Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Jeb, ei ikinä kannata laittaa petsiä suoraan puulle. Jos on lakkaa välissä niin tulee muutenkin paljon läpikuultavampi.
 
Mitenkäs jos haluaa loimuja korostaa, eikös silloin vedetä petsi suoraan puulle, hionta, petsaus jne ja sitten vasta lakkaus?
 
nimim. "loimut hukassa"

Mitenkäs jos haluaa loimuja korostaa, eikös silloin vedetä petsi suoraan puulle, hionta, petsaus jne ja sitten vasta lakkaus?
 
nimim. "loimut hukassa"
 
Kyllä näin, eli puulle suoraan.

Jos kolo on painauma, eli sellainen, ettei syyt ole poikki, niin kannattaa tipauttaa siihen jokunen pisara kiehuvaa vettä. Saattaa hyvinkin painauma tasoittua.
 
Enpä olis tuotakaan taas tienny. Täytyypä vielä tarkemmin katsoa kun pääsee aihion lähelle, mutta luulen kyllä että ne syyt oli poikki.

Jos kolo on painauma, eli sellainen, ettei syyt ole poikki, niin kannattaa tipauttaa siihen jokunen pisara kiehuvaa vettä. Saattaa hyvinkin painauma tasoittua.
 
Mulla lapset kaatoi kirjahyllyn Les Paulin päälle, ja kaulan taakse tuli isohko lommo (aaaaa...).
Höyrytin painaumaa, niin puu nousi ylös, Lopuksi vähän lakkaa päälle, niin tuli melko hyvin entiselleen.

petsi laitetaan lakan päälle jos halutaan mahdollisimman tasainen sävy, suoraan puulle taas jos halutaan puusta luonnollisen näköinen. Eli väri halutaan hieman vaihtelevammaksi.

Kyllä tossakin kolossa näkyy syyt olevan kutakuinkin kunnossa, täytyypä koittaa noilla vesikikoilla
 
petsi laitetaan lakan päälle jos halutaan mahdollisimman tasainen sävy
 
Tällainen on haussa, eli kirkaalla aloitetetaan.

petsi laitetaan lakan päälle jos halutaan mahdollisimman tasainen sävy

Tällainen on haussa, eli kirkaalla aloitetetaan.
 
laitoin tonne omaan kuvaan pari kuvaa yhestä telestä johon laitoin kirkkaan lakan pohjalle. Kun pohja oli saatu tasaiseksi ja hiottu mataksi, lakan sekaan punasta ja tilkka tumman ruskeaa petsiä ja ruiskuteltiin päälle, ja kirkasta lakkaa lisäksi. Taas hionnat ja lopuksi kirkasta lakkaa ja loppuhionnat vesihionalla ja kiillostus/hiontavahalla. Lakkana 2-komponentti katalyyttilakka.
 
tuolla kotisivulla olevassa bigsbyllisessähän oli petsattu suoraan puulle ja päälle vedetty nitrolakkaa.
 
pekka

Eli siis kun käsitellään lakalla ennen petsiä, se seuraava kerros on edelleen lakkaa johon on petsi sekoitettu? Ja se ensimmäinen lakkakerros on matta, jonka päälle tulee lakkapetsi? Esimerkiksi?
 
laitoin tonne omaan kuvaan pari kuvaa yhestä telestä johon laitoin kirkkaan lakan pohjalle. Kun pohja oli saatu tasaiseksi ja hiottu mataksi, lakan sekaan punasta ja tilkka tumman ruskeaa petsiä ja ruiskuteltiin päälle, ja kirkasta lakkaa lisäksi. Taas hionnat ja lopuksi kirkasta lakkaa ja loppuhionnat vesihionalla ja kiillostus/hiontavahalla. Lakkana 2-komponentti katalyyttilakka.
 
tuolla kotisivulla olevassa bigsbyllisessähän oli petsattu suoraan puulle ja päälle vedetty nitrolakkaa.
 
pekka

Eli siis kun käsitellään lakalla ennen petsiä, se seuraava kerros on edelleen lakkaa johon on petsi sekoitettu? Ja se ensimmäinen lakkakerros on matta, jonka päälle tulee lakkapetsi? Esimerkiksi?
 
juurikin näin, petsi siis pitää olla semmosta lakkaan sekotettavaa väriä. Tavallinen vesipetsi ei lakan päällä pysy.
Pohjalakka kirkkaalla lakalla joka hiotaan esim 320 kuivahionta niin että koko pinta on matta ja tasainen, tarvittaessa lakataan toinen kerta vielä että pinta tulee tasaiseksi. Eri puut kun imee lakka erilailla. Kun pinta on tasanen ja hiottu (hionta tekee pinnasta matan) aloitetaan värjäys. Värin päälle taas lakkaa ja iontoja että pinta tulee tasaiseksi. Värillisen lakan päälle heti kirkasta lakkaa ettei välihionnassa mene väri puhki.
 
Viimenen lakkakerros sitten hiotaan hienommalla vesihiontana.
 
pekka

laitoin tonne omaan kuvaan pari kuvaa yhestä telestä johon laitoin kirkkaan lakan pohjalle
 
Jep, noissa kahdessa tavassa on kyllä selkee ero, tuossa laittamassasi kuvassa väri on selkeesti tasaisempi, eikä alla olevan puun syiden eri tiheyksiset kohdat erotu kuten tuossa bigspy -versiossa. Hyvä että tässä vaiheessa tuli tääkin puheeksi. Tosin tuohan on tietenkin makuasia kumpi silmää enemmän miellyttää.
 
No nyt kun ehtis irrottaan jossain vaiheessa tuon bodyn irrottamaan tuosta lankusta niin oltais taas askel lähempänä pintakäsittelyä:-)

Kevyen parin kuukauden pakollisen tauon jälkeen vaihteeksi taas Teleaihion kimpussa. Kaulan tuossa sahailin suurinpiirtein muotoonsa ja jyrsin kaularaudan uran valmiiksi.
 
Nytpä olisi tarkoitus otelautaa alkaa suunnittelemaan kiinni kaulavaahteran kylkeen. Olenkin tässä pohtinut, että mikähän Telessä yleensä on tuon otelautapuun paksuuden osuus itse kaularakenteesta. Käytettävissä olevat piirustukset eivät sitä kerro, ne kun on piirretty sillä ajatuksella, että kaula on kokovaahterainen.
 
Lähinnä haen tässä sitä, että miten toi homma kannattaa tehdä, kun mulla on tällä hetkellä noin 9,5 milliä paksu ruusupuu aihio. Siinä tuntuu olevan hiukka ronskinlaisesti tuota tavaraa.
 
Ajattelin että olisko järkevää heti ottaa höylällä liiat pois, jottei tarvis radiusta hioessa koko lautaa alkaa ohjentamaan.
 
Vakoilin myös teidän kanssa rakentajien projekteja ja ajattelin työjärjestystä näin:
- hoitelen vaahteran eka oikeisiin mittoihin (nyt raakasahattu)
- mahdollisesti ohennan ruusupuuta höylällä (jos siis ohennan)
- "raakamuotoilen" otelaudan niin että se on lähellä kaulan mittoja
- liimaan laudan kiinni kaulaan
- hurautan jyrsimellä ylimääräiset pois otelaudasta kaulan reunoja laakeriterällä myötäillen.
 
Kommentoikaapas missä kohdassa menee pieleen?
 
Niin ja millaista tuo ruusupuu on jyrsiä, lohkeileeko se helposti?

Kevyen parin kuukauden pakollisen tauon jälkeen vaihteeksi taas Teleaihion kimpussa. Kaulan tuossa sahailin suurinpiirtein muotoonsa ja jyrsin kaularaudan uran valmiiksi.
 
Nytpä olisi tarkoitus otelautaa alkaa suunnittelemaan kiinni kaulavaahteran kylkeen. Olenkin tässä pohtinut, että mikähän Telessä yleensä on tuon otelautapuun paksuuden osuus itse kaularakenteesta. Käytettävissä olevat piirustukset eivät sitä kerro, ne kun on piirretty sillä ajatuksella, että kaula on kokovaahterainen.
 
Lähinnä haen tässä sitä, että miten toi homma kannattaa tehdä, kun mulla on tällä hetkellä noin 9,5 milliä paksu ruusupuu aihio. Siinä tuntuu olevan hiukka ronskinlaisesti tuota tavaraa.
 
Ajattelin että olisko järkevää heti ottaa höylällä liiat pois, jottei tarvis radiusta hioessa koko lautaa alkaa ohjentamaan.
 
Vakoilin myös teidän kanssa rakentajien projekteja ja ajattelin työjärjestystä näin:
- hoitelen vaahteran eka oikeisiin mittoihin (nyt raakasahattu)
- mahdollisesti ohennan ruusupuuta höylällä (jos siis ohennan)
- "raakamuotoilen" otelaudan niin että se on lähellä kaulan mittoja
- liimaan laudan kiinni kaulaan
- hurautan jyrsimellä ylimääräiset pois otelaudasta kaulan reunoja laakeriterällä myötäillen.
 
Kommentoikaapas missä kohdassa menee pieleen?
 
Niin ja millaista tuo ruusupuu on jyrsiä, lohkeileeko se helposti?
 
Ensin ohennat otelaudan lähelle oikeaa paksuutta.
Seuraavaksi kannattaa sahata nauhaurat. Tämä on paljon helpompaa kun on suora lauta, johon urat tuleavat tasan 90 asteen kulmassa.
Minä muotoilisin otelaudan ensin oikeaan muotoon ja sen pohjalta jyrsisin kaulan( tämä siksi, että on helpompi tehdä viivasuora otelauta kuin viivasuora kaula missä on lapaa sun muuta muotoa), mutta kumpikin tapa käy.
Ruusupuu on höylättävissä jos on hyvä höylä ja TERÄVÄ terä. Leveänauhakoneella tai rumpuhiomakoneella ohennus on varma ilman lohkeamisvaaraa.
Omat otelaudat on ollu jotain 6,5-7,5 milliä paksuja paksuimmasta kohtaa hieman riippuen radiuksesta, kitaran mallista yms.

Ensin ohennat otelaudan lähelle oikeaa paksuutta.
Juu, näin se munkin mielestä on fiksuinta. Tuossa tais jäädä mainitsematta että ajattelin lähinnä koneellisesti tasohöylällä hurauttavani paksuudesta pois.

Seuraavaksi kannattaa sahata nauhaurat. Tämä on paljon helpompaa kun on suora lauta, johon urat tuleavat tasan 90 asteen kulmassa.
Ajattelin tuota työjärjestystä noi siksi olis toi kohdistaminen liimausvaiheessa helpompi, että ei olis niin tarkkaa siitä että jos otelauta liukuu puristimien alla. Aihioissa olis ylimääräistä kummallakin puolella.
Mutta kieltämättä sahaus on kyllä helpompaa irtonaiseen lautaan tehtynä.
 
Omat otelaudat on ollu jotain 6,5-7,5 milliä paksuja paksuimmasta kohtaa hieman riippuen radiuksesta, kitaran mallista yms.
Okei, kiitti tiedosta, tällä osaan hahmottaa jo hiukka paremmin.

Taas on otettu horjuvia askeleita tässäkin projektissa. Kaulaa lähinnä olen aina ehtiessäni pyrkinyt edistämään. Nyt on kaula oikeassa leveydessä, otelauta nauhaurineen paikallaan ja lapa muotoiltu ja mitoissaan.
 
Seuraavaks tarvis kai tehdä joko
a) otelautaan radius, dotsit, sivumerkit, nauhat, jne...
b) muotoilla kaulan takapuoli
 
Sanokaapas nyt kokeneemmat rakentajat, kumpaa puolta eka kannattais lähtee muotoilemaan niin ettei aiheuttais itselleen valtavia ongelmia seuraaviin vaiheisiin?

Mä muotoilisin kaulan takapuolen vikana, niin saa rauhassa paukutella nauhoja ilman että tarttee pelätä että taakse tulee lommoja. dotsit kannattaa asentaa ennen nauhoja ja otelautamerkit kanssa. ihan ekaks teet kyllä radiuksen :D
 
-darkus

Mä muotoilisin kaulan takapuolen vikana, niin saa rauhassa paukutella nauhoja ilman että tarttee pelätä että taakse tulee lommoja. dotsit kannattaa asentaa ennen nauhoja ja otelautamerkit kanssa. ihan ekaks teet kyllä radiuksen :D
 
-darkus
 
Kaulasta kun poistetaan materiaalia niin voi olla että puun sisäisäisiä jännityksiä vapautuu ja kaula kaareutuu. Tämän syyn takia jotkut veistää kaula profiilin ensin.
 
Eipä silti Ruokangaskin veistää profiilin viimeiseksi unicorn videosssaan. Mutta hällä on käytössä laminaattikaula seetristä joka ei taida olla niin eläväistä puuta kun vaahtera.

Mä muotoilisin kaulan takapuolen vikana, niin saa rauhassa paukutella nauhoja ilman että tarttee pelätä että taakse tulee lommoja. dotsit kannattaa asentaa ennen nauhoja ja otelautamerkit kanssa. ihan ekaks teet kyllä radiuksen :D
 
Näin taidan toimia, katotaan miten nyypän käy.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 219 päivää vanhaan ketjuun!
 
Tiedän...mutta kun projekti ei ole vielä valmis.
 
Näin taidan toimia, katotaan miten nyypän käy.
 
Tähän jäätiin viimeksi ja huonostihän siinä kävi...omaa tyhmyyttä lähinnä kun ei hakeudu kunnon työkalujen ääreen. Lähinnä siis erilaisissa porakoneella kaulaan tehtävissä työvaiheissa oli sen verran epätarkkuutta että omaan silmään osui aivan liikaa.
 
No nyttemmin olen tehnyt tuosta ekasta kaulasta jyrsinsabluunan, jolla saa helposti irroiteltua vaahterasta kaulanmuotoisen palasen. Sabluunan myötä nyt onkin pari kaulaa sitten valmisteilla. Toivotaan että niistä jompikumpi onnistuu paremmin. Toinen kaipaa enää nauhoitusta ja virittimien reikiä, toiseen liimasin just vasta otelaudan.
 
Muutamaa vinkkiä kuitenkin kaipaisin:
 
- Millaisella terällä/menetelmällä upotatte tuollaisia normaaleja pyöreitä dotseja? Itse olen harjoitellut jämäotelautaan pylväsporakoneella ja erilaisilla poranterillä, mutta aina tuntuu joku reikä poikkeavan linjasta. Ruusupuu laudassa ei korjauksetkaan näytä hyvältä. Sain kyllä uuteen kaulaan dotsit suht hyvin, mutta koko ajan kyllä kylmii porata noita.

- Entä virittimien reijät? Mulla on hommattuna Wilkinssonin virittimet, jotka tulkintani mukaan vaativat 10mm reiän siihen lavan pintapuolelle. Mutta toisaalta holkki, jolla viritin kiristellään lapaan, vaatii 8mm reiän. Hurautanko siis lavan läpi 10mm reikiä ja luotan siihen, että taakse tulevat ruuvit pitävät virittimet suorassa? Vai tarviiko kikkailla 10mm->8mm reikä jokaiselle virittimelle?
 
- Kolmanneksi epäilyttää kielien läpivientien poraaminen runkoon. Testiporaukset osoittavat että leppä on karseaa porattavaa, periaatteessa pehmeätä mutta syysuunta saattaa ohjata terää. Onko vinkkejä reikärivin saamiseksi suoraan?
 
Olen vakavasti harkinnut marssia kauppaan, jossa myydään oikeasti hyviä poranteriä, noiden halppis-spagettiterien sijaan.
 
Sitten vielä lisäkysymys telebodyn reunapyöristyksestä. Mikä mahtaa olla pyöristyksen virallinen säde, liikkuu tietoa 3mm ja 6mm säteestä? Sikäli mikäli tällä mitään merkitystä on...mutta kuitenkin.

Osta kunnolliset puulle tarkoitetut terät. Niillä pääset jo pitkälle noiden ongelmiesi ratkaisussa.
Marko