Aihe: Uutta kitaraa ostamassa
1 2
jobo
18.08.2009 22:36:22
Moi.
 
Nyt kun vihdoin koulut on vihdoin lopullisesti käyty loppuun ajattelin palkita itseni uudella sähkökitaralla, joka korvaisi vanhan kasari tokaini.
 
Hakusessa olisi lespaul mallinen laatusoitin.
 
Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto olisi ESP Eclipse II/STBLK
Olisiko suositella myös jotain muita valmistajia? Käsittääkseni ESP on kuitenkin yksi parhaista? Soittimimen tulisi olla todella laadukas ja kestää seuraavat 15-20 vuotta.
BigPapa
18.08.2009 22:38:16
 
 
GIBSON 1959 LES PAUL STANDARD VOS: Washed Cherry, Case, 4.18kg... 4500e
 
http://www.kitarapaja.com/pics/r91.jpg
 
http://www.kitarapaja.com/pics/r92.jpg
They say everything can be replaced Yet every distance is not near So I remember every face Of every man who put me here. I shall be released.
Rootteri
18.08.2009 22:40:58
Osta mun Ibanez Naulapommilla, et tule pettymään :D
I wanna be somebody, be somebody too!
Jucciz
18.08.2009 22:41:11
Mikä ihmeen 20 vuotta? Laatusoitin kestää eliniän ja paljon enemmänkin. BigPapan suosittelema Les Paul '59 Reissue on oikein hyvä soitin, jos tykkäät Les Paul -mallisesta. Älä suotta osta ESP:tä, koska Gibson tekee oikeat Les Paulit. Jos jyvität tuon hikiset 4500 euroa vaikka edes 45 vuoden ajalle (aika normaali aika työelämässä), ei se tee kuin 100 euroa per vuosi kitaran hinnaksi. Ei paha uskomattoman hyvästä soittimesta.
BigPapa
18.08.2009 22:52:38 (muokattu 18.08.2009 22:55:02)
 
 
Jucciz: Mikä ihmeen 20 vuotta? Laatusoitin kestää eliniän ja paljon enemmänkin. BigPapan suosittelema Les Paul '59 Reissue on oikein hyvä soitin, jos tykkäät Les Paul -mallisesta. Älä suotta osta ESP:tä, koska Gibson tekee oikeat Les Paulit. Jos jyvität tuon hikiset 4500 euroa vaikka edes 45 vuoden ajalle (aika normaali aika työelämässä), ei se tee kuin 100 euroa per vuosi kitaran hinnaksi. Ei paha uskomattoman hyvästä soittimesta.
 
Joo nykyään on pakko suositella noita kun Heritage -80:stä ei oikeen oo tarjolla missään. Mut hyvähän toi on ja niinku sanoit ni kestää ja kestää. Oma kaveri Gibson Les Paul Heritage Standard -80 täyttää kohtapuoleen 29v, Lokakuun 18 päivä itseasiassa, eikä se muuta kaipaa ku kovaa soittoo.
They say everything can be replaced Yet every distance is not near So I remember every face Of every man who put me here. I shall be released.
jobo
18.08.2009 23:07:46
Jucciz: Mikä ihmeen 20 vuotta? Laatusoitin kestää eliniän ja paljon enemmänkin. BigPapan suosittelema Les Paul '59 Reissue on oikein hyvä soitin, jos tykkäät Les Paul -mallisesta. Älä suotta osta ESP:tä, koska Gibson tekee oikeat Les Paulit. Jos jyvität tuon hikiset 4500 euroa vaikka edes 45 vuoden ajalle (aika normaali aika työelämässä), ei se tee kuin 100 euroa per vuosi kitaran hinnaksi. Ei paha uskomattoman hyvästä soittimesta.
 
Tuon 20 vuotta repäisin ihan hatusta sillä, että haussa on laatusoitin jota ei ole pakko vaihtaa hajoamisen takia. Kyllähän hyvällä pidolla varmasti paljon pidempäänkin kestää.
 
Aito Les Paul olisi tietysti se aito ja oikea mutta +4000€ on yksinkertaisesti liian paljon.
Jucciz
18.08.2009 23:09:34
jobo: Tuon 20 vuotta repäisin ihan hatusta sillä, että haussa on laatusoitin jota ei ole pakko vaihtaa hajoamisen takia. Kyllähän hyvällä pidolla varmasti paljon pidempäänkin kestää.
 
Aito Les Paul olisi tietysti se aito ja oikea mutta +4000€ on yksinkertaisesti liian paljon.

 
No joo, kannattaa katsastaa myös esim. Gibson Les Paul '57 Reissue, jota saa hyvinkin alle 2500 euron. Aivan loistavia kitaroita nekin, ja kaiken lisäksi pitävät arvonsa.
dropD
19.08.2009 09:45:17
 
 
Minusta LP Studiokin on ihan oikea lespa vaikka hintaluokka onkin vain kolminumeroisissa summissa...
vain banjo puuttuu...
kousmanen
19.08.2009 16:40:22
 
 
dropD: Minusta LP Studiokin on ihan oikea lespa vaikka hintaluokka onkin vain kolminumeroisissa summissa...
 
Meinaatkos 4 numeroisissa :)
Joku Gibsonin Lepukka olis varmaan jees, niitähän saa "jo"1000e ylöspäin. Ja varmasti ihan kelpo pelejä. :)
Up the Irons /,,/
oiva tumpeloinen
19.08.2009 16:47:33 (muokattu 19.08.2009 16:49:18)
Jucciz: No joo, kannattaa katsastaa myös esim. Gibson Les Paul '57 Reissue, jota saa hyvinkin alle 2500 euron. Aivan loistavia kitaroita nekin, ja kaiken lisäksi pitävät arvonsa.
 
Ihan jees. Tuokin budjetti on vain noin tonnin enemmän kuin mitä aloitusviestin kitaraehdotuksen hinta on uutena. Loistava tai ei, mutta jos aina valitetaan näistä ketjuista, niin eikös voisi vähän katsoa myös neuvojensa perään. Varmasti jokin muukin kitara kuin Gibson kestää yli 20 vuotta käytössä.
 
Meinaatkos 4 numeroisissa :)
Joku Gibsonin Lepukka olis varmaan jees, niitähän saa "jo"1000e ylöspäin. Ja varmasti ihan kelpo pelejä. :)

 
Torin halvimmat G:n studiot on noin 600 euron pinnassa. Niissä on täysin soitettavia pelejä, jotka kestää pitkälle tulevaisuuteen. Eli kyllä ne aika kolminumeroisissa luvuissa menee. Uutenakin saa alta tonnin Studion......
kivi
19.08.2009 17:08:28
Mikäs muuten on kysyjän nykyinen "kasari-Tokai"?
 
Jos kyseessä on esimerkiksi 80-luvun alun tai puolivälin Love Rock, niin ei sitä tarvitse 'korvata' millään ESP:llä. Vie huoltoon, laitattaa nauhat kuntoon ja säädöt uusiksi. Se on ihan eri kitara kuin nykyiset Love Rockit.
 
Ja tosiaan, aitoja Gibsonin Les Paulejahan saa kans nykyään ihan ostajan markkinoilla.
 
Hyvin tehty kitara kestää useammankin ihmisiän (ja kaiken muun voi korjata paitsi innokkaan amatöörin omat korjailut). Käytetty on aina parempi kuin uusi, koska siitä tietää jo, onko kyseessä hyvä kitara. Uuden kitaran aukisoittaminen kestää kuitenkin kuudesta viikosta moneen kuukauteen, vaikka tietysti ajan kanssa oppii tekemään "sivistyneitä arvauksia" ja sitä kautta tunnistamaan mistä mahdollisesti tulee vielä laatusoitin.
 
Mun vanhimmat "päivittäiset" käyttökitarat on vuosilta 1934 ja 1956. Eikä ne ainakaan huonompia soittaa ole kuin uudet kitarat.
:-)
"This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba)
aristoteles666
19.08.2009 17:49:44 (muokattu 19.08.2009 19:35:07)
 
 
suurin ero on siinä että ennen tehtiin enemmän käsin, esim hiottiin kaulaa ym, ja sitä tehtiin enemmän fiilispohjalta vaikka speksit oli olemassa, joten vanhoissa löytyi enemmään vaihtelua samoissa soittimissa, onko se hyvä, on toinen kysymys, ihminen kun tottuu mihin tahansa kitaraan, nykyistan kitaroiden hyvä puoli on tietsikka ohjatut jyrsimet jotka tekee ne just niin kuin ne on suunniteltu, joten kun kävelet kauppaan , sama kitara malli tuntuu samalta, sitten on vielä puun vaihtelut, mutta niisäkin 50-60 luvulla käytettiin pahimmassa tapauksessa mitä puuta sattui saamaan, tuolla on 50 luvun broadcastereita,telen edeltäjä, jotka on tehty männystä.
oiva tumpeloinen
19.08.2009 17:52:33
aristoteles666: suurin ero on siinä että ennen tehtiin enemmän käsin, esim hiottiin kaulaa ym, ja sitä tehtiin enemmän fiilispohjalta vaikka speksit oli olemassa, joten vanhoissa löytyi enemmään vaihtelua samoissa soittimissa, onko se hyvä, on toinen kysymys, ihminen kun tottuu mihin tahansa kitaraan, nykyistan kitaroiden hyvä puoli on tietsikka ohjatut jyrsimet jotka tekee ne just niin kuin ne on suunniteltu, joten kun kävelet kauppaan , sama kitara malli tuntuu samalta, sitten on vielä puun vaihtelut, mutta niisäkin 50-60 luvulla käytettiin pahimmassa tapauksessa mitä puuta sattui saamaan, tuolla on 50 luvun broadcastereita,telen edeltäjä, jotka on tehty männystä.
 
Mä en nyt mitenkään haluaisi pilata tunnelmaa, mutta esim. G-pajan tuotteissa tiedetään olevan erilaisia kaulakulmia, mitkä muistaakseni johtuu kuluvista työkaluista pajalla. Toisena erona mä voin mainita vaikka kaksi tämän milleniumin Studio-lepakkoa. Molemmissa pitäisi olla sama kaulaprofiili (niitä kun ei specsien mukaan toimiteta kuin yhdellä profiililla), mutta niissä oli aivan tolkuton ero hiplaillessa. Tiedä sitten, miten tarkkoja ne koneet loppupeleissä on.....
oiva tumpeloinen
19.08.2009 18:07:18 (muokattu 19.08.2009 18:07:37)
aristoteles666: väitinkö jossain että gibson tekisi laatua.(tai fender, jos siihen mennään, niilläkin meni 20 vuotta ennen kuin ne oppi tekemään straton lavan niin kuin se oli 50-60 luvulla, vasta noin 2000 luvulla ne alkoi olla oikein)
 
Tuskinpa on Gibson (tai Fender) ainoa paja saman ongelman ääressä.....
aristoteles666
19.08.2009 18:11:06 (muokattu 19.08.2009 18:11:28)
 
 
kumpikin on myynyt ihan mitä tahansa reissue kitaroina. sellaista se on
McNulty
19.08.2009 18:25:46
aristoteles666: suurin ero on siinä että ennen tehtiin enemmän käsin, esim hiottiin kaulaa ym, ja sitä tehtiin enemmän fiilispohjalta vaikka speksit oli olemassa, joten vanhoissa löytyi enemmän vaihtelua samoissa soittimissa, onko se hyvä, on toinen kysymys, ihminen kun tottuu mihin tahansa kitaraan, nykyistan kitaroiden hyvä puoli on tietsikka ohjatut jyrsimet jotka tekee ne just niin kuin ne on suunniteltu, joten kun kävelet kauppaan , sama kitara malli tuntuu samalta, sitten on vielä puun vaihtelut, mutta niissäkin 50-60 luvulla käytettiin pahimmassa tapauksessa mitä puuta sattui saamaan, tuolla on 50 luvun broadcastereita,telen edeltäjä, jotka on tehty männystä.
 
Tottakai, puhutaan eri toleransseista jos me verrataan 50-luvun soittimia 2000-luvun soittimiin. 50-luvulla moni kitaranvalmistaja joutui ensin valmistamaan itselleen työkalut, ennenkö soitinta voitiin edes rakentaa. Tässä hommassahan Gibson ja etenkin Fender ovat olleet pioneerityön kärjessä. Broadcaster/NoCaster/Telecaster nimenomaan suunniteltiin koneelliseen valmistukseen, jossa mahdollisimman paljon pystytään suorittamaan mekaanisen automaattisesti.
 
Toisin sanoen, 50-luvun soittimissa on huomattavasti enemmän inhimillisyyttä, fiilistä ja rakkautta. Ei ihme että ne ovat halutuimpia, jäljitellyimpiä, arvokkaimpia ja joskus olen kuullut soundiakin kehuttavan.
 
Nykyään koneet suoltavat jostain agathis-jämäpuusta tehtyjä liukuhihna-jouskareita samaan tahtiin kuin Saarioisilla maksalaatikkoa alumiinifolioon. Tottakai... onhan se mukavampi syödä "samaa tasalaatuista" maksalaatikkoa tutusta rasiasta, tietäen että se on samaa Tampereella kuin Oulussa. Sen sijaan jos se olisikin kotona tehtyä, kerrankin maistuvaa ja säväyttävää... eihän sitä nyt perkule uskalla riskeerata jollei ne Taka-Hikiällä vaikka osaakaan tehdä sitä ihan samalla tavalla.
 
Minä ainakin ottaisin paljon mielummin takaisin pienet tuotantoerät, suuremmat toleranssit ja eroavaisuudet samojen mallien välillä, kuin vaikkapa kiinalaisten "kitarapajat" joissa väännetään 100000 soitinta viikossa.
You have the music in your head and the tools on your hands... let the guitar do the talking!
aristoteles666
19.08.2009 18:28:02
 
 
ihmiset kun tottuu mihin tahansa kitaraan
aristoteles666
19.08.2009 18:29:55
 
 
Toisin sanoen, 50-luvun soittimissa on huomattavasti enemmän inhimillisyyttä, fiilistä ja rakkautta. Ei ihme että ne ovat halutuimpia, jäljitellyimpiä, arvokkaimpia ja joskus olen kuullut soundiakin kehuttavan.
 
jotkut on niistä surkeita mutta ihmiset maksaa niistä kuitenkin saman
McNulty
19.08.2009 18:33:49
aristoteles666: ihmiset kun tottuu mihin tahansa kitaraan
 
Ei totu, valitettavasti. Olen yrittänyt moneen otteeseen soittaa Rhoadsilla, King-V:llä, Explorerilla, Flygarilla, Xiphoksella, Warriorilla jne... ei se rungon muotoilu vaan toimi minun sylissäni, ei seisten eikä istuen.
 
Yllä olevista olen omistanut Charvel Avengerin (Rhoads-tyylinen), Jackson RR3:n, Jackson KV-2:n, Gibson Explorerin ja Dean '79-sarjan V:n. Tämän lisäksi frendilläni on Jackson Warrior sekä Ibanez Xiphos, joita on kokeiltu useammin kuin monesti.
 
Yksinkertaisesti kyseinen kitaramalli ei sovi miun kouraan. Oikea käteni ei tykkää niistä siivekkeistä ja muista rungon ulokkeista. En ole siihen tottunut vaikka olen omistanut ko. soittimia ja pakottanut itseni niillä soittamaan. Siksi ne ovat kaikki saaneet lähteä talosta. Sen sijaan Stratot, Telet, Les Paulit ja ES:t ovat aina toimineet runkonsa puolesta.
You have the music in your head and the tools on your hands... let the guitar do the talking!
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)