Puhaltimet ›

Huilun päivittäminen vähän parempaan alkaa olla edessä. Sopivaksi seuraajaksi haarukoidun mallin saa joko C- tai H-jalalla. Kyselläänpäs nyt täälläkin mielipiteitä H-jalan puolesta ja vastaan.
 
Oma harrastajaharjoitukset ovat sen verran lyhyitä kestoiltaan, että kokonaispainolla ei ole merkitystä, sen sijaan tasapainokysymys voi eri asia.
 
Kovin usein käy niin, että jokin mieluinen kappale menee alas H:hon asti (usein laulunuotit). Oktaavin nosto tai transponointi vähän korkeampaan sävellajiinkaan ei aina ole käypä vaihtoehto. Vietävästi siis H-jalka houkuttaisi.

Itse en ole h-jalkaa koskaan minkääntyylisessä musiikissa kaivannut enkä tarvinnut. Pienen h:n soundikin alkaa olla alttohuilun tyylinen. Lasken huilun äänialaksi c1-d4. Kyllä sille välille jo riittävän monta ääntä mahtuu.

Pitäisi varmaankin aloittaa uusi kirjoitus, mutta mutta... Aika "vanhanaikaisella" ja "kuluneella" materiaalilla yrittää opettajasi viedä sinua eteenpäin. Hyviä kirjoja kaikki sisältäen aimo annoksen erilaisia kappaleita, mutta ansatsia ja eri rekistereitä ei ym teosten avulla ole helppoa kehittää, eihän 40 little pieces edes kulje kuin parin oktaavin äänialalla. Paljon muutakin on tarjolla. Itse suosittelen yhä Flöjten och jag - sarjaa. Biiseissä ei tosin ole kuin sointusäestykset, mutta itselleni se ei todellakaan ole ongelma. Neljän kirjan sarja etenee järjestelmällisesti ja kasvattaa äänialaakin määrätietoisesti.
Trevor Wyen harjoituskirjat olisivat oiva apu moneen pulmaan ja (ikivanhoista!) Prillin etydeistä löytyisi täydennystä tekniikkatreeneihin. Itse istun monta kertaa hyvin sekalaisen nuotistoni ääreen ja etsin oppilaalle juuri sitä sillä hetkellä sopivaa materiaalia ja kopioin sen... Käytän jazz-arreja ja koulujen laulukirjoja (oktaavinostoin). Joskus joku barokkisonaatin hidas osa istuu kuin nenä päähän.
Pyydäpä opettajaasi miettimään, onko materiaalisi juuri sinulle sopivaa ja pedagogisesti perusteltua. Olisi muuten hauska tietää, mitä opesi soitti konsertissa. Se kertoisi paljon. Jotenkin kun blogistasi on rivien välistä luettavissa, että et ole tyytyväinen saamaasi opetukseen, mutta ajattelet, että opettajasi tekee jo parhaansa... Veikkaan, että parempaakin opetusta löytyy...

ope16: Pitäisi varmaankin aloittaa uusi kirjoitus, mutta mutta... Aika "vanhanaikaisella" ja "kuluneella" materiaalilla yrittää opettajasi viedä sinua eteenpäin. Hyviä kirjoja kaikki sisältäen aimo annoksen erilaisia kappaleita, mutta ansatsia ja eri rekistereitä ei ym teosten avulla ole helppoa kehittää, eihän 40 little pieces edes kulje kuin parin oktaavin äänialalla. Paljon muutakin on tarjolla. Itse suosittelen yhä Flöjten och jag - sarjaa. Biiseissä ei tosin ole kuin sointusäestykset, mutta itselleni se ei todellakaan ole ongelma. Neljän kirjan sarja etenee järjestelmällisesti ja kasvattaa äänialaakin määrätietoisesti.
Trevor Wyen harjoituskirjat olisivat oiva apu moneen pulmaan ja (ikivanhoista!) Prillin etydeistä löytyisi täydennystä tekniikkatreeneihin. Itse istun monta kertaa hyvin sekalaisen nuotistoni ääreen ja etsin oppilaalle juuri sitä sillä hetkellä sopivaa materiaalia ja kopioin sen... Käytän jazz-arreja ja koulujen laulukirjoja (oktaavinostoin). Joskus joku barokkisonaatin hidas osa istuu kuin nenä päähän.
Pyydäpä opettajaasi miettimään, onko materiaalisi juuri sinulle sopivaa ja pedagogisesti perusteltua. Olisi muuten hauska tietää, mitä opesi soitti konsertissa. Se kertoisi paljon. Jotenkin kun blogistasi on rivien välistä luettavissa, että et ole tyytyväinen saamaasi opetukseen, mutta ajattelet, että opettajasi tekee jo parhaansa... Veikkaan, että parempaakin opetusta löytyy...
 
On aika erikoista ryhtyä arvostelemaan toisen opettaja opetusta kuulopuheen perusteella. Se ei kuulu ainakaan ammattitaitoisen opettajan toiminatapoihin.
 
Tässä keskustelussa ei ole ollut puheena opettajista eikä oppimateriaalista, joten on varsin kummallista tuoda niitä esiin keskustelun ulkopuolelta, täysin toiselta neetisustolta.
 
Ylläpidonkin olisi jo ehkä syytä puuttua tällaiseen toisten ammattitaidon täysin perusteettomeen panetteluun.
 
Haluan korjata nämä yllä olevat käsittämättömät ja arrogantit väitteet kuitenkin heti: opettajani on erittäin pätevä, pedagogisen koulutuksen saanut opettajaksi pätevöitynyt ammattilainen, jolla on tiedolliset ja taidolliset valmiudet myös aikuisen opettamiseen, jota yllä olevan vastauksen perusteella ei mitä ilmeisimmin kaikilla tunnu olevan, kuten aikaisemmasta keskustelusta olemmekin jo oppineet. Myös toisen kuuntelu ja luetun ymmärtäminen ovat opettajalle välttämättömiä taitoja. Niitäkin voi kehittää, suosittelen.

Tuskinpa kukaan puuttuu anonyymiin pohdintaan, eihän ketään parjata nimellä. En edes tiedä, kuka opettajasi on. Lähinnä varmasti on kysymys tyyli-ja näkemyseroista ja pitkään kokemukseen perustuvista ajatuksista. Katsos kun omilla oppilaillani ei ole koskaan ollut vaikeuksia muissa keskusteluissa ja blogissasi (johon usein viittaat) mainitsemissasi huilunsoittoon liittyvissä asioissa. Esim ylä-äänet saa kyllä soimaan kun vain tietää miten. Ja kyllä, opetan myös aikuisia . Oppilaideni ikähaitari on 6-60+ v.