Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: AP Paasonen L-00 Custom
1 2 3 4
milahtee
16.08.2009 16:54:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ajattelin kertoa teille erittäin positiivisesta kokemuksestani suomalaisen huippusoitinrakentajan asiakkaana.
 
AP Paasonen rakensi minulle Gibsonin L-00 malliin pohjautuvan custom-soittimen, joka valmistui keväällä. Kitara perustuu Teemu Viinikaisen 30-luvun lopun L-00 -kitaraan. Mitat ja kannen rimojen sijoittelu on kopsattu Teemun kitarasta. Koristelujen osalta päädyimme erilaiseen ratkaisuun: kitarassa on natural-lakkaus, koa-listat ja puurosette. Koppa on mahonkia ja kansi vanhaa eurooppalaista kuusta. Soittimessa käytetyt puut ovat huippuluokkaa. Siinä on käytetty vain nahkaliimaa, ja kitarassa on nitroselluloosalakkaus. Sealerina on käytetty sellakkaa eikä vinyylisealereita, joita isot valmistajat ja boutique-pajat käyttävät.
 
Minulla on ollut mahdollisuus soittaa useita laatusoittimia maailmalla liikkuessani, mm. premium-Martineja, eri boutique-kitaroita ja myös vintage-soittimia. Voin vain todeta, että AP:n rakentama kitara on paras uusi kitara, millä olen soittanut. Ja ero ei ole pieni. Kitara soi sävyisästi kaikista asemista ja balanssi on uskomattoman hyvä. Kitara reagoi hyvin hiljaiseen kosketukseen, mutta headroomia riittää myös lujaan soittoon. Kitaran herkkyys näkyy myös sen rakenteessa: kitara on höyhenen kevyt. Kitara ei kuulostanut edes pajalta lähtiessään uudelta: se oli valmiiksi avoin ja upeasti resonoiva soitin. Kitara on nyt muutaman kuukauden ikäinen ja saundi on vain parantunut ja voluumia on tullut lisää.
 
Pyysin Viinikaisen Teemua testaamaan kitaraa kun sain sen AP:lta, ja Teemu hyppäsi ensimmäiseen junaan. Tuolloin kitarassa oli ollut kielet vasta neljä päivää. Teemu toi mukanaan oman Gibsoninsa ja soittelimme kitaroita rinnakkain. Customissa oli samaa henkeä kuin Gibsonin L-00:ssa, vaikka ikäeroa oli yli 70 v. Teemun arvio AP:n rakentamasta kitarasta oli hyvin pitkälti sama kuin omani: hän ei olisi malttanut lopettaa soittamista ja sanoi, ettei yhdessäkään hänen soittamassaan uudessa kitarassa yläpää ole toiminut yhtä hienosti. Olimme niin tohkeissamme, että ajoimme AP:n pajalle ja pidimme hänelle lyhyen lounasmatinean. Mnetin rattledad on myös testannut kitaraa ja piti siitä kovasti.
 
Sen lisäksi, että lopputulos oli upea, myös rakennusprosessi oli mielenkiintoinen ja opettava kokemus. keskustelimme kaikista kosmeettisista ja rakenteellisista seikoista erittäin tarkkaan ja pääsin esittämään myös omia ideoitani tiettyjen rakenteellisten ratkaisujen osalta. On itsestään selvää, että kaulaprofiili, kielten välistys ym. tehtiin toiveideni mukaan.
 
Custom-soittimen teettäminen ei ole halpaa, koska sen rakentamiseen uppoaa työtunteja. Lopputuloksena, ainakin minun kohdallani, oli yksilöllinen maailmanluokan soitin, jonka hinta/laatu -suhde on enemmän kuin kohdallaan. Jos siis olet hankkimassa laatusoitinta, mielestäni yksi varteenotettava vaihtoehto on tilata käsintehty soitin.
 
mll
16.08.2009 18:36:00 (muokattu 16.08.2009 20:43:42)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

milahtee: Ajattelin kertoa teille erittäin positiivisesta kokemuksestani suomalaisen huippusoitinrakentajan asiakkaana.
 
Sen lisäksi, että lopputulos oli upea, myös rakennusprosessi oli mielenkiintoinen ja opettava kokemus. keskustelimme kaikista kosmeettisista ja rakenteellisista seikoista erittäin tarkkaan ja pääsin esittämään myös omia ideoitani tiettyjen rakenteellisten ratkaisujen osalta. On itsestään selvää, että kaulaprofiili, kielten välistys ym. tehtiin toiveideni mukaan.
 
Custom-soittimen teettäminen ei ole halpaa, koska sen rakentamiseen uppoaa työtunteja. Lopputuloksena, ainakin minun kohdallani, oli yksilöllinen maailmanluokan soitin, jonka hinta/laatu -suhde on enemmän kuin kohdallaan. Jos siis olet hankkimassa laatusoitinta, mielestäni yksi varteenotettava vaihtoehto on tilata käsintehty soitin.

 
Minulla on pari custom-akkaria. Toinen on Juha Lottosen valmistama D-malli ja toinen on Anders Liljeströmin valmistama 12-kielinen jumbo-tyylinen Elysee kitara. Molemmat ovat mielettömän hienoja persoonallisia soittimia. Kummallakaan soittimella ei ole käsittääkseni mitään varsinaista suoraa esikuvaa.
 
D-mallissa on sivut, pohja ja otelauta ovat bolivialaista ruusupuuta. Kansi on sitkakuusta. Todella kovaääninen ja dynamiikkarikas kitara. Soundi on kohtalaisen karu, mutta diggaan mielettömästi. Kaula on hieman "normaalia" kapeampi.
 
Elyseessä sivut ja pohja ovat intialaista ruusupuuta, otelauta eebeniä ja kansi suomalaista kuusta. Kitara on vain kuukauden vanha, mutta soi jo nyt mielettömän upeasti. Kaunisääninen ja dynamiikkarikas kitara. Ei mikään täysin perinteinen helinäpeli. Kaula on huomattavasti kapeampi kuin 12-kielisissä yleensä.
 
Mitään erityisiä krumeluureja noissa soittimissa ei ole. Kitara on minulle ennen kaikkea työväline. Sitä paitsi krimeluurit maksavat enempi. Kauniita nuo kylläkin ovat, niin kuin sika pienenä.
 
Nämä kitarat eivät olleet sen kalliimpia kuin kunnon Gibsonit tai Martinit. Epäilisin, että paljon halvepia kuin vastaavanlaiset merkkikitarat. Ei se käsintehty kitara mitenkään mahdottoman kallis ole. Minulla nyt on ollut onni matkassa, eikä kumpaankaan kitaraan ole kulunut yhtään omaa rahaa. Suurkiitos kulttuuria tukeville säätiöille.
 
Tämän lisäksi mulla on Liljeströmin sähkis, joka sekin on erittäin hieno soitin.
 
Loppukaneetiksi voisi sanoa, että ei kannata mennä merta edemmäs kalaan, koska kotimaasta löytyy mielettömän hyviä soitinrakentajia.
 
milahtee
16.08.2009 19:38:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nämä kitarat eivät olleet sen kalliimpia kuin kunnon Gibsonit tai Martinit. Epäilisin, että paljon halvepia kuin vastaavanlaiset merkkikitarat. Ei se käsintehty kitara mitenkään mahdottoman kallis ole.
 
Näin on. Kotimaisten rakentajien hinnat vastaavat premium-Martineja ja Gibsoneita. Jenkkilässä on nousevia perinnetietoisia yhden miehen pajoja, joissa hintataso on samaa luokkaa (esim. Kevin Kopp). Kun siellä alkaa saada nimeä, hintataso luonnollisesti nousee ja jonotuslistat ovat pitkiä.
 
mll
16.08.2009 21:11:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

milahtee: Näin on. Kotimaisten rakentajien hinnat vastaavat premium-Martineja ja Gibsoneita. Jenkkilässä on nousevia perinnetietoisia yhden miehen pajoja, joissa hintataso on samaa luokkaa (esim. Kevin Kopp). Kun siellä alkaa saada nimeä, hintataso luonnollisesti nousee ja jonotuslistat ovat pitkiä.
 
En nyt tiedä mitä tarkoitat premiumilla, mutta kyllähän suomalaisia soittimia saa ihan parilla tonnilla.
 
wedevirtanen
17.08.2009 02:32:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Missasin tossa tilaisuuden hankkia kotimainen laatukitara. Nyt ovat jo rahat hukkuneet muihin hankintoihin. Tosin tyytyväinen olen ostamiini soittimiini, eivät suomalaisia, mutta eurooppalaisia ovat. Eiks se o ihan sama, kun suomalaisetkin on eurooppalaisia? :)
 
Tuohon mll:n kertomaan, että kitara on hänelle työväline. Jos tuolla tavalla sanoo, niin täytyy olla kitaransoitoinopettaja tai sitten leipääntynyt muusikko. Sanonpa kuitenkin sen, että parhaassa asemassa ovat ne kitaransoittajat, joille kitara ei ole työväline, vaan erittäin tärkeä elämänkumppani, jota kunnioitetaan kuten muitakin bändinjäseniäl
 
Peace and love brothers and sisters!
mll
17.08.2009 08:30:11 (muokattu 17.08.2009 09:09:48)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Missasin tossa tilaisuuden hankkia kotimainen laatukitara. Nyt ovat jo rahat hukkuneet muihin hankintoihin. Tosin tyytyväinen olen ostamiini soittimiini, eivät suomalaisia, mutta eurooppalaisia ovat. Eiks se o ihan sama, kun suomalaisetkin on eurooppalaisia? :)
 
Millaisia yhteneväisiä piirteitä näet esimerkiksi albanialaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa? ;D Eurooppa ei todallakaan ole mikään kulttuurillisesti yhtenäinen alue, vaikka EU-päättäjät yrittävätkin tällaista ajatusmaailmaa meille tuputtaa.
 
Tuohon mll:n kertomaan, että kitara on hänelle työväline. Jos tuolla tavalla sanoo, niin täytyy olla kitaransoitoinopettaja tai sitten leipääntynyt muusikko. Sanonpa kuitenkin sen, että parhaassa asemassa ovat ne kitaransoittajat, joille kitara ei ole työväline, vaan erittäin tärkeä elämänkumppani, jota kunnioitetaan kuten muitakin bändinjäseniäl
 
Sulla on kyllä ihme ajatusmaailma... Miksi muusikon pitäisi olla leipääntynyt? Kyllä minä tykkään soittimistani ja kunnioitan ja ihailen niitä, vaikka ne ovatkin minulle työvälineitä. Lähinnä tuo työväline tarkoittaa sitä, että minulle ulkonäkö ei ole tärkein, vaan soundi ja tuntuma.
 
Sinä luet tekstiä kuin piru raamattua. Poimit tuolta vain yhden lauseen. Jos olisin leipääntynyt muusikko, niin en todellakaan ostaisi kalliita käsintehtyjä soittimia, vaan ostaisin jonkun Yamahan tai Furchin tai Martinin tai jonkun muun kitaran, jonka saisi edullisesti, jossa olisi kohtuullinen soundi ja joka kestäisi hyvin keikka yms. olosuhteet.
 
Sä ainakin tunnut vaihtavan elämänkumppania aika tiheään. Vaikka olenkin leipääntynyt muusikko, niin minä pyrin hankkimaan sellaisia soittimia, jotka oikeasti ovat niin hyviä, että ne kestävät minulla koko loppuelämän.
 
Topi Nambur
17.08.2009 08:47:51 (muokattu 17.08.2009 08:56:39)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mll: Sulla on kyllä ihme ajatusmaailma... Miksi muusikon pitäisi olla leipääntynyt? Kyllä minä tykkään soittimistani ja kunnioitan ja ihailen niitä, vaikka ne ovatkin minulle työvälineitä. Lähinnä tuo työväline tarkoittaa sitä, että minulle ulkonäkö ei ole tärkein, vaan soundi ja tuntuma.
 
WVirtanen varmaankin tarkoittaa sitä, että ammattimuusikko hankkii leipänsä musiikista. Entisaikojen ihannehan porvariston keskuudessa oli musiikki harrastuksena. Hienoa, että joku pystyy nykyaikanakin elämään 1800-luvun varakkaan tervaporvarin tahi jopa maa-aatelisen elämää. Residenssissä on laaja palveluskunta ja erillinen musiikkisalonki, johon voi kutsua seurapiirin soiréehen.
 
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen.
mll
17.08.2009 08:55:59 (muokattu 17.08.2009 09:22:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Topi Nambur: WVirtanen varmaankin tarkoittaa sitä, että ammattimuusikko hankkii leipänsä musiikista. Entisaikojen ihannehan porvariston keskuudessa oli musiikki harrastuksena. Hienoa, että joku pystyy nykyaikanakin elämään 1800-luvun varakkaan tervaporvarin tahi jopa maa-aatelisen elämää. On laaja palveluskunta ja erillinen musiikkisalonki, johon voi kutsua seurapiirin soiréeseen.
 
Tuo asenne tuntuu olevan muusikoiden.netissä erittäin yleinen...
 
Musiikkia saa toki harrastaa ja pistää siihen tuhansia euroja, mutta heti kun sillä alkaa tienata elantonsa, niin on saastainen sielunsa myynyt leipääntynyt paskamuusikko. Todellista taidettahan ei voi syntyä, jos taiteesta saa elantonsa. Kyllähän ihminen joka tekee oikeita töitä suoltaa vapaa-ajallaan paljon parempaa ja sielukkaampaa taidetta, kuin ihminen joka on pyhittänyt koko elämänsä musiikin tekemiseen. Kyllähän kaikkien luovien ihmisten tuottama taide on huonontunut heti, kun he ovat saaneet tekemisistään rahaa. Kyllä ne kapitalismin rattaat tuhoavat kaiken hyvän taiteen.
 
Väittäisin, että prosentuaalisesti harrastelijamuusikot tekevät ihan yhtä paljon paskaa musiikkia, kuin ammattilaismuusikot, ellei peräti enemmänkin. Valitettavasti minulla ei ole esittää mitään objektiivista kaaviota asiasta... Ammattilaismuusikot kyllä tuuppaavat soittamaan useimmiten paljon paremmin, sävyisämmin ja usein jopa sielukkaamminkin, kuin harrastelijamuusikot. Minulla ei ainakaan ole mitään moittimista Alban Berg -kvartetin Debussy- ja Ravel-tulkinnoista tai Tsekin radion sinfonianorkesterin Shostakovits-tulkinnoista. Tony Ricen, Andy Statmanin ja Jerry Douglasinkin soitto on ihan näpsäkän kuuloista, vaikka pojat ovatkin kaikki ammattimuusikoita. Eipä kyllä valittamista löydy myöskään Martin Simpsonin tai Muriel Andersoninkaan soitosta.
 
Mutta kyllähän muusikoiden.netissä tiedetään kuitenkin se totuus, että onnekkaimpia ovat he jotka voivat vain harrastaa musiikkia. Parhaat ja sielukkaimmat soittajat eivät koskaan voisi ottaa rahaa esiintymisistä.
 
Topi Nambur
17.08.2009 09:18:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mll: Tuo asenne tuntuu olevan muusikoiden.netissä erittäin yleinen...
 
Musiikkia saa toki harrastaa ja pistää siihen tuhansia euroja, mutta heti kun sillä alkaa tienata elantonsa, niin on saastainen sielunsa myynyt leipääntynyt paskamuusikko. Todellista taidettahan ei voi syntyä, jos taiteesta saa elantonsa. Kyllähän ihminen joka tekee oikeita töitä suoltaa vapaa-ajallaan paljon parempaa ja sielukkaampaa taidetta, kuin ihminen joka on pyhittänyt koko elämänsä musiikin tekemiseen. Kyllähän kaikkien luovien ihmisten tuottama taide on huonontunut heti, kun he ovat saaneet tekemisistään rahaa. Kyllä ne kapitalismin rattaat tuhoavat kaiken hyvän taiteen.

 
Niinpä. Lisäksi tähän von und zu -mentaliteettiin kuuluu koulutuksen halveksuminen. Ammattikoulutettu muusikko kun ei ole aito, vaan koulutus on pilannut hänet. Ja tuoreena pysyy, kun ei kuuntele muiden tekemää musiikkia. Kouluttamaton ja vain omaa musiikkia kuunteleva diletantti on soiréen tähti, alkuideoita ja omaehtoista soittotekniikkaa pursuava tabula rasa.
 
Mutta palatakseni kotimaisiin soittimiin, sellaiset sopivat parhaiten henkilöille, joilla jo on ainakin yksi laatusoitin, jota soitella tilauksen valmistumista odottaessa. Esimerkiksi kitaroita voi Suomen ilmastossa rakentaa vain talvisin ilman erikoisjärjestelyitä. Seuraavan soittimeni aion tilata soitinrakentajalta.
 
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen.
mll
17.08.2009 09:26:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Topi Nambur: Niinpä. Lisäksi tähän von und zu -mentaliteettiin kuuluu koulutuksen halveksuminen. Ammattikoulutettu muusikko kun ei ole aito, vaan koulutus on pilannut hänet. Ja tuoreena pysyy, kun ei kuuntele muiden tekemää musiikkia. Kouluttamaton ja vain omaa musiikkia kuunteleva diletantti on soiréen tähti, alkuideoita ja omaehtoista soittotekniikkaa pursuava tabula rasa.
 
Ah kuinka runollista;D
 
Mutta palatakseni kotimaisiin soittimiin, sellaiset sopivat parhaiten henkilöille, joilla jo on ainakin yksi laatusoitin, jota soitella tilauksen valmistumista odottaessa. Esimerkiksi kitaroita voi Suomen ilmastossa rakentaa vain talvisin ilman erikoisjärjestelyitä. Seuraavan soittimeni aion tilata soitinrakentajalta.
 
Lottosen D-malli kyllä valmistui muistaakseni joskus huhtikuussa. Ei ole ollut mitään ongelmia.
 
Kun tilaa soittimen rakentajalta, niin kannattaa varautua, että aikataulut venyvät ja paukkuvat. Mutta hyväähän kannattaa aina odottaa.
 
milahtee
17.08.2009 10:21:55 (muokattu 17.08.2009 10:22:26)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oman kitarani koppa ja rimoitus tehtiin kevättalvella, eikä ongelmia ollut. Olennaista on, että ilman suhteellinen kosteus on kohdallaan (40-45 %). Tämä tarkoittaa, että kesällä ja alkusyksyllä rakentaminen Suomessa on käytännössä mahdotonta, jos tiloissa ei ole erillistä kosteudenpoistoa. Kun lämmityskausi alkaa, kosteus vähenee. Monet huippurakentajat maailmalla rakentavat vain talvisin, jolloin ilma on kuivempaa, ja kuivattavat osat vielä esim. uunien ja pattereiden päällä ennen liimausta. Ennätys lienee TJ Thompsonilla, joka kertoo rakentavansa 28 % suhteellisessa kosteudessa. Tuollainen kitara ei halkeaisi edes Suomen talvessa, vaikkei kotelossa käyttäisi kostutinta.
 
flattopguitar
17.08.2009 15:12:51 (muokattu 17.08.2009 15:15:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

milahtee: Oman kitarani koppa ja rimoitus tehtiin kevättalvella, eikä ongelmia ollut. Olennaista on, että ilman suhteellinen kosteus on kohdallaan (40-45 %). Tämä tarkoittaa, että kesällä ja alkusyksyllä rakentaminen Suomessa on käytännössä mahdotonta, jos tiloissa ei ole erillistä kosteudenpoistoa.
 
Veikkaan, että harva suomalaisrakentaja noudattaa tätä vuosisatoja vanhaa tietoa, vaan rakentaa kitarat ja toivoo parasta. Totuus on kuitenkin juuri se mitä olet itse kertonut, jos haluaa hyvin soivan kitaran, pitäisi se olla rakennettu paikallisesti oikeaan vuoden aikaan, tarpeeksi kuivista puista, kevyesti lakattu ja rakennettu, jotta ääni lähtee siitä hyvin ulos.
 
Itselläni oli John Grevenin valmistama Nick Lucas -malli, joka oli käytännössä Gibson L-00 mitoiltaan. Kitara soi hyvin, mutta siinä oli lukuisia rakennusvirheitä ja vikoja, jotka tulevaisuudessa tulevat haittaamaan kitaran käyttöä. Toiset rakentajat ovat omassa "neroudessaan" niin suurpiirteisiä, että hutiloivat jossain rakennuksen vaiheessa.
 
Itseäni kiinnostaisi jenkkiläisen John Walkerin tekemät kitarat. Hän työskenteli pitkään Gibsonin Custom Shopissa (samoin kuin Kevin Kopp) ja tekee nykyisin omia versioitaan Gibson parhaista malleista. Työnlaatu ja soundi näyttävät huippuhyvältä ja niistä puuttuu sellainen kliinisyys mitä Collingsin kitaroissa näyttää olevan.
 
Ainoa asia mikä herättää mielenkiinnon tai kysymyksiä on se, että jos uusi kitara soi lähes yhtä avoimesti kuin 70-vuotta vanha, niin tuleeko siitä parissa vuodessa sellainen liian laidasta laitaan soundillisesti, kun kitara vielä avautuu ja alkaa soimaan avoimemmin? Vaikka 70-vuotta vanha Gibson L-00 soi todennäköisesti jo uutena hyvin, niin vuodet ovat taatusti saaneet kitaran avautumaan ja soundin kehittymään. Onnittelut kuitenkin ilmeisen laadukkaasta kitarasta, älä myy sitä koskaan pois!
 
wedevirtanen
17.08.2009 15:31:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No minä nyt en vaan voisi kutsua kitaraa työvälineeksi, jostain syystä on niin. Ajattelin yksinkertaisessa mielessäni asiaa ja päädyin siihen, että kitaransoitonopettaja voi pitää kitaraa työvälineenään sekä leipääntynyt muusikko. Näinhän onkin. Lisättäköön vielä tuohon, että kitaraa voi työvälineeksi kutsua myös leipääntymätön muusikko. Eipä sitä paljon muut kutsu kitaraa työvälineekseen. Ehkä kitarasäveltäjän voi vielä lisätä joukkoon. Nyt tuli korjattua aiemmin esittämäni vakava syytös kanssaihmisiäni kohtaan.
 
Tuon eurooppalaisjutun kerroinkin ihan vitsinä, mutta se oli otettu näemmä myös vakavana loukkauksena suomalaisuutta kohtaan.
 
Kaiken kaikkiaan kuitenkin pitäisin parempana jos kitaraan muodostuisi toisenlainen, syvempi suhde kuin, että se olisi vain pelkkä työväline. Mitä tulee omiin kitarahankintoihin ja vaihtoihin, niin on parempi myydä kitara pois, jos ei siihen saa tarpeeksi syvää kontaktia ja varsinkin jos ei sillä tule soiteltua. Näin tehdessäni on varmasti moni kitara löytänyt paremman kodin kuin minun luotani. Yleensä ajattelen asiaa kitaran edun kannalta. Toinen hyvä puoli on ollut siinä, että muut ovat saaneet edullisesti kitaroita.
 
Minulla on muutamia periaatteita elämässäni ja yksi niistä on se, että en koskaan kutsu kitaraa työvälineeksi.
 
Peace and love brothers and sisters!
wedevirtanen
17.08.2009 15:39:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mll: Tuo asenne tuntuu olevan muusikoiden.netissä erittäin yleinen...
 
Musiikkia saa toki harrastaa ja pistää siihen tuhansia euroja, mutta heti kun sillä alkaa tienata elantonsa, niin on saastainen sielunsa myynyt leipääntynyt paskamuusikko. Todellista taidettahan ei voi syntyä, jos taiteesta saa elantonsa. Kyllähän ihminen joka tekee oikeita töitä suoltaa vapaa-ajallaan paljon parempaa ja sielukkaampaa taidetta, kuin ihminen joka on pyhittänyt koko elämänsä musiikin tekemiseen. Kyllähän kaikkien luovien ihmisten tuottama taide on huonontunut heti, kun he ovat saaneet tekemisistään rahaa. Kyllä ne kapitalismin rattaat tuhoavat kaiken hyvän taiteen.
 
Väittäisin, että prosentuaalisesti harrastelijamuusikot tekevät ihan yhtä paljon paskaa musiikkia, kuin ammattilaismuusikot, ellei peräti enemmänkin. Valitettavasti minulla ei ole esittää mitään objektiivista kaaviota asiasta... Ammattilaismuusikot kyllä tuuppaavat soittamaan useimmiten paljon paremmin, sävyisämmin ja usein jopa sielukkaamminkin, kuin harrastelijamuusikot. Minulla ei ainakaan ole mitään moittimista Alban Berg -kvartetin Debussy- ja Ravel-tulkinnoista tai Tsekin radion sinfonianorkesterin Shostakovits-tulkinnoista. Tony Ricen, Andy Statmanin ja Jerry Douglasinkin soitto on ihan näpsäkän kuuloista, vaikka pojat ovatkin kaikki ammattimuusikoita. Eipä kyllä valittamista löydy myöskään Martin Simpsonin tai Muriel Andersoninkaan soitosta.
 
Mutta kyllähän muusikoiden.netissä tiedetään kuitenkin se totuus, että onnekkaimpia ovat he jotka voivat vain harrastaa musiikkia. Parhaat ja sielukkaimmat soittajat eivät koskaan voisi ottaa rahaa esiintymisistä.

 
Älä vain mll yhdistä minua tällaisiin väittämiin! Tämä alkaa taas mennä siihen suuntaan, että kommenttiani on luettu ja sen jälkeen alettu vetämään omia VÄÄRIÄ johtopäätöksiä mielipiteistäni. Taitavat enemmän nämä olla kirjoittajan omia traumoja.
 
Peace and love brothers and sisters!
mll
17.08.2009 15:58:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: No minä nyt en vaan voisi kutsua kitaraa työvälineeksi, jostain syystä on niin. Ajattelin yksinkertaisessa mielessäni asiaa ja päädyin siihen, että kitaransoitonopettaja voi pitää kitaraa työvälineenään sekä leipääntynyt muusikko. Näinhän onkin. Lisättäköön vielä tuohon, että kitaraa voi työvälineeksi kutsua myös leipääntymätön muusikko. Eipä sitä paljon muut kutsu kitaraa työvälineekseen. Ehkä kitarasäveltäjän voi vielä lisätä joukkoon. Nyt tuli korjattua aiemmin esittämäni vakava syytös kanssaihmisiäni kohtaan.
 
OFFtopi jatkuu:
 
Kyllähän työ voi olla ihan mieluisaakin puuhaa. Jos musiikki on työtä, mutta mieluisaa sellaista, niin kyllä soittimet ovat työvälineitä. Työ-sana koetaan aina niin kovin negatiivisena.
 
Tuon eurooppalaisjutun kerroinkin ihan vitsinä, mutta se oli otettu näemmä myös vakavana loukkauksena suomalaisuutta kohtaan.
 
Herneetnenään.net... Etkö huomannut hymiötä;D
 
Kaiken kaikkiaan kuitenkin pitäisin parempana jos kitaraan muodostuisi toisenlainen, syvempi suhde kuin, että se olisi vain pelkkä työväline. Mitä tulee omiin kitarahankintoihin ja vaihtoihin, niin on parempi myydä kitara pois, jos ei siihen saa tarpeeksi syvää kontaktia ja varsinkin jos ei sillä tule soiteltua. Näin tehdessäni on varmasti moni kitara löytänyt paremman kodin kuin minun luotani. Yleensä ajattelen asiaa kitaran edun kannalta. Toinen hyvä puoli on ollut siinä, että muut ovat saaneet edullisesti kitaroita.
 
Miksei työvälineihin voisi muodostua myös syvempi suhde. Ja sisälukutaitoa kiitos: ENNEN KAIKKEA työväline, EI pelkästään työväline.
 
Minulla on muutamia periaatteita elämässäni ja yksi niistä on se, että en koskaan kutsu kitaraa työvälineeksi.
 
Sulle se ei olekaan työväline, vaan harrastusväline. Sitäpaitsi, ei verovähennyksiin ei voi oikein pistää harrastusvälineiden hankintoja, mutta työvälineiden hankintoja voi.
 
mll
17.08.2009 16:00:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Älä vain mll yhdistä minua tällaisiin väittämiin! Tämä alkaa taas mennä siihen suuntaan, että kommenttiani on luettu ja sen jälkeen alettu vetämään omia VÄÄRIÄ johtopäätöksiä mielipiteistäni. Taitavat enemmän nämä olla kirjoittajan omia traumoja.
 
Itsehän tuolla sanoit, että parasta on olla harrastelija, niin kitarankin soitto tuntuu paremmalta...;D
 
Nämä ovat M.netin yms. paikkojen synnyttämiä traumoja, jossa ihannoidaan harrastuneisuutta ja ilmaiseksi tekemistä. Vakavasti otettava musiikin tekijä on pyytteetön kansanpalvelija, jonka pitää tuottaa ilmaiseksi leipää ja sirkushuveja...
 
wedevirtanen
17.08.2009 16:04:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Topi Nambur: WVirtanen varmaankin tarkoittaa sitä, että ammattimuusikko hankkii leipänsä musiikista. Entisaikojen ihannehan porvariston keskuudessa oli musiikki harrastuksena. Hienoa, että joku pystyy nykyaikanakin elämään 1800-luvun varakkaan tervaporvarin tahi jopa maa-aatelisen elämää. Residenssissä on laaja palveluskunta ja erillinen musiikkisalonki, johon voi kutsua seurapiirin soiréehen.
 
Kovin vakavasti kommenttini otettiin ja alettiin esittää siitä täysin vääriä johtopäätöksiä mielipiteistäni. Tälläiseen täällä MNetissä syyllistytään liian usein ja se on varsin ikävää.
 
Kommenttini yksinkertainen tarkoitus on oikeastaan se, että itse en jostain syystä kutsuisi kitaraa työvälineeksi. Minulle on aivan sama miksi muut sitä kutsuu, ei häiritse minua. Mutta ikävä tosiasia on se, että monesti, kun joku asia muuttuu harrastuksesta työnteoksi, niin siitä häviää jotain. Siitä on useita esimerkkejä musiikkimaailmassakin. On jopa esimerkkejä siitä, että jotkut artistit muuttavat tuotantoaan kaupallisista syistä! En ole halveksinut tai väheksynyt musiikkia ammatikseen harjoittavia, päinvastoin. Totta kai he voivat tehdä hienoa musiikkia ja tekevätkin. Tälläiset kommentit mielipiteistäni ovat mielipiteiteni vääristelyä.
 
Tuntuu, että sohaisin muurahaispesää ja kommenttini kirvoitti vastauksia, joissa vääristeltiin sanomisiani sekä mielipiteitäni. Kuten jo mainitsin, niin tälläinen toiminta on liian yleistä täällä MuusikoidenNetissäkin. Tobi Nambur ja mll vetivät täysin omasta hatustaan (vääriä) kommentteja mielipiteistäni.
 
Peace and love brothers and sisters!
wedevirtanen
17.08.2009 16:08:33 (muokattu 17.08.2009 16:17:24)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mll: Itsehän tuolla sanoit, että parasta on olla harrastelija, niin kitarankin soitto tuntuu paremmalta...;D
 
Nämä ovat M.netin yms. paikkojen synnyttämiä traumoja, jossa ihannoidaan harrastuneisuutta ja ilmaiseksi tekemistä. Vakavasti otettava musiikin tekijä on pyytteetön kansanpalvelija, jonka pitää tuottaa ilmaiseksi leipää ja sirkushuveja...

 
Joo, mutta älä laita niitä minun mielipiteikseni!
 
Olen samaa mieltä kuin Ilpo Saastamoinen taannoin kertoi kitarakirjassaan, että onnellisemmassa asemassa saattaa olla musiikin harrastaja, se joka ei tee sitä ammatikseen. Tämän yritin ainoastaan sanoa. Ja painotus on sanalla SAATTAA.
 
Peace and love brothers and sisters!
mll
17.08.2009 16:48:43 (muokattu 17.08.2009 17:35:51)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Kovin vakavasti kommenttini otettiin ja alettiin esittää siitä täysin vääriä johtopäätöksiä mielipiteistäni. Tälläiseen täällä MNetissä syyllistytään liian usein ja se on varsin ikävää.
 
Tuntuu, että sohaisin muurahaispesää ja kommenttini kirvoitti vastauksia, joissa vääristeltiin sanomisiani sekä mielipiteitäni. Kuten jo mainitsin, niin tälläinen toiminta on liian yleistä täällä MuusikoidenNetissäkin. Tobi Nambur ja mll vetivät täysin omasta hatustaan (vääriä) kommentteja mielipiteistäni.

 
OFFTOPIC:
Minun mielestäni sinun kannattaisi hiukan miettiä enemmän mitä kirjoitat. Jos kirjoitat kärjistettyjä mielipiteitä, niin kannattaa varautua, että joku kyllä niihin tarttuu.
 
Joo, mutta älä laita niitä minun mielipiteikseni!
 
Jos lukisti tekstin tarkemmin, niin huomaisit, että olen lykännyt ainoastaan yhden kommentin suoraan sinun suuhusi. Itsehän tuolla sanoit, että parasta on olla harrastelija, niin kitarankin soitto tuntuu paremmalta...;D
 
Mitään muuta en ole mielestäni pistänyt sinun suuhusi. Olet vain ottanut itse ottanut ne suuhusi herneen nenään minun karrikoiduista yleistyksistäni.

Olen samaa mieltä kuin Ilpo Saastamoinen taannoin kertoi kitarakirjassaan, että onnellisemmassa asemassa saattaa olla musiikin harrastaja, se joka ei tee sitä ammatikseen. Tämän yritin ainoastaan sanoa. Ja painotus on sanalla SAATTAA.
 
Et sinä voi tietää millaista on olla musiikin ammattilainen. Niin miksi edes arvuutella tuollaista asiaa. Minä olen ainakin onnellisessa asemassa omasta mielestäni. Se, että olenko onnellisemmassa kuin sinä, niin sitä on todella vaikea verrata.
 
mll
17.08.2009 17:40:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

flattopguitar: Veikkaan, että harva suomalaisrakentaja noudattaa tätä vuosisatoja vanhaa tietoa, vaan rakentaa kitarat ja toivoo parasta. Totuus on kuitenkin juuri se mitä olet itse kertonut, jos haluaa hyvin soivan kitaran, pitäisi se olla rakennettu paikallisesti oikeaan vuoden aikaan, tarpeeksi kuivista puista, kevyesti lakattu ja rakennettu, jotta ääni lähtee siitä hyvin ulos.
 
Kyllä mun käsittääkseni rakentajat vahtaavat noita ilmankosteuksia ja tekevät jotain asian hyväksi, jos kohoaa liian suureksi. Tuossa lainaus Liljeströmin sivuilta "Liljestrom guitar is assembled and built in 4245% humidity. This is crucial to every guitar."
 
Ainoa asia mikä herättää mielenkiinnon tai kysymyksiä on se, että jos uusi kitara soi lähes yhtä avoimesti kuin 70-vuotta vanha, niin tuleeko siitä parissa vuodessa sellainen liian laidasta laitaan soundillisesti, kun kitara vielä avautuu ja alkaa soimaan avoimemmin? Vaikka 70-vuotta vanha Gibson L-00 soi todennäköisesti jo uutena hyvin, niin vuodet ovat taatusti saaneet kitaran avautumaan ja soundin kehittymään. Onnittelut kuitenkin ilmeisen laadukkaasta kitarasta, älä myy sitä koskaan pois!
 
Eipä se kitara varmaan voi loputtomasti avautua... vai voiko?
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «