Kitarat: soittaminen ›

Itellä on setit vaihellu pitkin ja poikin. Alotellessani kitaraa se tais olla toi .009, ku en silloin ees tajunnu että eripaksusii kieliä on. Sit joku isän kaveri kokeili mun kitaraa ja toimitti et on niin ohkaset kielet että sormet menee verille ja luetteli siinä jotain nimiä kellä on .013-setti. Tietty sitä piti sit hankkii seuraavaksi sellanen.
 
Noh, sit kun vaihdoin kitaraa, niin olin jo niin mieltynyt tohon .013-settiin, että piti saada sellanen uuteenki. En vaan tajunnu talloista siihen aikaa mitään ja ostin sit tällasen LTD:n, jos on joku lisenssifloikka. Noh, itkuhan siinäkin tuli, ku piti yrittää opetella virittämään uuden tallan kanssa ja sekään ei onnistunu, kun yritin vaihtaa siihen liian paksuja kieliä. Sitten siinä taisi olla joku aika random setti hetken aikaa.
 
Viimein sit vuosien päästä (kun kuvittelin jo jotain kalustostakin tietäväni) vein huoltomiehelle kitaran, että pistäpä sinä tohon se .013-setti kun oon sitä jo pidempään siihen halunnu. Noh, herrahan laittoi, mut ei ne kielet pysyny kiinni. Tallan puolella ei ollu tarpeeksi pitoa, eli sieltä alkoi esim. se punottu G-kieli hyppiin ulos. Nyt tossa on sit .011-setti. Saa nähä koska on rahaa vaihtaa kitaraa, että josko kiinteellä tallalla pistäis. :)
 
Tosiasiahan on kuiten se, että kaikkeen tottuu. Musta itestä tuntuu, että noissa paksummissa kielissä on parempi sointi, kun vetää ihan paljaaltaan ilman vahvistinta... kuten itse aika paljon soittelen. Se on varmaan se yks iso tekijä, mut toisekseen tuntuu myös, että paksummissa on itelle sellanen parempi tuntuma. Ne vaikuttas vähän konkreettisemmilta kuin mitä sit ohkasemmat. Kun bendaakin, niin sen tuntee että bendaa. :D No joo, nääki on varmaan näitä juttuja, että kuvittelen vaan, mutta tässä mun 2 cents.