Rummut: soittaminen ›

kimkorho:
Ja tosiaan: tuo six-stroke-roll -termi tuntuu olevan nykyään kovin monessa paikassa synonyymi tuolle Kuoppiksenkin käyttämälle paradiddlediddle-variaatiolle.
 
Koska meillä on rudimenteissa vain yksi tai kaksi lyöntiä samalla kädellä peräkkäin, voi oikeastaan kaikista käsijärjestyksestä hyvin pienellä mielikuvituksella sanoa että ne ovat jonkun rudimentin variaatioita. Itse olen sitä mieltä, että käsijärjestyksen tulee olla todella lähellä varioitavaa rudimenttia, jotta käyttäisin variaatio-sanaa. Ja mun mielestä tämä Fire-intro ei ole tarpeeksi lähellä para-diddlediddleä. Kuoppiksen soittotyyliä tuntien sanoisin, että six-stroke-roll-pyörittelyt ja puolitukset (mihin epämuusikko jo viittasikin) ovat paljon lähempänä tuota ajatusmaailmaa mitä siinä käytetään. Sillähän ei ole mitään merkitystä miten rolleja soitetaan "virallisesti", kaikki 6-st-rollin osaavat kuitenkin pyöristävät sen aika-arvoja tarvittaessa.
Mutta ihan sama miten kukin nuo mieltää, tuo paradiddlediddle-teorisointi oli musta vaan vähän kaukaa haettu ja hämääväkin jopa. Siksi vaivauduin mukaan tähän jargon-suohon. :)

markkuliini: Koska meillä on joulu?
 
Malttia malttia, kyllä se sieltä tulee, joulukuussa. Siinä 24. päivän kieppeillä. :)
 
EDIT: Nyt oli kyllä aika huono, mutta minkäs teet. Parhaani yritin. :p

markkuliini: Koska meillä on rudimenteissa vain yksi tai kaksi lyöntiä samalla kädellä peräkkäin, voi oikeastaan kaikista käsijärjestyksestä hyvin pienellä mielikuvituksella sanoa että ne ovat jonkun rudimentin variaatioita. Itse olen sitä mieltä, että käsijärjestyksen tulee olla todella lähellä varioitavaa rudimenttia, jotta käyttäisin variaatio-sanaa. Ja mun mielestä tämä Fire-intro ei ole tarpeeksi lähellä para-diddlediddleä. Kuoppiksen soittotyyliä tuntien sanoisin, että six-stroke-roll-pyörittelyt ja puolitukset (mihin epämuusikko jo viittasikin) ovat paljon lähempänä tuota ajatusmaailmaa mitä siinä käytetään. Sillähän ei ole mitään merkitystä miten rolleja soitetaan "virallisesti", kaikki 6-st-rollin osaavat kuitenkin pyöristävät sen aika-arvoja tarvittaessa.
Mutta ihan sama miten kukin nuo mieltää, tuo paradiddlediddle-teorisointi oli musta vaan vähän kaukaa haettu ja hämääväkin jopa. Siksi vaivauduin mukaan tähän jargon-suohon. :)
 
Mielenkiintoinen näkemys. Itselleni nuo rudimenttien variaatiot ovat useimmiten niiden "permutaatioita". Jos käsijärjestys säilyy alkuperäisenä, voi rudimentin soittamisen voi aloittaa mistä kohdasta rudimenttia tahansa, jolloin syntyy ko. rudimentin variaatio. Myöskin tyypillisiä variaatioita paradiddle-rudimenteille ovat aksentit muillakin single-iskuilla kuin sillä ensimmäisellä. Tältä pohjalta katson myös RllrrL-kuvion olevan selkeästi paradiddlediddlen variaatio, sillä käsijärjestys on täsmälleen paradiddlediddlen permutaatio, johon on lisätty aksentti myös toiselle single-iskulle. Suoraan sanottuna en ihan täysin ymmärrä, miten tämä ajatus voi olla tässä kohtaa hämäävä... :)
 
Lisäksi, jos otetaan koko tuo kahdesti toistuva käsijärjestys tarkasteluun
( R-l-l-R-l-l-r-r-L-R-l-l ), näen minä yhä enemmän tuossa juuri paradiddlediddlen variaatioiden osia, enkä pyöristetyn six-stroke-rollin palasia.
 
Tämä näkökulmaero syntyykin muuten ihan puhtaasti kulttuurierosta: itse olen opiskellut aikanaan tällaisia kuvioita nimenomaan triolipohjaisina paradiddlediddlen variaatioina, kun taas ilmeisesti moni muu on aina ajatellut tuollaiset kuviot "pyöristetyiksi" rolleiksi. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on mielestäni se etu, että muutkin paradiddle-rudimentit on sitä kautta ajatellen luontevampi asetella vaikkapa triolijakojen päälle, ja samalla saada tarjolle yhä laajempia tapoja fraseerata triolijakoja. No, tuo tietysti menee sitten jo askeleen pidemmälle.
 
Kuten aiemminkin totesin, perin vakiintuneelta tuo six-stroke-rollista puhuminen tässä yhteydessä näyttää. Ehkäpä oma tulokulmani tähän on nyt sitten vanhanaikainen ja turhan tiukasti rudimentti-perinteeseen nojaava. Siitä pidän kuitenkin jääräpäisesti kiinni, että nimenomaan tästä perinteisestä näkökulmasta tuollaiset variaatiot ovat ennemmin paradiddlediddlen variaatioita kuin six-stroke-rollin...

kimkorho: Mielenkiintoinen näkemys. Itselleni nuo rudimenttien variaatiot ovat useimmiten niiden "permutaatioita". Jos käsijärjestys säilyy alkuperäisenä, voi rudimentin soittamisen voi aloittaa mistä kohdasta rudimenttia tahansa, jolloin syntyy ko. rudimentin variaatio. Myöskin tyypillisiä variaatioita paradiddle-rudimenteille ovat aksentit muillakin single-iskuilla kuin sillä ensimmäisellä. Tältä pohjalta katson myös RllrrL-kuvion olevan selkeästi paradiddlediddlen variaatio, sillä käsijärjestys on täsmälleen paradiddlediddlen permutaatio, johon on lisätty aksentti myös toiselle single-iskulle. Suoraan sanottuna en ihan täysin ymmärrä, miten tämä ajatus voi olla tässä kohtaa hämäävä... :)
 
Lisäksi, jos otetaan koko tuo kahdesti toistuva käsijärjestys tarkasteluun
( R-l-l-R-l-l-r-r-L-R-l-l ), näen minä yhä enemmän tuossa juuri paradiddlediddlen variaatioiden osia, enkä pyöristetyn six-stroke-rollin palasia.
 
Tämä näkökulmaero syntyykin muuten ihan puhtaasti kulttuurierosta: itse olen opiskellut aikanaan tällaisia kuvioita nimenomaan triolipohjaisina paradiddlediddlen variaatioina, kun taas ilmeisesti moni muu on aina ajatellut tuollaiset kuviot "pyöristetyiksi" rolleiksi. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on mielestäni se etu, että muutkin paradiddle-rudimentit on sitä kautta ajatellen luontevampi asetella vaikkapa triolijakojen päälle, ja samalla saada tarjolle yhä laajempia tapoja fraseerata triolijakoja. No, tuo tietysti menee sitten jo askeleen pidemmälle.
 
Kuten aiemminkin totesin, perin vakiintuneelta tuo six-stroke-rollista puhuminen tässä yhteydessä näyttää. Ehkäpä oma tulokulmani tähän on nyt sitten vanhanaikainen ja turhan tiukasti rudimentti-perinteeseen nojaava. Siitä pidän kuitenkin jääräpäisesti kiinni, että nimenomaan tästä perinteisestä näkökulmasta tuollaiset variaatiot ovat ennemmin paradiddlediddlen variaatioita kuin six-stroke-rollin...
 
Mulle taisi nyt tulla tästä aivomasturbaation variaation permutaation mutaatio ja samalla hiljainen kastraatio. Nyt tämän jälkeen olen vain silencio. Olkaa hyvä, jatkakaa :)

Minkä takia kaikki kaunis ja hyvä pitää riisua ja analysoida vituiksi? Nainen bikinit päällä on paljon salaperäisempi ja kiinnostavampi kuin sama nainen alasti.
Kuunnelkaa, nauttikaa ja kopsatkaa, mutta ei tätä...
Munsta näin :))))));)))))))).

kimkorho: No, jos niistä käsijärjestyksistä yleensä halutaan keskustella, on varsin perusteltua pyrkiä käyttämään käytännöllisiä ja yhteneviä nimiä.
 
Jos taas halutaan soittaa, nimillä ei ole tuhannenkaan turkasen väliä, ja uskoisin, että jokainen vähänkään kypsyneempi muusikko haluaa pystyä ilmaisemaan itseään mahdollisimman esteettä.
 
Oman soiton monipuolistamisen lisäksi myös toisen rumpalin (vaikkapa jonkun esikuvansa) soittoa tutkiessa on varsin kätevää ymmärtää sitä rummun soiton kieltä, jossa myös käsijärjestykset (voisi varmaan sanoa myös rudimentit) ovat yksi tärkeä osa. Niiden tuntemuksen kautta on paljon helpompi havaita toisen rumpalin soitosta loogisia kuvioita ja päästä käsiksi siihen, millaisista osista hänen "lickinsä" koostuvat. Ja tästähän tässä aiheessa oli kyse. Siitä, mitä Kuoppis tuossa biisin introssa tekee, miten tekee, ja millaisista paloista juttu rakentuu.
 
Tiedän kyllä. Tein aiheesta amikseen lopputyön :)
 
By the way, nyt ette te muut rölötä hienoa aihetta tukkoon. Näistä saan kiksejä ihan täysiä.
 
Ja jos haluaa tosiaan etsiä eri "kantakäsijärjestyksiä" niin sehän on ihan fine. Jonkin verran sekä 6-stroke- että paradiddlepermutaatioita pyöritelleenä perusmaku itselle on se, että 6-stroke-rolleilla saa yleensä hyvän "peruspörinän" päälle, siinä missä jos haluaa joskus sanoa jotain säpäkkää, niin paradiddlet on yes. Niissä on jotenkin aggressiivisempi perusfjonga. Mun mielestä. Molemmilla mukeltaminen on hienoa ajanvietettä ja vahinkoa saa molemmilla aikaiseksi.
 
Eihän tämä siis ole mikään tappelu, vain katsantakantojen toteaminen. Se, että näitä voi katsoa sekstolista tasajakoisiin (6-str suoristettuna) ja toisin päin (paradiddlet triolipohjaisina) tekee koko touhusta eksta pinkeää.
 
Kuvio vaan on sellainen, että kuulijan korvassa se kääntyy triolipohjaiseksi. Onko näin?
 

Minkä takia kaikki kaunis ja hyvä pitää riisua ja analysoida vituiksi? Nainen bikinit päällä on paljon salaperäisempi ja kiinnostavampi kuin sama nainen alasti.
Kuunnelkaa, nauttikaa ja kopsatkaa, mutta ei tätä... No juuri siksi, että kopsaaminen ei jäisi kopsaamiseksi, vaan joku päivä pystyisi itsekin puhumaan samaa kieltä mutta muodostamaan omia lauseita samasta aiheesta.
 
Pillua näillä ei tunnu saavan, eikä, ainakaan omasta kokemuksestani, keikkaakaan. Kuoppiksella on tainnut lykästää. Ai niin, sillä taitaa olla muitakin ominaisuuksia mitkä erottavat hänet monesta muusta soittelijasta :)

sahkuifk: Minkä takia kaikki kaunis ja hyvä pitää riisua ja analysoida vituiksi? Nainen bikinit päällä on paljon salaperäisempi ja kiinnostavampi kuin sama nainen alasti.
Kuunnelkaa, nauttikaa ja kopsatkaa, mutta ei tätä...
Munsta näin :))))));)))))))).
 
Miten niin kaikki? Mehän puhutaan yhdestä rumpufillistä.
 
Ainahan sä voit laittaa kädet silmien eteen, tai pukea sille naiselle bikinit päälle takas tai ihan mitä vaan, mutta ei kyllä tulis itselle mieleen mennä masturboivaa neuvomaan. :D

kimkorho: Mielenkiintoinen näkemys...
 
Syy, miksei tuo ei tunnu mulle ja Epämuusikolle hahmottuvan paradiddlediddleksi on se, että vaikka tuosta löytyykin sen vasurilla alkava käsijärjestys, niin fiilin aksentit eivät osu oikein ollenkaan tuon paradiddlediddlen luontaisiin aksentteihin. Paradiddlet ovat nimenomaan aksetointi-apuvälineitä, eikä niitä ole mun mielestä oikein järkeä ajatella, jos aksenttien täytyy olla jossain ihan muissa paikoissa. Tämän fillin hahmottamiseen apu kun löytyy mun mielestä paljon yksinkertaisemminkin. Paradiddlediddle tuntuu mun mielestä yksinkertaisen asian monimutkaistamiselta.
 
Itse asiassa Kuoppis useasti on puhunut suosivansa right-hand-lead-tyyppisestä soittamista filleissään. Joten siihen sapluunaan tuo Fire-intro sopii erittäin hyvin. Right-hand-lead tarkoittaa tässä siis periaatteessa sitä että oikea käsi soittaa aksentit tomeihin/virveliin/symbaaleihin ja vasen täyttää välit haamunuotteina virveliin. Tuo filli on kuin suoraan eräästä treenilapusta minkä Kuoppis joskus tunnilla kirjoitti liittyen r-hand-leadiin ja muihin syncopation sovelluksiin.
 
Selitetään varmuuden vuoksi vielä tuo 6-st.rollin puolitus, jos jollekin ei ollut tuttu. RLLRRL on siis 6-st.rollin käsijärjestys, ja siitä yleensä aksentoidaan eka ja vika nuotti. Eli saadaan RllrrL. Iso kirjain on siis aksentti, ja pienet kirjaimet hiljaisia lyöntejä. Ja tässä tapauksessa rudimettia soitetaan siten että kaikki nuotit ovat yhtäkaukana toisistaan.
 
Laitetaan rudimentti keskeltä poikki, jolloin saadaan osat Rll ja rrL. Nuo hyvin opettelemalla ja sekoittelemalla saa erittäin kätevästi triolipohjaista nimenomaan järkevää soitettavaa, koska aksentit ovat aina joko 1. tai 3. triolilla. Toimii toki myös 16-maailmassa.
 
Itse treenasin tuota siten, että otin stick control:in ja sieltä käsijärjestyksiä. Esim. RLRR LRLL. R:n paikalle soitin Rll ja L:n paikalle llR, kaikki siis yhteen putkeen ilman mitään taukoja. Lopputulos Rll rrL Rll Rll rrL Rll rrL rrL (välit ovat tuossa vain siis lukemista helpottamassa).
 
Eihän sillä ole mitään loipulta isoakaan merkitystä miten asioita itse hahmottaa, kunhan annoin asiaan toisen näkökulman. Itse kun olen huomannut esim. oppilaiden kautta että tuollainen Kuoppiksen filli monesti menee helpoiten perille juurikin 6-st.rollin kautta.

kimkorho:
Onkohan tuossa nyt ajatuskatko, vai... RllllR, jossa neljä peräkkäistä lyöntiä vasurilla, ei enää kuulosta ollenkaan samalta asialta?
 
Jep, yöllinen käsijärjestyshäiriö. Korjasin alkuperäiseen.

Meikäläinen kun on jo soittanut kuitenkin pitemmän aikaa eli n. 15 vuotta, mutta käytännössä täysin ilman opettajaa ja rumpunuottien ja -teorian haltuunottamista edellinen keskustelu meni kaukaa yli. Mutta olis ihan oikeasti todella mielenkiintoista saada jampat virvelin kanssa samaan tilaan käymään tuo sama keskustelu havainnollistavien esimerkkien kautta. Samalla moni juttu jota itse käyttää saisi ehkä nimen. Mulla se uusien juttujen blokkaminen menee kuitenkin aina samalla kaavalla: Kuulet/näet/soitat itse (harvemmin) jotain joka kuulostaa hyvältä->yrität saada samanlaisen tai saman kuuloisen jutun aikaan ja ottaa se käyttöön sopivassa tilanteessa. Siihen ei kertakaikkiaan liity mitään varsinaista analyysiä. Olisi kyllä hienoa jos liittyisi. Ehkä.

Jälleen kerran peräänkuulutan sitä nuotinnusmahdollisuutta mnetissä, kun selitettynä nämä hommat eivät ole ihan yhtä selkeitä kuin nuotteina.
 
Peräänkuulutan videoklippejä!!! :) eisssss....

Epämuusikko: Jälleen kerran peräänkuulutan sitä nuotinnusmahdollisuutta mnetissä, kun selitettynä nämä hommat eivät ole ihan yhtä selkeitä kuin nuotteina.
 
Peräänkuulutan videoklippejä!!! :)

eino mutku: Meikäläinen kun on jo soittanut kuitenkin pitemmän aikaa eli n. 15 vuotta, mutta käytännössä täysin ilman opettajaa ja rumpunuottien ja -teorian haltuunottamista edellinen keskustelu meni kaukaa yli. Mutta olis ihan oikeasti todella mielenkiintoista saada jampat virvelin kanssa samaan tilaan käymään tuo sama keskustelu havainnollistavien esimerkkien kautta. Samalla moni juttu jota itse käyttää saisi ehkä nimen. Mulla se uusien juttujen blokkaminen menee kuitenkin aina samalla kaavalla: Kuulet/näet/soitat itse (harvemmin) jotain joka kuulostaa hyvältä->yrität saada samanlaisen tai saman kuuloisen jutun aikaan ja ottaa se käyttöön sopivassa tilanteessa. Siihen ei kertakaikkiaan liity mitään varsinaista analyysiä. Olisi kyllä hienoa jos liittyisi. Ehkä.
 
Olisi se hienoa, uskon minä. Itselleni ainakin on ollut erittäin avartavaa blokata esikuvien juttuja, tai analysoida jo tehtyjä transkriptioita mm. rudimenttien (tai ns. hybridirudimenttien) näkökulmasta. Niiden kautta nimittäin useimmat kovienkin sällien soittamat kuviot ja niiden rakenteet hahmottuvat aika paljon yksinkertaisempina, kun niistä tunnistaa ne toistuvat ja perusmuotoiset kuviot, eikä vain joudu työstämään juttua irtopaloina lyönnistä lyöntiin. Kun joku daveweckl antaa soolossaan palaa, monimutkaisimmaltakin kuulostava kuvio on loppujen lopuksi kohtalaisen selkeä, kun tarpeeksi syvälle jaksaa porautua. Niitä tiettyjä käsijärjestyksiä ja tiettyjä kombinaatioita kuitenkin on kovimpienkin jannujen työkalupakki pullollaan - ja perin harvalta löytyy mitään sellaisia rakennusaineksia, joita ei olisi jo aiemminkin keksitty ottaa käyttöön.

kimkorho: Olisi se hienoa, uskon minä. Itselleni ainakin on ollut erittäin avartavaa blokata esikuvien juttuja, tai analysoida jo tehtyjä transkriptioita mm. rudimenttien (tai ns. hybridirudimenttien) näkökulmasta. Niiden kautta nimittäin useimmat kovienkin sällien soittamat kuviot ja niiden rakenteet hahmottuvat aika paljon yksinkertaisempina, kun niistä tunnistaa ne toistuvat ja perusmuotoiset kuviot, eikä vain joudu työstämään juttua irtopaloina lyönnistä lyöntiin. Kun joku daveweckl antaa soolossaan palaa, monimutkaisimmaltakin kuulostava kuvio on loppujen lopuksi kohtalaisen selkeä, kun tarpeeksi syvälle jaksaa porautua. Niitä tiettyjä käsijärjestyksiä ja tiettyjä kombinaatioita kuitenkin on kovimpienkin jannujen työkalupakki pullollaan - ja perin harvalta löytyy mitään sellaisia rakennusaineksia, joita ei olisi jo aiemminkin keksitty ottaa käyttöön.
 
Näin on. Täysin offtopina tajusin muuten just, että jos olen oikein ymmärtänyt, sekä sun että epämuusikon kanssa meillä taitaa olla yhteisiä Ylivieskasta ponnistaneita tuttuja. Maailma on pieni-M.net suuri.

Huomenta.

Ja päivää !!
 
Yleensä tuota historiaa luodaan ihan tältä legendaariselta MUTU:lta. Kundeilla on perustekniikka ollut niin kohdillaan että sen kautta bändijäsenien avustamana löytävät itsestään enemmän.
Eli historiallinen tuotos on kaikkien tekijöidensä summa kombinaatioiden ja kompromissien tulos.
Myös Weckl haluaisi luoda täydellisen teoksen yhdessä muiden kanssa ei siis pelkästään hyvää ja teknistä rumpulevyä (tosin egoilu sooloiprojekteissa sallitaan varsinkin jos bändin nimi on esim Dave Weckl Band) TEKNIIKKA MENETTÄÄ MERKITYKSENSÄ LOPULTA JOS SITÄ ON OPPINUT TARPEEKSI PALJON SEN JÄLKEEN HAETAAN JOTAIN MUUTA vrt ERIC CLAPTON. maailman parhaita biisintekijöitä ovat mielestäni J.J. Cale ja Keith Richards mutta kumpaakaan ei kait voi virtuoosiksi laskea eli kyse on ideoista.
 
Hyvä esimerkki mielestäni on The Policen Every Breath That You Take jossa kaikki tuon bändin jäsenet pitäytyvät virtuositeetistään ja alistuvat melodian palvelukseen. kaiki heistä myös myöntävät että kyseinen biisi on heidän parhaansa.
 
Karkeasti voidaan sanoa että Hurriganes ei olisi koskaan ollut Hurriganes jos Rummuissa olisi ollut Ronnie Österberg eikä Wigwam ollut Wigwam jos rummuissa olisi ollut Remu.
 
Luuserit sitten jälkeenpäin nuotittavat näitä soittojuttuja ja ihmettelevät miksi soitto ei svengaa samalla lailla ku Kuoppiksella. Kuoppis ei varmaankaan nuotitttanut juttua etukäteen ja sitten soittanut sitä. Vaan todennäköisesti mietittiin ja pyydettiin rumpuintroa kyseiseen biisiin koska alkuperäiseen kuulluu sellainen. Bändin yleisen teknisen osaamisen mukaisesti Kuoppis sovitti oman sisääntulonsa.
 
Siis esim klassisessa musiikissa esim Mozartin nuotit on kaikille samat mutta miksi sitten joku on mestari ja joku soittelee olohuoneen nurkassa samoja nuotteja.
 
ELI LUO NUOTTIEN VÄLITKIN::
 
By the Way kiva olla rentoutunut muutaman oluen kera veljet rumpalit !!

Itse asiassa vaivauduin lukemaan koko ketjun nyt ja voi voi..
 
Kyseessähän ei ole tosiaankaan luomisesta vaan opettelusta. Mutta miten nuotinnetaan ennen mua tapahtunut Sleepy äänitys: spodia,sporttia ja tsemppistä jossa laulajaa ohjeistettiin olemaan TVH:n työntekijä jolta lapaset on juuri putoamassa ja hänen piti pitää lapasia kädessä ja laulaa onnettomasti mutta olla pudottamatta lapasia. Entä aikanani tapahtunut äänitys jossa Deviliä pyydettiin soittamaan kahvilikööriä koskettimille kaataneen juopuneen saksalaisen kosketinsoittajan soolo eli tahmean kuuloinen humppasoolo. tehtyään sen Devil totesi oliko ok ? johon Järvenpää totesi: vähän lisää kahvilikööriä !!
 
Pojat voisitteko nuotintaa tuon ??

kaatra1:Hyvä esimerkki mielestäni on The Policen Every Breath That You Take jossa kaikki tuon bändin jäsenet pitäytyvät virtuositeetistään ja alistuvat melodian palvelukseen. kaiki heistä myös myöntävät että kyseinen biisi on heidän parhaansa.
 
Vaikka kirjoittajalla onkin ilmeisesti ollut vahva nousukaasu päällä, kommentoin silti. Olen (ainakin yhden) haastattelun lukenut, jossa joku Police-kolmikosta kauhistelee sitä, että pitikin sovittaa Every Breath You Take niinkuin se tehtiin. Ja tämä oli loiva sanamuoto siihen alkuperäiseen lainaukseen verrattuna. Todettakoon kuitenkin varmuudeksi, että arvostan itse juuri tuollaisena ko. biisiä kovasti.
 
kaatra1:Luuserit sitten jälkeenpäin nuotittavat näitä soittojuttuja ja ihmettelevät miksi soitto ei svengaa samalla lailla ku Kuoppiksella. Kuoppis ei varmaankaan nuotitttanut juttua etukäteen ja sitten soittanut sitä. Vaan todennäköisesti mietittiin ja pyydettiin rumpuintroa kyseiseen biisiin koska alkuperäiseen kuulluu sellainen. Bändin yleisen teknisen osaamisen mukaisesti Kuoppis sovitti oman sisääntulonsa.
 
Uskallan kuitenkin väittää, että niin Kuoppis kuin erittäin useat muutkin huippurumpalit ovat omana kasvunaikanaan nuotittaneet ja matkineet _paljon_ esikuviensa soittoa. Tämä pätee ihan varmasti suureen enemmistöön kaikista rumpaleista. Mutta J. Karjalainenhan sen jo sanoi: me ollaan luusereita kaikki...
 
Ajoittain minua kyllä hämmentää, miten paljon negatiivisia tuntemuksia ihmisissä herättää niinkin vähäpätöinen ja yksinkertainen asia kuin nuotit ja niiden analysointi. Mikähän siinä oikein mahtaa olla taustalla?

kimkorho:
Uskallan kuitenkin väittää, että niin Kuoppis kuin erittäin useat muutkin huippurumpalit ovat omana kasvunaikanaan nuotittaneet ja matkineet _paljon_ esikuviensa soittoa.
 
Mulla on siitä ihan todistusaineistoa hallussa. Esim. nuotinnos Mel Lewisin komppi-ideoista ja muitakin jazz-juttuja. Eli onko Kuoppiksen (ts.luuserin) nuotintaminen vähemmän vai enemmän luuseria kun vaikka sen Remun tms. :D
 
Ajoittain minua kyllä hämmentää, miten paljon negatiivisia tuntemuksia ihmisissä herättää niinkin vähäpätöinen ja yksinkertainen asia kuin nuotit ja niiden analysointi. Mikähän siinä oikein mahtaa olla taustalla?
 
Samaa olen ihmetellyt. Omat havaintoni viittaavat vahvasti huonoon itsetuntoon soittajana yhdistettynä siihen ettei osaa itse lukea nuotteja. ("Kaikkien muidenkin pitäisi rämpiä fiilispohjalta koska mäkin.")
Kenenkään lukutaitoisen en ole kyllä kuullut sanovan siitä olevan mitään haittaa tai väheksyvän sitä.
Itse luen keikalla jos on tarvis. Hyvin harvoin on. Yleensä ehdin opetella ulkoa.