Kitarat: kitarakamat ›

jos se olisi sun ainoa kitara, kummasti vaan lurittelisit silläkin.

aristoteles666: jos se olisi sun ainoa kitara, kummasti vaan lurittelisit silläkin.
 
Jos se olisi ainoa kitaramalli maailmassa, varmaan sahaisin sen siivekkeen pois ja muotoilisin rungon itselleni sopivammaksi.
 
Pointti on siinä, että ainoastaan ihminen itse voi olla niin tyhmä, että ostaa soimattoman ja itselleen sopimattoman soittimen. Kokeilla aina kannattaa, mutta ihan turha puurtaa väkipakolla jos on muitakin mahdollisuuksia.

eikä sua ole luotu soittamaan mitään noista kitaroista, kyllä sä olet opetellut soittamaan niitä ja tottunut noihin nauhan ja kielen väleihin, muistele miltä tuntui kun aloit soittamaan.

aristoteles666: eikä sua ole luotu soittamaan mitään noista kitaroista, kyllä sä olet opetellut soittamaan niitä ja tottunut noihin nauhan ja kielen väleihin, muistele miltä tuntui kun aloit soittamaan.
 
Ai nytkö me jo väännetään evoluutiosta?
Pointtisi on siis mikä?
 
Jos nyt palataan siihen alkuperäiseen. On totta että ensimmäisiä Esquire-keppejä tehtiin männystä. Kyseessä on pikemminkin prototyyppejä joilla testattiin erilaisia puulajikkeita. Yhtä hölmöä se oli silloin kokeilla vaahteraa, saarnia tai leppää runkopuuna. Kuusi on samalla tavoin mäntypuu (kuuluu samaan perheeseen) ja tuolloin 40-luvulla rakennetut maniskat, viulut, akustiset kitarat jne. olivat yleensä kuusikannella varustettuja. On siis ihan luonnollista tehdä protoja "rinnakkaislajikkeesta" jonka saatavuus on hyvä. Itseasiassa mäntyhän on soinniltaan ihan ok soitinpuu. Muut ominaisuudet vain häviävät esim. lepälle ja vaahteralle.
 
Kuten mainitsin, on jokseenkin huvittavaa että vertaat nykytuotantoa siihen, mitä oli 60-70 vuotta sitten. Sä unohdat täysin esimerkiksi sen faktan, että tuolloin ne ideat tulivat vähän kuin tyhjästä. Kukaan ei ollut vielä tehnyt lankkukitaraa, tai kehitellyt niitä muotoja joihin lopulta nämä pari lafkaa päätyivät (mukaan voi toki ottaa myös Rickenbackerin, Bigsbyn ja Gretschin). Silloin ne soittimet luotiin tyhjästä. Ei ollut tietokoneita, ei ollut edes nykyisen kaltaisia tasohöyliä, sahoja jne. Kyllä ne kaikki täytyi modifioida ja rakentaa itse. Suosittelen lukaisemaan pienen pätkän esim. Fenderin historiasta, sieltä 40-luvulta ja miksei 50-luvultakin. Jos firmassa työskenteli 100 henkilöä ja jokainen teki soittimia käsipelillä, on ihan varmaa ettei edellinen soitin ollut samanlainen kuin sitä seurannut yksilö. Sama pätee nykyiseen CustomShop-meininkiin. Ei yksikään Gibson, Fender, Jackson, ESP tai vastaava CustomShop ole täysin identtinen edellisen kanssa. Se nimenomaan on se käsityön hienous... se vain täytyy löytää sieltä itselleen.
 
Ei minullekaan kaikki Fenderin tai Gibsonin kaulat sovi. En pidä liian ohuesta kaulaprofiilista (eli käytännössä kaikki Gibsonin 60s kaulat ovat poissa pelistä heti kättelyssä). Tottuisinko niihin? Ehkä, ehkä en... siitä ei mielestäni ole ollut tässä yhteydessä kyse.

bonecrusher: Sen sijaan Stratot, Telet, Les Paulit ja ES:t ovat aina toimineet runkonsa puolesta.
 
Minulla taas on niin, että ranne ottaa rungon reunaan kiinni, paitsi hevisuunnikkailla joissa lankun yläosassa ei ole turhaa puutavaraa edessä. Kun hommasin tuon Dean ML:n niin soittaminen tuntuu mukavammalta.

bonecrusher, lue uudelleen mitä mä kirjoitin.

aristoteles666: bonecrusher, lue uudelleen mitä mä kirjoitin.
 
Mä luin vain sen, missä kritisoit vanhoja soittimia kontra uusiin.
Ei minua kiinnosta ottaa osaa tuohon muuhun lässytykseen.

otit kuitenkin sitten, mä kyllä tarkoitin, kuten lukemalla olisi selvinnyt että mikään kitara ei ole automaattisesti hyvä tai huono oli se uusi tai vanha.

aristoteles666: otit kuitenkin sitten, mä kyllä tarkoitin, kuten lukemalla olisi selvinnyt että mikään kitara ei ole automaattisesti hyvä tai huono oli se uusi tai vanha.
 
Kyllähän tästä saa selvästi sen kuvan että oli uusi tai vanha, niin kyseessä voi olla hyvä tai huono:
"nykyistan kitaroiden hyvä puoli on tietsikka ohjatut jyrsimet jotka tekee ne just niin kuin ne on suunniteltu, joten kun kävelet kauppaan , sama kitara malli tuntuu samalta, sitten on vielä puun vaihtelut, mutta niissäkin 50-60 luvulla käytettiin pahimmassa tapauksessa mitä puuta sattui saamaan, tuolla on 50 luvun broadcastereita,telen edeltäjä, jotka on tehty männystä."

aristoteles666: suurin ero on siinä että ennen tehtiin enemmän käsin, esim hiottiin kaulaa ym, ja sitä tehtiin enemmän fiilispohjalta vaikka speksit oli olemassa, joten vanhoissa löytyi enemmän vaihtelua samoissa soittimissa, onko se hyvä, on toinen kysymys, ihminen kun tottuu mihin tahansa kitaraan,
 
olisit vain lainannut kokonaan, tässä puuttuva alku
hups, väärä nappi

Mun ei enää tarvi kirjotella tänne siitä, mitkä on oikeita ja hyviä kitaramalleja - bonecrusher tekee sen mun puolesta.
 
T: Strato-, Tele-, LP- ja ES-mies.

Täähän on mennyt taas mennyt normivänkäykseen niiden herrojen toimesta, jotka yleensä itse viisastelevat saman asian lopettamisesta. Puhuttaisko G'n'R:stä välillä? Sitä voi soittaa jokainen kersa ihan millä kitaralla hyvänsä.

kivi: Mikäs muuten on kysyjän nykyinen "kasari-Tokai"?
 
Jos kyseessä on esimerkiksi 80-luvun alun tai puolivälin Love Rock, niin ei sitä tarvitse 'korvata' millään ESP:llä. Vie huoltoon, laitattaa nauhat kuntoon ja säädöt uusiksi. Se on ihan eri kitara kuin nykyiset Love Rockit.
 
Ja tosiaan, aitoja Gibsonin Les Paulejahan saa kans nykyään ihan ostajan markkinoilla.
 
Hyvin tehty kitara kestää useammankin ihmisiän (ja kaiken muun voi korjata paitsi innokkaan amatöörin omat korjailut). Käytetty on aina parempi kuin uusi, koska siitä tietää jo, onko kyseessä hyvä kitara. Uuden kitaran aukisoittaminen kestää kuitenkin kuudesta viikosta moneen kuukauteen, vaikka tietysti ajan kanssa oppii tekemään "sivistyneitä arvauksia" ja sitä kautta tunnistamaan mistä mahdollisesti tulee vielä laatusoitin.
 
Mun vanhimmat "päivittäiset" käyttökitarat on vuosilta 1934 ja 1956. Eikä ne ainakaan huonompia soittaa ole kuin uudet kitarat.
:-)
 
Nykyinen Tokai on Custom edition.
http://img194.imageshack.us/img194/8499/p8201910.jpg

Jucciz: Mun ei enää tarvi kirjotella tänne siitä, mitkä on oikeita ja hyviä kitaramalleja - bonecrusher tekee sen mun puolesta.
 
T: Strato-, Tele-, LP- ja ES-mies.
 
Paitsi bone unohti SG:n ;-)

Jucciz: Tuskin unohti. SG on ihan kauhea. Eittämättä hyväsoundinen ja just oikea keppi tiettyihin juttuihin, mutta niin ruma, ettei sitä pysty pitelemään edes sylissä silmät auki. Ja onko muuten paksukaulaisia SG:itä olemassakaan, Gibsonilla?
 
Voihan sitä sitten soittaa silmät kiinni. Mikä nyt sitten on paksukaulainen tässä yhteydessä, mutta ei tuo mun standardin kaula kyllä mitenkään ohut ole mihinkään suuntaan. Kai noissakin variaatioita löytyy. ´61 mallin kaulahan on melko ohut. Staggin SG variaatiossa muuten on kunnolla tukeva kaula jos joku sellaista haluaa.
 
Näähän on tietysti mielipiteitä, mutta itselle SG edustaa tietynlaista kitaraergonomian huipentumaa. Kevyt roikotella kaulassa, ohut body ei paina tai hankaa mistään ja kaula on kuitenkin tukeva käteen. Ulottuvuus ylänauhoillekin on hyvä vaikka mulle tuolla seikalla ei suurta merkitystä olekkaan. Kyllä lespallakin tykkään soitella, vaan SG se viime aikoina keikalle mukaan lähtenyt. Osasyy on tietysti silläkin, että SG vähän kapeasointisempana leikkaa omalle kaistalleen paremmin.