Kitarat: soittaminen ›

Moro
 
Olen innostunut neoklassisesta soitosta ja tarvisin alkuun vähän apua. Elikkä mitä skaaloja kannattaa kokeilla, keiden soittoa kuunnella ja mitä tekniikoita opetella. Hyviltä kuulosta erityisesti Ynkän ja Blackmooren soitto. Sweeppaus lienee parasta opetella, samoin kuin täppäys?

Jämäkkä alternate-pikkaus kannattaa reenata. Kantsii treenata myös vasenta kättä (legato) ja oikeaa (pleku) erikseen.

Jep alternaten otan ekana haltuun (kunnolla siis). Ja heti huomenna käyn lainaamassa kirjastosta klassista musiikkia mistä voi sitten poimia ideoita. Ja harmonisen molliskaalan ankaraa pänttäämistä. Lisää vinkkejä otan vastaan.

Kannattaa ehdottomasti harjotella niitä neoklassisia biisejä. Pelkkien riffien turvin ensin, ennen kuin siirtyy sooloilemaan. Siinäkin jo paljon haastetta saada se rokkaamaan hyvin!

Kyllä nuo sweeppaukset ja tappingit tulevat varmasti jossain vaiheessa vastaan, mutta kyllä mä suosittelisin sun ottavan työn alle jonkun tietyn biisin ja opettelevan juttuja sen mukaan, eikä niin että hinkkaat vuoden verran tekniikkaa kellarissasi jotta voisit sitten etsiä jonkun biisin treenattaavaksi.
 
Tutustu Yngwien lisäksi myös Vinnie Mooren, Paul Gilbertin (Racer X) ja Michael Romeon (Symphony X) tuotantoon.

Ok. Katson jotain mukavia biisejä ja opettelen niiden riffejä. Vaikeusastetta tuo se että kitarassa on 11. kielet, mutta eiköhän se siitä lähde.

Täppäys on laiskan miehen tilu, omasta mielestäni, eli jos haluat soittaa "nopeasti nopeasti" niin opettele täppäämään. Itselleni täppäys on helpoin tapa ja oikeastaan ainoa tapa millä osaan tässä vaiheessa tiluttaa, pikkaus oli se sitten alternatee, ekonomiaa tai pyyhkimistä, on helvetisti vaikeampaa. Tämä voi olla tietysti vain mun fiilis asiasta. Täppäyksestä kannattaa tsekata Michael Romeo, se on vienyt sen todella huippuunsa.

Justiinsa se, että soita musiikkia äläkä skaaloja tai tekniikoita. On paljon mielekkäämpää lähestyä musaa niin, että "Toi on makee juttu! Plokkaanpas että mitä tossa oikeen tapahtuu!" (näin kehittyy tekniikan lisäksi myös korvat ja musiikillinen ymmärrys, eikä turhautuminen pääse yllättämään), kuin tyyliin "minun täytyy oppia a) sweeppaamaan b) alternate-pikkaamaan nopeasti ja c) soittamaan harmonista mollia kaikista eri asemista, että pääsen sottamaan mielimusiikkiani." Jos taas ne jutut joita haluaisi oppia soittamaan ovat aivan liian vaikeita omaan tasoon nähden, niin suosittelisin mielummin treenaamaan omalle tasolle sopivan haastavia juttuja ja antaa tekniikan kehittyä "siinä sivussa".
 
Asia ei tietenkään ole aivan näin mustavalkoinen. Tottakai jotain hankalia juttuja voi ja kannattaakin esim. hinkata metronomin kanssa, ajatella mitä skaaloja soittaa ja treenata eri tekniikoita jnejne, mutta pointti on siinä, ettei sen teknisen suorittamisen ja nopeuden kehittämisen antaisi mennä ikäänkuin urheilemiseksi ja täten "musiikin edelle", ettei eteen tule (rankasti kärjistettynä) sellaista tilannetta että jossain vaiheessa huomaa sahanneensa vuoden paria sweeppiä ja a-harmonista mollia, ja tajuaa samalla ettei kuluneen vuoden aikana ole kehittynyt muusikkona pätkän vertaa.
 
Oikeesti oon vaan katkera ku en osaa tiluttaa niinku Ynkkä. :(
 
e: Nimimerkki Kid Ego tais sanoo saman yhdessä lauseessa. Noh, kertaus on opintojen äiti!

Neoklassista kun sulla on oikea kitara jolla soittaa oikeata musiikkia? Olet sekaisin.

antnis: Neoklassista kun sulla on oikea kitara jolla soittaa oikeata musiikkia? Olet sekaisin.
 
Kyllä sitä "oikeatakin" musiikkia tulee soitettua ei tarvi huolestua, mutta neoklassinen on jotenkin hienon kuulosta. Siinä ei ole hienoa se tilutus vaan se miten klassisen musiikin elementtejä yhdistetään metalliin. Se vaan on niin hienon kuuloista.

Väsykäsi95: Kyllä sitä "oikeatakin" musiikkia tulee soitettua ei tarvi huolestua, mutta neoklassinen on jotenkin hienon kuulosta. Siinä ei ole hienoa se tilutus vaan se miten klassisen musiikin elementtejä yhdistetään metalliin. Se vaan on niin hienon kuuloista.
 
Tästä tulikin mieleen että tietääkö kukaan hirveän montaa esimerkkiä neoklassisen tyylin alueelta, jossa joka biisissä ei tiluteta aivan simona? :) tuli noin mieleen kun itse en muistaakseni oo törmänny...
 
Hmm, tai no, Blackmore's night on ehkä vähän sinne päin kyllä. Puhuinpa kätevästi itseni pussiin...

Voimakas ja tarkka legato on syytä ottaa hanskaan ainakin siinä tapauksessa jos ei halua harrastaa "moottorisahapikkausta" koko ajan. Itse kun olen paska pikkaaja, hoidan nopeammat jutut aina legatolla

Juzpe: Voimakas ja tarkka legato on syytä ottaa hanskaan ainakin siinä tapauksessa jos ei halua harrastaa "moottorisahapikkausta" koko ajan. Itse kun olen paska pikkaaja, hoidan nopeammat jutut aina legatolla
 
Tästä on ehkä paras esimerkki Dimebag, vaikka ei neoklassista varsinaisesti soittanutkaan.

mll: Ei Bläckmore's night mitään neoklassista ole. Vaikutteet taitaa tulla vähän muusta suunnasta.
 
Melkein sama asia. Miehiä sukkahousuissa kaikki tyynni...

Tästä on ehkä paras esimerkki Dimebag...
 
Vaihtoehtoisesti myös Johnson, Murray tai Friedman.

JamesHetfield: Tästä tulikin mieleen että tietääkö kukaan hirveän montaa esimerkkiä neoklassisen tyylin alueelta, jossa joka biisissä ei tiluteta aivan simona?
 
Bal-Sagoth. Yhtye on vienyt klassisen musiikin käyttämisen vähän pidemmälle kuin yleensä ja varsinaisia improvisaatio-tyylisiä kitarasooloja ei ole kuin nimeksi, niiden tilalla on jonkinlaisia sooloteemoja enemmänkin.

Varmaankin kannattaisi kuunnella klassista musiikkia, ja käännellä sieltä siistin kuuloisia juttuja kitaralle.

Arand: Varmaankin kannattaisi kuunnella klassista musiikkia, ja käännellä sieltä siistin kuuloisia juttuja kitaralle.
Aiheen paras kommentti tähän mennessä.

Väsykäsi95: Ja heti huomenna käyn lainaamassa kirjastosta klassista musiikkia mistä voi sitten poimia ideoita.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!