Bänditoiminta ›

Tärkeintä on ite pitää sitä omaa juttua vitsinä.
 
Näin on, niin ei satu niin paljon, kun kaikki nauraa.

et ole vissiin lukenut internetin "musiikkifoorumeja". suosittelen www.punkinfinland.net ja suomi24.fi . tän mestan keskustelu on aika laimeeta.
 
no joo, en harrasta enää musiikkia joten eipä tarvitse tämän kanssa päätään vaivata
 
Molemmat mainitsemasi foorumit on kyllä tuttuja, ja onhan se hyvä aina välillä palata omien tuotostensa kanssa maan pinnalle sen mukaan mitä yleisö oikeasti sanoo. Noilla foorumeilla kehutaan ja haukutaan ihan mutu-pohjalta, mutta niinhän ihmisten ostokäyttäytyminenkin toimii. Aika roskaa ne on, ihmisen elämä on liian lyhyt arpoa PiF:n palstoilla "natsikortteja" joillekin obskuureille örinäcrustbändeille. Musiikinharrastaminen ei ehkä oo noissa se avain...
:-D
 
...ja alkuperäiseen aiheeseen epäilyineni: jos noin helposti voi todeta "ettei harrasta enää musiikkia" voi olla aika varma, ettei ongelmana ollut itsekritiikki (miksi pitäisi olla kriittinen jostain jutusta joka ei ole itselle edes tärkeää?).

No oma musiikkinihan pn ihan päin pyllyä, mutta kitäpäs tuosta. Nettiin ne silti on tungettu :D

Stubillinen varoitus hipahtavasta paskanjauhamisesta - Älä Väyrynen lue jos mielestäsi aivot on suunnattu a.viinanjuontiin tai vst. b.hauskapitoon c.viihteelle !
eli tuloksellinen itsekritiikki yhtyetoiminnassa ja sen aivan irrationaalisen mahdottomat seuraukset.
 
Itsekritiikki on aika iso asia, meissä yksilöissä se määrittää kaikkia rajoja ja mitä olemme.
 
Ihmisjoukon itsekritiikistä tulee hienovaraisempaa, monimuotoisempaa ja joskus paljon julmempaa kuin mitä itse itselleen voi olla.
Bändi on hyvin toimivana objektiivisen itsekritiikin loistoristeilijä, kaikki biiseistä, sovituksista, soittimista, laitteista,.. pukeutumisiin asti ja jokainen arvostelee, sekä saa arvottaa toistaan. Toimiessaan tämä kollektio on täydellisyys nanomaaliseen osaansa asti.
Mutta minkälainen herkkyys tällaisella anti-pastilasiastialla onkaan, yllättävä menestys ja sitä aina seuraava hiljainen vaihe voi suistaa yhden, tai enemmänkin, osista pois paikaltaan.
Helpoin sudenkuoppa, johon - jihaa - hypätä, on subjektiivinen näkemys itsestä bändin primus motorina, jonka ansiosta menestystä aiemmin tuli ja jota muut nyt jarruttavat. Vanha tuttu sormi vesilasissa ilmiö: Minä olen tärkein, teen eniten työtä ja kun otan sormen pois niin veteen jää kuoppa. Ajan kanssa minästä paisuu sisäinen syömämöykky, joka ei anna enää tilaisuutta selittää tai kuunnella. Vain ajaa kaiken pois pohjattomalla katkeruudellaan.
 
Hyvä kritiikki on kuin huippupalloilija, aina oikeassa paikassa, osaa ottaa ja antaa. Hyvä kritiikki on aina positiivista ja joukossa ääneensanomaton negatiivinen kritiikki voi jäädä ymmärtämättä vain rehevältä Väyryspäältä.
 
Kun annetaan muiden ajatuksille tilaa, ollaan avoimia ja kerrotaan ajoissa se miltä itsestä tuntuu ja pian bändi on kuin perhe. Muut otetaan huomioon sellaisina kuin he ovat ja yhdessä kasvetaan kohti lämmittävää Aurinkoa.
 
Seuraavassa osassa käsittelemme lavan edessä olevan joukon tunnetematiikkaa, sekä yleisen, että julkisen kritiikin semanttista liikettä postmodernissa ajassa.
Ps. Etsitään kritisoivaa oikolukijaa.
Psps. Korvaan pahat sanat (lapsiperhe-elämän direktiivit) puhtailla ja tyylikkäillä poliittikkojen nimillä. Kun lyö kirveellä polveensa ja karjaisee Väyrynen niin kukaan ei pahastu (pr.or. G.Vidal).
Väyrystää tämä kun ajatus välkkyy mielessä kirkkaana vuorikristalliseinänä, mutta "paperille" tulee aina silkkoa :-( no, ehkä joku päivä virvatulienkeli (narttu) istuu naamalleni ja valaistun mustaksi pojaksi Valinoriin.
http://www.tarzan.org/official_biography_part1.html
 
Edit: ylim. on sana pois.

Itte itteäni toistaen, mut:
Mä tunnen muutaman hemmetin taitavan soittopojun, joilla keikkailua ja ainakin tuurauksia häirittee aivan liiallinen itsekritiikki.
Vastavuoroisesti tiedän tapauksia, mis olematon itsekritiikki ei häiritte sitten tippaakaan.
 
Hmmm. Itte ehkä kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon, mut niinkauan ko mukaan pyydetään ja hommasta jopa maksetaan, ni en anna asian itteäni kovasti häiritä.

rintapek: Hmmm. Itte ehkä kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon, mut niinkauan ko mukaan pyydetään ja hommasta jopa maksetaan, ni en anna asian itteäni kovasti häiritä.
 
Joo, mäkin oon päässyt ihan uskomattoman kivoille/hienoille keikoille kun en ole antanut puuttuvan itsekritiikin häiritä.
Ja aina niistä kuitenkin joteskin on selvinnyt, useimmista jopa kunnialla.

Useimmat tuntemani muusikot ovat parempia kuin itse luulevat, joillakin on ihan terve itsetunto ja jotkut luulee itsestään liikoja. Noiden kahden ekan ryhmän kanssa on ihan kivaa toimia.

Kailis: Useimmat tuntemani muusikot ovat parempia kuin itse luulevat, joillakin on ihan terve itsetunto ja jotkut luulee itsestään liikoja. Noiden kahden ekan ryhmän kanssa on ihan kivaa toimia.
 
Tällä hetkellä nykyisessä pumpussa löytyy noita kaikkia, hyvä ja huono juttu.
Keskimmäisen kastin kanssa menee hyvin, eka ja viimeinen osasto vie loputkin hiukset päästä.