Kitarat: kitarakamat ›

jra: Osaatko sanoa mitä kitaralle huollossa tekivät ja mikä oli syynä dead spotteihin?
 
Kiinnostaa koska itsellä on ollut muutama kitara, joissa on 12. nauhan tienoilla hieman heikommin soivia nuotteja muutama (ei varsinaisia kuolleita nuotteja, mutta sinne päin). Toisen sain kuntoon kevyellä nauhojen hionnalla ja kiillotuksella, sekä ToM:n jämäköittämisellä, mutta toiselle en ole vielä onnistunut keksimään konsteja. Kuntoon tullut on alle 300e kitara, ja se jossa on edelleen pientä ongelmaa on sitten 4-5x kalliimpi.
 
Nauhat hiottiin. Ajattelin ensin etten vain muka osaa itse säätää tarpeeksi hyvin ja vein Lottoselle. Kun sitten ilmeni ettei kitara tule säätämällä kuntoon vaan on tehtävä nauhojen hionta, totesimme että vien takuuhuoltoon kivijalkaliikkeeseen, josta olin sen ostanut. Eihän siinä mitään, muutaman viikon rundin teki Jöötteporissa.
 
Kysyin vielä Lottosen mielipidettä, olisiko tältä rumbalta vältytty jos olisin alun alkaen hankkinut jenkkistraton. Vastaus oli selkeä "ei". Yhtä paljon kuulemma takuuhuoltoja on tehty sekä mehico- että jenkkifenkuille. Ja Lottonenhan tietää, koska ennen viime kevättä hoiti suomen Fenderin takuuhuollot.

rheinone: Nauhat hiottiin. Ajattelin ensin etten vain muka osaa itse säätää tarpeeksi hyvin ja vein Lottoselle. Kun sitten ilmeni ettei kitara tule säätämällä kuntoon vaan on tehtävä nauhojen hionta, totesimme että vien takuuhuoltoon kivijalkaliikkeeseen, josta olin sen ostanut. Eihän siinä mitään, muutaman viikon rundin teki Jöötteporissa.
 
Kysyin vielä Lottosen mielipidettä, olisiko tältä rumbalta vältytty jos olisin alun alkaen hankkinut jenkkistraton. Vastaus oli selkeä "ei". Yhtä paljon kuulemma takuuhuoltoja on tehty sekä mehico- että jenkkifenkuille. Ja Lottonenhan tietää, koska ennen viime kevättä hoiti suomen Fenderin takuuhuollot.
 
Fenderin ongelma on juuri tuo "epätasainen" laatu. Toiset yksilöt ovat priimaa, toiset eivät. Mielestäni laatu vaihtelee kaikista eniten juuri F:llä. CustomShopit erikseen, mutta esim. vastaan on tullut paremmin viimeisteltyjä pakasta repäistyjä Classic-sarjan mehikaanoja, kuin vaikkapa '57 American Vintage Stratoja. Aika monta AS ja AV-sarjaista on joutunut fiksailemaan nimenomaan nauhojen ja kaulan säätöjen osalta. Ilmeisen eloisaa puuta ovat käyttäneet. Yhteen värkkiin vaihtoivat koko kaulan.
 
Itse diggailen Fenkun tuotteista kyllä... mutta uskallan silti kritisoida kyseisen valmistajan epätasaisuutta. Välillä tuntuu ettei siellä oikein itsekään tiedetä mitä ollaan tekemässä. Tuotantomalleja ja -sarjoja on jo ihan liikaa, se varmasti sekoittaa sekä kuluttajia että tuotantoa/logistiikkaa. Minusta Fender tarvitsisi kipeästi malliston ohennusta, värivaihtoehtojen ja optioiden lisäämistä ilman uuden sarjan generoimista ja samalla ohjattaisiin ylimääräisiä resursseja tuohon laadun valvontaan, hankintapuolelle jne.

Les Fender: Salaliitto??
 
Ei oikeastaan. Fenderilla ovat vain niin huonoja, niin kitaranvalmistajina kuin ihmisinä. Toisin kuin Gibsonilla. Ison G:n pajasta tulee pelkkää mannaa puhumattakaan PRS:n tuotteista. Neitikitaroita neideille.

rheinone: Nauhat hiottiin. Ajattelin ensin etten vain muka osaa itse säätää tarpeeksi hyvin ja vein Lottoselle. Kun sitten ilmeni ettei kitara tule säätämällä kuntoon vaan on tehtävä nauhojen hionta, totesimme että vien takuuhuoltoon kivijalkaliikkeeseen, josta olin sen ostanut. Eihän siinä mitään, muutaman viikon rundin teki Jöötteporissa.
 
Kysyin vielä Lottosen mielipidettä, olisiko tältä rumbalta vältytty jos olisin alun alkaen hankkinut jenkkistraton. Vastaus oli selkeä "ei". Yhtä paljon kuulemma takuuhuoltoja on tehty sekä mehico- että jenkkifenkuille. Ja Lottonenhan tietää, koska ennen viime kevättä hoiti suomen Fenderin takuuhuollot.
 
Mä olen sitä mieltä, että tuo nauhojen ja satuloiden tarkkuushiominen on niin kallista puuhaa, ettei sitä kannata sillä hinnalla tehdä kuin mitä Fender noita kitaroita myy. Tai sitten ei muuten vaan, kun kauppa käy joka tapauksessa.
 
Sen olen kyllä huomannut, että kyllä ne aina hiukan paremmassa kuosissa on kun hintaluokassa mennään eteenpäin. Noissa signature-malleissa ollaan minusta jo melkein priima-laadussa, kun taas jostain Highway-tasolla epätasaisuuden näkee jo paljaalla silmälläkin saati sitten soittamalla.
 
Itse olen suhtautunut tähän asiaan niin, että soittelen niillä aikani ja laitan sitten hiottavaksi kun nauhat alkavat kulua. Minun Fendereissä ei kylläkään ollut mitään suuria ongelmia.
 
Minusta markkinoiden suurin epäkohta on tämä relik-innostus. Energiaa ja rahaa haaskataan näihin "vanhennus"-toimenpiteisiin, sen sijaan että työ käytettäisiin laatuun ja kitaroiden ominaisuuksiin.
 
Niin ja noissa siggeissä on musta esimerkiksi melkein kaikissa v-kaula, ja kun se ei minulle sovi, niin valikoima on itse asiassa aika pieni. Fenderin pitäisi tarjota enemmän todellisia vaihtoehtoja myös sarjatuotantopuolella, niin ei joutuisi säästämään neljää tonnia kustomoituun kitaraan (joita kuulemma joutuu niitäkin joskus viilailemaan!)
 
Laatueroja siis on, kyllä näin on todettava.

Täytyy myös muistaa, että Fender valmistaa tuhansia soittimia viikossa. Tuotantomääriä ei ole viimeaikoina enää paljasteltu, mutta tehtaiden kapasiteetit puoltavat jopa 100000 soitinta vuodessa. ~300 soitinta vuorokaudessa, ~2000 soitinta viikossa. Se on aika hiton suuri määrä.
 
Aikanaan Leo Fender nimenomaan suunnitteli Telecasterin (ja Straton) helposti ja koneellisesti valmistettavaksi. Ne on nopea ja simppeli rakentaa.
 
Nyt kun yhdistetään nuo kaksi seikkaa toisiinsa, niin väkisinkin joissain yksilöissä on enemmän heittoa kuin toisissa. Samoin, kun soittimet pakataan, varastoidaan, kuljetetaan rekoilla ja laivoilla ympäri maailmaa ja lopulta sitten myydään kuluttajalle tehdaspakkauksesta suoraan, voi olla että soitin on elänyt kuukausien reissullaan sekä säädöt ovat totaalisesti poskellaan. Isoilla koneilla kun terminaaleissa tavaraa "paiskotaan" niin siinä voi olla mikrosäädetyt hienostuneet soittimet kovilla... oli kyseessä sitten Fender taikka PRS.
 
Tietääkseni Fender Scandinavia ei sen suuremmin soittimia tsekkaa tai säädä/huolla. He vain myyvät niitä vähittäiskauppiaille. Vastuu säätämisestä, huoltamisesta, trimmailusta, reklamoimisesta ym. jää vähittäiskauppiaalle. Jos Fender Scandinavian Jerry A. seuraa tätä threadia, niin toivon häneltä tarkennusta tähän, sillä tämä on ainoastaan minun kokemukseni (ja näkemykseni puolikas) soitinkauppiaana tästä kuviosta.
 
Eli, kun nyt niitä Fenkkujanne halvalla tilailette Briteistä ja mistä nyt milloinkin, niin koittakaapa muistaa laskea siihen hintaan lisää kunnon säätö/huoltotyö. Soitin tulee tehtaan paketissa ilman mitään trimmauksia ja säätöjä. Tarkoittaa siis sitä, että soitin voi alkuun tuntua brutaalin primitiiviseltä... ja sellainen satasen lisäinvestointi kieltenvaihtoon, säätöihin, nauhojen trimmaamiseen yms. huoltoon töineen kaikkineen tuntuu äkkiä kovalta rahalta.
 
Sen sijaan, "niissä oikeissa Fendereissä" eli Custom Shopin tekeleissä ei ole ollut kyllä pienintäkään motkottamista. Ovat kaikki jotka ovat käsissäni pyörähtäneet olleet todella hyviä soittimia. Suosittelenkin, että jos budjetti sallii, niin ostaa kerralla todella hyvän soittimen. Siitä on iloa pitkäksi aikaa ja omat eurot ovat tietyllä tavalla hyvässä tallessa. CS:n jälleenmyyntiarvo on parempi mitä tavan Mehikon tai Am.Stanun.
 
Ei muuta kuin malttia, maalaisjärkeä ja metsästysonnea Fender-hankintoihin!

bonecrusher: Eli, kun nyt niitä Fenkkujanne halvalla tilailette Briteistä ja mistä nyt milloinkin, niin koittakaapa muistaa laskea siihen hintaan lisää kunnon säätö/huoltotyö.
 
Samanlaisia säätämättömiä Fendereitä on mm. Stadin F-Music täynnä. Fiksu asiakas toki tajuaa vaatia nuo säädöt kohdalleen jo ennen kuin kantaa kapulan kaupasta pihalle. Ihme jos käyvät kapulat tollaisinaan kaupaksi, kun hurja hintakaan ei innosta nuita ostamaan..
 
E: Fenderin laatuheittelyt on tullut tosian huomattua. Esim. meksikolaisissa Standardeissa ja Highway Oneissa on aivan liikaa heittoa laadussa kun kattoo hintalappua. Nuo ankealla viimeistelyllä duunatut stratot ja telet luulis olevan halvimpia kitaroita kasata. Noilla hinnoilla luulis siis saavan jo vähän sitä laatuakin.

bonecrusher: Täytyy myös muistaa, että Fender valmistaa tuhansia soittimia viikossa. Tuotantomääriä ei ole viimeaikoina enää paljasteltu, mutta tehtaiden kapasiteetit puoltavat jopa 100000 soitinta vuodessa. ~300 soitinta vuorokaudessa, ~2000 soitinta viikossa. Se on aika hiton suuri määrä.
 
Lohdullista tietää, että esim Hagström Super Swedeä on tehty aikoinaan kaiken kaikkiaan vain enintään 1500 kpl, mahdolisesti vain noin tuhat....

Ostin Fazerilta Am Stanard Telen ja kyllä sekin vaati pientä säätöä. Teetin työn tutulla soitinmyyjällä. Kaulakulma Tilt, säädettiin ottamalla kaula irti ja hiomalla hieman kaulataskua, ei säädetty sillä ruuvilla. On kuulemma tällä tavalla parempi. Kielten korkeus action säätö.Kaulan Relief säätö.Uudet kielet 10-46.Senjälkeen soi hyvin.Teettäisin tämän homman aina tämän hintaiseen soittimeen ihan vaan varmuuden vuoksi.Eikä hintaakan tullut vanhalle asiakkaalle kuin 40€. Ei paha, ja tietää soittavansa oikein säädetyllä soittimella.

Eikös tuon kitaran säätämisen pitäisi kuulua kauppiaan hommiin? Ei autokaupastakaan tartte mennä uuden kiesin kanssa huoltsikalle laittamaan ilmanpaineet kuntoon... Tuon luulisi olevan yksi suurimmista syistä tukea näitä kivijalkakauppoja ja ostaa heiltä soittimia.

sikki-six: Eikös tuon kitaran säätämisen luulisi kuuluvan kauppiaan hommiin? Ei autokaupastakaan tartte mennä huoltsikalle laittamaan ilmanpaineet kuntoon... Tuon luulisi olevan yksi suurimmista syistä tukea näitä kivijalkakauppoja.
 
Sattumoisin tämä tuttu soitimyyjä ei voinut toimittaa minulle kyseistä soitinta "Jenkki teleä", on kuulemma jokin kiintiö myyntiin otettavien soittimien määrässä. En tarkalleen tiedä tätä kauppapolitiikkaa. Asioin muutenkin hänen kanssaan muidenkin soittimieni säädöissä, joten se oli aivan luonnollinen valinta.

sikki-six: Eikös tuon kitaran säätämisen pitäisi kuulua kauppiaan hommiin? Ei autokaupastakaan tartte mennä uuden kiesin kanssa huoltsikalle laittamaan ilmanpaineet kuntoon... Tuon luulisi olevan yksi suurimmista syistä tukea näitä kivijalkakauppoja ja ostaa heiltä soittimia.
 
Merkkiä edustavilla autoliikkeillä on merkkihuolto. Kaikilla soitinmyymälöillä ei ole, vaikka olisi maahantuojan valtuutettu jälleenmyyntipiste... valitettavasti.
 
Tietyllä tavalla "ennenvanhaan" kaikki oli paremmin, kun lähes jokaisen puljun takahuoneesta löytyi se MacGyver soittimia virittelemään ja trimmailemaan. Nykymaailman menossa ylimääräisiä kuluja karsitaan kun asiakkaat eivät halua palveluista maksaa (esim. huoltoasemilla on ollut pitkään itsepalvelua... ei ole enää ikkunanpesijöitä ja ilmanpaineiden tarkastajia).

Tietyllä tavalla "ennenvanhaan" kaikki oli paremmin, kun lähes jokaisen puljun takahuoneesta löytyi se MacGyver soittimia virittelemään ja trimmailemaan. Nykymaailman menossa ylimääräisiä kuluja karsitaan kun asiakkaat eivät halua palveluista maksaa (esim. huoltoasemilla on ollut pitkään itsepalvelua... ei ole enää ikkunanpesijöitä ja ilmanpaineiden tarkastajia).
 
Juu, "ennenvanhaan" se normaali strato maksoi tulotasoon nähden vähintään sen mitä CS strato nykyään. Nykyään vaan halutaan ostaa kitaroita joita kuukauden keskipalkalla (taitaa olla n. 2500 €) saa kottikärryllisen.

bonecrusher: Merkkiä edustavilla autoliikkeillä on merkkihuolto. Kaikilla soitinmyymälöillä ei ole, vaikka olisi maahantuojan valtuutettu jälleenmyyntipiste... valitettavasti.
 
Kyllä se vaan kauppiaan kontolla on, jos kitarassa esim. on kaula ties millä mutkalla, rähmää otelaudassa ja intonaatiot päin mäntyä. Ite en ainakaan tuommosta kitaraa suostuisi sellaisenaan ostamaan, vaan vaatisin kauppiasta laittamaan sen soittokuntoon ennen ostamista.
 
Helposti tuossa tosin usein käy niin, että se huonoissa säädöissä oleva kapula jää ostamatta, vaikka se olisi lopulta kuinka hyvä soitin. Tämä jos jokin on kaupan henkilökunnan omaa tyhmyyttä.

Les Fender: Juu, "ennenvanhaan" se normaali strato maksoi tulotasoon nähden vähintään sen mitä CS strato nykyään. Nykyään vaan halutaan ostaa kitaroita joita kuukauden keskipalkalla (taitaa olla n. 2500 €) saa kottikärryllisen.
 
Kaikki pitää saada niin halvalla kuin mahdollista. Mikään ei saisi maksaa enää mitään. Muuten ei pääse kavereille ja naapureille leveilemään että "mäpä sain tän halvemmalla kuin sä!"
 
On ihan totta, että ennen ne Fenderit ja Gibsonit maksoivat suhteessa kuukausiansioihin enemmän kuin nykyään. Esim. 7000-9000 markkaa oli niin paljon rahaa ettei monikaan tienannut kuukaudessa sellaisia rahoja. Hyvä jos puolet siitä. Nykyään joku 2000 euroa kuukaudessa on "paska palkka". Ja edelleen se Gibson LP Standard maksaa sen 1800 euroa (n. 10000mk, jonka se maksoi markka-aikaan).
 
Kyllä se vaan kauppiaan kontolla on, jos kitarassa esim. on kaula ties millä mutkalla, rähmää otelaudassa ja intonaatiot päin mäntyä.
 
Totta. Mutta mikäli myyntiliikkeellä ei ole omaa huoltomiestä, heidän täytyy ostaa ko. palvelu ja se maksaa rahaa. Nykymaailman kilpailussa se ei enää ole mahdollista, ei ainakaan siihen nettikauppojen poljettuun hintaan. Eikö siis netistä tilattu tehdaspakkaus ole myös myyntiliikkeen kontolla? Lähetätkö soittimen takaisin verkkokauppaan jos sen säädöt on poskellaan?
 
Muistutan edelleen, että ihmisten pitäisi todellakin tajuta se ettei se huolto- ja säätöpalvelu ole aina ilmaista... tästä syystä se kivijalkaliikkeen hinta ei välttämättä ole sama kuin siellä maailman halvimmassa nettiputiikissa.
 
Ite en ainakaan tuommosta kitaraa suostuisi sellaisenaan ostamaan, vaan vaatisin kauppiasta laittamaan sen soittokuntoon ennen ostamista.
 
Eli et osta postimyynnistä ainuttakaan soitinta? Kunnioitettavaa.

Pahoittelen jos toistan itseäni, mutta: Takuuhuoltoon vaa!

rheinone: Pahoittelen jos toistan itseäni, mutta: Takuuhuoltoon vaa!
 
Näin se menee, kauppias/maahantuoja tietää että vain osa asiakkaista on sen verran valveutuneita että osaavat valittaa/löytävät viat. Jos kaikki osaisivat niin ei niitä olis taloudellisesti mahdollista korjata.

bonecrusher: Eli et osta postimyynnistä ainuttakaan soitinta? Kunnioitettavaa.
 
Olen vasenkätinen, tuommosta luksusta mulle ei ole siis suotu, jos vähänkään perus stratoa erikoisempia soittimia haluan. Puhuin noista kivijalkakaupoista, joiden etuna on asiakkaalle juuri tuo mahdollisuus etukäteen testaamiseen ja kunnon toteamiseen. Vaikka osaisin putsata ja säätää kitaran itsekin, niin kyllä tuon vaatisin tekemään - nettikaupat on erikseen.
 
Nettikaupoista ei muuten tule (ainakaan yleensä) käytännössä hiukan käytettyä, usein likaista ja kevyesti naarmutettua kapulaa ostajalle. Säädöt ovat toki usein ne tehtaan laittamat, mutta eipähän ole kukaan niitä ehtinyt sen jäljiltä rähmimään... Ymmärrän toki, että tämän testausmahdollisuus kitaroille tekee, kaikkea ei voi saada :)
 
Ite ostan (ja etukäteen testaan) mieluiten tietty kitaran kivijalkakaupasta (tai suoraan entiseltä omistajalta käytettynä). Olen myös valmis "lähikaupassa" maksamaan hieman kovemman hinnan kuin ulkolaisista nettikaupoista tilattuna, mutta haluan että kitara tosiaan on soittokunnossa kun se kaupasta lähtee. Siitä palvelusta voi vähän maksaakin, mitä ei netistä saa.
 
Esim. F-musiikin Fenderien hinnat ei sitten mene tähän "hieman kovemman" hinnan piiriin - nuo ovh:t on vaan älyttömiä. Ja jos ne eivät pidä paikkaansa, niin niihin kitaroihin voisi myös lykätä ne lähempänä todellisuutta olevat hinnat.
 
E: Eipä tarttis sitä ärsyttävää tinkaustakaan uuden hinnoittelun jälkeen kuunnella koko aikaa...

Les Fender: Näin se menee, kauppias/maahantuoja tietää että vain osa asiakkaista on sen verran valveutuneita että osaavat valittaa/löytävät viat. Jos kaikki osaisivat niin ei niitä olis taloudellisesti mahdollista korjata.
 
Ja tästä päästään tuohon kuolemattomaan viisauteen, jonka eräs ystäväni yhden kitarakeskustelun (voimakasta oman soittimen kehumista kolmannen henkilön toimesta) päätteeksi lausui: "Tuo se kitaras tänne, niin kyllä me siitä vikaa löydetään!"
 
Otsikon mukaiseen aiheeseen palatakseni: Ei varmasti ole tahallista, yhdenkään "nimekkään" valmistajan toimintamalli ei ole ollut tuottaa vasemmalla kädellä heikkolaatuista soitinta markkinoille. Taas toisaalta jokaisella valmistajalla on ollut, ja varmaan tulee olemaan, sellaisia ajanjaksoja jolloin tulee ei-ihan-luokitukset täyttävää kamaa. Syitä voi olla moninaisia, joskus on tilauskanta niin pahasti siellä "back order" -puolella, että valmistuksessa tulee mielitekoja vähän "oikoa" ja jos samaan aikaan laadunvalvonta ei ihan ehdi joka juttuun päälle katsoa, näitä tapahtuu. Ja useimmiten siellä vähän halvempien mallien kohdalla, joita muutenkin tehdään verrattomasti enemmän. Hyväksyttävää ja toivottavaa ei todellakaan. En todellakaan osaa tuohon mitään sanoa, onko Fendereitten viimeistelyssä tapahtunut radikaalia huononemista laadullisesti, pelkästään siitä syystä, että se minun verrokkiotantani on niin kovin vähäistä. Muutamaa MIM Fenderiä olen tässä parin viime vuoden aikana katellut "syvällisemmin" eikä niissä minun mielestä mitään hirveän ongelmallista ole viimeistelyn puolella ollut, lähinnä sähköpuoli niissä on ollut se "ongelma".

sikki-six: Vaikka osaisin putsata ja säätää kitaran itsekin, niin kyllä tuon vaatisin tekemään - nettikaupat on erikseen.
 
Eli jos kivijalkamyymälä myy samaan hintaan kuin nettikauppa, niin kitara pitää kuitenkin olla säädöissä? Eikös tuo ole aika kaksinaamaista?
 
Mikä etuoikeus nettipuljuilla on myydä soittimet säätämättöminä, suhteessa kivijalkastoreen?
 
Nettikaupoista ei muuten tule (ainakaan yleensä) käytännössä hiukan käytettyä, usein likaista ja kevyesti naarmutettua kapulaa ostajalle. Säädöt ovat toki usein ne tehtaan laittamat, mutta eipähän ole kukaan niitä ehtinyt sen jäljiltä rähmimään... Ymmärrän toki, että tämän testausmahdollisuus kitaroille tekee, kaikkea ei voi saada :)
 
Voihan asiakas vaatia "uuden ja testaamattoman soittimen", jonka myymälä sitten tilaa asiakkaalle erikseen. Vaatii tietysti pienen odotusajan, mutta niinhän se on nettistoreissakin. Aika monia perusmalleja löytyy myös soitinmyymälän varastosta, jolloin ei tarvitse sitä testiyksilöä ostaa. Tietysti jos soittimia on vain yksi kappale (se siinä esillä) ja luuttu pitää saada nythetisamantien niin silloinhan vaihtoehdot ovat vähissä.
 
Ite ostan (ja etukäteen testaan) mieluiten tietty kitaran kivijalkakaupasta (tai suoraan entiseltä omistajalta käytettynä). Olen myös valmis "lähikaupassa" maksamaan hieman kovemman hinnan kuin ulkolaisista nettikaupoista tilattuna, mutta haluan että kitara tosiaan on soittokunnossa kun se kaupasta lähtee. Siitä palvelusta voi vähän maksaakin, mitä ei netistä saa.
 
Minua kiinnostaa ihan alalla toimijana, mikä on sinusta tuo "hieman kovempi hinta"? 10 euroa? 40 euroa? 100 euroa? Jokin prosentuaalinen osa soittimen hinnasta?
 
Esim. F-musiikin Fenderien hinnat ei sitten mene tähän "hieman kovemman" hinnan piiriin - nuo ovh:t on vaan älyttömiä. Ja jos ne eivät pidä paikkaansa, niin niihin kitaroihin voisi myös lykätä ne lähempänä todellisuutta olevat hinnat.
 
Itse en tiedä lainkaan mitä F-Musiikki pitää Fendereissä hintalappuina. Sen kuitenkin tiedän, että Fender Scandinavian OVH:t eivät ole missään suhteessa esim. UK ja Keski-Euroopan hintoihin nähden. Jospa kyseinen liike on todennut parhaimmaksi laittaa maahantuojan määrittelemät OVH:t ja siitä voidaan sitten keskustella. Toinen ääripää on sitten se, että laitetaan tarjousnetot jokaiseen tuotteeseen ja niistä ei keskustella pätkääkään. Ei ylimääräisiä "kaupantekijäisiä" tai muitakaan almuja päälle. Piste. Kolmas ryhmä koittaa luovia tuossa välimaastossa :)
 
E: Eipä tarttis sitä ärsyttävää tinkaustakaan uuden hinnoittelun jälkeen kuunnella koko aikaa...
 
Minusta tinkaaminen kuuluu kaupankäyntiin samalla tavalla kuin oravannahat tai muut modernimmat maksuvälineet. Ehkä vain kotimaisille tuulikaappimiehille tuo tinkaaminen on niin vierasta, että se koetaan uhkana/loukkaavana tai jotain. Eihän nämä kotimaan tuppisuut uskalla edes kiitosta tai "näkemiin" sanoa. Tämä siis vain minun mielipiteeni tinkauksesta :)