 Topi Nambur17.08.2009 17:45:27 | |
|---|---|
wedevirtanen: Kovin vakavasti kommenttini otettiin ja alettiin esittää siitä täysin vääriä johtopäätöksiä mielipiteistäni. Tälläiseen täällä MNetissä syyllistytään liian usein ja se on varsin ikävää. Luullakseni kukaan ei ottanut kommenttejasi erityisen tosissaan. En ainakaan minä, kuten turgenevilaisesta fantisoinnistani käy ilmi. ;D Ehkä sinulla on taipumus suhtautua nettikirjoitteluun turhan henkilökohtaisesti. Ei kaikkeen kannata aina edes vastata. Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. | |
| Topi Nambur 17.08.2009 18:10:14 | |
mll: Minulla on pari custom-akkaria. Toinen on Juha Lottosen valmistama D-malli ja toinen on Anders Liljeströmin valmistama 12-kielinen jumbo-tyylinen Elysee kitara. D-mallissa on sivut, pohja ja otelauta ovat bolivialaista ruusupuuta. Kansi on sitkakuusta. Todella kovaääninen ja dynamiikkarikas kitara. Soundi on kohtalaisen karu, mutta diggaan mielettömästi. Kaula on hieman "normaalia" kapeampi. Elyseessä sivut ja pohja ovat intialaista ruusupuuta, otelauta eebeniä ja kansi suomalaista kuusta. Kitara on vain kuukauden vanha, mutta soi jo nyt mielettömän upeasti. Kaunisääninen ja dynamiikkarikas kitara. Ei mikään täysin perinteinen helinäpeli. Kaula on huomattavasti kapeampi kuin 12-kielisissä yleensä. Soititko näitä siinä taannoisessa, nyt jo legendaarisen auran saaneessa Käskasken kammarkonsertissa? Jos näin oli, niin kummankaan kitaran ääni ei hukkunut edes siihen suunnattomaan viiden litran sinkkiämpäriin. Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. | |
 mll17.08.2009 18:30:52 | |
Topi Nambur: Soititko näitä siinä taannoisessa, nyt jo legendaarisen auran saaneessa Käskasken kammarkonsertissa? Jos näin oli, niin kummankaan kitaran ääni ei hukkunut edes siihen suunnattomaan viiden litran sinkkiämpäriin. Siis tänä kesänä kihauksessa? Juu, soitin molempia soittimia siinä konsertissa. Pitää kyllä soittaa aikast kovalla tatsilla, jottei lyömäsoittaja jyrää alleen. Istuitko missä päin? Eipä se nyt niin legendaarisauramainen ollut;D | |
| Topi Nambur 17.08.2009 18:42:14 (muokattu 17.08.2009 18:53:28) | |
mll: Siis tänä kesänä kihauksessa? Juu, soitin molempia soittimia siinä konsertissa. Pitää kyllä soittaa aikast kovalla tatsilla, jottei lyömäsoittaja jyrää alleen. Istuitko missä päin? Eipä se nyt niin legendaarisauramainen ollut;D Istuin lähellä kitaraa, joten ehkä sekin helpotti tasapainoisen kammarikonserttielämyksen syntyä. En kehdannut tulla pyytämään nimikirjoitusta, kun se ervastilais-kalevalainen rouva kattilavirtuoosin kanssa niin elävästi huastoi. Hän oli nähtävästi eläkkeelle jäänyt kansakoulunopettaja ja valmistanut sokeeraavan kuosinsa ihan itse. Hienoa, että omaperäisissä kammarikonserteissa on omaperäistä yleisöä. Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. | |
 Silver Mica17.08.2009 19:12:52 | |
flattopguitar: Veikkaan, että harva suomalaisrakentaja noudattaa tätä vuosisatoja vanhaa tietoa, vaan rakentaa kitarat ja toivoo parasta. Totuus on kuitenkin juuri se mitä olet itse kertonut, jos haluaa hyvin soivan kitaran, pitäisi se olla rakennettu paikallisesti oikeaan vuoden aikaan, tarpeeksi kuivista puista, kevyesti lakattu ja rakennettu, jotta ääni lähtee siitä hyvin ulos. Ainoa asia mikä herättää mielenkiinnon tai kysymyksiä on se, että jos uusi kitara soi lähes yhtä avoimesti kuin 70-vuotta vanha, niin tuleeko siitä parissa vuodessa sellainen liian laidasta laitaan soundillisesti, kun kitara vielä avautuu ja alkaa soimaan avoimemmin? Vaikka 70-vuotta vanha Gibson L-00 soi todennäköisesti jo uutena hyvin, niin vuodet ovat taatusti saaneet kitaran avautumaan ja soundin kehittymään. Onnittelut kuitenkin ilmeisen laadukkaasta kitarasta, älä myy sitä koskaan pois! AP on ainakin tarkka ilmankosteuden suhteen;rakentaminen loppuu kevääseen mennessä. Käsityönä tehdyn soittimen etuna on, että materiaalin ominaisuudet (esim. kannen jäykkyys) voidaan ottaa paremmin huomioon kuin massainstrumenteissa, jotka rakennetaan tiettyyn mittaan (eli eri jäykkyyttä olevat kannet tehdään yhtä paksuiksi). Oman kitarani lakkaus on ohuempi kuin esim. Martinin käyttämä lakkaus. Tarkoitukseni ei ollut sanoa, että kitarat kuulostivat samalta. Näin ei ollut, niissä oli vain samaa henkeä. 70 v. vanha kitara on saundiltaan kuivempi ja sen atakki on nopeampi. Uudessa taas on enemmän harmonisia kerrannaisia ja saundi on rikkaampi. Tarkoitin sitä, että uusiin tehdastekoisiin soittimiin verrattuna kitara saundaa sisäänajetulta. | |
 rattledad17.08.2009 20:59:13 | |
Luulisi kyllä että kukaan muukaan joka tekee hyvin soivia (kevyesti rakennettuja) akkareita ei liimaile kansirimoja naisten viikolla:-) Suomen ilmastossa kosteus vaihtelee aika paljon vuoden mittaan. T J Thompsonin 28% ilmankosteus kitaraa kootessa tuntuisi äkkiä liioittelulta mutta varmaan tietää mitä tekee. Tuolla oli näköjään kiinnostavia haastattelupätkiäkin (ei tosin noista ilmankosteusjutuista): http://www.youtube.com/watch?v=UU5Qn2MnVac Collingsin kliinisyydestä. Kahdesta kokeilemastani mikalla kiertäneestä 12-nauhaisesta 000:sta ruusupuiseen tuo luonnehdinta kyllä sopi, mutta mahonkisessa oli ihan eri lailla luonnetta. Kitaran teettäminen on ainakin tuon L-00 Customin perusteella hyvä vaihtoehto saman hintaluokan merkkikitaralle, mutta mielellään vaatii tosiaan sen että tietää mitä haluaa, on soittanut paljon, hyviä kitaroita ja tietää mikä tekee kitarasta hyvän. "Opinions are like elbows, almost everyone has at least two!" | |
| mll 17.08.2009 21:05:39 | |
Kitaran teettäminen on ainakin tuon L-00 Customin perusteella hyvä vaihtoehto saman hintaluokan merkkikitaralle, mutta mielellään vaatii tosiaan sen että tietää mitä haluaa, on soittanut paljon, hyviä kitaroita ja tietää mikä tekee kitarasta hyvän. Kitaran hyvyydestähän voidaan olla montaa mieltä. Pääasia on se, että tietää mikä tekee kitarasta hyvän juuri omaan käyttöön. Soitinrakentajan kanssa voi myös keskustella omista makumieltymyksistä. No, olen myös kuullut tapauksesta, jossa rakentajan ja kitarantilaajan soundimieltymykset eivät kohdanneet lainkaan... | |
| wedevirtanen 17.08.2009 23:22:58 | |
Topi Nambur: Luullakseni kukaan ei ottanut kommenttejasi erityisen tosissaan. En ainakaan minä, kuten turgenevilaisesta fantisoinnistani käy ilmi. ;D Ehkä sinulla on taipumus suhtautua nettikirjoitteluun turhan henkilökohtaisesti. Ei kaikkeen kannata aina edes vastata. Ei tämä sillä tavalla mennyt, vaan ainoa asia, minkä voin 'ottaa tosissani ja henkilökohtaisesti' on se, kun sanomaani vääristellään. Tehdään siis vääriä johtopäätöksiä kommenttini johdosta ja sitten esitetään se minun mielipiteenäni. Tätä yleisesti vallalla olevaa tapaa en sulata. Esim. Käyttäjä A (mll) tekee omat päätelmänsä (väärät) käyttäjä B:n kommentista ja esittää ne sitten käyttäjä B:n (wedevirtanen) mielipiteinä, vaikka ne tosiasiassa ovat käyttäjä A:n vääriä omia olettamuksia käyttäjä B:n mielipiteistä. Sitten käyttäjä C (Tobi Nambur) lukee käyttäjä A:n kommentin ja saa aivan väärän kuvan käyttäjä B:n mielipiteistä. Sitten käyttäjä C heittää herjaa, jonka pohjana on käyttäjä A:n vääristelemä kommentti käyttäjä B:n mielipiteistä. Ja kun käyttäjä B:tä ei tämä sattuneesta syystä naurata, niin käyttäjä C vetää siitä johtopäätöksen, että minä suhtaudun nettikirjoitteluun turhan henkilökohtaisesti. Yleensä en tee niin, mutta jos joudun korjaamaan jonkun toisen kertomia vääriä tietoja koskien minua, niin silloin koen asian hyvinkin henkilökohtaiseksi, koska ei ole mukavaa, että kuulee toisen kertovan mitä mieltä olen joistakin asioista, vaikka en sitä mieltä olekaan. Toivottavasti tämä tuli nyt tarpeeksi selvästi kerrottua. Itseasiassa alkuperäinen heittoni otettiin kovinkin vakavasti, vaikka mielestäni se oli hyvinkin kevyt heitto kitaran suhteesta omistajaan, eikä ollut tosiaankaan tarkoitettu loukkaavaksi. Tosin se oli erittäin surkeasti muotoiltu yön viime tunneilla. Mottoni on muuten aina ollut: Vakavasti puheenollen, en voi olla tosissani. Peace and love brothers and sisters! | |
| rattledad 18.08.2009 00:32:20 (muokattu 18.08.2009 00:34:53) | |
Kitaran hyvyydestähän voidaan olla montaa mieltä. Pääasia on se, että tietää mikä tekee kitarasta hyvän juuri omaan käyttöön. Tuo on ihan totta, sitä paitsi huonoissakin kitaroissa on joskus jotain hauskaa. Soittotapakin vaikuttaa siihen mikä kitarassa miellyttää tai millaisissa säädöissä se toimii parhaiten. Soittajatkaan kun ei ole samasta puusta veistettyjä. Soitinrakentajan kanssa voi myös keskustella omista makumieltymyksistä. No, olen myös kuullut tapauksesta, jossa rakentajan ja kitarantilaajan soundimieltymykset eivät kohdanneet lainkaan... Tietysti tuollainen rakennuttamisprosessi hyvän soitinrakentajan kanssa opettaisi varmasti paljon, mutta kilometrejä olisi silti hyvä olla alla että kommunikaatio toimisi. Myöskään ei varmaan kannata ihan summanmutikassa valita rakentajaa josta ei tiedä etukäteen mitään. Miksi muuten halusit 12-kieliseesi normaalia kapeamman kaulan? "Opinions are like elbows, almost everyone has at least two!" | |
| mll 18.08.2009 09:01:03 | |
wedevirtanen: Ei tämä sillä tavalla mennyt, vaan ainoa asia, minkä voin 'ottaa tosissani ja henkilökohtaisesti' on se, kun sanomaani vääristellään. Tehdään siis vääriä johtopäätöksiä kommenttini johdosta ja sitten esitetään se minun mielipiteenäni. Tätä yleisesti vallalla olevaa tapaa en sulata. Esim. Käyttäjä A (mll) tekee omat päätelmänsä (väärät) käyttäjä B:n kommentista ja esittää ne sitten käyttäjä B:n (wedevirtanen) mielipiteinä, vaikka ne tosiasiassa ovat käyttäjä A:n vääriä omia olettamuksia käyttäjä B:n mielipiteistä. Sitten käyttäjä C (Tobi Nambur) lukee käyttäjä A:n kommentin ja saa aivan väärän kuvan käyttäjä B:n mielipiteistä. Sitten käyttäjä C heittää herjaa, jonka pohjana on käyttäjä A:n vääristelemä kommentti käyttäjä B:n mielipiteistä. Ja kun käyttäjä B:tä ei tämä sattuneesta syystä naurata, niin käyttäjä C vetää siitä johtopäätöksen, että minä suhtaudun nettikirjoitteluun turhan henkilökohtaisesti. Yleensä en tee niin, mutta jos joudun korjaamaan jonkun toisen kertomia vääriä tietoja koskien minua, niin silloin koen asian hyvinkin henkilökohtaiseksi, koska ei ole mukavaa, että kuulee toisen kertovan mitä mieltä olen joistakin asioista, vaikka en sitä mieltä olekaan. Jatketaan nyt vielä. Luepa koko käymämme keskustelu uudelleen ja ajatuksella. Minä en ole pistänyt mitään muuta kommenttia sinun suuhusi, kuin sen, että harrastelijamuusikon elämä on paljon kivempaa kuin ammattimuusikon. Kaiken muun olen kirjoittanut vain karrikoidusti ja yleistäen, niissä ei mainita sinua lainkaan, eikä mitään sanoja ole tuupattu sinun suuhusi. Ja sinä kyllä aika selkeästi olit aikaisemmassa tekstissäsi sitä mieltä, että harrastelijamuusikko pystyy nauttimaan soittimista enemmän kuin leipääntänyt ammattimuusikko. Olet itse imenyt muut omiksi mielipiteiksesi, vaikken ole missään kohtaa väittänyt niiden olevan sinun mielipiteitäsi. Ja vielä kerran, jos itse kirjoitat noin julistavasti, niin on hyvin todennäköistä, että joku tarttuu siihen Jätän asian tähän, tältä erää... | |
| mll 18.08.2009 09:08:02 | |
rattledad: Tuo on ihan totta, sitä paitsi huonoissakin kitaroissa on joskus jotain hauskaa. Soittotapakin vaikuttaa siihen mikä kitarassa miellyttää tai millaisissa säädöissä se toimii parhaiten. Soittajatkaan kun ei ole samasta puusta veistettyjä. Ostin tuossa opetuskäyttöön Harley Benttonin blues-kitaran. Siinä on omalla tavallaan kiehtova soundi. Ei siinä todellakaan mikään hyvä soundi ole, mutta omassa huonoudessaan jotain todella hienoa. Eipä sitä kauheasti tule muuten soitettua, koska vireen pitävyys on todella huono. Tietysti tuollainen rakennuttamisprosessi hyvän soitinrakentajan kanssa opettaisi varmasti paljon, mutta kilometrejä olisi silti hyvä olla alla että kommunikaatio toimisi. Myöskään ei varmaan kannata ihan summanmutikassa valita rakentajaa josta ei tiedä etukäteen mitään. Näinhän se on. Olen itse valnnut rakentajat suositusten ja soittimien testailujen perusteella. Jos huollatuttaa kitaroita soitinrakentajilla, niin kyllähän siinäkin usein selviää miten kommunikointi pelaa. Miksi muuten halusit 12-kieliseesi normaalia kapeamman kaulan? Pienet sormet. Aikaisemmassa 12-kielisessäni oli leveä kaula ja soittaminen oli vaikeaa, joten halusin kapeamman kaulan. Mulla on 6-kielisissä leveys satulan kohdalla 42mm ja kielien välitys on hieman tiiviimpi. En ole leveän kaulan ystävä. | |
| wedevirtanen 18.08.2009 14:54:51 (muokattu 18.08.2009 14:55:56) | |
No, oikeasti olen samaa mieltä kuin Ilpo Saastamoinen aikoinaan mainitsi kitarakirjassaan: eniten musiikista saattaa nauttia eniten musiikin harrastaja, kun musiikki ei ole muuttunut vielä työnteoksi. Kuten aikaisemmin jo mainitsin painotus on sanalla saattaa. Olenhan itsekin ostanut lukuisia loistavia levyjä ns. ammattimuusikoiden tekemiä. Melkeinpä kaikki myytävät levyt ovat ammattilaisten tekemiä. En ole muistaakseni koskaan täällä kirjoituksissani nostanut harrastelijaa ammattilaisen yläpuolelle. Miksi olisin kirjoittanutkaan, koska en sitä mieltä ole? Peace and love brothers and sisters! | |
 krk18.08.2009 15:25:13 | |
Sanaharkka alkoi tästä: wedevirtanen: Tuohon mll:n kertomaan, että kitara on hänelle työväline. Jos tuolla tavalla sanoo, niin täytyy olla kitaransoitoinopettaja tai sitten leipääntynyt muusikko. Sanonpa kuitenkin sen, että parhaassa asemassa ovat ne kitaransoittajat, joille kitara ei ole työväline, vaan erittäin tärkeä elämänkumppani, jota kunnioitetaan kuten muitakin bändinjäseniäl | |
 t-mies18.08.2009 17:29:14 | |
wedevirtanen: Miksi olisin kirjoittanutkaan, koska en sitä mieltä ole? Milloin ja mitä mieltä? Kun on tässä pari vuotta seurannut lausuntojasi ja mielipiteitäsi välineistä, musiikkikoulutuksesta, tekniikoista, sävellyksistä, kitaramusiikista, jne. - on huomannut että mielipiteet vaihtuvat melko usein. Voi olla vaikea ymmärtää mitä toinen loppujen lopuksi tarkoittaa. Tämä on tietysti ihan normaalia nuoremmalla iällä, mutta tapasi antaa jyrkähkö lausunto tai mielipide asiasta jota et ole vielä tutkinut välttämättä omasta mielestäsikään tarpeeksi ja analysoinut sitä kylliksi mielipiteen/näkemyksen muodostamista varten, saattaa ärsyttää monia satunnaisiakin keskustelualueella kävijöitä. Sellainenkin vaihtoehto on, ettei kommentoi ihan kaikkea mitä täällä kirjoitetaan (= lausuntoautomatti). Esimerkiksi minä olisin voinut jättää tämän kommentin kirjoittamatta. | |
| wedevirtanen 19.08.2009 01:08:12 | |
t-mies: Milloin ja mitä mieltä? Kun on tässä pari vuotta seurannut lausuntojasi ja mielipiteitäsi välineistä, musiikkikoulutuksesta, tekniikoista, sävellyksistä, kitaramusiikista, jne. - on huomannut että mielipiteet vaihtuvat melko usein. Voi olla vaikea ymmärtää mitä toinen loppujen lopuksi tarkoittaa. Tämä on tietysti ihan normaalia nuoremmalla iällä, mutta tapasi antaa jyrkähkö lausunto tai mielipide asiasta jota et ole vielä tutkinut välttämättä omasta mielestäsikään tarpeeksi ja analysoinut sitä kylliksi mielipiteen/näkemyksen muodostamista varten, saattaa ärsyttää monia satunnaisiakin keskustelualueella kävijöitä. Sellainenkin vaihtoehto on, ettei kommentoi ihan kaikkea mitä täällä kirjoitetaan (= lausuntoautomatti). Esimerkiksi minä olisin voinut jättää tämän kommentin kirjoittamatta. Jos kirjoittaa minun olevan jotakin mieltä, niin kai hänen olisi pitänyt seurata kirjoituksiani. Sorry vaan jos korjaan, kun joku väittää minun halventavan musiikin ammattilaisia, vaikka en ole sellaista koskaan väittänytkään. Päinvastoin arvostan musiikin ammattilaisia: muusikoita, opettajia, säveltäjiä. Olen kyllä arvostellut heitäkin, mutta en ole koskaan yleistänyt väitteitäni koko ryhmää koskevaksi arvosteluksi. Tiedän, että joitakin ärsyttää, koska kommentoin vähän joka viestiin, mutta itse olen sitä mieltä, että muutkin saisivat hieman enemmän kommentoida ja pienemmällä itsekritiikillä, kuten minä, niin tulisi hieman eloa tähänkin osastoon, muuten on melko hiljaista. Pienet erimielisyydet vain piristävät täällä. Pitäisikö täälläkin, kuten muuallakin Suomessa olla asioista samaa mieltä? Itse en ota näitä kirjoituksia kovin vakavasti, senpä vuoksi kirjoittelen joskus liiankin kevyellä otteella, mutta jätetään nyt kirjoittelu täälläkin, jotta minusta ärsyyntyneet saavat rauhan, sillä en halua ketään ehdoin tahdoin ärsyttää ja tuottaa pahaa mieltä. Toinenkin motto minulla on: Ota iisisti - loppu lähestyy. (tämä on itselle tarkoitettu ohje) Ehkäpä lopetan kirjoittelun tähän lainaukseen kirjailija Donleavyn kirjasta Holtiton mies, jonka kuvaus alkaa näyttää todelliselta omassakin elämässä: Mies teki laivan, purjehtiakseen pois - ja se upposi. Peace and love brothers and sisters! | |
| wedevirtanen 19.08.2009 01:24:58 | |
Sanaharkka alkoi tästä: wedevirtanen: Tuohon mll:n kertomaan, että kitara on hänelle työväline. Jos tuolla tavalla sanoo, niin täytyy olla kitaransoitoinopettaja tai sitten leipääntynyt muusikko. Sanonpa kuitenkin sen, että parhaassa asemassa ovat ne kitaransoittajat, joille kitara ei ole työväline, vaan erittäin tärkeä elämänkumppani, jota kunnioitetaan kuten muitakin bändinjäseniäl Tämäkin täytyy vielä korjata. Tähän asti ei ollut minkäänlaista sanaharkkaa, vaan joku otti kommenttini henkilökohtaisena loukkauksena. Vaikka kommenttini on naurettavan huonosti muotoiltu, niin oikeasti sen pitäisi tarkoittaa sitä, jos suhde kitaraan ja soittamiseen muuttuu työksi, niin silloin sellainen harrastaja, joka ei miellä soittamista työkseen nauttinee soitostaan luultavasti enemmän. Hän on innokkaampi. Tälläinen ihminen ei sano kitaraa työvälineekseen. Itsekin vierastan sellaista käsitettä, noin käsitteenäkin. Kyllähän tämä on ihan fakta homma alalla kuin alalla. Noin yleisesti ottaen. Onhan esim. musiikin puolella esimerkkejä tuhansista artisteista, jotka ovat leipääntyneet työhönsä ja tekevät sitä vain rahaa ansaitakseen. Silloin musiikkikin muuttuu mielenkiinnottomammamksi ja taso laskee, mutta rahaa tulee. Mutta jälleen kerran, onneksi on poikkeuksiakin. Olen sivunnut tätä aihetta aikaisemminkin, koska jos taidetta tehdään rahan ehdoilla, niin yleensä lopputulos kärsii. Se on valitettava fakta. Ikävä kyllä. Morjes! Peace and love brothers and sisters! | |
| Marwel 19.08.2009 07:41:35 (muokattu 19.08.2009 07:44:09) | |
wedevirtanen: Tämäkin täytyy vielä korjata. Tähän asti ei ollut minkäänlaista sanaharkkaa, vaan joku otti kommenttini henkilökohtaisena loukkauksena. Vaikka kommenttini on naurettavan huonosti muotoiltu, niin oikeasti sen pitäisi tarkoittaa sitä, jos suhde kitaraan ja soittamiseen muuttuu työksi, niin silloin sellainen harrastaja, joka ei miellä soittamista työkseen nauttinee soitostaan luultavasti enemmän. Hän on innokkaampi. Tälläinen ihminen ei sano kitaraa työvälineekseen. Itsekin vierastan sellaista käsitettä, noin käsitteenäkin. Kyllähän tämä on ihan fakta homma alalla kuin alalla. Noin yleisesti ottaen. Onhan esim. musiikin puolella esimerkkejä tuhansista artisteista, jotka ovat leipääntyneet työhönsä ja tekevät sitä vain rahaa ansaitakseen. Silloin musiikkikin muuttuu mielenkiinnottomammamksi ja taso laskee, mutta rahaa tulee. Mutta jälleen kerran, onneksi on poikkeuksiakin. Olen sivunnut tätä aihetta aikaisemminkin, koska jos taidetta tehdään rahan ehdoilla, niin yleensä lopputulos kärsii. Se on valitettava fakta. Ikävä kyllä. Morjes! Sen verran pakko kommentoida itsekkin tähän aiheeseen että väitätkö todella vakavissasi että kun musiikista tulee ammatti niin taso automaattisesti laskisi, motivaatio tekemiseen häviää ja taiteen taso huononee. Otetaanpa esimerkiksi ammatti urheilija vs harrastelija amatööri, Voisin kuvitella 90% ammattilaisista tekee hommansa paremmin ku harrastelija vaikka ammatikseen harjoittava tekisin sen vain ja ainoastaan rahan takia. Nauttimisen tasosta tekijä tasolla voidaan sitten järjestää eri keskustelu koska sitä on vaikea toiselta ihmiseltä mitata. Mutta palataan vielä musiikkiin takaisin. Taiteen tasoa voidaan mitata niin monella eri tasolla että minun silmissä jokainen ihminen on yhtä tärkeä kriitikko tai taiteen kuluttaja. Jokaiselle varmasti löytyy se oma juttu. Mutta kyllä näkisin asian kuitenkin niin että Tekninen suorittaminen ja laadukas esittäminen on huomattavasti paremmalla tasolla näillä ammattilaisilla ja koulutetuilla muusikoilla. Onhan näitä harrastelija poikkeuksia jotka pystyvät villitsemään käsittämättömällä energialla tai tunnelmalla ja fiiliksellä homman paremmin kun tasa paksu ammatti muusikko, Mutta näitä super lahjakkuuksia harvemmin suomen maalla vastaan tulee. Kyllä minä hankin myös soittimen työkaluksi, Laadukkaan yleensä siksi että siitä saisi myös sen elämän kumppanin. Mutta ei se soitin ole kuin välikappale johonkin suurempaan. Eli siihen taiteeseen. Siksi en jaksa enään hifistellä jokaista mutteria rumpusetissä tai juuri oikean merkkistä kielisettiä tai plekua että sais homman hoidettua. Musiikki on se olennaisin asia ja tunne minulle. Ei se poiskaan minulta ole jos joku kokee soittimen itsessään insinöörimäisenä taideteoksena tai jonka hän näkee mekaanisena laitteena ennemmin kuin musiikin luomis välineenä. Annan kaikkien kukkien kukkia. Peace :D vain ja rauhallista jatkoa keskustelulle. Cocksucker! | |
| Silver Mica 19.08.2009 08:58:27 | |
Tämä on mennyt pahasti off topiciksi, mutta laitan lusikkani soppaan silläkin uhalla, että tulee lunta tupaan. Se, että joku sanoo kitaran olevan hänelle työväline ei välttämättä tarkoita, ettei ko. henkilö arvostaisi soitintaan. Asia on itse asiassa päin vastoin, jos kyseessä on vakavasti ja intohimoisesti työhönsä suhtautuva ammattilainen. Tällöin työvälineeksi kelpaa vain paras, mihin taloudelliset rahkeet riittävät. Varmasti joukossa on sellaisiakin ammattilaisia, joiden suhde työhönsä j soittimeensa on vähemmän intohimoinen. Lisäksi ammattilaisen on otettava huomioon lukuisten soittotuntien ja roudaamisen ym vaikutukset soittimeen. Ei ehkä ole järkevää kuljettaa 20 000 euron kontrabassoa mukana keikoilla talvisaikaan, jos vaneribasso hoitaa asian. Kaikki ei siis ole mustavalkoista. On aivan eri asia puhua soittajan subjektiivisista kokemuksista ja tyytyväisyydestä. Amatöörisoittaja soittaa yleensä vain sellaista musiikkia, josta hän todella pitää. Näin ollen soittaminen tuottaa hänelle nautintoa. Ihannetapauksessa myös ammattilainen elättää itsensä soittamalla sellaista musaa, jossa on täysillä mukana, jolloin soittaminen tuottaa taloudellisen hyvän lisäksi myös nautintoa. Aina asia ei kuitenkaan ole näin. Itsekin tunnen useita soittajia, jotka elättävät itsensä tanssibändissä soittamalla (en sano, etteikö tanssibändeissä olisi soittajia, jotka ovat aidosti innoissaan musiikistaan), mutta hakevat inspiraatiota ja nautintoa muista projekteista. Tällaisessa tapauksessa voidaan kai puhua "leipätyöstä". | |
 Puavali19.08.2009 09:32:18 | |
Topi Nambur: ... Ei kaikkeen kannata aina edes vastata. Tämän kun sisäistäisi... :D Olen rento, rauhallinen ja ulospäin suuntautunut. Minulla on positiivinen mielikuva itsestäni. kalamies#19 >-)))> ; ESTR #2 ; Relic #5 | |
| krk 19.08.2009 10:38:31 | |
wedevirtanen: jos suhde kitaraan ja soittamiseen muuttuu työksi, niin silloin sellainen harrastaja, joka ei miellä soittamista työkseen nauttinee soitostaan luultavasti enemmän. Hän on innokkaampi. Tälläinen ihminen ei sano kitaraa työvälineekseen. Itsekin vierastan sellaista käsitettä, noin käsitteenäkin. Kitaraan ja soittamiseen liittyvä sanaharkka kiteytyy käsitteeseen "työväline". Pystytkö analysoimaan, mistä käsitteen "työväline" vierastaminen (noin käsitteenäkin) kohdallasi johtuu? Uskotko, että tällainen vierastaminen on yleistä? Jakaako tällaisen vierastamistaipumuksen esiintyminen mielestäsi ihmisiä jollain tavalla eri ryhmiin? Vaikuttaako mielestäsi koulutus jotenkin kyseisen vierastamistaipumuksen esiintymiseen? | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)