Kitarat: kitarakamat ›

Suvun juniori innostui koulussa akustisesta kitarasta ja sellainen on nyt enon hankittava.
 
Ovatko nämä T-kaupan eli Thomannin alle satasen akustiset käyttökelpoisia?
Kokemuksia?
 
Eli
tämä HB www.thomann.de/fi/laridalk2bk.htm 35e
Thomann classic www.thomann.de/fi/thomann_classica.htm 64e
Höfner www.thomann.de/fi/hoefner_sienna_hac204.htm 77e
 
Muita suosituksia alle 100e hintaluokasta?

http://muusikoiden.net/keskustelu/threads.php?c=51
 
Ehkäpä hivenen parempi paikka akustisiin liittyen...

Riski on suuri, että alle 100 euron kitara tappaa orastavan innostuksen alkuunsa. Etenkin halvan kitaran tilaaminen on aivan hasardia. Hyvällä tuurilla sieltä tulee jotakin soitettavissa olevaa, mutta todennäköisyys on suuri sille, että tulee vain kitaran muotoinen esine, josta ei ole soittimeksi.

Joo, kannattaa ehdottomasti katsella käytettyä noin tiukalla budjetilla että saa edes suht soittokelpoisen pelin.

Harley bentonin "Blues" teräskielisestä saa ihan soitettavan, jos osaa viilata satulan ja tallan kuntoon. Hintaa kait kuudenkympin korville. Ja koskee sitä yhtä yksilöä, jota olen päässyt käpistelemään - nykyiset voivat olla mitä hyvänsä roskaa.
 
Tuossa on vain se pikku vika, jotta jos täällä täytyy kysyä, niin et osaa sitä trimmata soittokuntoon. Trimmaamatta ihan kauhea vehje ja varma soittoinnon tappaja.
 
Yamahan malleja kannattaa halvemmassa hintaluokassa katsella. Budjetin joutunet tuplaamaan.

Yamahan C40 ( http://www.thomann.de/fi/yamaha_c40_konzertgitarre.htm ) on yleensä peruspätevä vaihtoehto.

Tässä kohtaa kommentoin, että teräskielinen on ainakin omasta mielestäni katu-uskottavampi ja pitkäkestoisempi laite. Siis täysin henkilökohtainen pointti, mutta suosittelen kuitenkin sitä.

Melody Maker: Tässä kohtaa kommentoin, että teräskielinen on ainakin omasta mielestäni katu-uskottavampi ja pitkäkestoisempi laite. Siis täysin henkilökohtainen pointti, mutta suosittelen kuitenkin sitä.
 
Joo munkin mielestä teräskielisestä lähtee parempi soundi kuin nylonkielisestä, mutta luulisin että halvemmassa hintaluokassa nylonkieliset voivat olla parempi vaihtoehto ihan kestävyydenkin kannalta. Nylonkielet ovat sen verran löysemmällä ettei kitaran tarvitse kestää kovinkaan kummoista vetoa. Nylonkielinen saattaa olla myös helpompi soitettava aivan aloittelijalle. Riippuu toki soittajan mielipiteistä tämä asia.

Heh, odotan innolla että saavun vastaavaan tilanteeseen n. 7 vuoden päästä, kun juuri pari viikkoa sitten tuli tää enon vastuu :)
 
Tosiaan tohon hintaan kannattaa käytettyjä ennemmin katsoa; jos tilaat näkemättä tuotetta on todennäköistä että sieltä tulee ihan mikä tahansa ritsa.
 
En tiedä missä asut, mutta jos asut PK-seudulla niin kierrä ainakin nuo paikalliset kitarakaupat läpi käytettyjä etsien (Soitin-Huttunen ainakin mainittakoon) ja poimi sieltä mieluinen. Tai sitten muusikoiden.net torilta.
 
Itse ostin pari kuukautta sitten 200€ akustisen (lähinnä katusoittoa varten) pitkän etsinnän jälkeen Huttuselta ja ei mielestäni kyllä eroa kaksi kertaa kalliimmista yhtään. Noissa hintaluokissa tosiaan yksilöt saattavat olla hyvinkin eri laatuisia, kun ne äkkiseltään jossain kiinanmaassa kasataan huolimattomasti.

Melody Maker: Tässä kohtaa kommentoin, että teräskielinen on ainakin omasta mielestäni katu-uskottavampi ja pitkäkestoisempi laite. Siis täysin henkilökohtainen pointti, mutta suosittelen kuitenkin sitä.

Nämä jutut nyt riippuu paljolti siitä, mitä on tarkoitus soittaa. Jos penskalla on innostus klassiseen musiikkiin, niin sitten nylonkielinen voisi olla parempi. Ja myös katu-uskottavampi. Vaikkapa rock-jutuissa taas teräskielinen voi toimia paremmin.

Kaveri vast'ikään oli hankkimassa samalla budejetilla lahjaksi akkaria (teräskielinen). Päätyi hakemaan levytukusta Ibanezin. Tais tulla virimittarikin paketin mukana. Hintaa siis alle satanen ja kitara hyvinkin käypänen.

Kuten jo moni on edellä todennut, niin ei kannata ostaa halpaa ritsaa. Tappaa innostuksen alta aikayksikön. Tiukalla budjetilla kannattaa ehdottomasti katsoa vain käytettyjä kitaroita, koska kitarat ei käytössä huonone vaan pikemminkin paranee. Aluksi tietysti tuntuu kalliimman kitaran osto kohtuuttomalta, mutta onpa siinä sekin, että jos innostus siltikin lopahtaa, niin voipi tosta kalliimmasta saada vielä jotain myytäessäkin. Halpikset jää todennäköisesti vaan nurkkiin keräämään pölyä. IMO

Tämä on hintaisekseen mainio kapistus, ainakin mulle tullut kappale on perussäätöjen tekemisen jälkeen oikein asiallinen peli.
 
http://www.thomann.de/fi/harley_benton_hbcg45.htm
 
Peruswesternakkaria pienempi koppa, voisi olla siis juniorillekin asiallinen peli. Tai eihän sitä ikää mainittu, voihan juniori olla vaikka 32.
 
Tietysti jos ei ole muuta ostamassa, tekee tuo 20e toimituskuluja jo aika ison osan hintaa näin halvassa soittimessa.

Itsekin suosittelisin vähän isompaa budjettia. Ei siinä loppujen lopuksi mitään menetä, kun vähän kalliimpia malleja voi myydä pois myöhemmin kun taas aivan halpiksia ei kyllä saa mitenkään myytyä.
Ja kuten sanottua, jos kitara on aivan ritsa niin voi soittohalukin lopahtaa turhautumiseen. Itse Eric Claptonkin oli omien sanojensa mukaan lähellä kitaran soiton lopettamista samasta syystä.

roopeok: Itsekin suosittelisin vähän isompaa budjettia. Ei siinä loppujen lopuksi mitään menetä, kun vähän kalliimpia malleja voi myydä pois myöhemmin kun taas aivan halpiksia ei kyllä saa mitenkään myytyä.
Ja kuten sanottua, jos kitara on aivan ritsa niin voi soittohalukin lopahtaa turhautumiseen. Itse Eric Claptonkin oli omien sanojensa mukaan lähellä kitaran soiton lopettamista samasta syystä.
 
Tuosta halpiksien jälleenmyynnistä olisin hyvinkin eri mieltä. Omaa halpis-fenderiä kun oli myymässä, ei ehtinyt pikaviestejä ja puheluita vastaanottaa tulevaan tahtiin. Nuotio-, mökki- ja reissukitaroille on jatkuva kysyntä. Halpiksen tilaaminen postimyynnistä on toki hasardia, mutta jos soittimen pääsee kokeilemaan, niin tuosta "alle satasen" hintaluokasta löytyy kyllä hyvinkin kelpoja soittimia. Toki muuten kannatan ajatusta kerralla kunnon soittimeen sijoittamista, mutta soitettavuus tai jälleenmyyntiarvo ei ole kuitenkaan se peruste.
 
EDIT: korostan nyt vielä, että en tarkoita halpiksella niitä venäjältä matkamuistona tuotuja kitaraa muituttavia esineitä joita kirpputoreilla näkyy joka pöydässä

Olen samaa mieltä myyntipuolesta: Jos ostan HB:n blueskitaran ja maksat vaikka sen 60€ niin saat sen helposti vaikka 40€:lla myytyä. Jos ostat Martinin Clapton mallin kolmella tonnilla, niin 2980€:lla sitä ei sulta kukaan osta (paitsi joidenkin vuosien päästä, jolloin Martin-kitaroiden uusiin hintoihin on jo iskenyt inflaatio, joten uuden hinta on kin vaikkapa 3500€). Ja Martin varmasti on kitara, joka pitää arvonsa, joten huonommin arvonsa pitäviä esimerkkejä tähän olisi varmasti helppoa löytää.
 
Huntilla ehdottaisin tilaamaan Yamaha C-40:n dv247.comista. Taitaa olla just huntin.

Täältä myös puoltoääni Yamahan C-40:lle. Paria eri yksilöä olen soittanut ja ovat olleet erittäin hyviä soitettavia :)

Lähteehän tuolta T-kaupasta Fenderiäkin alle satasella http://www.thomann.de/fi/fender_cd60_sb.htm
 
Ei kyllä ole kokemusta kyseisestä kitarasta, mutta ei kai ne ihan sontaa markkinoille laita... eihän?
 
E: Minulla oli joskus Yamaha C-40. Tosi hyvä kitara, mutta pikkupojalle aikalailla liian paksu kaula.

roopeok: jos kitara on aivan ritsa
 
Miten määritellään ritsa kitaroissa?