevyn pariin.

Hyvältä tämä uusikin kuulostaa, mutta minusta PT on aina kuulostanut jotenkin turhan harkitulta ja kliiniseltä bändiltä.

Löytyy vihdoin Spotifysta tuo uusinkin. Ainakin kaksi ekaa biisiä lupaa hyvää :)

StoRBa: Löytyy vihdoin Spotifysta tuo uusinkin. Ainakin kaksi ekaa biisiä lupaa hyvää :)
 
Vihdoin? Johan levy maanantaina ilmestyi. :) Mun mielestä hienoa ostaa fyysinen levy rahalla, kun Spotify tarjoaa sen ilmaiseksi erittäin pian (äänenlaatu ja kansitaide tarkoituksella jätetty pois tästä mietteestä). Näin siis tällä viikolla jo kävi kun postilla kesti toimittaa levy kotiin.

bubu: Vihdoin? Johan levy maanantaina ilmestyi. :) Mun mielestä hienoa ostaa fyysinen levy rahalla, kun Spotify tarjoaa sen ilmaiseksi erittäin pian (äänenlaatu ja kansitaide tarkoituksella jätetty pois tästä mietteestä). Näin siis tällä viikolla jo kävi kun postilla kesti toimittaa levy kotiin.
 
Eipä sitä kukaan kielläkään, etteikö olisi hienoa.

Piti tilata ihan normi cd kun ei tuota special editionia kehtaa autossa ja töissä kuunnella...

Tänään keikka:). Itse en pääse paikalle joten pankaas tullen sitten aikanaan raporttia/settilistaa kehiin kitoos!

Regalis Apertura: Tänään keikka:). Itse en pääse paikalle joten pankaas tullen sitten aikanaan raporttia/settilistaa kehiin kitoos!
 
Tänäänhän keikka on toki Clevelandissa. Sieltäkin voi joku varmasti raporttia heittää, mutta jos Helsingin keikalta moista haluat, niin keikkahan on vasta 21. lokakuuta. ;)

Heh jotenkin arvasin että kaveri kusetti meikäläistä;)... En oikein ole seuraillut keikka-aikatauluja viime aikoina. Okei my bad. Hmm miksei Clevelandinkin settilista kiinnostaisi:)...

Mielenkiintoista, levy kun on ilmestynyt niin keskustelu on tyssännyt melkein täysin :D
 
Enpä ole vieläkään kakkoslevyyn edes koskenut, säästelen jälkiruoaksi. Muutaman kerran pyöräyttänyt ykköslevyn ja paremmaksi vain muuttuu. Edellislevy oli parilla ekalla kuuntelulla "ihan hyvä", seuraavalla parilla kerralla "ihan älyttömän hyvä" ja siitä parin kerran jälkeen en olekaan kuunnellut levyä kokonaisuudessaan kertaakaan, vaan soitan pelkän Anesthesizen...
 
Tämä on nämä ensimmäiset kuuntelukerrat kuulostanut "ihan älyttömän hyvältä" kerta kerran jälkeen. Jospa se tarkoittaisi pitkää ikää. Porcupinella on tavallisesti levyillään aina muutama itseäni suunnattomasti ärsyttävä melodia tai osio, mutta tältä levyltä sitä ei ole löytynyt. Se ehkä pikkaisen pännii että kaikkien heviriffien pitää olla aina "vekkulissa" tahtilajissa. Joskus ne kuulostaa luonnolliselle (Blind Housen pääriffi), mutta monesti ne vaikuttavat sellaselle, että "tätähä progeehan ne jotkut odottaa PT:n levyllä kuulevansa". Ja kun PT:n vitostahdit eivät vain koskaan rullaa, niinkuin Toolin vastaavat...
 
Lyriikoita en ole uskaltanut keskittyä kuuntelemaan, melkolailla tappoi fiilikset edellislevyn kanssa vähäksi aikaa. Kannattaisiko niille tällä kertaa antaa tilaisuus?
 
Edit: enkä ymmärrä joidenkin puhetta siitä, ettei tältä levyltä jää mitään päähän. Häh? Täynnänsä tarttuvia melodioita ja fiiliksiä. I Drive the Hearse on varsinkin aivan kertakaikkisen mahtava ja kaunis sävellys. Ja miten vaikkapa Drawing the Linen kertsi ei muka tartu, höh!

Komppaan edellistä. Nyt aika intensiivisen kuuntelun jälkeen voi todeta, että on kyllä mahtava levy ja kestää todellakin kuuntelua verrattuna edeltäjiinsä.
En malta odottaa keikkaa kuukauden päästä; Lundissa Ruotsissa paikassa, joka vetää noin 500 ihmistä sisään. Tulee varsin tiivis paketti.

Itse pidän kans ja paljon. En ole mikään hieno kriitikko sanomaan hienoja perusteltuja mielipiteitä mutta kaikki albumit kolunneena omasta mielestäni jälleen kerran ihan omanlaisensa ja erilainen albumi bändiltä.
Parhaimmillaan illalla ämpäristä putkeen soitettuna tiivisti keskittyneenä :) Koko aja on karvat pystyssä..
Automatkalla kuuntelin läpi simmut kiinni nii tunnin päästä unohti täysin että sitä oltiikin mikkeliin matkalla :)
 
Ainut asia mikä vähän harmittaa on se että levyllä on niin paljon niitä parin minsan välisoittoja mitä olisi voinut jotenkin yhdistellä tai tehä iha itsenäisiä kappaleita. Niin upean kuuloisia kun ovatkin. Varsinaisia kappaleita kun ekalle levylle jää vain kuusi?
Ei siitä mittään haittoo oo jos putkeen kuuntelee, mutta jos kappale kerrallaan haluaa kuunnella.. ju nou!
 
Hillitön odotus helsingin keikalle! Toivottavasti soittasivat koko levyn putkeen. Jos nyt koko keikalle päästäs..

Randomizer: Hyvältä tämä uusikin kuulostaa, mutta minusta PT on aina kuulostanut jotenkin turhan harkitulta ja kliiniseltä bändiltä.
 
No tämä just.
 
Jätkillä olis soiton puolesta potentiaalia (laulu on unettavan tylsää ja jotenkin persoonatonta), mutta miksi näistä levyistä pitää tehdä niin sliipattuja ja lateksihanskat kädessä miksatun kuuloisia? Ylituottaminen paistaa valitettavan paljon läpi. Enemmän rosoa ja studiolivesoittoa kehiin, niin ollaan lähempänä hyvyyttä.
 
Mua kyllä eniten häiritsee tässä bändissä se, että kaikki parhaat kohdat kuulostaa Pink Floydiltä ja ne kohdat, jotka eivät kuulosta, ovat itse asiassa yllättävän yhdentekeviä.