Rock, pop, alternative ›

danny: Bändi on ollut muuten viime aikoina tien päällä, keväällä kiersivät Australiassa ja viime syksynä tekivät USA:n kiertueen ja Japanissakin kävivät. Olisiko seuraavaksi vuorossa sitten Eurooppa?
 
Seuraavaksi on ilmeisesti vuorossa Rogerin soolokiertue Jenkeissä.

ReBeat: Kuulostavat paskalta ja näyttävät myös. Yksi maailman yliarvostetuimmista ja epämusikaalisimmista bändeistä.
 
Kaikki mielipiteet ovat oikeita, mutta jotkut ovat vähemmän oikeita kuin toiset.

ReBeat: Kuulostavat paskalta ja näyttävät myös. Yksi maailman yliarvostetuimmista ja epämusikaalisimmista bändeistä.
 
Sanoo mies jonka kuvaus kuuluu;
 
Kuvaus: Kiitetty vaikuttaja, arvostettu oikeintietäjä, ideologisti sekä analogisten kerrannaistaajuuksien haistaja.
 
Kuuntelen Ynkkää ja Scorpionsia sekä joitakin muita uskottavia artisteja.
 
Buahahahahahah!!!

Kailis: Sanoo mies jonka kuvaus kuuluu;
 
Buahahahahahah!!!
 
Ollisko kuitenkin sar...
 
Tai onhan Ynkässä ja Skorppareissa sitä jotain.

jra: Tai onhan Ynkässä ja Skorppareissa sitä jotain.
 
Seksiä? Monet naiset eivät voi sietää Whota koska he eivät periaatteesta voi suvaita esiintyjää joka ei ulkonäöllään herätä heissä sukupuolista kiinnostusta. Townshendillä on liian iso nenä, Moon näyttää juopolta (ei kai), Entwistle naapurin sedältä ja Daltrey...

velipesonen: Seksiä? Monet naiset eivät voi sietää Whota koska he eivät periaatteesta voi suvaita esiintyjää joka ei ulkonäöllään herätä heissä sukupuolista kiinnostusta. Townshendillä on liian iso nenä, Moon näyttää juopolta (ei kai), Entwistle naapurin sedältä ja Daltrey...
 
Ja onhan Ynkalla sukunimi, joka varsinkin Suomessa varmasti saa kummia viboja ainakin -30 luvulla eläneiden naisten mielissä.
Kyllä mä voisin kuvitella että ainakin Moon (ei ihan loppuaikoina) ja Daltrey herättäisivät kiinnostusta. Tai siis, mä olen enemmän kiinnostunut naisista jotka on enemmän noista kiinnostuneita kuin skorppareista =S

velipesonen: Seksiä? Monet naiset eivät voi sietää Whota koska he eivät periaatteesta voi suvaita esiintyjää joka ei ulkonäöllään herätä heissä sukupuolista kiinnostusta. Townshendillä on liian iso nenä, Moon näyttää juopolta (ei kai), Entwistle naapurin sedältä ja Daltrey...
 
Moon oli 60-luvulla hyvin suosittu naisten keskuudessa äärisosiaalisen luonteensa takia...70-luvulla päihteet alkoi saada niskaotteen miehestä,ja esim.Who's Nextin kuvissa mies on selvästi aivan pihalla....

CeeCeeÄr: Moon oli 60-luvulla hyvin suosittu naisten keskuudessa äärisosiaalisen luonteensa takia...70-luvulla päihteet alkoi saada niskaotteen miehestä,ja esim.Who's Nextin kuvissa mies on selvästi aivan pihalla....
 
Ja Who are youn kuvas se on tuolis koska sen liikakilot jouduttiin kätkemään. Ja ne kilot oli hankittu yllätys yllätys dokaamal brenkkuu.

Eilen kuuntelin viimeksi Tommyn ja jumalauta kun toimii. Alkuvuodesta tuo taisi olla eniten kuuntelemani levy kaikista levyistäni. Muutama täsmälätty on vielä, jotka tulisi hankkia. Keith Moonin raivokas "ylifillailu" ja Townshendin nasta komppaus saavat hymyilyttämään. Ja no, aika moni muukin asia.

Kyllähän se totuuden nimissä on sanottava, että The Who parhaimpina päivinään on ollut yksi ehkä merkittävimmistä rock yhtyeistä kautta aikojen. Mahtava bändikemia, biisit, esiintyminen, energia, show, kaikki. Townshendin biisit on loistavia.

Kävin tässä viikolla Tommy-musikaalin Peacockissa katsastamassa ja oikein mainio oli. Panu Larnos yllätti Tommyna ja muutenkin näyttelijätyö oli mainiota. Biisejä ei taidettu pahemmin rukkailla, melko samanlaisia sovitusjuttuja kuin levylläkin. Suomenkieliset lyriikatkin toimivat yllättävän hyvin. Kaikkein eniten tietenkin ilahdutti bändin soitto, pääseeköhän sitä enää tuota lähemmäksi The Who-kokemusta livenä. Jaa-a.

Minäkin kävin. Sani ja Jore lauloivat kivasti, paikoitellen jopa hienosti.
 
Eroja soittopuolella Whohun oli minun korvissani aika paljon, niitä voi bongailla vaikka katsomalla juutuubista Tanglewoodin 1970 keikkaa. Harmi että suunnilleen kaikki erot olivat tappioksi; eihän Go to the Mirroria saa soittaa discokompilla!

Mikä mahtoi olla nimeltään se Sanin ja Joren yhteislaulu puolenvälin jälkeen? En millään saanut päähän mikä Tommyn biisi oli kyseessä, jos oli. Sen verta suomalaiselta radiopopilta kuulosti.

Izzy: Mikä mahtoi olla nimeltään se Sanin ja Joren yhteislaulu puolenvälin jälkeen? En millään saanut päähän mikä Tommyn biisi oli kyseessä, jos oli. Sen verta suomalaiselta radiopopilta kuulosti.
 
Kappale lainaili paria Tommyn sointua ja yhtä riffiä, mutten minäkään sitä muuten tunnistanut. Olisiko jokin uudismuodoste.
 
Sovituksista vielä, ettei joka ikistä nuottia tarvitse välttämättä soittaa samalla tavalla, etenkin kun Who vielä paranteli jälkeään livenä, mistä on runsaasti taltiointeja. Mutta jos sovitus- tai soitinnusratkaisu heikentää teoksen dramaturgiaa, pidän sitä virheenä, jota ei voi kompensoida tai perustella näyttämöllisillä tavoilla. Pidin esimerkiksi outona, että Tommyn sisäisen todellisuuden ilmenemistä ilmaiseva Sparks-teema, joka levyllä soitetaan akustisella hieman cembaloa muistuttavalla kitarasoundilla, soitettiin Lauantaitanssien viulukonetta muistuttavasti. Soundit olivat muutenkin melkoista sosetta, mikä johtunee osittain Peacockin akustiikasta. Enemmän se johtui kuitenkin Uhleniuksen raskas kivi -tyylisestä pörinäkitarasoundista ja basson muhjuisuudesta.
 
Ensimmäinen näytös Cousin Keviniin asti oli minusta parasta. Aivan toisen näytöksen alussa kuultu Sparks-muistuma oli myös jämäkästi soitettua, mutta tärkein jäi puuttumaan: E-sointu, jonka pitäisi rävähtää silmille kovempana kuin mikään, oli pikemminkin hienoinen diminuendo.
 
En tiedä mitä rumpalille oli sanottu, mutta turvautui liiaksi Motown-komppiin ja fillasi standardimaisesti, mikä söi musiikista tehoja. Tämä ilmeni varsinkin Amazing Journeyssa, joka oli melkoisen köpö. Larnos laulaa ihan kohdalleen mutta ei osaa tulkita musiikin emotionaalista sisältöä, missä Sani ja Jore taas onnistuivat paremmin ilmeisesti kokemuksensa tähden.

Izzy: Mikä mahtoi olla nimeltään se Sanin ja Joren yhteislaulu puolenvälin jälkeen? En millään saanut päähän mikä Tommyn biisi oli kyseessä, jos oli. Sen verta suomalaiselta radiopopilta kuulosti.
 
Se on Townshendin Tommyn Broadway-versioon kynäilemä I Believe My Own Eyes.

Just katselin lauantaina nauhoittamaani Woodstockia ja The Whon Summertime Blues-vetoa. On se vaan hyvä biisi ja sopivan hapokasta oli Daltreyn ja kumppanien meno. Mitä ne veti... täyden keikkasetin alkaen aamuyöstä neljältä? :)

Uutta musiikkia (musikaalia) pukkaa: FLOSS.
http://www.smh.com.au/news/entertai … sical/2009/08/26/1251001929845.html
 
Ulos pitäisi tulla vuonna 2010.

Verdi: Uutta musiikkia (musikaalia) pukkaa: FLOSS.
http://www.smh.com.au/news/entertai … sical/2009/08/26/1251001929845.html
 
Ulos pitäisi tulla vuonna 2010.
 
Hieno homma.

bonecrusher: Just katselin lauantaina nauhoittamaani Woodstockia ja The Whon Summertime Blues-vetoa. On se vaan hyvä biisi ja sopivan hapokasta oli Daltreyn ja kumppanien meno. Mitä ne veti... täyden keikkasetin alkaen aamuyöstä neljältä? :)
 
Eikös tästä oo joku tarina, että pojat nimenomaan olivat hapoissa tuolla keikalla. Jotain, että tyyliin kaikkialla Woodstockin bäckstagella oli vähän puolella tätä mystistä ainetta kuten mm. cocacolassa ja jääpaloissa. Ja kun Whon jäbät ei pahemmin noita psykedeelisiä aineita harrastaneet (vaikka vähän kaikki muu maistuikin ainakin rytmiryhmälle ja Townshendille). Ainakaan enää noihin aikoihin ja koko hippihomma muutenkin lähinnä vitutti tyyppejä. Jostain muistan lukeneeni, että kun Entwhistle tajusi, että nyt on vedetty happoa, niin mies päätti kiskaista pullon whiskyä, että sammuisi ja pää "selviäisi", tai jotain sinne päin :D. Tiedä sitten näistä onko totta vai ei...