Studiotyöskentely ›

Jos sovitus, soitto ja lähtösoundi ovat kunnossa niin bassonkin (tämä pätee useimpiin asioihin) miksaaminen on helppoa. Mä äänitän yleensä sähköbassosta linjasoundin puhtaana DI-boxilla ja sit mikrofonilla bassovahvistimen tai jos on vaan yks raita käytettävissä niin sit ensin linjasoundin ja jälkeenpäin re-amppailen vahvistinsoundin. Kertaakaan ei oo käynyt niin että vahvistinmallinnus oli ollut parempi kuin oikea vahvistin, mut kiireessä on joskus ollut mallinustakin käytettävä. DI-bassosta otan sitten yleensä alakerran (alle 100-150Hz) ja kompressoin sen aivan tasaiseksi. Yläkerta sitten äänitetystä vahvistinsignaalista ja vaikka tätäkin tulee yleensä kompressoitua niin ei ihan niin rajusti. Optiset kompurat tuntuvat olevan mun makuun basson kanssa (LA2A/LA4/SC2...). Sitten summaus yhteen ryhmään, vaiheet kondeikseen, eq, kompura ja aika usein särö, silloin tällöin chorus ja kaikuakin tulee käytettyä jos tilaa biisissä on. Aina ei tietty mee ihan näin mut ehkä keskimäärin kuitenkin :D

Kiitos neuvoista, täytyy kokeilla ja soveltaa. Sanottakoon kuitenkin, että mainitsemani efektit eli chorus ja kaiku eivät ole olleet tässä se olennainen juttu - niitä olen joskus käyttänyt lopuksi mausteina, mutta ne eivät ole olleet se ongelma eivätkä myöskään ratkaisu. Taajuuspuoleen täytyy nyt selvästikin panostaa.

Exhausted: Itse tykkään että bassosignaali on kahdella eri raidalla, joista toinen on äänitetty suoraan linjaan ja toinen vahvistimen kautta mikitettynä. Yleensä kompressoin suoran linjasignaalin aika reilusti, kun taas vahvistinsignaalissa saa olla enemmän dynamiikkaa, mutta mieluusti myös säröä - rähinää ja kolinaa, tietysti musatyylistä riippuen.
 
Crossover-ratkaisu toimii myös joskus: toisesta signaalista otetaan matalat taajuudet vaikkapa 150 Hz alta ja toisesta taas yläpuolelta. Matalat taajuudet kompressoidaan rajummin ja vapaammin hengittävään yläkertaan voidaan kohdistaa säröä ja efektejä.
 
Noin minäkin teen yleensä. Ja tavallisesti se linjabasso on se alakerta ja mikitetty yläkerta. Ja Reaperin kompuraa basso-preseteillä olen käyttänyt molempiin.

Tässä just rokkilevyä miksailen ja edelliestä lausunnostani poiketen täytyy hehkuttaa UAD:n Fairchildia bassokompurana (sehän ei siis ole optinen). Aivan kunkkua rokkihommiin! :D

Mikael: Tässä just rokkilevyä miksailen ja edelliestä lausunnostani poiketen täytyy hehkuttaa UAD:n Fairchildia bassokompurana (sehän ei siis ole optinen). Aivan kunkkua rokkihommiin! :D
 
Samat sanat!

kiiski: Eh? Ei kai nyt bassokitarasta kannata kaikkea alle sadan hertsin menevää silpoa surutta pois ellei halua jättää botnepuolta pelkästään bassorummulle...
 
Kyllä mä leikkaisin bassosta alimpia mytinöitä basarin tieltä, ja puolestaan kaikkea muuta sitten basson tieltä. Sillai saa puhtaan ja jytisevän rokkisaundin.
 
Edit: ei tietenkään kuitenkaan kaikkea, eihän perus hp-filsu vedäkään mitään tiukkaa rajaa. Rajataajuuskin riippuu sit miksattavasta materiaalista.

Kuinka paljon te lanaatte sidechainin kanssa bassoa vaikka basarin tieltä pois? Mä oon vasta pikkuhiljaa ensimmäisiä kertoja tutustumassa tämän ihanan keksinnön mahdollisuuksiin ja kaipaisin kovasti apuja. Osaan käyttää ja rakennella kytkyjä, mutta käytännön sovelluksista olisi kiva kuulla juttua.
 
EDIT: Miten muuten, jos laitatte sidechainiin, niin duckaatteko gatella, vai teettekö jotain muita temppuja?

Antti1: Kuinka paljon te lanaatte sidechainin kanssa bassoa vaikka basarin tieltä pois? Mä oon vasta pikkuhiljaa ensimmäisiä kertoja tutustumassa tämän ihanan keksinnön mahdollisuuksiin ja kaipaisin kovasti apuja. Osaan käyttää ja rakennella kytkyjä, mutta käytännön sovelluksista olisi kiva kuulla juttua.
 
EDIT: Miten muuten, jos laitatte sidechainiin, niin duckaatteko gatella, vai teettekö jotain muita temppuja?
 
Riippuu kompurasta ja atakista, varmaan 5-6 dB GR ainakin. Kuuntelemalla oppii. Sitten kun kuulet selvästi että basso niiaa bassarin tieltä pois, on efekti toivottu, ei sen väliä montako desibeliä. Sidechain on yksi hyvä kikka muiden jippojen joukossa ja toimii mun kokemuksen mukaan hyvin osana kokonaisuutta. Mä naitan basson ja bassarin usein tässä järjestyksessä;
 
ensin eq:lla reikiä molempiin jotta ne soi yhdessä mahdollisimman hyvin. tätä edeltää päätös, kumman halutaan menevän alemmas. nopeessa musassa, varsinkin tuplabassarihommissa basso mulla ottaa matalien taajuuksien roolin, slow rockissa usein toisinpäin.
 
tsekkaan grooven (tietysti ensin kuuntelemalla yhteissoittoa) zoomaamalla bassariraidan ja bassoraidan päällekkäin, jolloin vahvistan visuaalisesti kumpi "liidaa". kielisoittajilla on taipumusta ikävään grooven tappavaan häitäilyyn/etuiluun, joten tapauskohtainen bassoraidan viivästys auttaa rytmiikan ja grooven viilaamisessa. tämä viivästys auttaa myös sidechainausta ja koko pakettia, sillä kun bassarin potku tulee millin ennen basson nuottia, saa siitä psykologisen vaikutelman että rytmi vie, eikä kielisoitin. eli bassarista tulee potku, bassosta sointi, ne toimii kimpassa alakerran edustajina. nauhurien kanssa pelatessa viivästän bassoa niin kauan että kuulen että se jätättää, ja palaan siitä hieman takaisinpäin.
 
sitten mono aux -raita pystyyn johon joku brickwall -limitteri. nyt ajetaan molemmat tähän monoryhmään ja "slam the shit out", jolloin summattu ulostulo kuulostaa sidechainatulta jo itsessään. EDIT: niin siis tämä auxraita on oma raitansa kanavakohtaisen miksauksen lisäksi, sitä voi blendata sitten kokonaisuuteen maun mukaan..
 
nyt voi vielä bassokompuran key -inputiin laittaa bassarin, jos haluaa vielä siivota enemmän..
 
sitten kun alakerta on hallussa, on aika keskittyä ylämiddleen jossa vuorostaan soivat bassarin napsu ja basson kielten näppäilyäänet ja sointi. bassarin napseen tuon esiin ensisijaisesti eq:lla, toki myös basson, mutta varsinkin rankassa rokissa parhaiten tässä toimii eq/parallelkompura/särö -yhdistelmä. aux -kanavaan joku mieluinen säröpurkki ja sieltä biisin ja maun mukaan säröä bassokitaralle. tätä särö -aux -kanavaa eq:tan usein vielä aika rankasti pelkästään middlevoittoiseksi, jolloin basson ylämiddlestä tulee tiukan alakerran myötä mukavan pyöreä ja se kuuluu muiden elementtien läpi mukavasti..

elampen: Miten noin ihan teknisesti multaat neljälle raidalle, mitä härpäkettä on välissä?
 
Ja sitten varmaankin aloittelija-FAQ -tason kysymys: miten nuo vaiheet katsotaan kohdilleen? Mikäli asia on monimutkainen niin linkki johonkin miksausohjeeseen riittää, kiitos.
 
Anteeksi että kesti hieman vastata tähän suoraan kysymykseen.
 
Analogitiskillä miksatessa ajan vain saman signaalin useamman kanavan inputiin, ITB miksauksessa kopioin raidan ja prosessoin jokaisen raidan erikseen.
 
Asiahan on monimutkainen sinänsä... yksinkertaisin tapa tsekata vaiheet on liene se, että hyvässä kuuntelussa (missä oikeasti kuulet mitä tapahtuu) käännät kanavan vaiheen ja kuuntelet mitä tapahtuu. Jos alapäät häviävät kun painat sitä norjalaisen ö:n näköistä nappia, niin vaiheet olivat jo kohdillaan, jos taas alapäät ilmestyvät kuin taikaiskusta saman toimenpiteen johdosta, niin vaiheet olivat vähemmän kohdillaan. Tämä oli sitten äärimmäisen pelkistetty vastaus yhteen tärkeimmistä asioista miksauksessa...

Täällä on aika moni puhunut basson saamisesta basarin tieltä, ym.
 
Mulla menee kohtuullisesti vaivaa siihen että liimaan basson ja basarin aina yhteen. Eli niin että nuijan isku on se laukaus, joka lähettää luodin; sen basson nuotin. Yritän aina rakentaa niistä yhteisen, tarkalleen samassa taimissa (etukenoineen ja takakenoineen) menevän rytmijunan, ja ne ovat myös kutakuinkin aina se kohta josta miksaamisen aloitan. Kompressoreja tulee helposti tarvittua monenlaisia. Tän kun tekee oikein, niin jo alkaa bändi groovata. Samalla tietysti bassosoundista tulee hyvä; kaikki muu miksataan suhteessa bassoon nähden, se kun on kuitenkin se soitin joka tekee kasasta sointuja biisin.
 
En ota kantaa siihen, miten ja monelleko raidalle bassaria vedetään. Saattaahan se olla, ettei se haluttu bassarisoundi tule bassarista ollenkaan - kolikkoja ja slameja lyöntikalvoissa, resobassareja edessä, sampleja tai jopa ihan gate+kaiku -prosessointia voi tarvita. Basso sen sijaan olis hyvä saada jaettua aina kahtia, jotta alakertaa ja yläkertaa voi käsitellä erikseen.
 
Eikä se vahvistin ole aina paras tapa äänittää bassoa. Basso on siitä jännä, että joskus transistorit toimii paremmin kuin putket, ja joskus pelkkä etunen ja optokompura pesee Ampegin ison stäkin.

Semmoisen vinkin voin antaa tuohon Kivenkin "ala ja yläpää erikseen" hommeliin, että itse teen joko kaappisgnaalin puuttuessa, tai ollessa paska, että tuplaan basson linjaraidan josta toisesta haen hyvän botnen ja yläpäätä runttaan särisijäefektin, kaappimallinnuksen tms. läpi, mitä nyt tarvitaankaan ja levitän sitä yläpään signaalia snadisti jotta soundi ois vähän leveempi ja jotta keskelle saa kivan kuopan laululle.

Otin täältä vähän neuvoja vastaan ja kokeiltiin basistin kanssa nauhottaa sitten biisiin bassoja(Kokeiltiin kuivaa soundia), ja nyt tuntuu siltä, että basso kuuluu joko liikaa, tai sitten ei ollenkaan, ja alapäätä ei ole yhtään. :S
 
Luultavasti ylireagoin näistä ohjeista, eli jos kuulen että kuivaa soundia, niin teen siitä niin kuivaa kun vaan mahollista :D
 
Huomenna taas nauhottamaan, toivottavasti fiksumpana, ja toivottavasti saadaan vähän alapäätä kuuluviin.

kivi:Basso sen sijaan olis hyvä saada jaettua aina kahtia, jotta alakertaa ja yläkertaa voi käsitellä erikseen.
 
Kyllä. Taannoin luin jonkun ameriikan miksaajavelhon (jos joku tunnistaa kenestä kirjoitan, laittakoon nimen alemmas. itse en sitä nyt pysty muistamaan) tarinaa Robert Trujillon Infectious Groovesin aikojen bassosoundista. Basso kompressoitiin kahdessa kanavassa jakosuotimen jälkeen, jolloin saavutettiin molemmille kaistoille optimaalinen lyttääminen.
 
Itse olen tätä harjoittanut lukemani jälkeen monesti, varsinkin silloin kun basso on musiikissa olennaisessa osassa, ja sen kuuluvuus ja erottuvuus on ollut avainasemassa. Ja kahden erillisen kaistan erikseen kompressoinnista on todella ollut hyötyä. Hommasin tarkoitukseen sopivan kompressorinkin varta vasten.
 
Muutenkin tykkään siitä, että basson alakerta pysyy mahdollisimman "kuivana" ja selkeänä (sillä kaistalla ei vain usein ole tilaa epätarkkuudelle), ja efektit tuntuu istuvan siihen yläkaistaan paljon luontevammin. Usein botnekaista tulee DI-boksilla, ja yläpää sitten kaapista mikillä. Toinen vaihtoehto on bassoraidan kopiointi, ja eri raitojen erilainen käsittely.

Juippi!: Otin täältä vähän neuvoja vastaan ja kokeiltiin basistin kanssa nauhottaa sitten biisiin bassoja(Kokeiltiin kuivaa soundia), ja nyt tuntuu siltä, että basso kuuluu joko liikaa, tai sitten ei ollenkaan, ja alapäätä ei ole yhtään. :S
 
Luultavasti ylireagoin näistä ohjeista, eli jos kuulen että kuivaa soundia, niin teen siitä niin kuivaa kun vaan mahollista :D
 
Huomenna taas nauhottamaan, toivottavasti fiksumpana, ja toivottavasti saadaan vähän alapäätä kuuluviin.
 
Minkäslainen teillä on kuuntelu? Siitä se yleensä on kiinni.
 
Jos nyt jotain yleistämistä haluaa laittaa, niin mä yleensä yritän saada basson alakerran puhtaana ja pyöreänä alkamaan noin 75 herzistä. Eli sen alapuolelta hyllykorjaimella energiaa pois. Bassarin sointia alan hakea noin 50 herzistä.
 
Sitten molemmissa, bassarissa ja bassossa, tulee alue jolla ei tapahdu mitään. Sitä pois, niin on jotain mihin laittaa muita soittimia.
:-)
 
Sitten haen bassarin napsun, joka on yleensä 2,5-3,5 kiloherzin paikkeilla, hyvin kapea piikki. Sitä säätelemällä löytyy niin lätisevä metallibassari kuin kuiva rokkibassari, kaikua ei tarvitse lisätä. Basson yläkertaa alan avata jostain 400-800 herzin alueelta eteenpäin niin, että basson yläpään pärinä ja särö loppuu sinne bassarin napsuun. Kannattaa muistaa että esimerkiksi virvelirummun piikki on usein taajuuksissa selkeästi matalammalla kuin bassarin napsu.
 
Bassarin yläkertaan saatan laittaa säröä, paljonkin, ihan musatyylistä riippumatta. Sitä saa olla, vaikka jazzia vedettäisiin.
 
Kaikuja en käytä, paitsi jos tehdään kasarityyliin Phil Collins -tyylistä bassarisoundia jossa bassarin napsu saa tulla puhtaana ja varsinainen bassarin alakerta haetaan kyllä alhaalta mutta siivotaan geittaamalla se heti poikki ja sen jälkeen kaiuttamalla se yhtä pitkäksi kuin napsun jälkisointi. Tällä tavalla syntyy alarekisteriin kaunis, pyöreä humahdus ilman kauneusvirheitä.
 
Kaikua näihin tulee muuten ainoastaan silloin kun koko miksaus ajetaan masterkaiun läpi. Eli musatyylistä riippuen, mutta mulla yleensä aika harvoin.
 
Esimerkiksi.

kivi: Minkäslainen teillä on kuuntelu? Siitä se yleensä on kiinni.
Kuuntelua on, mutta varmaankin liian vähän, kun yleensä alapään puutteen kuulen vasta kotona kuunnellessani. Behringerin 2030A-monitorit on treenikämpällä.
 
Jos nyt jotain yleistämistä haluaa laittaa, niin mä yleensä yritän saada basson alakerran puhtaana ja pyöreänä alkamaan noin 75 herzistä. Eli sen alapuolelta hyllykorjaimella energiaa pois. Bassarin sointia alan hakea noin 50 herzistä.
Kiitokset. Jostain ihmeestä olen saanut sellaisen oletuksen, että 100hz jälkeen hiljalleen leikattaisiin kaikki sen alle menevä, tilaa basarille.
 
Ja basariin ei kannata saada jotain alapäätä, mitä siinä ei ole. Tällä hetkellä meillä ilman eq:ta basarin alapää tulee 80-110hz kohdilta, yritän tosta 100hz tienoilta leikata vähän pois(tulee jo paljon jytymmän kuulonen), mutta 80hz alaspäin basarista puuttuu melkosesti atackia, jota on vaikea saada lisää.

Juippi!: mutta 80hz alaspäin basarista puuttuu melkosesti atackia, jota on vaikea saada lisää.
 
Attack ja botne on toistensa vastakohtia. Se isku pitäisi löytyä sieltä napsusta, 2000-3500 Hz alueelta. Alhaalla sitä ei ole, vaan sieltä haetaan se sointi.
 
Kyllä bassarissa on tavaraa vaikka alle 20 Hz alueella. Se vain ei oikein toistu ellei ole kunnollista kuuntelua, ja saattaa rikkoa pikkukajarit.

kivi: Se isku pitäisi löytyä sieltä napsusta, 2000-3500 Hz alueelta. Alhaalla sitä ei ole, vaan sieltä haetaan se sointi.
 
No ei tuokaan nyt ihan koko totuus ole. Sopivalla virityksellä saa kyllä alemmiltakin taajuuksilta (yläbassot, alamiddle) melkoisesti tiukkaa potkua, eli ei se kaikki isku ihan pelkkää naksahdusta kuitenkaan ole. Alin alapää nyt on fysiikan lakien mukaisesti melkoisen hidasta kamaa tietty.
 
Jos hidas attack häiritsee, niin kannattaa hommata transient shaper tms. vehje/plugari (tai sitten opettelee sen virittämisen ja äänittämisen). Mä oon ite noita koittanut käyttää ja saahan niillä tykimpää. Kovin usein saa samalla vaan myös pilattua täydellisesti sen soinnin.

Antti1:Jos hidas attack häiritsee, niin kannattaa hommata transient shaper tms. vehje/plugari (tai sitten opettelee sen virittämisen ja äänittämisen). Mä oon ite noita koittanut käyttää ja saahan niillä tykimpää. Kovin usein saa samalla vaan myös pilattua täydellisesti sen soinnin.
 
Mä ostin vähän aikaa sitten UAD:lle SPL Transient Designerin ja se on kyllä ihan huippua jos pitää nopsaan ja helposti saada sellaista justkin "tykimpää" rumpusoundia. Sillä saa myös vähennettyä attackia ja lisättyä sustainia :D

Mikael: Mä ostin vähän aikaa sitten UAD:lle SPL Transient Designerin ja se on kyllä ihan huippua jos pitää nopsaan ja helposti saada sellaista justkin "tykimpää" rumpusoundia. Sillä saa myös vähennettyä attackia ja lisättyä sustainia :D
 
Joo, saahan toki. Yleensä vaan lähtee tosi helposti lapasesta tuon käyttö, kun kääntää lisää tykkiä vaan potikasta... :D