| Aihe: Miten muusikon urasi tyssäsi? | |
|---|
 sub zero
24.08.2009 17:25:14 (muokattu 24.08.2009 17:25:33) | |
|
haaveilit ammattimuusikon tai ainakin musiikille lähes kokonaan omistautuneen ihmisen urasta/tiestä, mutta sitten luovuit siitä
...miksi näin kävi?
itse treenasin sikana soittamista, mutta sitten lukiossa tutustuin kirjallisuuteen ja filosofiaan ja erääseen minuun vaikutuksen tehneeseen henkilöön, joka ei niin musiikista välittänyt. huomasin, että onhan sitä muutakin tässä maailmassa mielenkiintoista ..niin lopetin sitten treenaamisen ja musiikki jäi vähän vähemmän vakavaksi harrastukseksi
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme |
|
En vain saa aikaan tälläkään saralla mitään. Biisejä tulee joku kaks vuodessa, ei ihan riitä.
Keksi lensi yli käenpesän. |
|
päänahka: En vain saa aikaan tälläkään saralla mitään. Biisejä tulee joku kaks vuodessa, ei ihan riitä.
ootko kokeillu psykedeelejä? eihän sitä tarvii kun yks "american pie" tehdä, niin sillä elää loppuiän
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme |
|
kyl täs nyt vielä pari vuotta voi testaa jos jotain oppisi. Tai vaikka käydä risteyksessä myymässä sielunsa. Oon kuitenkin niin nuori ja viriili ettei keskittymiskyky riitä kirjallisuuden pariin siirtymiseen.
E. ainiin, ja näytän suht hyvältä |
|
Musiikillisiin erimielisyyksiin.
Jos otat kollin voit hörhiä muiden natu kissojen kanssa. Ja näin saat extraa tekemiseen eli tekeminen nousee yli maximin. Kissan elämää -tietokonepeli |
|
En edes yrittänyt hakea Helsinkiin.
"Greetings from Niger". Kesy animaali #1 |
|
Oli pakko päästä pois kotoa, hankkia valkolakki ja ammatti. Sitten tekikin mieli perustaa perhe. Soittoharrastus oli jatkunut jo vuosia, mutta ei sillä että yrittää soittaa viittä eri soitinta oikein pääse kehittymään missään hyväksi.
Nyt keskityn vähällä vapaa-ajallani yhteen soittimeen, käyn soittotunneilla, soitan bändissä ja teen biisejä.
Siskoni sanoi kerran, että vahva harrastus on neuroosi. Kyllä kai se on mua nämä vuodet vahdannut, kun mulle on hommattu kanteleita, nokkahuiluja, kitara, rumpuvehkeitä, kiipparit ja piano... No on niitä sitten myyty poiskin, piano ensimmäisenä. Sisar on puolestaan käyttänyt rahaa saman verran äänilevyihin, joten ehkä hänen harrastuksensa muistuttaa neuroosia myös.
Oli mulla tässä aika, jolloin en harrastanut musiikkia laisinkaan. Ei ollut kiva elää niin, mieluummin vaikka laulan kirkkokuorossa sen aikaa, kun bändi joutuu pitämään pakollisia pausseja harjoittelussa.
Parempi on laulaa häläpäti hää, kuin olla hiljempää. |
|
No eipä se koskaan oikeen alkanutkaan. Monesti on kyllä poikain kanssa mietitty että mitä jos olis oikeen tosissaan koitettu. Mahdollisuudet treenamiseen ja kamat oli kyllä mutta kai se vaan oli ja on vapaampaa kun ei ole mitään paineita.
Mutta ens lauantaina olis taas keikka, eihän sitä tiedä vaikka se siitä sitten...
On se nyt kristuus sentään notta jos mää tuosta polokaaseen ja tuonne huitaasen niin jonsei siitä kohoren lähäre boogie juoksemahan niin onhan se ny kumma. |
|
Nerouteni ei avaudu suurelle yleisölle.
"Itsehän arvostan niin tiede- kuin panomiehiäkin" -PomppoK |
|
Nerouteni ei avaudu itsellenikään.
"We cant stop here, this is bat country!" |
|
hommat jää aina tekemättä loppun asti, tai siis bändejä ja biisejä ja musatyylejä on ollu varmaan satoja, mut sit ku pitäs opetella soittaa kunnol, tehä hyvält kuulostava levy tjms. ni jotenkin tulee seinä vastaan, ja yht'äkkii sinne lätkätreeneihi onkin mukavempi mennä ku hinkata johonkin biisiin sanoja himas/kuppilas/jossaa.
Oikeestaan viel joskus 17 vuotiaana olin varma, että musta tulee rokkistara, nyt 8 vuotta myöhemmin naurattaa lähinnä ajatus
duunaan paljon musaa nykyiselläänkin, mut enemmän harrastuksena ja paljon kaikkii huumoriprokkiksia yms. Myös tuottajan hommia teen skidisti omasssa pikku nyrkkipajassani
tosin nyt kasattiin yhen tutun kanssa orkesteri, jossa soitetaan vain akkareilla musaa, jää kaikki turha säätö pois ja pystyy keskittyä enemmän biisien säveltämiseen ja treenaamiseen. Tarkotus olis lähtä joskus ens keväänä kuppiloita kiertelemään soittamalla omia biisejä, sekä tietysti muutamia ikivihreitä koverieta, (wonderwallit yms.) jotta saa vähän jäätä sulaan yleisön ja orkesterin välistä. Kuhan tää homma ei nyt kaatuis saamattomuuteen, koska ep:n nauhotuksetkin on buukattu (ulkopuoliselta taholta) vuodenloppuun mennes
''On moraalitonta antaa tyhmien ihmisten pitää rahansa'' |
 Burn
25.08.2009 09:40:42 | |
|
Ala-asteikäsenä musta piti tulla Queenin rumpali. Luovuin haaveesta viime viikolla.
Olipa kerran pedofiili, raiskaaja ja pappi. Ja siinä oli vasta tarinan ensimmäinen henkilö... |
 Numb
25.08.2009 10:31:55 | |
|
Totesin etten halua pilata mahtavaa harrastusta tekemällä siitä työtä.
Teoria ja käytäntö ovat teoriassa sama asia, mutta käytännössä eri. |
|
en vain osaa
Roses are red, violets are blue. All by base are belong to you |
 Torniojaws
25.08.2009 12:43:54 (muokattu 25.08.2009 12:44:31) | |
|
Numb: Totesin etten halua pilata mahtavaa harrastusta tekemällä siitä työtä.
Juuri näin. Eikä tarvi miettiä onko musiikki myyvää vai ei, sen kun tekee juuri sellaista kuin itse haluaa vaikka levyjä menee ehkä 20 per vuosi. Rahoitus sitten hoituu ihan normaalitöitä tekemällä. |
|
Ei se "junnataan samaa settiä, viikosta toiseen treenikämpällä", eikä keikat, vaan:
Se "inttityylinen" odottelu, niillä keikoilla. Kamat paikalle tuntikausia ennen ja sitten pääset soittamaan, joku klo 22:00. Kypsyi tohon, aikas äkkiä. Ei se monia muita kyllä haittannut. Osalle niistä, ne juottolat oli kuin toinen koti, että ei mikään ihme niiden kohdalla.
Vuoden kun olin ollut soittamatta bändeissä, kokeilin vielä kerran. Silloin jo se saman setin junnaus treenikämpällä, alkoi tuntua vastenmieliseltä. Taisin jaksaa sitä peräti kuukauden, sitten tuli "kiitos ei..." fiilis. |
|
Olisko sopivampi otsikko "Miksi muusikon urasi ei ikinä alkanutkaan?" Mun nähdäkseni kaikki tän ketjun vastaukset on ennemminkin tuota, niihin hommiin kun ei kukaan vahingossa joudu... |
|
kimurantti1: Olisko sopivampi otsikko "Miksi muusikon urasi ei ikinä alkanutkaan?" Mun nähdäkseni kaikki tän ketjun vastaukset on ennemminkin tuota, niihin hommiin kun ei kukaan vahingossa joudu...
voisi olla parempi otsikko tosin tähän voi vastata semmosetkin, jotka pääsivät uralle, mutta eivät sinne sitten jääneet
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme |
 krautio
25.08.2009 16:24:53 (muokattu 25.08.2009 16:25:17) | |
|
Itse sain musiikista loistavan harrastuksen, jonka avulla olen saanut keikkailla päivätyön ohella enemmän kuin riittävästi sekä tutustunut moniin mielenkiintoisiin ja persoonallisiin ihmisiin. Lisäksi monilta olen saanut ihan positiivista palautetta tekemistäni.
Se miksi minusta ei koskaan tullut ammattimuusikkoa, johtuu varmasti osaltani siitä, että laulutaitoa ei ole annettu ollenkaan. Lisäksi sävellyskykyni ovat hyvin rajoitetut, joten omien biisien saralla en voisi menestyä koskaan. Onneksi saan purkaa "luovuuttani" erilaisissa studiosessioissa nauhoittajana ja jonkinlaisena tuottajana.
Lisäksi täysipäiväisen muusikon hommaan lähteminen vaatisi ihan järjettömiä panostuksia, jos sillä haluaisi leipänsä tienata. Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen ammattini (opettaja) ja harrastukseni väliseen suhteeseen. Molemmat tasapainottavat toisiaan mukavasti.
Eli ei se varsinaisesti ole tyssännyt, mutta leipäni tienaan ihan muualta.
t. Köpe
"I would step on anyone who fucked around with my band - personally. I would never send in a heavy, I'd deal with it myself, just as I would go to any lengths to get the band the money they were due" - Peter Grant, The Man Who Led Zeppelin, page 96. |
|
itse treenasin sikana soittamista, mutta sitten lukiossa tutustuin kirjallisuuteen ja filosofiaan ... huomasin, että onhan sitä muutakin tässä maailmassa mielenkiintoista ..niin lopetin sitten treenaamisen ja musiikki jäi vähän vähemmän vakavaksi harrastukseksi
Samoja vaikuttimia oli itsellä kehissä. Oli siinä toki muitakin tekijöitä. Viimeistään lukioon mennessä selkeni melko lailla täydellisesti, ettei tästä mitään tule, ja siinä missä takavuosina tuli sahattua skaaloja ja erilaisia treeniviritelmiä runsaasti ja säännöllisesti, taantui kuusikielinen muiden harrasteiden ja ties minkä säätöjen joukkoon.
The planet is fine, the people are fucked. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
