| Aihe: trubaduuriystävällisiä paikkoja Helsingissä | 1 |
|---|
|
Tervehdys kaikki musikantit. Mun pitää korjata tota otsikkoa heti, että mä pidän itseäni ennemmin trubamollina. Siis en todellakaan soita popedaa, oasista, eppu normaalia tms. vaikka eihän niissäkään mitään vikaa ole. Itseäni ei vaan lämmitä.
Kuitenkin jo 80-luvulta olen kuunnellut raskaampaa osastoa ja siihen vielä 90-luvun grungehetki, niin oma settini ehkä tulee enemmän tuolta suunnalta. Samaan hengenvetoon en hirveästi pidä kompromisseista eli soittelen niitä biisejä, joista itse pidän. Sillä tavallahan toki saa hommankin monesti kuulostamaan paremmalta.
Mutta tosiaan, mietin vaan, että onko Hesassa jotain raflaa/paikkaa, jossa voisi toimia tällainen konsepti? Onko joku lähtenyt tällaiselle rock-trubaduuriosastolle kokeilemaan? Veikkaan, että ihan "perusräkälässä" mä saisin 3 biisin jälkeen sen klassisen, että "osaatko mitään suomalaista?" ja sit ku soitan Kingston wallia niin ei kelpaa. :D (
Mies, kitara ja asennevamma:
http://www.drunkwater.net/ |
|
en hirveästi pidä kompromisseista eli soittelen niitä biisejä, joista itse pidän.
Onnea valitsemallasi tiellä. |
 nicoar
16.09.2009 21:44:03 (muokattu 16.09.2009 21:45:35) | |
|
Siis :) toi kompromissijuttu kuulostaa varmaan vähän kierolta, mutta tarkoitan lähinnä sitä, että mun mielestä kannattaa toki valita kappaleet tilaisuuden mukaan, mutta kuitenkin soittaa sellaisia kappaleita josta itse pohjimmiltaan pitää. Sitten saa sitä "rehellisyyttä" ja vapautuneisuutta sinne settiin. Veikkaan, että jos ihan jukeboxiksi ryhtyisi, niin sekin olisi tietyllä tavalla yleisön aliarvioimista.
Kummatkin puolet vaikuttavat kokonaisuuteen mielestäni ja hyvä keikkahan on vuorovaikutusta yleisön ja artistin välillä.
(jengi on täällä muusikoiden.netissä aina niin tosissaan. Eikö meidän harrastelija- tai ammattimuusikoiden pitäisi vetää yhtä köyttä eikä vain huomauttaa muiden puutteista. :-/)
Mies, kitara ja asennevamma:
http://www.drunkwater.net/ |
|
nicoar: (jengi on täällä muusikoiden.netissä aina niin tosissaan. Eikö meidän harrastelija- tai ammattimuusikoiden pitäisi vetää yhtä köyttä eikä vain huomauttaa muiden puutteista. :-/)
Kyse ei ole varmaan tästä. Ongelmana on ehkä enemmänkin Paranoid-syndroomasta, ts. härmäläiset juntit haluaa aina kuulla ne samat kusenpolttamat viisut.
Samalla sinun aloitustekstistä saa kuvan, ettet ole kuitenkaan täysin omaa kivaa haluamassa esittää, vaan siitä pitäisi jonkinlainen pieni korvauskin saada.
Noiden kahden asian yhdistäminen voi olla vaikeaa. Riippuu tietenkin, mitä nyt ihan loppupeleissä tarkoitat tuolla omalla artistisella valinnanvapaudella. Tokihan jokainen jättää soittamatta ne biisit, mitkä ei itselle uppoa ollenkaan, mutta kyllä ne soittolistat usein ovat kovin suppeita. |
|
Totta. Sen takiahan se onkin monesti kivempaa soittaa jossain privaattibileissä kun voi vetää ilman mitään miellyttämispaineita ja voi kokeilla kaikkea outoa. :D Ja eipä tästä ole rahaa juuri tullut ja en toki rahan takia edes soita. Onpahan vaihtelua tylsälle toimistoelämälle ja mun mielestä mikään ei opeta niin paljon kuin esiintyminen.
Kävin jenkeissä taannoin ja siellä oli tosi vahva trubaduurikulttuuri, eli oli aika paljon baareja missä aina joku oli soittamassa ja jengi diggaili. Se oli oikeesti hauskaa puuhaa... esiintyjä otti vastaan biisitoiveita ja toivoin häneltä Black hole sunia Soundgardenilta (en kyllä tajua, että miksi). No, kaveri sanoi, että osaa laulaa sen muttei muista sointuja, joten kävin soittamassa kitarat taakse ja hauskaa oli. :)
Ja ne perkeleet soitti mun makuun aika hyviä vetoja. Eli paljon grungea, Neil Youngia ja muuta sellasta osastoa. Meitsi kyllä nautti sellasesta tosi paljon.
Mies, kitara ja asennevamma:
http://www.drunkwater.net/ |
 Niq
22.09.2009 10:47:30 (muokattu 22.09.2009 10:54:06) | |
|
Kannattaa aina muistaa että yleisö ei tiedä mitä ne haluaa, vaikka niin luulevatkin. Viihdyttävimmät coverbändit ja trubaruudit eivät mene siitä mistä aita on matalin, maailmahan on kuitenkin pullollaan hyviä biisejä, muitakin kuin ne jotka on novan tai iskelmän soittolistalla. Esiintyjän homma on luoda se show sellaiseksi että yleisö seuraa ja samalla odottaa jännityksellä että mitähän ihmettä sieltä seuraavaksi tulee. Jos joku toivoo metsäkukkia niin huumorilla ohi ja seuraavaan biisiin. Kyl ne sit kohta tajuaa ettei kannata pyydellä.
Kumma kyllä kun eihän teatterissakaan kukaan huuda kesken vähemmän tunnetun näytelmän että "esittäkää tukkijätkät!!1111!".
Aloittaja: Jos kiinnostaa trubaduureilla keskisuomessa päin, niin laita pikaviestiä, tiedän yhden hienon mestan missä pääsee moista harjoittamaan melko helposti. Ois mielenkiintoista meinaan kuulla sun settiä, vaikutti mielenkiintoiselta
EDIT: Kannattaa tosiaan ne perusräkälät väistää, osoittaa ihan fiksua valikointia sen setin perusteella, kysele 20-35v ikäisten ihmisten suosimista kahviloista, "paremmista" pubeista tms. Melko helpolla ainakin täällä kehäkolmosen ulkopuolella pääsee nurkkaan rämpyttelemään jos on hyvä. Jonkinlainen muutaman biisin demo kannattaa tietenkin valmistella, varsinkin jos pyytää jotain muutakin kuin kaljaa palkaksi.
"I have a cunning plan" -Baldrick |
|
Kumma kyllä kun eihän teatterissakaan kukaan huuda kesken vähemmän tunnetun näytelmän että "esittäkää tukkijätkät!!1111!".
Jos olis yleisö jurrissa niin huutelis varmasti. Muutenkin vähän kehnohko vertaus.
Ja on sitä elämää muuallakin kuin Kehä III:sen ulkopuolella. =D |
|
Niq: Kumma kyllä kun eihän teatterissakaan kukaan huuda kesken vähemmän tunnetun näytelmän että "esittäkää tukkijätkät!!1111!".
Aika vähän klasarikonserteissakaan paranoidia loppujen lopuksi huudellaan. Se on ehkä tilanteena lähinnä tätä normi kaupunginteatterivertausta. Katsojillakin on samanlaiset vaatteet ja kampaukset + seassa muutama vakosamettihousuinen baskeripää.
Saapiko lähettää terveisiä? |
 Kailis
25.09.2009 10:04:01 (muokattu 25.09.2009 10:12:24) | |
|
Aika vähän klasarikonserteissakaan paranoidia loppujen lopuksi huudellaan.
Tää on käytäntö joka kaipais kyllä totaalista remonttia.
Katsojillakin on samanlaiset vaatteet ja kampaukset + seassa muutama vakosamettihousuinen baskeripää.
Eli jos olet käynyt Kaupunginteatterissa niin kumpaan ryhmään kuulut itse? Jos et ole käynyt niin mistä tiedät? Ainaskin meillä Kansallisessa on hyvinkin epähomogeenistä se katsojakunta. Kysy vaikka jäsen markkuliinilta =D
Itseasiassa pahimpia esityksiä on isojen firmojen tilaukset. Siellä on usein nautittu ennen esitystä ja väliajalla tahti on aika kiivas. Äijät kourii teatteriravintolan tyttöjä ja käyttäytyvät muutenkin sikamaisesti. Luulevat omistavansa koko paikan. Hyi. |
|
Kailis:Itseasiassa pahimpia esityksiä on isojen firmojen tilaukset. Siellä on usein nautittu ennen esitystä ja väliajalla tahti on aika kiivas. Äijät kourii teatteriravintolan tyttöjä ja käyttäytyvät muutenkin sikamaisesti. Luulevat omistavansa koko paikan. Hyi.
Toisinsanoen "suomalainen Tallinnassa" -ilmiö... : / |
|
Kallekorvola: Toisinsanoen "suomalainen Tallinnassa" -ilmiö... : /
Tääkin on pikkuhiljaa kuolemassa onneksi. Tais olla pahimmillaan kasarilla toikin ilmiö. Muistan ihan hyvin sen meiningin; 3-8 keski-ikäistä äijää hortoilee Vodka tai Vana Tallinn pullot kädessä, huorittelee paikallisia naisia ja haastaa riitaa. Takana noin 15 metrin päässä seuraa silmät päästään häpeävä emäntäjoukko jos kyse on ensimmäisestä päivästä; toisena päivänä jo ymmärtävät olla lähtemättä mukaan. |
 Tuomas
28.09.2009 09:55:44 (muokattu 28.09.2009 09:57:00) | |
|
No voi jestas mitä porukkaa. Nillittäkää nyt settilistan sisällöstä.
Trubamenoa kannattanee ainakin tarjota Bar Mendocinoon (rootsimpaa ja countrympaa menoa). Eka joka mulle tuli mieleen. En sitten tiedä onko se sellainen "rahakeikka"-juttu, mut kuitenkin.
Lisäksi melkein jokainen pubinnurkka lienee kiinnostunut jos niille osaa myydä ittensä tarpeeksi hyvin. Ota mukaan pikkuinen PA jolla saat vahvistettua ittesi ja kitarasi, niin luulis että oot helppo ja hyvä ratkaisu.
Eli parit demolätyt kainaloon ja sitten vaan jokaisesta baarinovesta sisään minkä näet. Tai näin mä tekisin.
Mitä tohon että soitat mistä ite tykkäät -politiikkaan tulee, niin jos oot hyvä, niin yleisö diggaa. Jos et, niin...no, sit soitat seuraavan kerran muualla. |
|
Sah!
Mitä settilistaan tulee, niin itse ainakin vahvasti suosittelisin, että siellä on edes muutama sellainen biisi, jotka yleisö saattaa tuntea. Jos lavalla on trubaduuri, jonka tuotanto on täysin uppo-outoa, niin tilanne on vaarallinen esiintyjälle. Jos on TODELLA hyvä, niin biisi kuin biisi kuulostaa hyvältä. Jos ei ole niin hyvä, korvaa tuttu biisi, jonka mukana yleisö hyräilee päässään, melko paljon. Riippuu täysin siis omista taidoista. Ei nyt mitään Aikuista naista ole pakko soittaa, mutta oman genren pari tunnetuinta viisua, olkoon sitten Wonderwall, Vanha holvikirkko, Enter Sandman, Tutti Frutti tai vaikka joku jazz-standardi. Ihan vain suosituksena omasta kokemuksesta. Vaikka joka neljäs biisi jokin tunnettu, niin ihmiset heräävät. Viihdyttämässähän tässä ollaan. Eri juttu, jos jengi tulee varta vasten katsomaan _sinua_. Ja totta kai hyvä keikka tuottaa lisää keikkoja samaan paikkaan.
Muutama paikka, joissa olen nähnyt trubaruudeja: Treffipub Hertsikan metriksen vieressä (ei ole niin paha paikka kuin mitä voisi kuvitella), Kaisla, William K (en muista mikä niistä, olin aika naulattu). Yleisestikin olutravintolat ovat sellaisia, jotka suhtautuvat suopeasti helppoon ja halpaan viihteeseen, joka ei aiheuta jäätävän kovaa meteliä. Turha kuitenkaan odottaa mielettömiä aplodeja, sillä ihmiset eivät ole kuuntelemassa livemusiikkia.
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~
www.mikseri.net/sapiska |
|
Juoppis: No voi jestas mitä porukkaa. Nillittäkää nyt settilistan sisällöstä.
Ei tässä nyt vieläkään ollut kyse settilistasta nillittämisestä. Enemmänkin pohdintaa keikkojen myynnin helppoudesta, jos aikoo vetää täysin haluamallaan setillä. |
|
oiva tumpeloinen: Ei tässä nyt vieläkään ollut kyse settilistasta nillittämisestä. Enemmänkin pohdintaa keikkojen myynnin helppoudesta, jos aikoo vetää täysin haluamallaan setillä.
No sepä. Ehkä vastasin turhankin kärkkäästi. Allekirjoitan kyllä strophen sanat, joka pisti sanat fiksummin.
Yleisön miellyttämisessä kannattaa myös muistaa Graham Coxonin, Blurin kitaristin sanoja jotka menivät ehkä jotenkin mallia
"Joskus tämä homma vituttaa - sitä vääntää viimoisen päälle jotain kappaletta ja sen sovitusta ja lopuksi tajuaa että tämä on parasta mitä on saanut tai ehkä kenties koskaan tuleekaan saamaan aikaan. Sitten julkaisee levyn ja sakki menee pähkinöiksi biisistä jossa huudetaan että wuu-huu." |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
