Kitarat: kitarakamat ›

Teppo2: Nii, minkälaisella systeemillä?
 
Voisitko sinä Teppo mahdollisesti vastata koska vaikutat asiantuntevalta henkilöltä.

Multa ei kysytty, mut semmoisilla systeemeillä kuin korvat tai vaihtoehtoisesti viritysmittari, voidaan hyvin mitata, onko intonaatio kohdallaan.

Jucciz: Multa ei kysytty, mut semmoisilla systeemeillä kuin korvat tai vaihtoehtoisesti viritysmittari, voidaan hyvin mitata, onko intonaatio kohdallaan.
 
Ok, mutta tässähän ei ole nyt kyse mistään säätöruuvista, vaan siitä, että kaula joudutaan ruuvamaan irti, laittamalla sinne kaulataskuun tilkettä, ruuvaamaan kaula kiinni, virittämään ja säätämään.
 
(luulisi että tässä kohtaa joutuu odottamaan pari päivää että se asettuu kohdilleen, ehkäpä kiristämään nuo ruuvitkin)
 
Sitten kokeilee, että ei ole intonaatio kunnossa, ruuvit irti, uutta tilkettä tai hiontaa.
 
Hienoa että se Squier on nyt kunnossa, mutta en mä oikein ymmärrä miten tuon asian voisi hallitusti hoitaa.

Mitä ihmettä täällä oikein höpistään?
 
Saa sen intonaation kaulan paikkaa siirtämällä varmaan yksittäisen kielen osalta kohdilleen - järjettömällä munkilla ehkä jopa toisenkin kielen, enkä puhu berliininmunkeista/donitseista... Mutta mitä järkeä koko kaulansiirtotouhussa on, kun sen intonaation voi eri kätevästi säätää sieltä tallasta? Mitämitämitä?
 
Vai astuinko nyt munasillani johonkin miinaan ja kohta verhot aukeaa ja koko sali raikaa...?
 
- Does not compute -

Terry Pantheras: Vai astuinko nyt munasillani johonkin miinaan ja kohta verhot aukeaa ja koko sali raikaa...?
 
Tämän on pakko olla ns. trolli ainakin eräiden keskustelijoiden osalta. Mut sellaista se on, onhan trollaus ihan kivaa.

Lyhyesti aloittajalle. Kura pois kaulan ja rungon välistä. Pultit kiinni kunnolla, niiden tarkoitus on tosiaan vain pitää kaula paikallaan, sieltä ei säädetä mitään. Intonaatio säädetään tallan tallapalojen säätöruuveilla (niillä jotka liikkuvat kielen suuntaisesti edestaas). Netistä löytyy hyviä ohjeita säätöön googlaamalla.
 
Trollenlollen lollotilol

No johan nyt pelleillään. Sillä kaulataskulla voidaan säätää pulttikaulaisen kaulakulmaa. Ei ole aina kohdillaan kitaroissa se, eikä varsinkaan jos hakee juuri tietynlaista kulmaa ja säätöjä. On aivan erityinen legendan aihe millä kaikella tavaralla tuota säätöä on tehty. 7ender kehitti jopa systeemin sitä varten, sen hyvyydestä oltiin toki montaa mieltä, tai ainakin kahta. Mainittu koko kaulataskun pohjan peittävä oikeaan kulmaan hiottu shimmilevy on varmaan paras. Itse olen hionut yhdestä koko taskun pohjan, toisessa säätöä kaipaavassa on vielä shimmilastu.
 
Intonaatioon ei kaikkia kepakkoja valitettavasti oikein saa, säätövara loppuu syystä tai toisesta. Tallan vaihto/siirtäminen lienee yleisempi vaihtoehto, mutta jos kaulataskussa siihenkin varaa on, ei sekään mahdoton idea ole...työläs tosin. Varsinainen intonaation säätö tietenkin sieltä mistä kuuluukin, tallasta.
 
Ja heiluvathan ne pulttikaulat jos tilaa on. Yhdessä omistani pelkkä käden reilumpi paino sai vireen muuttumaan, puhumattakaan riehumisesta. Jälleen kuten jo mainittu, viilua tms. väliin auttaa.
 
Ennenkuulumatonta julkeutta? Kaapatkaa vaihteeksi vaikka joku riittävän vanha ennen cnc-aikaa tehty kepakko ja ihmetelkää rakennetta hetki. :D

jep, mäkin luulin nuorena että stratossa on tehty paikka plektralle, seiskyt luvun kitaroita vain näkyi

zepeteus: Ennenkuulumatonta julkeutta? Kaapatkaa vaihteeksi vaikka joku riittävän vanha ennen cnc-aikaa tehty kepakko ja ihmetelkää rakennetta hetki. :D
 
Ei suoranaisesti liity vireisyyteen tai intonaatioon, mutta varhaisissa Fenkuissa käytetty saarni oli kohtalaisen haasteellinen materiaali sen ajan työkaluille (jotka nekin olivat työmiesten toimesta itse tehtyjä). '54 Straton viimeistelyssä saattoi olla kovastikin röpöliäisyyttä, kiitos sille että saarnin jykevät syyt kohosivat ja pehmeämpi sortti siinä niiden välissä jäi jalkoihin. Samaa myös Broadcastereissa, NoCastereissa ja Telecastereissa.
 
Samoin työläs G-pajan lankkukitara, Les Paul-malli, oli tullessaan täynnä erilaisia yksilöllisiä juttuja. Kun ei ollut robottia joka tekee, oli vain ihminen ja hänen silmänsä ja kätensä... eroja oli tottakai enemmän. Kun taltta vähän lipsahti, niin siitä jäi jälki... esim. mikkikolot ovat hyviä paikkoja moiselle.
 
Minusta vaan nuissa kaikissa hengittää joku ihan oma "petonsa". Niissä on 100x enempi fiilistä ja meininkiä kuin CNC-koneen jyrsimässä, muovin alle jääneessä jämäpuu-lankussa. Pieni virhe reunalistassa ei tosiaan haittaa kun soundi on puhdasta kultaa. Mielummin siis soundia, tonea ja fiilistä... kuin pelkkää silmäkarkkia.
 
Olishan se aika jees, kun rupeisivat rallipoluillakin nirsoilemaan: "Tässä on nyt lommo, ei tällä voi enää tehdä töitä ja voittaa kisoja! Vauhti hidastuu ainakin nanosekuntin, niin mä ainakin luulen jos me ruvetaan fysiikkaa laskemaan." Ei sillä, hifistelykin on välillä kivaa, kun ei ota sitä ihan niin saa*anan vakavasti.
 
PS. Niin ja itse topicin aiheesta. Kuten olen aina sanonut, niin hyvä kaulaliitos on hyvä kaulaliitos. Aivan sama onko se bolt-on, set-neck vaiko neckthru. Kaikilla on toki vaikutuksensa soundiin, mutta esim. neckthru ei ole automaattisesti parempi vaikkapa soinnin pituuden tai kestävyyden suhteen kuin pulttikaula. Itse en juuri neckthru-rakenteesta perusta, sen tummentavan äänensävyn takia... samoin neckthu-rakenteisissa näkee välillä otelaudan ylärekisterin eläväisyyttä ja deadnote-touhuja. Tykkään pulttikaulaisista, koska niissä on parempi atakki. Jotenkin ne vain tottelee plektran alla käskytystä paremmin. Set-neck eli liimakaula on sitten hyvä "neutraali" vaihtoehto. Ehkäpä juuri siksi LP-malliset ovat meikäläisen suosikkeja.

off topic, mutta hývä kitara on hyvä, ihan sama milloin tehty(tai miten, tai...) ja sama toisinpäin.

Joo, ennen oli kitarat puuta ja miehet rautaa, Kekkonen presidentti ja autotkin jotain muuta kuin vain vertauskuvia.

Hyvä jätkät, lisää tämmösiä! Suurta hupia lueskella!