Kitarat: kitarakamat ›

Onko lempikitarassasi jokin ominaisuus tai vika, jonka tiedät olevan "huono" ? Tiedät, että varmasti jokin toinen kitara olisi siltä osin parempi / helpompi soittaa, mutta silti nautit soittaa omallasi, koska olet hyväksynyt lempikitarasi puutteellisuuden ja tulet toimeen sen kanssa? Et siis aio edes tehdä mitään kitaran muuttamiseksi siltä osin.
Kertokaahan löytyykö omistanne sellaisia ominaisuuksia.

mun nyky baritonessa on kaks huonoo puolta. meijän toisella kitaristillä ja basistilla olevat pelit ei yllä siihen vireeseen missä mä sitä pidän, joten ei voi ihan täysiä kolmi henkisesti mättää. ja toinen on, että kaikissa iboissa (korealaiset) on huonot mikit.

mun kitara on liian karkkimainen.. eli liian kaunisteleva, ja vieläpä sininen. kitara on silti parhaimpia mitä oon soittanu, mutta eihän sinisellä hevipedolla voi soittaa rokkia, ei tosta ainakaan tuu minkäänlaisia hyviä fiiliksiä. kaupasta ei toista yhtä hyvää tunnu löytyvän, ja taitaa olla paras pitää tuo, floikkaa voi opetella käyttämään joskus, kun se vireenkin pitää 3 päivää, vaikka kuinka veivaa.
 
olen pinnallinen paska ihminen. pitäs saada vaikka joku perussoittimen näkönen kalikka, yksivärisenä + valkonen pleksi. flying v, tai explorer.. tarjouksia otetaan vastaan..

Firebird ei ole maailman mukavin kaulassa roikotettava, mutta hitot siitä.

Kyllä niissä kaikissa jotain pientä vikaa on.
 
Fenixissani on osa otelautamerkeistä asennettu niin, että ne eivät ole otelaudan keskikohdassa. Esim. kolme viimeistä otelautamerkkiä on hieman sivussa. Mutta ottaen huomioon hinnan, jonka maksoin kepukasta ei ole kyllä valittamista..varsinkaan soitettavuudessa ja soundipuolessa.
 
Stratoni ainoaksi "viaksi" voisi ehkä laskea matalat ja kapeat nauhat. Muissa kitaroissa vähän isommat nauhat, mutta kyllä tuohonkin on tottunut. Sitten kun on aika uusia nauhat niin voi lykätä isommat tilalle.
 
Ibanez RG:ssani taasen on kaulassa hiushalkeama, joka ei vaikuta kylläkään vireen pysyvyyteen tai soitettavuuteen. Musta väri ei ole myöskään erityisemmin mieleeni, mutta hyväsoundinen kepukka se silti on. Tekisi mieli kyllä joskus sipaista rungosta maalit pois, pistää loimuvaihteraviilu päälle ja maalata sopivan väriseksi.
 
Kaksikaulaisessa Deanissa ei rassaa muu kuin koko ja paino, se on kuin puoltatoista Les Paulia raahaisi mukana. Kaulapainoinenkin se on. Mutta kaulat sopivat käteen just eikä melkein ja kitara soi hyvin.

No siinä lukee squier. Sitten kun tallan vielä vaihdan, ja mikit vieläkin parempiin, se on jo aikamoisen hyvä.
Yksi parastuntumaisista kitaroista mitä olen kokeillut, ja se on vielä minun!

Ylä e:n satulauraa hinkkasin liian innokkaasti, ja nyt se heiluu siinä kuin hullun muna mielettömän perseessä. Ja saisi siinä mikitkin olla tujummat, mutta nämä ovat silti riittoista.

Kaikkee pientä. Pitäis säätää mutta kun ei oo työkaluja ja oon laiska :)
 
Kyllä mulla toi firebird roikkuu ihan kivasti kaulassa kun on hyvin säädettävä hihna. Välillä joutuu vähän säätään asentoa lennossa kun tulee roikotettua suht alhaalla mutta sehän on vaan omasta viitsimisestä kiinni.

Ibanezin RG7-421:siä vaivaa ikävä maalipinnan helppo lohkeileminen. Ei tarvitse olla isokaan kolaus kun jo näkyy maalipinnan vaurio kitarassa.

Ibanezin RG7-421:siä vaivaa ikävä maalipinnan helppo lohkeileminen. Ei tarvitse olla isokaan kolaus kun jo näkyy maalipinnan vaurio kitarassa.
 
eikös toi ole aika yleinen "vika" rg kepukoissa? ainakin melkeinpä kaikki mihin oon törmänny niin on vähän maalit lähtenyt kun kolautti ihan hilusti kammella kylkeen tai muuta vastaavaa.
 
niin, ei mun kitarassa nyt pahemmin oo vikaa, ei vaan ole lespa=)

Huonot mikit, G-, H- ja ohut E-kieli eivät pidä virettä, talla on ihan paska... Hyvia puolia ovat ulkonäkö ja soitettavuus.

Yamaha RGX-412: Nauhojen päät on terävät ja hieman liian pitkät, käy sormille.
 
Epiphone LP: Ei ole vikaa... imo. Nauhat on ihan ok.
 
Ibanez GSR200: Nauhoissa vähän sanomista ja takamikin volumepotikka on vähän tunnoton.
 
Seagull S6+ Folk: Nauhoissa hiukka sanomista.

Jackson DX7:
 
+ Ihan hyvät mikit ja soundi
+ Kestävä maali (muutamia ronskimpiakin kolauksia, eikä näy mitään)
+ Vire pysyy verrattaen hyvin, varsinkin kun ei ole lukittava
+ Erittäin mukava kaula ja nopeasoittoinen 7-kieliseksi
 
- Hieman heikompilaatuiset virittimet (epätarkka, hyppää hyppyjä virittäessä, ruuvit löystyy nopeaa)
- Volume ja Tone-nupit on kiinni jollain sekundaliimalla ja irtoilee minkä kerkeää, samoin volumenupin elektroniikka kopan sisällä
- Välillä, kesken soiton, katoaa ääni lähes tyystin (melko varmasti johtuu tuosta volumenupin elektroniikasta)

Ylimmille nauhoille ei Gaxissa pääse ihan yhtä helposti kuin lukaterissa. Lisäksi kaulamikin voisi vaihtaa johonkin. Kaula myös on aika löysä. Toisaalta, kun siinä ei ole kampea, voi käyttää hyväkseen löysää kaulaa. Potikat rohisevat ja muukin hardware on halpaa. Tosin kitarakin oli halpa.
 
Lukaterissa ei oikein muuta vikaa ole kuin että se on hieman kulahtanut. Kultaukset lähteneet ja pinta takapuolelta hieman ruvella. Eipä se haittaa. Kitara tykkää siitä, että sillä soitetaan.

Tuossa Les Paulissa on hieman kehno viritys koneisto.

LP painaa paljon ja sillä on hieman epämukavaa soittaa istuma-asennossa koska se ei ole järkevästi tasapainotettu verrattuna esim. stratomallisiin kitaroihin.

Hmm, omassa stratossa ei kyllä enää ole oikein mitään vikaa, kun kaikki "viat" korjasin: vintagenauhat vaihtu jumboihin. Mikit vaihtu lace sensoreihin. Kaulan lakkapinta on hiottu -> ei luista kädet. Uudet tallapalat ja satula, pitää vireen hyvin ja schallerin hihnalukot. Tremolokampi on vähän ongelmallinen, ku tuo mexicolaisten vintagetalla on vähän outo, mutta en kyllä sitä oikeastaan koskaan käytä. Tässä kaikki tältä erää.

Rhoadsilla on aivan turha yrittää soitella istualtaan varsinkin piuha kiinni (omassa jaappaninihmeessä alemmasa sakarassa prkl). Toisekseen se ei ole RR-1 :(

Omassa ibanez GRX70:ssa voisi olla paremmat mikit. Muuta en keksi.
 
Squierin stratossa on vähän enemmän niitä vikoja.
1. Body on vaneria.
2. Ei ole humpparia.
3. Volume-, mikivaihto- ja tone nupikat ovat vääränväriset.
4. Mikinkuorista lähtenyt väri (ennen valkoiset, maalattu mustaksi).