Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Viddu, kehtaakkin jonkun Mob Rulesin ja Paranoidin tunkee Master of Realityn, Vol 4:n ja Heaven and Hell:in edelle.... Ei vaiskaan helvetin kovia nuokin ovat ja makuasioita siis nämä.

velipesonen: Minun papereissani ensimmäinen oikea stoner-bändi oli kyllä Blue Cheer jo melkein viisi vuotta aiemmin.
 
Mielenkiintoista. Pitää pistää korvan taakse
 
Kyllähän Budgiekin jossain piireissä on stoneriksi ristitty. Itelle ei oo kyllä pahemmin kolahtanut.

Joskus olen aiemminkin maininnut että minusta paras Black Sabbathin albumi on Candlemassin From the 13th Sun :).
 
No ihan oikeasti, eihän sitä ekaa levyä paremmaksi voi pistää. Paitsi että Headless Cross on oman musiikkityylinsä paras edustaja.

Onko joku muu sitä mieltä, ettei Never Say Die oo täyttä kuraa? Mukavan "poppailua" Sabbathiksi ja kansikin on omalla tavallaan hieno. Saundit miellyttävät

Yllättäen: uusin levy vetää vertoja ihan ns. tunnustetusti hyville Sabbath-albumeille. Kaukana ollaan ns. "Maiden-hevistä" mitä jollekin koulukunnalle Heaven and Hell sekä Mob Rules edustavat.

Jos meniskin tämän viikon jäähyttä.

18is9: Joskus olen aiemminkin maininnut että minusta paras Black Sabbathin albumi on Candlemassin From the 13th Sun :).
 
Kiitos vinkistä. On ollut pää puskassa tämän yhtyeen kohdalla, mutta kyllähän tää mukavasti louhii.

Jokapaikanapina: Onko joku muu sitä mieltä, ettei Never Say Die oo täyttä kuraa? Mukavan "poppailua" Sabbathiksi ja kansikin on omalla tavallaan hieno. Saundit miellyttävät
 
Minä, ei Sabbathilta 70-luvulla tullut ainuttakaan edes keskinkertaista levyä. Kaikki ovat joko hyviä tai vitun, Never Say iski muhun juuri sen takia, koska se oli ensimmäisiä levyjä joita kuuntelin Sabbathilta ja en voinut olla huomaamatta, kuinka monipuolisesti tämäkin bändi kykeni säveltämään matskua. Siitä alkoi sitten suurempi kiinnostus ja perehtyminen... Oli hienoa huomata kuinka joka levy oli erilainen ja omalla tavallaan koukuttava.
 
80-luku ei sitten mua niin ole kiinnostanutkaan, meni jotenkin semmoseksi hevistelyksi.. jotenkin kaikki se matsku jossa on Ozzy mukana tuntuu uppoavan mulle parhaiten. Oon oppinut tykkäämään Ozzysta laulajana, joskin hänen äänensä tuntui olevan parhaimmillaan ihan 70-luvun alkupuolella, todella persoonallinen ääni.
 
Tietääkö kukaan, mikä Ozzyn osuus on ollut sävellys- ja sovituspuolella bändissä? Iommihan se riffimies oli ja varmasti sävelsi biisien pohjat suurilta osin, mutta mikä oli Ozzyn osuus nimenomaan laulujen sävellys ym säätöpuolella? Joskus Ozzya tunnutaan hieman parjattavankin asian suhteen... että hän ottaisi helposti enemmän kunniaa "mitä ansaitsee"... mutta todella ikimuistoisia ja tarttuvia laulumelodioita.

Töissä musiikkia kuunnellessa on tullut taas löydettyä Sabbathin hienous. Etenkin Sabbath Bloody Sabbath maistuu, äärimmäisen monipuolinen levy.

ANtTIKRISTUS: Tietääkö kukaan, mikä Ozzyn osuus on ollut sävellys- ja sovituspuolella bändissä? Iommihan se riffimies oli ja varmasti sävelsi biisien pohjat suurilta osin, mutta mikä oli Ozzyn osuus nimenomaan laulujen sävellys ym säätöpuolella? Joskus Ozzya tunnutaan hieman parjattavankin asian suhteen... että hän ottaisi helposti enemmän kunniaa "mitä ansaitsee"... mutta todella ikimuistoisia ja tarttuvia laulumelodioita.
 
Eikös niin ollu että Iommi teki riffit ja rakennetta, Butler sanat ja Ozzy teki melodiat? Wardin osuudesta en tiedä mutta kyllä sillä niitä tekijäkrediittejä on että kai se on jotain hääränny

Voeeee vitsit kun nyt iskee Gillanin aikane Sabbath! Huomenna heti kattoo jos löytyis Born Again kaupasta. Ja noi Gillanin coveritkin aikasemmista Sabbath biiseistä on mielenkiintosia ja hauskojakin sanojen puolesta :D

Sanoisin että Ozzy-eran setistä parhaiten uppoaa ehottomasti Master of Rality ja muista taasen Headless Cross, joka on kaikessa kuvottavassa kasariudessaan ällistyttävän kova!

Jokapaikanapina: Onko joku muu sitä mieltä, ettei Never Say Die oo täyttä kuraa? Mukavan "poppailua" Sabbathiksi ja kansikin on omalla tavallaan hieno. Saundit miellyttävät
 
Ei ole kuraa. No siinä eroaa mun mielipiteet, että soundit on täyttä paskaa ja kansi hirveä, mutta jos unohtaa, että tämän levyn on tehneet samat miehet kuin edelliset levyt, niin kappalemateriaali on paikoittain erittäin hyvää (Juniors eyes, Air dance...). Jostain kumman syystä olen aina rakastanut Swinging the chainia.

Täällä päässä ollaan kuunneltu oppilaille opetettu vanhempien kirouksenkin uhalla
Born again levyn a-puolen biisejä. Penskat tykkää ja ope vielä enemmän..
On se kova levy, vaikka varsinkin soolot on niin riipivän pinnalla, että..
 
Gillan on kyllä elämänsä vedossa, vaikka buutleg liveissä mennään sitte ihan totaalisesti metsään. Meinaa ääni sortuu koko ajan ja falseteilla yritetään peittää ontumiset..

pkangas: Täällä päässä ollaan kuunneltu oppilaille opetettu vanhempien kirouksenkin uhalla
Born again levyn a-puolen biisejä. Penskat tykkää ja ope vielä enemmän..
On se kova levy, vaikka varsinkin soolot on niin riipivän pinnalla, että..
 
Gillan on kyllä elämänsä vedossa, vaikka buutleg liveissä mennään sitte ihan totaalisesti metsään. Meinaa ääni sortuu koko ajan ja falseteilla yritetään peittää ontumiset..
 
On tää kyl mystistä: en voi käsittää miten joku voi pitää Born Againista! :D Näin vannoutuneena Sabbath-faninakin kyseisen tuotoksen huonous on mun korfiin ihan omaa luokkaansa...
 
Mutta hyvällä asialla olet Sabbathia oppilaille perehdyttäessäsi.

Terry Pantheras: On tää kyl mystistä: en voi käsittää miten joku voi pitää Born Againista! :D Näin vannoutuneena Sabbath-faninakin kyseisen tuotoksen huonous on mun korfiin ihan omaa luokkaansa..
 
Disturbing the Priest on oikein maanisen kiero ja ilkeä biisi, Zero the Herossa on oikein mukavasti tulevan Martinin aikaisen Sabbath-soundin kaikua ja nimikkobiisissä on mukavan hämyinen tunnelma. Pienempi kuin kolme.

pkangas: Gillan on kyllä elämänsä vedossa, vaikka buutleg liveissä mennään sitte ihan totaalisesti metsään. Meinaa ääni sortuu koko ajan ja falseteilla yritetään peittää ontumiset..
 
Millä tyylillä Bev Bevan soitti rumpuja? Oliko Bill Wardin jazzrock-tyyli vai hevimpi?

velipesonen: Millä tyylillä Bev Bevan soitti rumpuja? Oliko Bill Wardin jazzrock-tyyli vai hevimpi?
 
Hevimpi tyyli. Semmonen varman päälle kannuttaja. Sinänsä hassua, kun tuolla Bevanilla ei ollut heavytaustaa. Soitteli aikaisemmin mm: The Movessa ja Elo:ssa.

2541: Noh, muutamat The Moven 70-luvun alun jutut ovat aika raskasta kamaa, esim. "Brontosaurus". Dropped-D viritystä käyttivät myös ja helvetin tuhteja bassosoundeja.
 
Arvasin, että joku tarttuu tähän. Ihan oikein ;-)
Move oli loistobändi! Semiheavyä..