Kitarat: kitarakamat ›

Tee: Namikansien ystävänä sen verran, saatan toki olla väärässäkin, mutta eivät kyllä kovin kummoisilta vaikuta nuo loimuvaahterat cs gibojenkaan kansissa olevan, mitä nyt pikaisesti katselin gibsonin sivuja läpi. Saako sieltä cs:stä edes tilattua nykyään mitään omin erityisin speksein, vaikkapa quilttikannella?
 
Ihan varmasi saat. On kuitenkin kyseessä suurimpia cs pajoja tällä alalla. Käy katsomassa 2010 vaikkapa: http://musik.messefrankfurt.com/fra … de/besucher/willkommen/erleben.html tai 2010 NAMM showssa ja jutskaa hemmoille osastolla. Eiköhän järjesty. Ainakin viime kesänä skittaroita löytyi aikas monenlaisilla puilla ihan telineistä.

Jucciz: Eikös satoja vuosia vanhoissa viuluissakin ole monesti aika komeat loimuvaahterakannet - oletteko kuulleet komeiden viulujen kansiongelmista?
 
En tiedä, onko otantani tarpeeksi suuri, mutta mulla on kokemusta noin 20 "liukuhihna-Gibsonista" (puhun nyt Standardeista, vanhemmista Customeista ja Deluxeista) ja about yhtä monesta Custom Shop:in Les Paulista (B4, B7, R6, R7, R8, R9, Elegant, Bantam jne.) ja jos lyhyesti pitäisi luonnehtia, molemmista "lokeroista" löytyy sekä hyviä että erinomaisia soittimia - yhtään aivan surkeaa Gibsonia ei ole käsiini vielä osunut, vaikka osa onkin ollut semmoisissa säädöissä, että niitä sai aikansa ruuvata ennenkö niistä tuli hyviä soitettavia. Erinomaisten soittimien osuus suhteessa "vain" hyviin soittimiin on havaintojeni mukaan Custom Shop -Gibsoneissa suurempi, joten jos haluaa pelata varman päälle, esim. Historic -sarjan '57, '58 tai '59 Reissue Les Paulit ovat kyllä käytännössä poikkeuksetta todella laadukkaita instrumentteja. Puut ovat todella hyviä ja kitarat resonoivat jo akustisesti esimerkillisen hyvin.
 
(Ja sitten kun vielä vaihtaa Sheptonen mikit niihin, ollaankin about niin lähellä täydellisyyttä kuin nykytuotantopalikoilla mahdollista on.)
 
Joo,en minäkään mielelläni omaa lespaa dissaa varsinkin kun kitarassa pitkälti yli 2K euroa kiinni rahaa. Jossain vaiheessa, kun vertailu kohtina on relic strato ja strato jossa jälkeenpäin mittatilaustyönä tehty kaula en enään pysty itselleni valehtelemaan ,että onpa minulla hyvä lespa..se vaan että se soi aivan päin vittua vähänkin ylemmillä nauhoilla ,vaikka intonaatio on säädetty kohilleen ja kaikki viittaa siihen että kaula ei ole terve.
 
No olen paljon viisaampi kun kuulen kitaranrakentajan "raportin ja tuomion" mikä mättää mutta näillä lähtökohdilla itse en ole vakuuttunut kauhean erikoisesta laadusta. Yleensäkin koko Custom shop-meininki eri valmistajilla on ehkä lähtenyt hieman käsistä.

Imper: Terve!
 
Kerron kanssa omia kokemuksiani... Kokemusta on kanssa yli parista kymmenestä Gibson Les Paulista (suurempaa kokemusta viidestä, jotka olen omistanut, kolme liukuhihnaa ja pari CS). Näkisin, että paljon vaikuttaa valintaan myös se, että jos haluaa esim. loimukannellisen paulin, suht ohuella kaulalla niin CS ei oikein tarjoa järkihintaista vaihtoehtoa. R0:ssa on kyllä loimukansi ja ohut kaula, mutta hintaa on yli tuplaten verrattuna liukuhihna stankkuun. Ja itse molemmat omistaneena, sanoisin että ostaisin mielummin liukuhihnastankun.
 
Jos taasen haluaa paksua kaulaa, niin ei vaihtoehtoja ole muita kuin Custom Shop. Tämän vuoksi lähinnä itse halusin R6:n (toki myös P90:t olivat suuri uteliaisuuden kohde).
 
Tällä hetkellä R6:n kaverina kuitenkin myös liukuhihnastankku, johon olen myös kovin tyytyväinen. Ainut vaan että humpparipaulille ei oo enää kauheesti käyttöä kun on tajunnut P90-paulin parhauden :)
 
Mutta jos nyt haluaisi hyvän humpparipaulin ~2000e hintaan niin ostaisin varmaan R7:n tai R8:n. (Kumpikaan näistä ei tosin tarjoa sitä loimukantta tai ohutta kaulaa...)
 
Mitä nämä R6, R7, R8 ja R0 tarkoittavat?

evaddave: Mitä nämä R6, R7, R8 ja R0 tarkoittavat?
 
Custom Shop:issa tehtyjä Historic Collection -sarjan Les Pauleja:
R4 = '54 Standard, Goldtop, P90-mikit, pelkkä peräkappale, ei Tune-o-Matic:ia
R6 = '56 Standard, Goldtop, P90-mikit, Tune-o-Matic
R7 = '57 Standard, Goldtop, Humbuckerit, Tune-o-Matic
R8 = '58 Standard, Plaintop Sunburst, Humbuckerit, Tune-o-Matic (on myös loimukantisia Figured Top -R8:eja)
R9 = '59 Standard, Flametop Sunburst, Humbuckerit, Tune-o-Matic (usein kallein ja "legendaarisin" malli näistä)
R0 = '60 Standard, Flametop Sunburst, Humbuckerit, Tune-o-Matic, ohut 60's-tyyppinen kaula, Top Hat -potikannupit
B4 = '54 Custom, Musta, Alnico V + P90 -mikit, (yksikelaiset), Tune-o-Matic
B7 = '57 Custom, Musta, Humbuckerit (2 tai 3 kpl), Tune-o-Matic
 
Custom-malliin Tune-o-Matic -talla tuli siis jo vuonna '54, mutta Standardiin puolestaan vasta myöhemmin ('55). Reissue-malleista Standardeissa Tune-o-Matic on mukana R6:sta lähtien, koska '55 Reissueta ei ole olemassakaan.
 
Uudet "Historicit" ovat VOS-sarjaa (Vintage Original Spec), joka on taas hieman oma lukunusa: aavistuksen himmeämpi lakkaus (ennen VOS:ia oli kiiltävämpi Gloss-lakkaus), "Plek'attu" otelauta (nauhojen paikat on työstetty jotenkin superhypertarkasti jollain erikoiskoneella), Bumblebee-konkat ja jotain muuta. Jotkut uskovat "VOS-hössötyksen" olevan ohimenevä ilmiö, mitä kieltämättä tukee se seikka, että vanhemmat "Glossit" ovat olleet ainakin välillä jo kalliimpia kuin uudet VOS:it.

Vasurina olen pitkään miettinyt, jotta nuo kalliimmat Gibsonit taitavat jäädä mun osalta väliin. Nimittäin jos nuo ovat kalliita teille oikureille, niin ne ovat todellakin super-tyyriitä meille vääräkätisille. Vähintäänkin sama pätee meille separeille kapuloiden harvinaisuuden osalta.
 
Oma LP Studio on palvellut semmoset kuusi vuotta, eikä tämän kapulan ikä ole vielä loppupuolellaan edes - miksipä olisi. Suht tuore SG Standardini taas tuuttaa aivan hirveää hevin möykkää tuoreilla EMG:n (85/81) mikeillään. Näillä mennään, kuten sanotaan.
 
Jos minä haluaisin Custom Shop -kamaa, niin se maksaisi vaan niin naurettavia summia, jottei vaan innosta. Mielummin tuen esim. kotimaista kitararakentajaa.
 
E: PRS saa muuten erityisen "imekää sitä" -merkinnän vasurikapuloiden valmistuksen lopettamisesta :)

Mulla on käsitys, että strato- ja tele-kitaroita tekevät monet soitinrakentajat paljonkin. Luulen, että les paul-tyyppisiä kitaroita soitinrakentajat eivät rakenna samassa mittakaavassa. Jos harkitsee laadukasta strato-tyyppistä kitaraa sitähän voi etsiä myös monelta muulta valmistajalta kuin fenderiltä, mutta jos hakusessa on laadukas les paul tuntuu melkein, että se Gibson on melkeinpä ainut vaihtoehto. Sanokaa ihmeessä, jos joku on eri mieltä.

evaddave: Mulla on käsitys, että strato- ja tele-kitaroita tekevät monet soitinrakentajat paljonkin. Luulen, että les paul-tyyppisiä kitaroita soitinrakentajat eivät rakenna samassa mittakaavassa. Jos harkitsee laadukasta strato-tyyppistä kitaraa sitähän voi etsiä myös monelta muulta valmistajalta kuin fenderiltä, mutta jos hakusessa on laadukas les paul tuntuu melkein, että se Gibson on melkeinpä ainut vaihtoehto. Sanokaa ihmeessä, jos joku on eri mieltä.
 
Pakko sanoa että kyllä esim. Tokailta löytyy erittäin laadukkaita LP kopioita.

evaddave: ...Luulen, että les paul-tyyppisiä kitaroita soitinrakentajat eivät rakenna samassa mittakaavassa...
 
Ruokankaalta löytyy ainakin uusi Unicorn -malli, jos kotimaiselta soitinrakentajalta harkitsee tilaavansa. Eivät ne nyt ihan ilmaisia tietenkään ole...

Grugi: Pakko sanoa että kyllä esim. Tokailta löytyy erittäin laadukkaita LP kopioita.
 
Tiedän. omistan itse Tokain LC-80:n tai LC85:n. En muista kumpi. On se hyvä kitara ja maksoinkin siitä uutena reilun 1300 euroa. Kuitenkin, kun on kokeillut Gibsonin les paul standardeja ne on ollu mielestäni parempia. Oon omistanu myös 80-luvun Gibsonin les paul studion ja täytyy kyllä sanoa, että niistä se Tokai on mielestäni ollut parempi kitara.

Grugi: Pakko sanoa että kyllä esim. Tokailta löytyy erittäin laadukkaita LP kopioita.
 
Kopioiks vissiin ihan laadukkaita, mutta ei ne Gibsoneita ole eivätkä ne auta Gibson-nälässä.

Terry Pantheras: En kyllä muista itse ainakaan kuulleeni ikunaan, että loimukas vaahtera oli normaalia pehmeämpää... Itse en ole moista muistaakseni koskaan työstänyt, mutta opiskelijakavereitten suusta, jotka loimuvaahteraa työstivät, en ole pehmeydestä mitään havaintoja kuullut.
 
Mutta kuten ilmaisit: "ilmeisesti usein suhteellisen"... :) Eli saattanee joissain tapauksissa näin olla, siinä missä jonkun satunnaisen normivaahterapalankin kohdalla.
 
No niin, muisti palailee pätkittäin. Eli olenhan minä viulunkin perhana väkertänyt ja nimenomaan takakansi ja kaula loimuvaahterasta, enkä mitään selvää eroa loimukkaan eroista tavalliseen, työstämisen ja pehmeyden suhteen, ollut missään vaiheessa havaitsevani...

Jucciz: Kopioiks vissiin ihan laadukkaita, mutta ei ne Gibsoneita ole eivätkä ne auta Gibson-nälässä.
 
Eihän tässä ollutkaan nyt kyse että Tokai olis Gibson vaan että löytyy noita laadukkaita LP kopioita kuitenkin markkinoilta, kuten Tele ja strato mallisia muiltakin kuin Fenderiltä.

Grugi: Eihän tässä ollutkaan nyt kyse että Tokai olis Gibson vaan että löytyy noita laadukkaita LP kopioita kuitenkin markkinoilta, kuten Tele ja strato mallisia muiltakin kuin Fenderiltä.
 
Juuri näin. Oma pointtini oli se, että jos Gibsonia halajaa, ei paraskaan Tokai ole ratkaisu, koska se nyt on vaan eri asia - vähintään fiilistasolla, jos ei muuten.

fox: Kerropas nyt asiantuntijana ja oikein huolella asiaan perehtyneenä (vaikka toki vain netin kautta) että millä ihmeen oivalluksella kuvittelet että ne näkee siellä tehtaalla oikein vaivaa, ja käsin valitsevat niitä "huonompia" puita noihin sarjatuotantovehkeisiin? Ja myös, ettei ne voi myydä sitä parasta laatua...
 
Kysymystä ei ollut osoitettu minulle, mutta tätä kommentoin vielä pikkuisen. Ei Gibson mitään "huonolaatuista" puuta soittimiin tietysti hankikaan, mutta eikös tuo nyt ole ollut ihan Gibsonin oma myyntiargumentti CS-soittimille, että niihin on valittu erityisen kevyitä mahonkilaatuja? Näin voidaan tehdä siedettävän kevyt Lespa ilman kevennysporauksia.
 
Vastaavasti joku Gibsonin sälli sanoi jo 1990-luvulla haastattelussa, että kun he oivalsivat soittajien arvostavan loimukansia, he alkoivat tietoisesti varata komeimmat loimuvaahterat high end -malleihinsa.
 
Eli ei ne mitään "hyvää"/"huonoa" puuta erottele, mutta tietynlaisia puita Custom Shopille kyllä valitaan - Gibsonin omien sanojen mukaan.

Tuo Gibson les paul 58 VOS tuntuis olevan hinnaltaan sellainen, että siihen juuri ja juuri vois sijoittaa. Onko jollakin kokemuksia tuosta kitarasta?

evaddave: Tuo Gibson les paul 58 VOS tuntuis olevan hinnaltaan sellainen, että siihen juuri ja juuri vois sijoittaa. Onko jollakin kokemuksia tuosta kitarasta?
 
Iso kaula, iso soundi, varma soittajan työkalu.

Millä sitten voi varmuudella tietää, että kyseessä on esim. sellainen Les Paul 58 VOS, jos sellainen on myynnissä käytettynä? Heti tulee ajatelleeksi, että mitä jos myyjä kauppaa halvempaa kitara-mallia kalliimman kitara-mallin hinnalla.

evaddave: Millä sitten voi varmuudella tietää, että kyseessä on esim. sellainen Les Paul 58 VOS, jos sellainen on myynnissä käytettynä? Heti tulee ajatelleeksi, että mitä jos myyjä kauppaa halvempaa kitara-mallia kalliimman kitara-mallin hinnalla.
 
Konehuoneen pohjaan on merkattu "R8" ja potikoissa on ns. Bumblebee-konkat. Lisäksi sarjanumeron toka numero (eka "8" tarkoittaa 58 Reissueta) kertoo valmistusvuoden. VOS-sarja tuli markkinoille vuoden 2006 alussa, eli jos numero on 6 tai suurempi, kyseessä on mitä todennäköisimmin VOS (tai ainakin jos se on 5 tai pienempi, se ei voi olla VOS). Myös ohuemmasta ja himmeämmästä lakkauksesta tunnistaa VOS-mallin.
 
http://www.chrisguitars.com/gib05r8plaintop-csb6.jpg
Kuva on Gloss-mallisesta R8:sta, mutta siitä näkyy kuitenkin tuo R8-merkintä ja Bumblebee-konkat.

Noita R8 VOSseja on pyörinyt torillakin jokunen tässä tänä vuonna joten käytettyjä löytyy kotimaastakin ihan mukavasti. CS kitaran mukana toimitetaan myös COA joka sisältää kitaran sarjanumeron. Yleensä noiden käytettyjen mukana saa kaikki muutkin liput ja laput, ei niitä vissiin kehdata heivata roskiin.