Studiotyöskentely ›

varakeef: Eikös hifi-videossa ääni ole jotenkin upotettu kuvamateriaaliin, mikä johtaa suureen nauhanopeuteen ja hyvään sointiin? Perus-vhs:ssä tuo rinnakkainen ja suttuinen ääniraita on.

 
VHS-nauhan hitaasta nopeudesta (2,4 cm/s) johtuen tavallinen analoginen ääni oli laadultaan heikko.
 
Toisin oli Hi-fi -videonauhureissa, joissa ääni ensin liitettiin (moduloi) kantoaaltoon, jonka tallentaminen edellytti suurta nauhanopeutta. TÄmä toteutettiin pyörivän kuvarummun avulla so. kuvapäiden lisäksi oli kaksi äänipäätä, jotka pyyhkäisivät ennen kuvapäitä (muistaakseni eri kulmassa ja erilaisilla magneettisuusarvoilla) viistoon suhteessa kulkevaa nauhaa. Kuva ja ääni olivat nauhalla "päällekkäin"
 
"Ääniraidan" nopeus oli em. menetelmällä suuri ja sekä taajuustoisto että dynamiikka olivat hyvät. Lopulliseen äänenlaatuun vaikutti tietysti minkälaisen käsittelyn signaali sai ennen äänipäille johtamista.
 
Hi-Fi-videonauhureiden perusmalleissa oli automaattinen äänitystason säätö (kompressori). Paremman so. kalliimman luokan laitteissa oli käsin asetettava äänitystason säätö, joka mahdollisti paremmin laajan dynamiikka-alueen hyödyntämisen. Itse ostin v. 1988 NEC-merkkisen laitteen, jossa oli äänitystason säätömahdollisuus - noin viiden tuhannen markan hintaan, mikä muistui mieleen kesäloman aikana autotallia siivotessa ja sen aikaisia vhs-kasettilaatikoita siirrellessä.. Livesoittoa koti- ja soittokämppäoloissa äänitettäessä etuna olivat hyvän äänentoiston lisäksi pitkä tallennusaika. Mitään jälkeenpäin tehtäviä editointeja ko. systeemillä ei voinut tehdä.
 
..sittenhän tulivat kuvaltaan parempilaatuinen S-VHS ja edelleen uutena sovellutusalana ko. kasettia käyttävä ADAT, mikä formaatti on vieläkin ollut toimiva omien liveäänityksien taltioinneissa.