Laulaminen ›

Tämä putoaa nyt hieman tämmöseen kunhan pähkäillään kategoriaan, mutta edellisen keikan jäljiltä jäi hieman p*ska maku suuhun. Tää siis voi olla ihan perushuttua monelle, mutta ois kiva ymmärtää itse hieman enemmän.
 
Olen siis ihan amatöörilaulaja, jolla nyt sattuu olemaan hyvät soittajat ympärillä. Musiikki on pääosin kasariheviä ja hardrockkenrollahia. Omasta taustasta sen verran, että noin vuoden verran olen ollu lauluopissa joten ns. hengityksen ja tuen tekniikat ymmärrän kyllä, mutta rutiineissa ne ei ole täysin. Lisäksi mulla on tosi paska kunto tällä hetkellä :-)
 
Tosiaan edellisen keikan kohdalla kävi aivan ihmeellisiä vireongelmia (ylös ja alas)ja putoomisia, että lähes myötähäpeällä kattelin videota. Vireongelmia on ollut aiemminkin, mutta puhutaan kuitenkin lähinnä hauskasta harrastustoiminnasta joten ei ole aikaakaan hioa täydellisyyttä. Ilmeisesti kuitenkaan yleisö oli täysin tietämätön mokista, koska kautta linjan palaute oli yllättävän positiivista. Jäin vaan miettimään syitä, koska nyt mokia tuli ihan perus laulukohdissakin, jotka tiedän lähes osaavani ;-). Tässä pari omaa arvausta:
 
1. Pitkä setti (1h40min) => lopussa oman äänen kuuleminen hankalaa (korvat ns. tukossa).
2. Korvat tukossa => kuulen äänen väärin?? Onko tää ns. mahdollista
3. Lavalla oli perkeleellisen kuuma ja kunto loppui lopussa => selittäs(kö?) alavireiset kohdat.
 
Lavalla mulla oli oma kulmamonitori ekaa kertaa, johon ei tullu perehdyttyä tarpeeksi ennen keikkaa. Ehkä volaa olis saanu lisääkin, tosin treblen säätöä olis tarvinnu.
 
Lähinnä siis onko olemassa yhtä ainoaa selkeää syytä miksi amatöörilaulajalla on enemmän vireongelmia kuin prolla esim. tilanteessa missä kumpikaan ei kuule omaa lauluaan. Typerä kysymys, mutta if you catch my drift..

Connor: Lavalla mulla oli oma kulmamonitori ekaa kertaa, johon ei tullu perehdyttyä tarpeeksi ennen keikkaa. Ehkä volaa olis saanu lisääkin, tosin treblen säätöä olis tarvinnu.
 
En nyt usko että pelkällä monitorin treblen säädöllä ois korjaantunut...
 
Lähinnä siis onko olemassa yhtä ainoaa selkeää syytä miksi amatöörilaulajalla on enemmän vireongelmia kuin prolla esim. tilanteessa missä kumpikaan ei kuule omaa lauluaan. Typerä kysymys, mutta if you catch my drift..
 
Ne on ne "kilometrit" mitkä ratkaisee(se että homma tulee "selkäytimestä"). Kun on vetänyt ja vetänyt, niin osaa olla välittämättä pikkuvioista, mitä varmaan aina keikoilla on. Mä nyt olen ihan vitun kaukana ammattilaisesta, mutta kyllä sitä siltikin osaa nykyään paljon paremmin suhtautua keikoilla "muuttujiin", kuin mitä ihan ekoilla keikoilla--> siis kitaraa soitan. Laulussa varmaan vaikutus vielä suurempi?

Lähinnä tolla treblellä tarkotin, että ois soundchekissä (johon en muuten itse päässy) pitäny säätä enemmän sitä monitoria, että ois löytynyt se maksimi vola ilman kiertoa. Kirjotin ton vähän huonosti.
 
Joo tosiaan illalla funtsin, että tosiaan onhan se rutiini "ammattilaisella" aika paljon tanakampi joka ratkasee aika paljon. Voihan tää tosiaan olla aika turhaa pähkäilyä sinällään, sillä jotkut vaan osaa ja toiset reenaa hitosti. Ehkäpä siis nuolen haavani ja nilkutan kohti seuraavaa keikkaa.

Jos haluat nilkuttaa syvempään, niin äänitä laulu omalle raidalle ja kuuntele sitä yksinään ja kuivana.
 
Mulle on sanottu että laulan hyvällä vireellä. Mutta tuskaiseksi kiemurteluks menee oman laulun kuuntelu yksiltään. Niin paljon ottaa kupoliin, että pakko tässä on opetella laulamaan oikeesti.
 
Montakohan kilometriä se vaatii.
 
Ja niin, kyllä mulla myös vaihtelee tuo laulun "sujuvuus". Välillä tuntuu ettei siitä tule yhtään mitään ja koko homma on vaan turhanpäiväistä vastamäkeen rämpimistä. Ja sitten on päiviä jolloin tuntee kaiken olevan mahdollista. Aina sitä ei kuitenkaan takaa edes laulujuoma.
 
Diletantti,
Albert

albert18: Jos haluat nilkuttaa syvempään, niin äänitä laulu omalle raidalle ja kuuntele sitä yksinään ja kuivana.
 
...
 
Diletantti,
Albert
 
Been there done that ;-). Ei pysty, vaikka jossain vaiheessa siihen taas joutuu.

Keikkalaulaminen on jonkin verran eri kuin treeneissä laulaminen, ja siihen keikkalaulamiseen hioutuu vain keikoilla.
 
Mä olen "keikkaillut" vaan karaokebaareissa:)

Connor: edellisen keikan jäljiltä jäi hieman p*ska maku suuhun. Tää siis voi olla ihan perushuttua monelle, mutta ois kiva ymmärtää itse hieman enemmän.
 
Tosiaan edellisen keikan kohdalla kävi aivan ihmeellisiä vireongelmia
 
Lavalla mulla oli oma kulmamonitori ekaa kertaa, johon ei tullu perehdyttyä tarpeeksi ennen keikkaa. Ehkä volaa olis saanu lisääkin, tosin treblen säätöä olis tarvinnu.
 
Lähinnä siis onko olemassa yhtä ainoaa selkeää syytä
 
Ei o yhtä ainoaa selkeää syytä, mutta monta potentiaalista tuossa jo itse luettelit.
 
Jos et kuule itteäs/muuta bändiä/sitä soitinta josta nuatin plokkaat, ni minkä tahtiin/nuattiin laulat?
Se ei o hopee eikä häpee jos ei kolmea minsaa pysy tahdissa tai nuatissa kuulematta tahtia tai vertailuääniä.
Se on ihan normaalia.

Ou jees! Ahdistus alkaa helpottaa. Ei siis muuta kuin lenkille ja lisää piisejä listalle :-). Toi on kyllä sinänsä totta tuo kontekstissa toimiminen, että tiukasti soittava bändi auttaa tosi paljon ja epäpuhtaudet "hukkuu". Ainahan sitä mukava ois vetää täydellisesti, mutta tällä panostuksella täytynee tyytyä tähän.
 
Danke!

Omalla kohdallani vire heittää helpommin silloin kun ei kropassa powerit riitä, kun ei jaksa tukea ääntä. Jos on nukkunut huonosti, väsynyt muuten tai vaikka vähän kipeenä, niin joutuu tekemään vähän eri tavalla töitä verrattuna siihen mitä normaalioloissa, että saa varsinkin korkeet äänet puhtaasti ilman alavireisyyttä.
Keikkakilometrit ja laulutekniikka auttaa siihen, että oppii täysillä laulamisen lisäks myös säästelemään ja ennen kaikkea laulamaan taloudellisesti. Jos on koko ajan sata lasissa, niin ei jaksa välttämättä pitää sitä intensiteettiä yllä koko keikan ajan. Vielä enemmän sitä taloudellista voiman ja äänen käyttöä vaaditaan silloin kun pitää riehua ja meuhkata lavalla muutenkin sen laulamisen lisäksi... Ja jos on väsynyt, niin ei jaksa myöskään keskittyä.
 
Tottakai kuuntelukin vaikuttaa vireasiaan. Itelleni olennaista on esim. kuulla kitara tai vielä mieluummin kiipparit, koska bassotaajuudet (ja joskus alavireessä olevan kitarankin taajuudet) on niin matalalla, etten osaa suhteuttaa ääntäni niihin ihan niin hyvin kuin lähempänä omaa ääntäni oleviin instrumentteihin. Ja useimmiten siinä vaan käy niin, että mitä enemmän keikalla on fiilistä ja kommunikointia yleisön suuntaan, niin sitä epäsiistimpää laulaminen on lauluteknisesti ja vireen puolesta. Eivät nämä asiat ole mitenkään toisiaan poissulkevia, mutta jos keikalla alkaa keskittyä liikaa tekniikkaan ja vireeseen, niin vaarana on, että meininki, rehellisyys ja aitous katoaa. Tämän takia en edes yleensä kuuntele jälkikäteen äänitteeltä keikkoja, joista on itselle jäänyt fiiliksen puolesta hyvä maku suuhun. Pääasia on, että sen oman lauluvireensä tai epävireensä ylipäänsä kuulee. Niitäkin on, jotka ei kuule...

Itse olen vetänyt keikkaa yli 20 vuotta ja joskus tulee "mustia" hetkiä keikalla vieläkin.
Totta mitä aikaisemmat kirjoittivat, että ajokilometrit auttaa kyllä tuohon ongelmaan. Eilen keikalla hajosi tokassa biisissä korvamonitorointi ja sitten vetelin tunnin verran siltä pohjalta mitä pa:sta vähän kuuli... Onneksi oli niitä kilsoja, koska suurempaa ongelmaa ei ollut!
Periaatteessa laulamisessa olisi hyvä, jos tuntuma laulaessa olisi kropassa koko ajan. Siis kun on määrätty tunne/resonointi/tuki, niin yksinkertaisesti tietää, että ääni on kohdallaan. Se taas vaatii treenausta ja mielellään myös jonkun asiaan perehtyneen opettajan ohjausta!
 
Monesti ainakin tuossa rankemmassa musassa lavamökä vaan nousee keikan aikana niin suureksi, ettei oikeen tahdo kuulla mitään järkevää ja monitorikin kiertää ja siinä on paska soundi jne...
Itse ratkaisin kuunteluongelmani siirtymällä korvamonitoreihin n 4 -5 vuotta sitten. Olen ollut tyytyväinen, vaikkakin siihen piti totutella jonkin aikaa! Parhaimmillaan meininki voi olla samanlainen, kuin laulaisi studiossa. Riippuu tietysti mitä kaikkea tulee mikseriin...
Mutta kuten sanottu eilen sekin hajosi keikalla ja kusessa oltiin melkeen : )
 
Keikkojen äänittäminen ja kuuntelu on ihan ok, mutta yleensä mahtavan keikkafiiliksen pitää analyyttinen nauhan kuuntelu.
Parastaan kannattaa yrittää ja saada yleisö viihtymään! Kokonaisuus ratkaisee!

Aluksi sanottakoon täältä minunkin puoleltani, että älä huolehdi. Sussa ei ole mitään vikaa. Vireen katoamiseen on monia seikkoja, ja kaikkiin niistä ei tosiaan voi itse kauheasti vaikuttaa.
 
Mikä erottaa pron aloittelijasta:
1) se kuuluisa kokemus
2) tuo em. tuntuma, jota on vaikea selittää, ennen kuin sen itse löytää. Silloin pystyy periaatteessa laulamaan nuotilleen, vaikkei kuulisi mitään omasta laulustaan. HUOM. se oikeasti on aivan sairaan vaikeaa, eikä ikinä kivaa, vaikka siihen pystyisikin.
3) ammattibändeillä on sen verran kovapalkkainen crew, että voisi kuvitella oven heilahtavan pienimmästäkin teknisestä ongelmasta... ;) Onhan se nyt ihan eri laulaa oikeasti hyvien korvamonitorien kanssa kristallinkirkkaan miksauksen soljuessa taustalla kuin yrittäen kuunnella kämäisestä 70-luvun pa:sta itseään muun puuron seasta. Huonohkokin monitorointi auttaa yleensä asiaa. Ja omista oikeuksistaan on pidettävä kiinni sekä soundchekissä että keikan aikana - ilman laulajan pyyntöä ei monitorin volaa koskaan nosteta...
 
Ja sitten sellainen asia, että katoaa se vire pro-laulajillakin. Mitenkään Apulantaa dissaamatta Toni Wirtanen laulaa livenä usein suorastaan huonosti. CMX:n A.W. Yrjänä ei myöskään ole kovinkaan kummoinen laulaja livenä. Ja ennen kuin kaikki Suuren Viemärin fanit hyökkäävät kimppuuni, sanottakoon, että tykkään oikeasti CMX:stä ja varsinkin Yrjänästä, kunhan vain totean tosiasioita. Yrjänän vahvuudet ovat aivan muualla kuin teknisesti puhtaassa laulussa. =)
 
Laulettavien äänien korkeus vaikuttaa myös vireeseen. Matalalta tai keskirekisteristä on huomattavasti vaikeampi laulaa ellei kuule itseään. Korkealta laulettu ääni yleensä on sekä fyysisti kovempi ja leikkaavampi, joten sen erottaa. Lisäksi jos käyttää ns. pää-ääntä, soundi resonoi jo pään sisällä sen verran kovana, että nuotissa pysyminen on kovassakin mökässä helpompaa. 69 Eyes/HIM -tyylinen matala laulu rockmusiikin pauhun keskellä huonoissa olosuhteissa oikeasti lähes mahdotonta - siihen eivät Jyrki tai Villekään pystyisi, luulen ma. ;)
 
Mun mielestäni tuo oman laulun äänittäminen on äärimmäisen hyödyllistä, joskin hyivn raastavaa. Mutta jos aikoo olla laulaja, siihen omaan ääneen on vain totuttava, ei auta itku markkinoilla. =) Kannattaa äänittää ihan kotioloissa mahdollisimman simppelillä sovituksella. Eli laulu pääosassa ja joku soitin (kitara/piano) taustalla. Halutessaan voi kuunnella myöss pelkkää laulua. Tällöin nimittäin huomaa laulaako vireessä hyvissä olosuhteissa. Jos ei, se selittää osaltaan keikalla sattuneet vireongelmat. Jos taas kyllä, voit olla siinä mielessä huoletta, että tod. näk. suurin syy keikalla nuotin vierssä rämpimiseen et ole sinä itse. Tietysti jännitys myös saattaa näytellä tiettyä osaa asiassa...
 
Vähän tietoja itsestäni vielä loppuun. Olen 19-vuotias mies, laulanut aktiivisesti pop/rock/heavy -musaa nelisen vuotta ja klassista kolme vuotta.
 
Neuvoni aloitteliville laulajille: vaihtakaa bassoon. Bassolla kun nappaisee A-kieltä, sieltä tulee A (jos kitaristi on virittänyt soittimesi). Laululla siitä ei voi aina olla läheskään niin varma mikä ääni sieltä tulee... ;)
 
Ei vaan, laulu on äärimmäisen hieno instumentti, mutta vaatii ehkä eniten pitkäjänteisyyttä ja epätoivon hetkiä. Laulakaa paljon, enemmän ja vielä lisää, niin kyllä se sieltä lähtee.
 
OMAA KEHITYSTÄÄN EI HUOMAA YLEENSÄ ITSE KOVIN HELPOSTI - ÄLKÄÄ LANNISTUKO!
 
Hyvää syksyä kaikille!