Bassot ›

Onpas iso ja vaikea kysymys yhtäkkiä vastata. Kontrassa ei oikein ole välttämättä kaikki saavutettavissa samalla kontralla, samoilla säädöillä. Se mikä toimii släpissä hyvin ei välttämättä toimi normipimpautuksissa kunnolla eikä jousella ollenkaan. Itse en sitä släppiä juurikaan harrasta, joten siitä puolesta tiedot on vähän teoriapohjalla, mutta katsotaampa mitä tästä saisi irti.
 
Vaneri vai kokopuu?
 
Vanerinen kontra kestää paremmin kosteudenmuutoksia. Se ei halkea, mutta sekin voi kyllä mennä rikki. Huonosti liimattu vaneri voi irrota liimauksistaan sisäpuolelta. Siis kerrokset irtoavat toisistaan. Tämä vika on suhteellisen hankala korjattava, tosin senkin voi korjata. Kaiverrettu kokopuukontra voi halkeilla, mutta entäs sitten? Jousisoittimet on perinteisesti tehty niin, että joku halkeama ei vaikuta mitään. Se vain korjataan. Siksi ne perinteiset liimat ja muut. Niitä voidaan loputtomasti avata niitä saumoja minimieffortein ja korjata vauriot ja soitto soi taas.
 
Soundien puolesta vanerisessa on monesti jopa enemmän botnea kuin kokopuisessa. Suhteessa. Koska vanerikontra on joustavampi joka suuntaan kuin kokopuinen. Jousisoitossa sillä yläpään soinnilla on merkitystä kuitenkin. Siksi klasarikontra on kokopuinen, mutta tultaessa jatsiin alkaa porukalla näkymään hybridejä, (vaneripohja ja sivut, täyspuukansi) tai ihan fully carved bassoja.
 
Kun aletaan mikittelemään kontraa, ja yritetään saada kovaa volumea, niin se mikä jousisoitossa ja akustisesti näppäillessä on eduksi, voi muuttua ongelmaksi. Hyvin soiva ja nopeasti syttyvä kontra on myös kiertoherkkä. Mitä kauniimpi soundi, sitä herkemmin kiertää. Siksipä nimenomaan rokkapilissä monet demppailevat niitä kontriaan aika rajustikin. Tiedän pari yksilöä jotka soivat ilman vahvistusta suurinpiirtein yhtä hyvin kuin perus lankkubasso. Kyllä se soundikin on sitten sitä kilkatusta, mutta toimii erittäin hyvin siinä rokkapilin kontekstissa.
 
Malli?
 
Tasapohjainen kontra Suomessa on mielestäni aina vähän riski, kokopuisena. Kaarevassa pohjassa on se etu, että se kaarevuus itsessään mahdollistaa pienen "hengityksen" ilman että pohja on heti halkeamassa. Koska Suomessa kosteus vaihtelee kesän ja talven välillä erittäin rajusti, ja kontra, kuten kaikki puuesineet pyrkivät pääsemään ympäröivään tasapainokosteuteen. Jos ilman kosteusprosentti nousee paljon, niinkuin syksyisin tuppaa tekemään, kontrankin puu vastaanottaa kosteutta ilmasta ja turpoaa. Kaarevapohjaisessa se pohja vain kaaristuu vähän lisää. Kun talvella kosteutta on vähemmän se kaari pienenee. Tasapohjainen alkaa tässä vaiheessa helpommin irtoamaan liimauksistaan tai halkeamaan.
 
Vanerisena tällä ei ole läheskään yhtä paljon merkitystä.
 
Säädöt?
 
Kontrassa säädöillä on hurjan paljon merkitystä siihen millaisessa musiikissa se toimii. Itse yritän oman kontrani kanssa tasapainoilla hyvän jousisoundin ja näppäilysoundin välimaastossa. Esimerkiksi pinnan paikkaa muuttamalla koko soittimen luonne muuttuu täydellisesti. Se mikä on paras paikka jousisoittoon, ei toimi oikein kunnolla näppäillessä ja päinvastoin. Pitää jo hakea kompromissia. Sama kielten kanssa. Pizzicatokielet, jousikielet, hybridit, släppikielet... Minulla on hybridikielet, eli jousisoittoon ja norminäppäilyyn tarkoitetut. Kyllä niilläkin sen vähän släppää mitä minulla on tarvetta, mutta ei tuo varsinaisesti siinä lajissa loista. Itselle ei tosin ole tarvettakaan.
 
Eli viemällä kontra asiantuntevalle huoltajalle säädettäväksi juuri omaan soittotyyliin sopivaksi tulisi olla se ensimmäinen liike kontranoston jälkeen. Siihen kannattaa varata noin parinsadan euron kantturoilla oleva summa, jos tekemistä on paljon.
 
Kielet?
 
Tässäkin siis jos ei keskity vain yhteen soittotekniikkaan, pitää hakea mahdollisimman toimiva kompromissi.
 
Jousikielet - hybridikielet - pizzicatokielet - släppikielet.
 
Mitä osa-aluetta halutaan korostaa?
 
Släpistä kiinnostuneelle vaikka tuo Huttulacustomsin vanerilaatikko släppikielillä ja rokkapilimikeillä voi olla oikeasti paras vaihtoehto. Jousisoitosta kiinnostunut voisi käyttää sitä ehkä naulakkona.
 
Yksilöitähän ne ovat. Eli mikäli mahdollista niin ehdottomasti kannattaa pyytää /lahjoa/ uhkailla tai kidnapata joku basisti joka soittaa sitä oman kiinnostuksen kohteena olevaa musaa mukaan testailemaan niitä kontria. Muutamankin vuoden kun taistelee niin alkaa vähän erottamaan mikä juuri siinä tyylissä on olennaista ja millaisella bassolla siihen pääsee helpoiten kiinni.
 
Ja lopuksi, onnea valitsemallenne tielle. Kontra on aikamoinen painikaveri. Sitä ei ihan vähällä selätetä, mutta on se sitten sitäkin palkitsevampaa kun huomaa pientä edistystä soittotaidoissa tapahtuneen. Itse matkahan ei siinä lopu ikinä.