Rock, pop, alternative ›

Tohtori Flang: Hehee! Mutta jotkut eivät tiedä eroa noiden kahden asian välillä.
 
Asiaa sivuten, yksi asia mitä olen aina ihmetellyt on miksi joissain uusintajulkaisuissa on tarra jossa lukee "DIGITALLY REMIXED AND REMASTERED". Jos levy on uudelleenmiksattu, niin ei kai se silloin voi olla remasteroitu?
 
Miksei voi?
Ai perkele joo. Eihän sitä ALKUPERÄISTÄ voi uudelleen masteroida.
Kuuntelin tuossa juuri Love:n ottaessani päiväunia. Olipas makoisaa alitajuntajumppaa.

velipesonen: Eipä voi, ei. Minulla on ollut se käsitys, että usein "remastered" pitää sisällään myös uuden miksauksen, vaikkei siitä ole erikseen mainittu. Uusi miksaushan voi jäljitellä vanhaa hyvin pikkutarkastikin, mitä nyt kutakin raitaa on pystytty vähän puleeraamaan.
 
Aika harvat rockpuolen uusintajulkaisut on uudelleenmiksattu. Se, että toisinaan remasteroinnissa saadaan vanhoista levyistä aika eri kuuloisia saattaa hämätä monia kuulijoita. Mahdollista uutta miksausta käytetään yleensä sumeilematta hyödyksi levyä markkinoidessa.
 
velipesonen: Milloinkahan me sitten saadaan se oikea paras mahdollinen versio Beatles-musiikista? Love on niin hyvä, että väkisinkin pistää ajattelemaan että tavara pitäisi levittää vähintään viiteen kanavaan. Ehkä tällainen versio on jo tehty mutta se odottaa monikanavaäänentoiston yleistymistä.
 
Osa Beatlesin moniraidoista ovat kadonneet, joten tuskin kovin pian. Itse tyydyn näihin uusiin masterointeihin. Monien mielestä alkuaikojen monoversiot ovat kiireellä väsättyjä stereomiksauksia parempia.

velipesonen: Kaikki She Loves Youn jälkeen on tallessa.
 
Se tuskin nopeuttaa prosessia kovinkaan paljoa! :-)

Tulipa mieleen että mitä mahtaa olla ensimmäisten cd-versioiden jälkeen kulunut yli 20 vuotta (1987 -> 2009) tehnyt alkuperäisille raaka- ja mastenauhoille? Voisiko se että jotkut väittävät kuulevansa negatiivista eroa yläpäässä verrattuna aiempiin lp- ja cd-versioihin (vaikka ehkä eq:lla on yritetty kompensoida) siitä että nauhat yksinkertaisesti vähitellen "hiipuvat", vaikka olisivatkin varastoitu kuinka hyvin? Noistahan on varmasti otettu vuosien mittaan analogisia ja digitaalisia varmuuskopiota, mutta ne ovat taas teknisesti aikansa lapsia, kuten -87 cd:tkin.
 
Tietysti toivon ja uskonkin että noiden suhteen on tehty lähes mahdollisimman hyvää työtä. Ja parempi niin, kun muutama on jo ennakkotilattuna;)
 
Monikanavaversioista sen verran että tuntuu kun sacd on kuopattu ja dvd-a ei ole oikein raapaissut liikkeelle, niin niitä saadaan odottaa. Mp3 ja muut kannettavat stereo/kuuloke-systeemit ovat tainneet muutamassa vuodessa käytännössä tappaa monikanavan. Kotiteatteri-innostuskaan ei sitä pelasta, koska kaiuttimet ovat niissä keskimäärin se verran surkeita ettei kunnollista 5.1 -musiikkielämystä saa niillä aikaan. Toivottavasti on tämäkin liian pessimistinen näkemys.

jra: Tulipa mieleen että mitä mahtaa olla ensimmäisten cd-versioiden jälkeen kulunut yli 20 vuotta (1987 -> 2009) tehnyt alkuperäisille raaka- ja mastenauhoille? Voisiko se että jotkut väittävät kuulevansa negatiivista eroa yläpäässä verrattuna aiempiin lp- ja cd-versioihin (vaikka ehkä eq:lla on yritetty kompensoida) siitä että nauhat yksinkertaisesti vähitellen "hiipuvat", vaikka olisivatkin varastoitu kuinka hyvin? Noistahan on varmasti otettu vuosien mittaan analogisia ja digitaalisia varmuuskopiota, mutta ne ovat taas teknisesti aikansa lapsia, kuten -87 cd:tkin.
 
1960-luvun nauhat ovat onneksi aika tuhtia tavaraa ja ovat luultavasti säilyneet hyvin. 70-luvun lopun ja 80-alkupuolen nauhat olivat huomattavasti huterampaa kamaa (Esim. Jethro Tullin "A" ja Rushin "Moving Pictures" ovat tiettävästi tällä hetkellä käyttökelvotonta museokamaa.)
 
Tällä kertaa etuna on ollut EMI:n järjestetty nauhavarasto minkä myötä remasterointi on kyetty tekemään (suurimmalta osin) alkuperäisiltä nauhoilta. Beatlesin 1987 cd:itä ei kaikissa tapauksissa masteroitu alkuperäisiltä nauhoilta, mm. Sgt. Pepper masteroitiin kopiolta.
 
jra: Monikanavaversioista sen verran että tuntuu kun sacd on kuopattu ja dvd-a ei ole oikein raapaissut liikkeelle, niin niitä saadaan odottaa. Mp3 ja muut kannettavat stereo/kuuloke-systeemit ovat tainneet muutamassa vuodessa käytännössä tappaa monikanavan. Kotiteatteri-innostuskaan ei sitä pelasta, koska kaiuttimet ovat niissä keskimäärin se verran surkeita ettei kunnollista 5.1 -musiikkielämystä saa niillä aikaan. Toivottavasti on tämäkin liian pessimistinen näkemys.
 
Jos minulta kysytyään, niin levy-yhtiöiden pitäisi ruveta kauppaamaan hyvin tehtyjä cd:itä, vinyylejä ja monikanava-miksauksia hifistelijöille (vaikka sitten kovemmalla hinnalla!) ja kaupata tavalliselle kuluttajille mp3:sia halvalla.

Tohtori Flang: 1960-luvun nauhat ovat onneksi aika tuhtia tavaraa ja ovat luultavasti säilyneet hyvin. 70-luvun lopun ja 80-alkupuolen nauhat olivat huomattavasti huterampaa kamaa (Esim. Jethro Tullin "A" ja Rushin "Moving Pictures" ovat tiettävästi tällä hetkellä käyttökelvotonta museokamaa.)
 
Varmaan juuri noista 70-luvun nauhoista on ollut puhetta ja jäänyt mieleen tämä arkistojen tuhoutuminen vähitellen. Kumma että silloin ei osattu tehdä magneettinauhoja eikä valokuvausfilmiä/-paperia, samoin talot tehtiin huonosti.
 
Jos minulta kysytyään, niin levy-yhtiöiden pitäisi ruveta kauppaamaan hyvin tehtyjä cd:itä, vinyylejä ja monikanava-miksauksia hifistelijöille (vaikka sitten kovemmalla hinnalla!) ja kaupata tavalliselle kuluttajille mp3:sia halvalla.
 
SADC:hän oli yritys tähän suuntaan, mutta ei lähtenyt vetämään, samoin tuntuu olevan DVD-A:n suhteen takkuista. Ongelma on varmaan siinä, että ko. formaatit vaativat omat laitteensa, ja harvalla on kuitenkaan kunnollista monikanavakaiutinsysteemiä. Toivottavasti edes cd:stä otettaisiin kaikki irti, toisin kuin on tehty. Varmaan jatkossa on mahdollista saada häviöttömästi pakattua ja korkearesoluutioista audiota myös netin kautta. Tiedä sitten onko levy-yhtiöillä halua panostaa sen vaatimaan entistä tarkempaan ja kalliimpaan masterointiin tai remasterointiin?

Tohtori Flang: Jos minulta kysytyään, niin levy-yhtiöiden pitäisi ruveta kauppaamaan hyvin tehtyjä cd:itä, vinyylejä ja monikanava-miksauksia hifistelijöille (vaikka sitten kovemmalla hinnalla!) ja kaupata tavalliselle kuluttajille mp3:sia halvalla.
 
Jos minulta kysytään, mp3:t saisi upottaa ydinjätteen seassa peruskallioon.
 
Kyllä minä uskon että 5.1 jatkaa elämäänsä hiljalleen monikanava-audio-harrastajien hieman kalliimpana tuotteena edelleen. Kumpikaan formaatti tuskin kuolee ihan lähiaikoina, ovat niin erilaisia. Teoriassa SACD on parempi, mutta missä on sitten sellaiset vehkeet joilla sen eron huomaa, en tiedä.
 
Mp3 on niin suosittu että on jo kalliimpi kuin cd. Jo on aikoihin eletty. Posteljooni kantaa mulle Amerikasta tai Australiasta asti hyväsoundisen cd-levyn edullisempaan yhteishintaan kuin millä saan muutamassa sekunnissa imuroitua kehnon vedoksen samasta tuotteesta omalle tietokoneelleni tietoverkon kautta.
 
Vihreät, herätys! Määrätkää musiikkiformaateille kääntäen progressiivinen haittavero: Mitä parempi formaatti, sen haitallisempi luonnolle ja ilmakehälle ja sen kovempi veroaste. Mp3 ja muut pakkausalgoritmit verovapaasti. Sillähän lisättäisiin myös tasa-arvoa, kun ihmiset puolittain pakotettaisiin kuuntelemaan ******.

velipesonen:
Mp3 on niin suosittu että on jo kalliimpi kuin cd. Jo on aikoihin eletty. Posteljooni kantaa mulle Amerikasta tai Australiasta asti hyväsoundisen cd-levyn edullisempaan yhteishintaan kuin millä saan muutamassa sekunnissa imuroitua kehnon vedoksen samasta tuotteesta omalle tietokoneelleni tietoverkon kautta.
 
Vihreät, herätys! Määrätkää musiikkiformaateille kääntäen progressiivinen haittavero: Mitä parempi formaatti, sen haitallisempi luonnolle ja ilmakehälle ja sen kovempi veroaste. Mp3 ja muut pakkausalgoritmit verovapaasti. Sillähän lisättäisiin myös tasa-arvoa, kun ihmiset puolittain pakotettaisiin kuuntelemaan ******.
 
Aikamoinen bisnesstrategia on kyllä joillakin nettikaupoilla, kun tulee tosiaan esim. Australiasta levyt 3,90e ilman postikuluja.
 
Uusimman Black Crowes -levyn bonus-levyn saa muuten jo nyt ladattua cd:n mukana tulevalla koodilla häviöttömästi pakattuna flac-audiona. Kun kaistaa ja levytilaa nykyään on, ei olisi mikään homma jaella mp3:sten rinnalla vaikkapa parempi laatuista audiota kuin mitä cd, sadc tai dvda mahdollistavat. Myös monet kannettavat soittimet tukevat ainakin flac:ia ja tietysti jos kotiin on viritetty hyvä kotiteatteri-pc-systeemi niin olisi mahdollista ylittää kaiutinkuuntelussa nykyisten levy-formaattien toistolaatu.
 
Mutta, mutta. Levy-yhtiöiden päässä voi olla jarruna se että ei katsota järkeväksi käyttää aikaa ja rahaa näiden parempien formaattien vaatimaan vaativampaan masterointiin ja muuhun, kun kuitenkin suurin osa tuloista tulee nykyisentasoisilla tai jopa heikommilla formaateilla.

Mun mielestä Piitleksiä saa kuunnella perinnesyistä vain kahdesta kaiuttimesta. Edustan syvästi taantumuksellista jälkijättöistä kuuntelijaa.

glx405: Mun mielestä Piitleksiä saa kuunnella perinnesyistä vain kahdesta kaiuttimesta. Edustan syvästi taantumuksellista jälkijättöistä kuuntelijaa.
 
Tai yhdestä.

jra: Tai yhdestä.
 
Rubber Souliin asti, ehkä.

Kyllä sitten olisi hyvä olla myös epookkilaitteet. Ei ole vaikeaa: Monokuunteluun soveltuvia hyvälaatuisia 50-luvun putkiradioita saa osto- ja myyntiliikkeistä edelleen sopuhintaan. Usein niissä on hyvätasoiset kaiuttimet, siihen aikaanhan panostettiin myös laatuun. Stereokuunteluun hommattava originaali 50- tai 60-luvun putki-hifivahvistin ja laajakaistakaiuttimet. Paria pykälää vaikeampi ja kalliimpi rasti muttei mikään mahdoton.
 
Kyllä noissa vanhoissa peleissä on oikeasti usein se oikea soundi. Ennen 70-lukua tehtyjä transistorivehkeitä ei juuri tässä mielessä kannata ostaa, ja niillähän kuunnellaankin sitten jo Eaglesia, ELOa ja Abbaa.

velipesonen: ja niillähän kuunnellaankin sitten jo Eaglesia, ELOa ja Abbaa.
 
Ja ensimmäisillä kasari cd-soittimilla tietysti Dire Straitsia. Mulla on nikkarointihuoneessa toimiva 50-luvun putkiradio. Siinä taitaa olla liitäntä myös ulkoiselle äänilähteelle, pitää katsoa jos siihen saisi kiinni cd-soittimen, niin voisi fiilistellä tulossa olevan Past Mastersin eka levyn sen kautta monona.

jra: Ja ensimmäisillä kasari cd-soittimilla tietysti Dire Straitsia. Mulla on nikkarointihuoneessa toimiva 50-luvun putkiradio. Siinä taitaa olla liitäntä myös ulkoiselle äänilähteelle, pitää katsoa jos siihen saisi kiinni cd-soittimen, niin voisi fiilistellä tulossa olevan Past Mastersin eka levyn sen kautta monona.
 
Monobanaanisisäänmeno? Itse väsäsin piuhan väliin ja hyvin toimii, vanhemmat Beatlesit ja varsinkin Glenn Millerit kuulostaa ihan huipulta. Mun vehkeessä on muuten skotlantilaiset kaiuttimet, aivan ääliömäisen hyvät ottaen huomioon että laite on pistetty kasaan jo '52. Olympiakuunteluun isoäiti hommasi, oli kallis laite siihen aikaan.

Nyt ollaan edetty hifistelyn huipulle!

Tohtori Flang: Nyt ollaan edetty hifistelyn huipulle!
 
Kyllä :D
 
Tuo oma putkiradio näyttäisi olevan Tefag(?) -merkkinen ja Made in Germany, eli sillä kuunnellaan niitä Hampurin aikaisia nauhoituksia.
 
Grammarille siinä oli monobanaani ja maa, mutta jonkin sortin nauhurisisäänmeno oli sellaisella vähän din-liittimen tapaisella, jossa oli maa(?) keskellä ja neljä reikää ympärillä. Mikä lie liitin moinen, ei ollut kuitenkaan din? Tefa 6 tai Tefag on vehkeen nimi, komea bursti väritys ja kaikki.
 
E: Tämmöinen kuvaus löytyi Radiohistoria.fi -foorumilta:
Lyhyesti
Tefag on vanha saksalainen radiomerkki, perustettu 1923,
Telephonfabrik Berliner AG; Tefag-Radio Berlin-Tempelhof.
Radiovalmistus loppui 1944.

PSO oli Schaub-Lorenzin maahantuoja ja valmisti lisenssillä radioita Suomessa
ja käytti niissä Tefag-merkkiä, radio on vuosilta 1956-58.
Vastaavia löytyy Schaub-Lorenz Goldsuper malleista.
 
Eli olis jopa valmistettu 1944 tai aikaisemmin, koska on Made In Germany, eikä Suomessa tehty?
 
Menee kyllä pahasti OT kun vehkeet on vanhempia kuin Fab Fourin mono-levyt.

jra: Eli olis jopa valmistettu 1944 tai aikaisemmin, koska on Made In Germany, eikä Suomessa tehty?
 
Menee kyllä pahasti OT kun vehkeet on vanhempia kuin Fab Fourin mono-levyt.
 
Ole huoleti, sota-ajan Saksassa tehtiin varmasti oikein hyviä sotilasmarsseja.

Tohtori Flang: Ole huoleti, sota-ajan Saksassa tehtiin varmasti oikein hyviä sotilasmarsseja.
 
Tai asevelihengessä Jori Malmsteenia ja nuorta Olavi Virtaa, tai mitä niitä silloin oli.
 
Mutta hämäräperäinen oli kyllä aux in -liitäntä, pitää varmaan tehdä plugi käsityönä, jos tuohon meinaa saada jotain kiinni. Voi olla että jää kuitenkin jatkossakin aparaatti radio-ohjeilmien kuunteluun.
E: Samanlainen liitäntä on tässä grammarille, kuin omassa se nauhuriliitäntä:
http://www.radiostube.de/radios/60/ … hilips/b_3_d_11a/ph_b3d11a_rw_e.htm
 
Edellisen omistajan poika oli kuulemma käyttänyt radiota kitaravahvistimena, en silloin tajunnut kysyä minkälaisella piuhalla kitara oli tuossa ollut kiinni. Toisaalta voi olla sähköturvallisuuden kannalta parempi että jättää senkin kokeilematta.
 
E2: Nyt selvis kun vähän aikaa saksalaisia putkiradiosivuja penkoi että on sama radio kuin Schaub-Lorenz Goldsuper 58 (eli vuodelta 1958), joka on varmaankin suomalaisen maahantuojan toimesta brändätty 1944 edesmenneen Tefagin nimiin:
http://new-hifi-classic.de/Gallery/albums/userpics/cc6159ad.jpg
http://new-hifi-classic.de/Gallery/albums/userpics/7ba6569d.jpg

jra: E2: Nyt selvis kun vähän aikaa saksalaisia putkiradiosivuja penkoi että on sama radio kuin Schaub-Lorenz Goldsuper 58 (eli vuodelta 1958), joka on varmaankin suomalaisen maahantuojan toimesta brändätty 1944 edesmenneen Tefagin nimiin
 
Olisihan se ollut aika kummallista jos sota-ajan radiossa olisi ollut din. Dinejähän on monenlaisia, joten kaipa tuokin on eräs din. Neuvostoliitossa oli omat dinit. Sota-ajan saksalaisista radioista oli koetettu poistaa tiettyjä taajuusalueita, etteivät ihmiset olisi voineet kuunnella Feindsender, vihollisasemia.