Kitarat: kitarakamat ›

hollstro: Noissa humppareissakin on hurjasti eroja ja mua miellyttää BB:t. Eri malleissa on eroa mm. magneettien ja käämilangan materiaalissa ja ne saundaavat erilaisilta.
 
Jees, mie olen vastaavasti löytänyt Bare Knucklelta mainiot "PAFfit".
 
50-luvun Customit oli kokomahonkisia. GT:ssä on aina ollut vaahteratoppi, ellei kyse ole jostain han spesiaalista kitarasta. Mulla ei ole sellaisista tietoa.
 
Niinpä taisi olla. Muistelin kuitenkin että ensimmäiset '52 GT:t olisivat olleet kokomahonkisia. No, eniveis... onpa Les Pauleja tosiaan ollut kokomahonkisinakin muodossa tai toisessa :)
 
lapakulma tuo kieliin lisää pituutta ja jännitystä sekä painaa niitä enemmän satulaa vasten. Tämä on saundiin vaikuttava juttu. Hyvällä satulalla tuo ei haittaa virettä ollenkaan.
 
Kenties näinkin. Minusta kuitenkaan kyse ei ole niinkään satulasta, vaan siitä että kielet vetävät lapaa eri tavalla lapakulman ollessa jyrkempi. Mitä jyrkempi, sen enemmän lapaa vedetään takaisin "kaulan suuntaan/suuntaisesti" ja mikäli kaulassa ei ole volutea, joutuu se lapakulman kohdalta entistä kovemmalle rasitukselle, yleensä antaa silloin enemmän periksi kuin loivemmalla lapakulmalla oleva. Tämän huomaa helposti siitä, kun reilulla lapakulmalla olevaa kitaraa "bendaa" lapaa kääntämällä ja vääntämällä. Tuolloin lapa joustaa ja antaa periksi kovasti helposti... ja on vielä herkempi menemään poikki mitä loivemmalla lapakulmalla varustettu.
 
Mitä suorempi lapakulma on, sen jämäkämpi ratkaisuhan on kyseessä. Samasta syystä taloja rakennetaan suorien paalujen päälle, eikä esim. hirsipuu-tyylisten lavettien päälle :)
 
Itse ainakin suosittelen aavistuksen loivempaa, kuin aavistuksen jyrkempää lapakulmaa. Sitä "painetta satulalle" kun voi toteuttaa vaikkapa virittimillä jossa viritintappien korkeutta voidaan muuttaa (Gotoh H.A.P. esimerkiksi). Ei vaikuta soittimen rakenteeseen, mutta lisää satulalle kohdistuvaa painoa.
 
Toki jos mennään liian pitkälle. Alkuaikojen Les Paulit kärsivät loivasta kaulan kulmasta ja moni niistä on mutettu jälkikäteen asettamalla kaula uudelleen.
 
Itse olen kuullut juuri päinvastaisesta, eli että kaulakulma on korjattu pienemmäksi, jolloin talla on saatu lähemmäs runkoa. Sitä kulmaa on siis loivennettu, kun onpi ollut tehtaalta turhan jyrkkä, aiheuttaen juuri tuota aikaisemmin mainitsemaani onkelmaa.
 
Toki, mikäli kaulakulma on liian loiva, niin ongelmaksihan muodostuu kielten korkeus ylärekisteristä soitettuna. Kielet nousevat liian korkealle otelaudan loppupäässä, kaulaliitoksen kohdalta jne. Sikäli kyllä ymmärrän tuon mainitsemasi "liian loiva"-korjauksen.

Giban kaula-asiaan muutama pointti, lueskelin tuos kirallisuutta, tech bulletineja ynnä muita.. Se kaulan "paksuus" on todellakin noissa vanhemmissa(kin) ollut vähän vaihteleva, mutta karkeasti ottaen näissä uudemmissa tuo 60's - ym. luokittelu antaa vähän vinkkejä siitä, kuinkas paksu tuo kaula on. Lapakulmaa muutettiin 17 asteesta 14 asteeseen -63 ja takaisin sitte 70-luvun lopuilla, se vahvike eli volute tuli kuvioihin tuossa 1970 puolivälissä, ja tyystin poistui joskus -81. Kaulakulmaa on vähän tallaratkaisusta johtuen vaihdeltu, esim. 1952-53 Les Paulin wrap-under trapetsitalla vaati melkoista kulmaa. Hra Les itse olis halunnut ne kielet sen tallapalkin yli, joten tehtaalla tuli moka. Tai sitten informaatiokatkos tai joku muu.
Kaulamatsku sitten vuosista riippuen joko yhtäpuuta mahonkia, laminoitua mahonkia, tai 3-palavaahterakaula. Jälkimmäinen volutella on se meikäläisen suuresti tykkäämä...
Tuosta GT-väristen Les Paulien kansipuusta (joka on se normi vaahterakansi) vielä, että noista vanhemmista on aikas lukuisista stripattu se kultamaali pois, siellä alla on saattanut olla vaikka miten hieno loimukansi bookmätsättynä, tai sitten ei. Osa vintage goldtoppeja on siis "standardisoitu", ja saattaa olla, että on todellakin tuossa kuosissa myytykin Standardeina...
Mitäpäs vielä? Juu, ensimmäiset (1983) Studiot saattavat, ainakin osa niistä, olla leppärunkoisia.. Tuossa Norlinin loppuaikoina oli firmalla runsaasti soitinpuu-leppää, ja sitä laitettiin kyllä vähän muihinkin malleihin, ei ainoastaan Marauderiin, S-1- ja bassomalleihin, vaan esim. kaikki Spiritit on leppärunkoisia, osa tosin vaahterakannella.

Kun täällä nyt on noista kauloista selkeästi tietoa niin pitää kysyä, että mites noissa sitten menee otelaudan leveydet? Onko kaikissa Les Pauleissa sama?

L.H: Kun täällä nyt on noista kauloista selkeästi tietoa niin pitää kysyä, että mites noissa sitten menee otelaudan leveydet? Onko kaikissa Les Pauleissa sama?
 
Approx 43 mm ( 1 11/16") unless special sanoo vanha tech bulletin. Mitä tuo "special" sitten pitää sisällään, on kaiketi tulkinnanvaraista. Tuon bulletinin julkaisuajankohtana ei ollu ainakaan 7-kielisiä LP:ta.. Ja mulla ei ole noista LP Personal- ja Recording-malleista noin tarkkoja tietoja, niissä vois olla satula kapeampi.

Tuosta GT-väristen Les Paulien kansipuusta (joka on se normi vaahterakansi) vielä
 
Joku varmaan osaa vastata kysymykseeni siitä, että esiintyykö em. tyylikkäitä vaahterakansia myös uudemmissa lestereissä?

Juzpe: Joku varmaan osaa vastata kysymykseeni siitä, että esiintyykö em. tyylikkäitä vaahterakansia myös uudemmissa lestereissä?
 
Tuskin, nykyään osataan rahastaa hienot kannet! Tosin, ainahan voi koettaa onneaan ja hioa maalit pois, varmasti löytyy nykytuotannostakin ne pakolliset poikkeukset... ;)

p130: Tuskin, nykyään osataan rahastaa hienot kannet! Tosin, ainahan voi koettaa onneaan ja hioa maalit pois, varmasti löytyy nykytuotannostakin ne pakolliset poikkeukset... ;)
 
Tähän lausuntoon puoltoääni.. Ennen muinoin noi oli vähän "sitä laitetaan mitä sattuu tulemaan" siinä mielessä, ettei ollu hinnoittelua AAA-topeille, 10-topeille eikä muutakaan. Myöskään sitte kaupassa ei noissa läpinäyttävissä tavoiteltu ensimmäisenä sitä loimua ja syheröä. Toinen juttu sitten, ettei noissa peittovärillisissäkään sitten se kansi ole aina 2-pala bookmatched. Hyvää soitinpuutahan ei tuhlata, joten ne voi olla aivan hyvin mitä tahansa yhdestä useampaan palaseen, kuitenkin yhestä palasta harvemmin. Itse oon nähnyt mm. cherrybursteja DeLuxeja 3-4 palan kannella. Kyllähän niitä tarinoita on juurikin gold-topeista, että on aivan huippukuvioitu 2-palan bookmatched kansipuut, ja onhan niitä tosiaan "standardisoitukin". Eli hiottu maalit, vedetty cherryburst väri ja vaihdettu standardi isot humpparit, jos on sattunut olemaan vaikka P-90:t. Hinta on myös korjaantunut... =)
Näitä nykyisiä peittovärillisiä kitaroita en lähtis kyllä ihan ensimmäiseksi paljaalle puulle hiomaan siinä toivossa että siellä jotain kuviopuuta olisi. Yllä mainitun monesta palasta kokoamisen lisäks siellä nimittäin saattaa olla nyt, niin kuin ennemminkin, sellaista sinänsä ihan OK soitinpuuta, joka on "visuaalisesti epätyydyttävää". Kaikki soitinvalmistajat on nimittäin nuo tuollaset puut niihin peittovärillisiin käyttäneet, olisihan se meinaan kovinkin tappiollista jo valmiita skeboja jonkin oksan, vaahterassa olevien mustien pilkkujen ja viirujen(tunnetaan nimellä "flecks") tai muitten vähäisten kosmeettisten fibojen takia uuniin pistämään.
Esimerkkinä vaikka nuo Ibanez Artistit, varsinaisesti niitä ei luetteloissa ole mustana, vaan silti muutamia löytyy.
Lisätriviana vielä Gibsonin useammissakin kitaroissa oleva lavan takapuolen musta maali, joka jatkuu terävänä "piikkinä" kaulan yläosaan, siinä lavassa on ilmennyt joku kosmeettinen värivirhe, joten se on maalattu sitten tehtaalla mustaksi, eli sanotaan, että siinä on "stinger finished" lavan takaosa.

Juzpe: Joku varmaan osaa vastata kysymykseeni siitä, että esiintyykö em. tyylikkäitä vaahterakansia myös uudemmissa lestereissä?
 
Kyllä niitä on vieläkin löytynyt. Tää linkin Lesteri on yksi kauneimpia mitä oon nähnyt. Tarkkaan kun tiiraa niin kyllä ne loimut tuossakin GT:ssä näkyy jo ennen alkuperäisen maalin poistoa. Monikohan tekee tän jutun lukemisen jälkeen saman kun mä tein oman R6:sen kanssa... juu, en siklannut maaleja pois mutta katselin pinnan muotoja _erityisen_ tarkasti;)
 
http://www.burstguitars.nl/?prod=11
 
Vaikea on keksiä miksi noin upeat loimut on kultamaalin alle kätketty.

Les Fender:
Vaikea on keksiä miksi noin upeat loimut on kultamaalin alle kätketty.
 
Hyvää koitetaan tehdä, mutta priimaa tuppaa aina tulemaan... ;)

fox: Hyvää koitetaan tehdä, mutta priimaa tuppaa aina tulemaan... ;)
 
"Pannaas tohon kolttoppiin tommonen kapula, ei nyt löydy huonompaakaan tähän hätään."

Les Fender: "Pannaas tohon kolttoppiin tommonen kapula, ei nyt löydy huonompaakaan tähän hätään."
 
Näin saattanu käydä.. ;) Tai sitten: "Mihkäs se reissue-body nyt joutu, missä oli ne mahti-loimut?" _Ai se, tuota... taisin vetästä siit goldttopin epähuomiossa.. "Aha."

Tässä olisi MadMattille melko mielenkiintoinen ehdokas: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=337362

fox: Giban kaula-asiaan muutama pointti,
Kaulamatsku sitten vuosista riippuen joko yhtäpuuta mahonkia, laminoitua mahonkia, tai 3-palavaahterakaula. Jälkimmäinen volutella on se meikäläisen suuresti tykkäämä...
.
 
Mites noinniingu käytännössä nää eri kaulaversiot eroavat toisistaan,ja mikä tosta viimeisestä tekee niin suuresti tykästyttävän..?

http://muusikoiden.net/dyn/users/61135.jpg
 
Tollasen Stankun pelastin torilta R6:n kaveriks. On aika eri soundi akustisestikin. R6 on paljon puisempi ja twangimpi soundi. Stankun soundi vähän "ontto", mutta ihan hyvässä mielessä!:) Hyvin soi molemmat ja soundi on sopivasti erilainen että on järkeä kahta lespaulia talossa pitää. Mutta kyllä toi CS-laatu huokuu R6:sta... Mutta onhan hintaakin toisaalta melkein kolmannes enemmän.

Aika paljon tähänkin aiheeseen on tullut vastauksia kun otsikon kysymyksen oikea vastaus on V.O.S. '58 plain top...
No okei, hieman puolueellinen lausunto kun ei ole yhdestäkään muusta Gibsonista kokemusta, mutta vaikea uskoa että joku Giba voisi olla vielä huomattavasti laadukkaampi. Keräilyarvoon en ota kantaa. Niin ja kaula on sellanen etten enää muunlaiseen oikeen helposti totukaan.

JAKRGUS: mikä tosta viimeisestä tekee niin suuresti tykästyttävän..?
 
Sen takia että mä tykkään siitä? =)
Kyllä ne erot muuten on verraten minimaalisia käytön kannalta. Ei se volute (kaulavahvike) tai sen puuttuminen juurikaan itse soittoon tee suurempia eroja, sen sijaan tuohon lapakulmallisten kitaroitten (kaikkien, valmistajasta riippumatta...) kaulan "heikkoon kohtaan" se toki tuo enemmän sitä mekaanista kestävyyttä, ei katkea niin helposti. Samoin noissa vaahterakaulaisissa (3-palalaminoituja) sitä kestävyyttä on enemmän, kuin 1-palamahonkikaulassa. Toki sitten joku "kultakorva" on sitä mieltä, että noissa vaahterakaulaisissa on sellanen terävämpi ja treblekkäämpi sointi.

Lainaan ketjua, ettei tarvitse uutta tehdä.
 
Tarkotuksena olis hommata toinen sähkökitara (lähiaikoina) ja tämä on aika varmasti Gibson.
 
Rahat olisi kasassa tällä hetkellä Les Paul Standardiin, varsinkin näihin 2000-luvun puoleisiin -> ainakin mitä toreilla pyörinyt. (Käytettynä meinasin ostaa)
Ensi vuoden puolella rahat viimeistään kasassa Les Paul Customiin.
 
Joten, kysymys kuuluuki: Odottaako vielä vähäsen ja säästellä muissa kitarakustannuksissa (pedaalilautaa pitäs päivitellä myös), vai ostaako Standard?
 
Laatueroja ilmeisesti on aika paljon, joten siinä mielessä se Custom olisi hyvä vaihtoehto, mutta sitten jäisi muut ostelut vähemmälle.
 
Ulkonäkö myös vähän vaikuttaa asiaan -> Honeyburst tai Sunburst näyttävät omaan silmään hienoimmalta, toki '57 Goldtop ei myöskään paha ole, jos soitin muuten on reippaasti parempi.
 
Olisi hauska kuulla mielipiteitä Gibsoneista yleisesti (vaikka tokihan se on vaikeata tietää mikä olise Se Gibson minulle) kauloista, väreistä, mikeistä, viimeistelyistä ja laatueroista. Näistä kun ei ole oikein kokemuksia.

mvirta: Mun mielestä ongelma on pikemminkin se että aika moni sekoittaa kitaran mahdollisen säädöntarpeen sen laatuun.
 
100% absoluuttista komppausta.

mvirta: Tästä voi kyllä tulla noottia jäsenistöltä mutta mun mielestä noi on loppuviimeksi tosi tasalaatuista tavaraa. Olen omistanut 6 sylttytehtaan kitaraa ja kokeillut ehkä pariakymmentä, joten otos on kyllä pienehkö.
 
Mun mielestä ongelma on pikemminkin se että aika moni sekoittaa kitaran mahdollisen säädöntarpeen sen laatuun.
 
Ja, kuten todettua aiemmin, myös täältäkin komppia noille yllämainituille seikoille.