Kitarat: kitarakamat ›

Confidentum: kun onhan nää stratot Gitaran jälkeen semmosia hiton rimpuloita ;)
 
Äläpäs nyt... Ei se SG niin massiivinen ole, että Strato tuntuisi "rimpulalta" moisen jälkeen.

rheinone: Saatanan uusavuttomat! Menkää kivijalkaliikkeisiin testaamaan älkääkä aina olettako että tuodaan hopiatarjottimella oikea keppi framille. Sitäpaitsi humppari-strato ei oo Strato. *poistuu katkerana tontilta*
 
Suomessa ei kuitenkaan ole kovin montaa kaupunkia joissa kitaroita, varsinkaan saman mallisia ja tietyssä hintaluokassa, on vertailtavaksi asti. Oikeastaan vain Helsinki, Turku ja Tampere ovat sellaisia joissa on oikeasti valinnan varaa, ja yhdellä kierroksella mahdollisuus saada tuntumaa siihen mitä on vähänkään laajemmin ottaen tarjolla.
 
Omasta mielestä on hyvä tehdä listaa (ja vaikka etukäteen puhelimella kysäistä onko haluttuja malleja varmasti paikalla), mitä kannattaa kokeilla, jos kyseessä on ennestään itselle outo malli ja on vaikkapa menossa päiväksi kiertelemään jonnekin kauempana olevaan isompaan kaupunkiin.
 
Tämä vain omalta kantilta, en tiedä kysyjän kotikaupungin (tai rheinone'n) tilannetta, mutta ainakin pohjois- ja itä-, jopa keski-Suomessa on musiikkiliikkeet vähemmässä.
 
E: Olikin rheinone'n osalta huumoria mukana, ok.
 
Confidentum: Voisikos Gibsonin jälkiin sopia Kenny Wayne Shepherd strato. Siglecoilit, paksu kaula ja muistaakseni 12" radius siinäkin, kun onhan nää stratot Gitaran jälkeen semmosia hiton rimpuloita ;)
 
Kyllähän G on se keikarikitara (kuten muutkin bindatut liimakaulat), ja Strato- ja Tele niitä jämäköitä työkaluja. Townshendkin vaihtoi Fendereistä SG:hen kun eivät pirut meinanneet mennä hajalleen vaikka kuinka takoi. Ja kyllähän se vaahterakaula on aivan toista jäykkyysluokkaa kuin paksukaan mahonkinen. Ja, huumoria tämäkin oli (kuten lainattukin), vaikka ainakin osatotuuksia seassa.

Kestävyydessään F on kyllä juuri tuommoinen Kalashnikov ja helposti muunneltavissa. Joo ja ihan oikeesti, on mukava, kun näillä eri soittimilla on niin omanlaisensa karaktäärit. Kun joutuu/saa soitella monenlaista musaa/covereita, niin on hyvä, kun voi skittaa vaihtamalla päästä lähemmäs alkuperäistä tunnelmaa. Semmosta all-round-kitaraa ei taida olla ja siksipä tarttee olla sekä G että F että PRS. Ei Gllä pääse saamaan mihin kunnon stratolla ja päin vastoin. Onneksi sekä specsivalikoimaa että hintaluokkia on nykyään niin paljon, pystyy kohtuuhinnalla saamaan asiallisen arsenaalin. Sitte tietty, jos saa soittaa tiettyä musaa ja oma tyyli on se vahvin, niin sitte pärjää yhdellä skeballa (tai kolmella samanlaisella) mutta sitte sitä on jo guitarhero.

Confidentum: Kestävyydessään F on kyllä juuri tuommoinen Kalashnikov ja helposti muunneltavissa. Joo ja ihan oikeesti, on mukava, kun näillä eri soittimilla on niin omanlaisensa karaktäärit. Kun joutuu/saa soitella monenlaista musaa/covereita, niin on hyvä, kun voi skittaa vaihtamalla päästä lähemmäs alkuperäistä tunnelmaa. Semmosta all-round-kitaraa ei taida olla ja siksipä tarttee olla sekä G että F että PRS. Ei Gllä pääse saamaan mihin kunnon stratolla ja päin vastoin. Onneksi sekä specsivalikoimaa että hintaluokkia on nykyään niin paljon, pystyy kohtuuhinnalla saamaan asiallisen arsenaalin. Sitte tietty, jos saa soittaa tiettyä musaa ja oma tyyli on se vahvin, niin sitte pärjää yhdellä skeballa (tai kolmella samanlaisella) mutta sitte sitä on jo guitarhero.
 
Aamen.
 
bonecrusher: Ja kuten tekstistä näkyy, tarkoitin nimenomaan tämän aiheen aloittajaa... en aloittavaa musisoijaa.
 
Plääh. Brain fart, sori.
 
Itse asun pääkaupunkiseudulla, joten pääsy musaliikkeisiin on helppoa ja kyllä se on suuri etu, mutta ei täälläkään pääse kaikkea testaamaan. Esmes MusicManeja myyviin liikkeisiin en ole täällä Suomenmaalla törmännyt toistaiseksi (jos sellaisia on niin kertokaa ihmeessä) Fendereitä onneksi löytyy melkein mistä putiikista tahansa, tai ainakin kopsuja jos ei muuta. Siitä en sitten taaskaan tiedä, että pääsenkö juuri näihin puhuttuihin malleihin käsiksi. Jos olette nähneet Lone Stareja jossain Helsinngissä niin ilmoittakaahan toki.

Jara-: Esmes MusicManeja myyviin liikkeisiin en ole täällä Suomenmaalla törmännyt toistaiseksi (jos sellaisia on niin kertokaa ihmeessä)
 
http://www.topsound.fi

Tuossa ketjussa on jotain pähkäilyä (huom. linkit ei toimi, kun niitä ei voi enää päivittää vanhaan kirjoitukseen.)
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=130673#p5848745

Muakin vähän houkuttais tommonen Fenderin Strato. Tulee vain toisinaan soitettua raskaampaa musiikkia (ei kuitenkaan mitään äärimmäistä sahausta/mättöä) ja aloin miettiä, että mahtaakohan tuollainen periaatteessa kevyemmän musiikin kitara selviytyä moisesta. Olen harkinnut American deluxe HSS -mallia. Kysymys kuulukin, että soveltuuko tuo humbuckeri raskaampaankin musiikkiin? Metallicaa raskaammaksi se ei kyllä mene.
 
Stratoa olen ajatellut lähinnä loistavan soitettavuuden ja yksikelaisten hienon soundin takia. Se hieno soundi ei kylläkään sovi raskaampaan kamaan..
 
EDIT: Tässä vielä specsit: http://www.thomann.de/fi/fender_american_deluxe_hss_strat_rwop.htm

Mä suosittelisin
 
Tässä hintaluokassa
 
1) Meksikon: FENDER DELUXE POWER STRAT FISHMAN HB
- monipuolinen
 
2) 80-luvun Tokai tai Squier
-legendaarisen hvviä
 
3) Uusi japanilainen Tokai
- hinta-laatusuhde hyvä

DLX on myynyt music man kitaroita ja bassoja

Vaikka gibboni-mies olenkin, niin on se vaan silleen, että Straton ääntä ja soundia on kiva katsella http://www.youtube.com/watch?v=urJtQUl8WOg

Björn E. Borg: Mä suosittelisin
 
3) Uusi japanilainen Tokai
- hinta-laatusuhde hyvä
 
Itselläni on pari-kolme vuotta sitten uutena ostettu Japsi-Tokai. Maksoi silloin muistaakseni 575e. Vastikään ostin käytettynä (yhdeltä m.nettiläiseltä) käytetyn Fenderin (Usa) American Series Straton vm 2004 hintaan 600e. Kumpainenkin on ulkoasultaan miltei täsmalleen toistensa näköisiä - musta body, valkea pleksi, ruusupuuotelauta jne.. Nyt olen kuukauden ajan päässyt niitä soittelemaan, testailemaan ja vertailemaan ristiin. Noin kymmenen vuoden sähkökitaran soittokokemuksella en hirveästi laatueroa, etenkään ilman vahvistusta huomaa. Soitettavuus, vireisyys, "käteensopivuus" jne tuntuvat hyvin samankaltaisilta ja -laatuiselta. Suurin ero (ja miltei ainoa merkittävä ero) tulikin sitten vahvistimella soitettuna. Fenderin putkivahvitimen läpi soitettuna Fenderin Straton soundi oli rouheampi, kovempi ja parempi. En osaa laatusanoilla kuvata miten se oli parempi, mutta oli vaan. Tämän totesivat treeneissä myös rytmiryhmän pojat. Molemmissa on kyseisen mallin alkuperäiset mikit. Eivät siis mitkään Duncanit tms..
 
Mielenkiintoista olisi kuulla, onko joku tehnyt koeajovertailua samassa hintaluokassa pyörivien Japsi Tokain ja Mexikon Fenderin välillä.

vaihda ne pleksit mikkeineen keskenään niin toinen kitara alkaa kuulostamaan toiselta

aristoteles666: vaihda ne pleksit mikkeineen keskenään niin toinen kitara alkaa kuulostamaan toiselta
 
Ja sitten vaihdat Tokain mikit Fender Custom Shopin Fat '50-mikkeihin niin ei muuta tarvita ;-)

aristoteles666: vaihda ne pleksit mikkeineen keskenään niin toinen kitara alkaa kuulostamaan toiselta
 
Tämä on asia muuten mikä kannattaa ottaa huomioon, kun kitaran ostaa.
 
Mikrofonit on varmaan yksi yksinkertaisimmin vaihdettavista osista, eikä niihin tarvitse kitaraa ostaessa kiinnittää niin kauhean suurta huomiota.
 
Jos hakee esim. tuota humbuckeria tallaan, niin riittää että selvittää, että onko se otettu jo routtauksessa huomioon, sen voi sitten asentaa jälkikäteenkin.
 
Ja Fenderiin on kehitetty singlecoilin kokoisia humbuckereita myös.
 
Hinta-laatu suhdehan kaikkinensa on aika mielenkiintoinen ja venyvä käsite.
 
Sitä soitinta kannattaa koittaa akustisesti, että soiko se kauniisti ja tasaisesti joka osa-alueella. Minusta on paras taktiikka valita se kitara puhtaasti fiilispohjalta, eli jos tuntuu että kitarassa on mojoa ja se antaa itseluottamusta ja inspiraatiota, niin ei kuin kaupoille vaan.
 
Vaihtaa sitten osia tai hiotuttaa nauhoja ja satulaa, jos joku asia alkaa ottaa pannuun.

Björn E. Borg: Sitä soitinta kannattaa koittaa akustisesti, että soiko se kauniisti ja tasaisesti joka osa-alueella.
 
Miten tuo testi auttaa sähkistä ostaessa?
Esim. monikin Les Paul-mallinen on akustisesti "lähes kuollut", mutta sähköistettyinä soivat pitkään ja upeasti. Akustinen sointi sähkisten kohdalla on vähän niin ja näin. Onhan sitä hyvä testata, mutta ei siihen kannata ihan sokeasti luottaa.

jra: Suomessa ei kuitenkaan ole kovin montaa kaupunkia joissa kitaroita, varsinkaan saman mallisia ja tietyssä hintaluokassa, on vertailtavaksi asti. Oikeastaan vain Helsinki, Turku ja Tampere ovat sellaisia joissa on oikeasti valinnan varaa, ja yhdellä kierroksella mahdollisuus saada tuntumaa siihen mitä on vähänkään laajemmin ottaen tarjolla.
 

 
Kyllä minun mielestä täällä Jyväskylässäkin on melko hyvin ollut tavaraa tarjolla.

Onkos nyt niin, että Japanilaisia Fendereitä ei enää Suomesta saa uutena? Ainakaan soundstoren sivuilta en enää löytänyt, siellä niitä ainakin joskus oli.

suomeen tuotuna niiden hinnat on nykyään sen verran kovat että ihmiset eivät osta niitä, siksi niitä ei enää saa soudstoresta.
ne oli kyllä naurettavan hyviä kitaroita, olisi tehnyt mieli ostaa mutta kun en keräile kitaroita.

jomppu: Onkos nyt niin, että Japanilaisia Fendereitä ei enää Suomesta saa uutena? Ainakaan soundstoren sivuilta en enää löytänyt, siellä niitä ainakin joskus oli.
 
DLX Musicissa Tampereella on ainakin Clapton Crossroads-malli.
Olin vähällä ostaa, mutta ulkonäkö oli niin perverssi, että jäi sinne. Kyllä tuo nyt ainakin American Highway-sarjan peittoaa, ja viimeistelyssä menee amerikkalaisten ohi.
 
Mulle myyjä ainakin sanoi, että ne lähettää sitten uusia kun vanhat on myyty.
 
Musta Jyväskylän Musikantissa oli muistaakseni joku japsi, kun siellä kesällä kävin.
 
Voi olla että tuontia on supistettu jenin ajoittain rankan kurssin takia.