Rock, pop, alternative ›

Lou Reed on muuten ihan älyttömän kova artisti, vaikka en herran aivan koko tuotantoon olekaan tutustunut. Live-levyt, kuten American Poet ja Rock'n Roll Animal iskevät aina. Uskomaton kokemus oli nähdä herra Lahdessa Sibelius-talolla tuossa toissa keväänä.

Eiköhän se kusipäisyys ole osa imagoa. En sille niin painoa laskisi.
 
Suurin osa Lou Reedin levyistä löytyy kyllä hyllystä puhki kuunneltuina, ja itselleni tärkeimpiä ovat tietenkin Berlin, The Blue Mask, Transformer, ja... Rock'n'Roll Heart (samanlaisena yllätyksenä tärkeäksi avautuneesta alunperin tusinalevystä kuin Feggyn mainitsema Growing Up In Public).
 
Aivan varmasti kyseessä on yksi johdonmukaisimmin muhun vaikuttaneista artisteista, olipa kyse Velvet Undergroundista, välikaudesta (Lou Reed & Velvet Underground, Loun eka soolo "Lou Reed") tai myöhemmästä soolourasta. Toki muutama levy on jäänyt varmaan ikuisesti kesken kuuntelun (Metal Machine Music, The Bells) mutta uran vaiheina niillä on silti merkityksensä.
 
Ja samalla tavallahan Loun vanhalla VU-kaverilla John Calella on ne kuuntelukelvottomat levynsä kaikkien helmien seassa.

en oo kovin hyvin tutustunut mut new york on ainakin ihan mahtava levy. bändi vetää tollasta rentoo ja yksinkertasta riffittelyä ja lou mäkättää päälle tosi makeita juttuja, eikä juurikaan oo ns. tyhjäkäyntiä. no, pikkasen mut kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. muita samantapasia levyjä?
transformer vai mikä sonkaan se hittilevy, ei ihan samal tapaa kolahtanut.

Lou onkin nyt tänä viikonloppuna Helsingissä...onkohan ketään menossa kuuntelemaan?

Sir Henri: Lou onkin nyt tänä viikonloppuna Helsingissä...onkohan ketään menossa kuuntelemaan?
 
Nope, vetää tyhjälle salille.
 
Ei kun jees, ite olen menossa. Ei ole tullut katsottua mitään settilistoja tms. Mitähän sitä uskaltaa odottaa? Toivottavasti tunnelmointia. Äijä oli Ruisrockissa aikoinaan aika hiton karu, huonossa mielessä. Finlandiatalon klassikkosetti jäi valitettavasti todistamatta.

kanisteri: Äijä oli Ruisrockissa aikoinaan aika hiton karu, huonossa mielessä.
 
Minä kävin hiplailemassa Reedin roudauslaatikoita Seutulan lentokentällä (ehkä niihin tarttui huonoa karmaa). Ne oli sellaisia mustia laatikoita, nimellä + valkoisella merirosvo pääkallo ja sääriluu yhdistelmällä koristeltuja).
Käsiä en ole pessyt sen jälkeen ja haju on hirvittävä mutta joskus elämässä on tehtävä uhrauksia.
Keikkaa en ehtinyt näkemään mutta pienellä kalustolla se oli liikenteessä.

Atomic Cafe:
Keikkaa en ehtinyt näkemään mutta pienellä kalustolla se oli liikenteessä.
 
Eli vähän pienemmällä kuin tämä? http://www.petecornish.co.uk/lrrig.html
Btw..Pete Cornish on sama kaveri joka suunnittelee myös David Gilmourin rackit.

Tuli muuten vähän viilee livetaltiointi Teemalta tuossa toissailtana. Siellä olis mieluusti ollu paikalla.

Lou Reedin projekteista minun suosikki on aina ollut John Calen kanssa toteutettu "Songs for Drella"
 
http://www.youtube.com/watch?v=ahhWksSmX6s

kivi: Toki muutama levy on jäänyt varmaan ikuisesti kesken kuuntelun (Metal Machine Music, The Bells) mutta uran vaiheina niillä on silti merkityksensä.
 
Ja samalla tavallahan Loun vanhalla VU-kaverilla John Calella on ne kuuntelukelvottomat levynsä kaikkien helmien seassa.
 
The Bells sattuu Berlinin ohella olemaan oma suosikkini Reedin tuotannosta, varsinkin levyn kakkospuoli on todella hieno.
 
Reedin ura on epätasaisuudessaan Neil Youngin luokkaa. Jokaisella levyllä on hetkensä, mutta oikotietä tuotantoon on turha hakea kokoelmien kautta.

Harri Uusitorppa Hesarin TV-sivulla 24.8.2009:
 
"..sekä Berlin että Metal Machine Music olivat vieroksuttuja albumeja, joilla ei ollut ymmärtäjiä edes hänen omassa vertaisryhmässään ... Nyt molempia albumeja ylistetään hänen mestariteoksikseen ...."
 
No ei kai nyt herranen aika sentään molempia?

nirzin: Harri Uusitorppa Hesarin TV-sivulla 24.8.2009:
 
"..sekä Berlin että Metal Machine Music olivat vieroksuttuja albumeja, joilla ei ollut ymmärtäjiä edes hänen omassa vertaisryhmässään ... Nyt molempia albumeja ylistetään hänen mestariteoksikseen ...."
 
No ei kai nyt herranen aika sentään molempia?
 
Reedin levyistä puhuttaessa Berlin on ehdottomia suosikkeja Transformerin ja Coney Island Babyn kanssa. Vaikea tajuta ettei ymmärtäjiä aikanaan löytynyt. MMM:stä ei klassikkoa saa oikein tekemälläkään. Legendaarinen se toki on omalla tavallaan.

nirzin: No ei kai nyt herranen aika sentään molempia?
 
Niinpä. Haluaisin tavata ihmisen joka pitää Metal Machine Musicia mestariteoksena. Niitä harvoja levyjä joita en ole koskaan pystynyt kuuntelemaan edes kokonaan läpi. Vaan kukapa tietää, ehkä siellä pinnan alla on ihan oikea timantti? Kuka myöntää löytäneensä sen?
 
Berlin taas on hienoimpia rokkilevyjä koskaan. Reedin tuotannon suurin mestariteos.

aksiom: Niinpä. Haluaisin tavata ihmisen joka pitää Metal Machine Musicia mestariteoksena. Niitä harvoja levyjä joita en ole koskaan pystynyt kuuntelemaan edes kokonaan läpi. Vaan kukapa tietää, ehkä siellä pinnan alla on ihan oikea timantti? Kuka myöntää löytäneensä sen?
 
Jos mestariteos koostuu neljästä levypuolesta pelkkää feedbackiä eri nauhanopeuksilla ei arviointikaan pohjaudu pelkkiin musiikillisiin arvoihin. Se, että artisti on saanut pakottettua levy-yhtiön julkaisemaan tuon paketin on kieltämättä sopimustekninen taidonnäyte.
 
Mitä levy musiikilliseen antiin tulee, niin meikä tykkää enemmän hieman "rajoitetummasta ilmaisusta" kuin Metal Machine Musicista.

Tohtori Flang: Jos mestariteos koostuu neljästä levypuolesta pelkkää feedbackiä eri nauhanopeuksilla ei arviointikaan pohjaudu pelkkiin musiikillisiin arvoihin. Se, että artisti on saanut pakottettua levy-yhtiön julkaisemaan tuon paketin on kieltämättä sopimustekninen taidonnäyte.
 
Mitä levy musiikilliseen antiin tulee, niin meikä tykkää enemmän hieman "rajoitetummasta ilmaisusta" kuin Metal Machine Musicista.
 
En tiedä väitteen paikkansapitävyydestä,mutta oon kuullut että Reed yritti irti silloisesta levytysdiilistään tekemällä tupla-levyn silkkaa itsetarkoituksellista kakofoniaa....Mene ja tiedä....

CeeCeeÄr: En tiedä väitteen paikkansapitävyydestä,mutta oon kuullut että Reed yritti irti silloisesta levytysdiilistään tekemällä tupla-levyn silkkaa itsetarkoituksellista kakofoniaa....Mene ja tiedä....
 
Huhutaan myös Reedin tehneen levyn päästäkseen eroon silloisesta manageristaan Dick Katzista. Reed itse kieltää tämän ja vannoo tehneensä levyn aivan tosissaan "mutta aika pöllyissä".
 
Sally Can't Dancen menestyksen jälkeen RCA painosti Reediä tekemään mahdollisimman nopeasti uuden levyn. Reed itse olisi halunnut pitää taukoa, mutta RCA kieltäytyi ja vaati artistia kunnioittamaan sopimusta. Reed teki Metal Machine Musicin ja vaati puolestaan levy-yhtiötä julkaisemaan sen sopimusrikkomuksen uhalla.
 
Levyn jälkimainingeissa manageri häipyi ja Reed viihtyi RCA:lla vielä yhden levyn verran (Coney Island Baby) ennen siirtymistään Clive Davisin Arista-firmalle.

CeeCeeÄr: En tiedä väitteen paikkansapitävyydestä,mutta oon kuullut että Reed yritti irti silloisesta levytysdiilistään tekemällä tupla-levyn silkkaa itsetarkoituksellista kakofoniaa....Mene ja tiedä....
 
Aiemminhan Reed itsekin väheksyi levyä, täten viitaten tuohon kiintiön täyttämisen suuntaan. Myöhemmin kuitenkin muuttanut mieltään ja pitää levyään jonkinlaisena suurteoksenaan. Kenties huomasi että levystähän jotkut ovat vaikuttuneet (esim. Sonic Youthin Lee Ranaldo) niin otti levyn 'omiin nimiinsä' ja tavallaan julistautui ennakkoluulottomaksi edelläkävijäksi kys. genressä.
 
Puoli tuntia kuuntelin spotifystä, ei mitenkään pahalta kuulostanut, ei kyllä kauhean kivaltakaan. Onhan siellä jotain miltei musikaalistakin taustalla. Kai.

Izzy:Puoli tuntia kuuntelin spotifystä, ei mitenkään pahalta kuulostanut, ei kyllä kauhean kivaltakaan. Onhan siellä jotain miltei musikaalistakin taustalla. Kai.
 
Älä anna huijata itseäsi.

Tohtori Flang: Älä anna huijata itseäsi.
 
No mutta nousee musiikillinen uskottavuus kun kehuu levyä ja selittää muille miten eivät ymmärrä teoksen syvällistä, uskomatonta musiikillista hienoutta.