Media ja viihde ›

Elettiin 90-luvun alkua pimeässä ja kylmässä Suomessa. Televisiosta näkyi kaksi kanavaa ja molemmilta tuli pulttiboissia eri muodoissa. Radio soitti klassista musiikkia ja Radio Mafia oli nuori ja kapinallinen väylä kuulla jopa kiroilua radioaalloilla.
 
Entäpä sitten radion lastenohjelmat? Harva - tuskin kukaan - muistaa Musti-Koiran seikkailut, joita saatiin kuulla suoraan Matti-Sedän lähettämänä Iitin Kausalasta. Ei, kyseessä ei ole Eduard Uspenskin maineikkaasta Fedja-Setä -tarinasta tuttu Musti, vaan parhaasta iittiläisestä lastenohjelmasta ponnistanut neuvokas piski, joka mikkihiirimäisesti ratkoi aina metsäneläinten ongelmat omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuunnelman luoja, Matti-Setä, näytteli ambitioissaan kaikki sarjan hahmot ja lisäsi kunkin eläimen dialogin loppuun useasti jonkin tunnistettavan äänen. Päkä-Pekka lienee näistä loppuyninöistä kaikkein tunnistettavin, mutta etenkin Lauri-Lokin kvaak-ääni oli suorastaan rajoja rikkova. Päkä-Pekka seikkaili Mustin aisaparina miltei kaikissa jaksoissa, mutta toki muitakin hahmoja oli riittävästi esillä. Itse tarinatkin olivat sopivan surrealistisia ja viimeistään loppumusiikit kuultuaan ei voinut kuin haukkoa henkeään tästä täydellisyydestä - ei parempaa lapsille suunnattua materiaalia vaan voi olla olemassa.
 
Hämmästykseni oli suuri, kun suuri ja mahtava internet ei tiennyt halaistua sanaa Musti-Koiran seikkailuista. Siispä oli pakko sivistää ihmisiä lataamalla unholaan painunut Musti ja kalastajakarhu YouTubeen pelkästään sen takia, että nämä tajuaisivat mistä olivat kersana jääneet paitsi. Huomasin kuunnelmia ahmiessani pitäväni näistä enemmän kuin koskaan, joten varttuneempikin väki pystyy nauttimaan varmasti sydämellisistä seikkailuista täysin rinnoin.
 
Sääli sinänsä, ettei vanhoja kasetteja löytynyt enää kuin kaksi, joten suurin osa mahtavista seikkailuista jää monilta kuulematta. Lievästi anarkistinen Musti ja kalastajakarhu lienee yksi omista ikisuosikeistani, mutta toki astetta antarktisempi Musti ja pingviinit omaa omanlaisensa klassikkostatuksen sekin. Sen sijaan Musti ja metsänkellot oli aikoinaan kaikessa armottomuudessaan ja käsittämättömyydessään niin hurja kokemus, etten kyennyt kuuntelemaan radiota pitkiin aikoihin. Senkin laitan kuultaville kunhan kerkiän.
 
Musti ja kalastajakarhu kahdessa osassa:
 
Osa 1 http://www.youtube.com/watch?v=NQjfWuJ4CdE
 
Osa 2 http://www.youtube.com/watch?v=hXzU0JCiPCI

Meiltä taitaa kotoota löytyä näitä peräti seitsemän kasettia, joita nuorna tuli kuunneltua paljonkin. Suosikkijaksojani on talvijakso, jossa muistaakseni rakensivat iglusaunankin, sekä kummitteleva kartano, jossa levittelivät vehnäjauhoja lattialle pahista jäljittääkseen.

Swan: Suosikkijaksojani on talvijakso, jossa muistaakseni rakensivat iglusaunankin...
 
Tuo iglusaunomisjakso oli Musti ja pingviinit, jossa Musti lensi helikopterilla Grönlantiin Lunnilinnun kanssa pingviinejä pelastamaan. Päkä-Pekkaa ei jaksossa ollut lainkaan, mutta muuten oli oikein ikimuistoinen jakso. Helikopteri kuulosti pikemminkin kuorma-autolta kuin kopterilta, puhumattakaan Pasi-Pingviinistä, joka tosi herkkä ja sympaattinen hahmo. No, metsälammella kävi maininki rantaan, joten ehkä helikopteri-rekassakin oli kyse vain silkasta luovuudesta.
 
Ehkä koko lapsuuteni huippukohta oli se, kun Matti-Setä luki radiossa siskoni ja minun lähettämän kirjeen, jossa kerrottiin saaduista joululahjoista. Sekin on jossain c-kasettihelvetissä tallessa. Mitähän muuten Matti-Sedälle kävi? Kuka oli edes kyseinen mies?

oih, miten tällainen on saattanut unohtua. muistan kanssa, että lähetin sinne joskus pienenä postikortin, jossa oli vaaleanpunainen pantteri. tämä kortti sitten mainittiin radiossa, ja riemuni oli suuri.

Tätä ja Röllin seikkailuja tuli c-kasettimankasta kuunneltua pentuna aina iltasaduksi... etenkin toi pingviinijakso jääny mieleen.