Yleistä keskustelua musiikista ›

SIBster: Itsellä aina ollut sellainen fiilis, että liian tarkoituksellisen poikkitaiteelliset isot projektit esim. monissa massatapahtumissa menevät helposti sellaiseksi liian mössöksi, yritetään vähän kaikkea kaikille ja lopputulos ei sitten oikein miellytä ketään? Ehkä olen rajoittunut / kapeakatseinen, mutta oma kelaus on aina ollut, että jos mennään punk-keikalle, niin siellä on sitten pelkkää punkkia, rock-keikalle rokkia, taidenäyttelyssä maalauksia, teatterissa teatteria, tanssiesitykset tanssiesityksinä jne. Eli tällaiset "sekaproggikset" on aina herättänyt vähän ennakkoluuloja - rehellisyyden nimissä sanottava näin
 
Mä olen tietyssä mielessä täysin eri mieltä. En näkis että yhteensopivuusongelma on musiikin lajeissa (musaahan se kaikki vaan on) tai edes eri ohjelmien yhdistämisessä (taikatemppuja+standuppia, bändejä ja poliittinen puhe, anybody?) vaan siinä, millaisella asenteella hommaan suhtaudutaan.
 
Ei varmaan kannata tuoda Avanti!-orkesteria ja punk-bändi Kävelevää Räkää samalle keikalle, mutta Avanti! ja joku rankempi metalli, vaikkapa Mokoma, saattaisi toimiakin. Ja vaikka Riku Niemi Orchestra ja Yhteiskunnan Ystävät voisi hyvin olla samalla keikalla jotain hyvää runonlausuntaa lämppärinään, tai Iiro Rantanen ja Pelle Miljoona sirkuskoulun valmistujaisluokka tukenaan, taustallaan kokeellinen multivisio.
 
Mä olen itse sitä ikäluokkaa, että mulle ensimmäiset keikat on olleet Koiton talolla jossa ohjelmaan kuului aina pari taistolaispuhetta, kantribändi, pari punkbändiä ja jotain ihan muuta - vaikka tanssiesitys.
Sitten tuli ELMUt ympäri Suomea, ja samalla keikalla saattoi hyvin olla SE, Hasse Wallin viimeisin afroviritys, Widows ja keksijä Hellä-Timo Suomela puhumassa siitä 'kuinka naisten pihtaaminen johtaa miesten sotimiseen'.
Sitten alkoi 80-luvun alun postmoderni klubiskene, ja hyvä show oli mikä tahansa aiheestaan irrotettu ja väärään konseptiin lyöty; Club 77:lla saattoi olla vaikka Matti ja Teppo mustahuulisen yleisön ihmeteltävänä, Zebra-Clubilla meno karkasi käsistä kun Maho Neitsyt -punkbändi sai vahvistuksekseen stripteaseshown.
Nykyään parhaita keikkoja on sellaiset kuin (ikävä kyllä taas missaamani) Blixa Bargeldin yhdenmiehenshow Avanto-festivaaleilla, tai erilaiset Open Stage -jutut laidasta laitaan.
 
Musa on vaan musaa. Ja yhdessä genressä pitäytyminen tarkoittaa sitä, että ruopataan sameaa kaivoa. Ei varmaan kukaan populaarimuusikko kuuntele "omaa musaansa" - saattaa vaikka olla että metallisoittajat kuuntelee modernia klassista ja renessanssimusaa, rokkarit kuuntelee bluesia, rockabillyä ja barokkimusaa, popparit kuuntelee varhaisbarokkia ja folkkia. Ja aivan hyvin voi nuoret ja lahjakkaat klasarisoittajat intoilla vapaa-aikanaan jostain Visual-Kei -bändistä tai j-rockista - tai vaikka Negativesta. Musan harrastaminen ja musan tekeminen eivät oo niinkään sidoksissa toisiinsa, kuin usein luullaan.
 
Itse olen aina haaveillut siitä, että saisin / joku saisi aikaan poikkitaiteellisen klubikonseptin jossa yhdistyisi rock-klubi, standup, DJ-toiminta, leffaesitykset, taidenäyttely, tee-se-itse -ideapaja, näyttämötaiteen pienproduktiot ja itse yleisön osallistuminen tekemällä eikä vain katsomalla. Kaikki suunnitelmat perustuvat siihen, että avainkysymys on, kuinka itse konsepti saadaan niin vahvaksi brändiksi (jos tällainen ilmaus nyt sallitaan), että jengi tulee paikalle joka tapauksessa siitä riippumatta mitä ohjelmassa on, varmana siitä että ohjelma on joka tapauksessa coolia.
 
Mut eipä siitä enempää. Suunnitelmia on.
 
Edit: PS. Ikävä sanoa, mutta en menisi yhdellekään noista SIB:n "cross-over" -keikoista syystä että ne eivät oikeastaan edes ole crossoveria muuta kuin jostain hyvin, hyvin elitistisestä näkökulmasta katsottuina. Niissä on kaikissa liian selkeästi näkyvissä tarve yhdistää pienimmät yhteiset nimittäjät tavalla joka sopii huoltoaseman levyhyllyyn, mutta on mielenkiintoisen musatarjonnan kannalta silkka rimanalitus - cross-over ei voi toimia ilman sisäistä jännitettä, ja missä se nyt on? Mielenkiintoisin oli ehkä tuo "Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri & Pekka Kuusisto ja Janne Rättyä Mykkäelokuva Nanoo", mutta jos kyseessä on, kuten arvelen, klassikko "Nanook - pakkasen poika", oon sen jo nähnyt, niin elävällä taustamusiikilla kuin ilman. Suunnilleen yhtä uusi ajatus kuin laittaa Metropolikseen orkesteri taustalle.
:-(
 
Anteeksi.