Koskettimet ›

Olen soitellut pianoa jonkin verran korvakuulolta, mutta nyt kun tuo klassinen musiikki on alkanut kiinnostaan niin olis hienoa osata soittaa suoraan nuoteista. Kaipaisin vinkkejä miten nuoteista voi oppia soittamaan sujuvasti kun itselläni kehitystä ei juuri tunnu tapahtuvan. Sääntö numero 1 lienee että katse on pidettävä nuoteissa ja siis käsiin ei saa katsoa lainkaan? Onko hyvä vai huono tapa etsiä oikea nuotti tunnustelemalla mustien koskettimien rykelmiä vai pitäisikö eri pituiset intervallit yrityksen ja erehdyksen kautta oppia löytämään sormituntumalla?

Joo no, ei tuota kannata liikaa miettiä. Soittamalla intervallihypyt oppii sekä kuulemaan että tuntemaan.

no mitä mieltä oot tuosta mustien koskettimien tunnustelusta, kuinka haitallista se on oppimisen kannalta :)

Kannattaa hankkia opettaja. Yksin opettelussa voi turhautua nopeasti, ja oppiminen kestää kauemmin.
 
Vaikka saattaa tuntua tyhmältä ja lapselliselta, niin kannattaa hankkia joitain ihan lapsille (vai sitten vasta-alkaja aikuisille, jos löytyy) tehtyjä kirjoja, vaikka noita Aaronin pianokouluja. Tärkeää on pikkuhiljaa löytää nuotin ja koskettimen välinen yhteys ja tonaliteetin taju. Tähtää siihen, että luet nuotista yksinkertaista melodiaa ja soitat sitä katsomatta sormiin. Kyllä se siitä irtoaa.
 
Edit: Pyri siihen, että kuulet edellisen nuotin suhteen edelliseen. Eli jos soitat mustan koskettimen, mieti miksi soitit sen.

johannSebastian: no mitä mieltä oot tuosta mustien koskettimien tunnustelusta, kuinka haitallista se on oppimisen kannalta :)
 
Mun mielestä kannattaa mielummin vaan vilkasta nopeesti niitä koskettimia, kaikki sitä tekee. Vähän niinkun autolla ajaessa; kyllä sitä nopeusmittaria tai peiliä pitää välillä vähän vilkasta, vaikka silmät täytyykin kokoajan pitää tiessä.
 
Tietysti jos liikaa joutuu sormiaan kattelemaan, niin ei ehdi lukemaan nuotteja.

Kiitos viisaista neuvoista!
 
Pebbe: Pyri siihen, että kuulet edellisen nuotin suhteen edelliseen. Eli jos soitat mustan koskettimen, mieti miksi soitit sen.
 
Ehkä paras tapa aloittaa olis sitte heittää piano hemmettiin ja opetella hyräilemään yksinkertaisia melodioita nuoteista?

Kattelet vaan niitä koskettimia jos on tarvis.
Ne kyllä menee selkärankaan äkkiä, niin ei tartte sitten enää katsella. Sitte voit katsoa kokoajan sitä lappua (tai bongailla tipuja yleisöstä tai luoda paheksuvia katseita äänimieheen...)

moder: Kattelet vaan niitä koskettimia jos on tarvis.
Ne kyllä menee selkärankaan äkkiä, niin ei tartte sitten enää katsella. Sitte voit katsoa kokoajan sitä lappua (tai bongailla tipuja yleisöstä tai luoda paheksuvia katseita äänimieheen...)
 
1. Mun maikka sanoi että treenausvaiheessa saa katsoa mitä tahansa: sormia tai lappuja.
2. Sen jälkeen leikit Stevie Wonderia eli et katso mihinkään, vain kuuntelet.

Klassisessa musassa sormijärjestyksellä on merkittystä. Kirjoita vaikka nuotin päälle, millä sormella mikäkin kuljetus / melodian osa lähtee liikkeellee ja noudata sormijärjestystä. Ehkä vähän hidasta alkuun, mutta hyödyllistä / jossain määrin pakollista. Ainoastaan silloin, kun alkaa joku uusi kuljetus / ote siirtyy pidemmän matkan koskettimistolta, kannattaa käden paikka tarkistaa. Turha se on sokeaa leikkiä ja näplätä käsiä edestakasin. Sulla on silmät, käytä niitä, mutta vain silloin, kun on pakko.
 
Biisin opetteluvaihe on kohtalaisen hidasta, mutta etene vaikka muutama tahti kerrallaan niin, että olet miettinyt sormituksen. Sen jälkeen homma alkaakin etenemään nopeasti. Ensin oikea ja vasen erikseen, ettei pala käpy...

kannattaa ihan perusjutuista lähteä liikenteeseen: opettelet nuottinimet ja niiden paikat koskettimistolla ja nuottiviivastolla. helpointa aloittaa jostakin helposta biisistä. Sitte reenaat vaan ja soitat erilaisia biisejä ym. Ja kyllä niitä sormia kannattaa ensin kattella, että menee oikein. Hidasta ja temponvierestä meneväähän se soitto nuoteista ensin on, mutta kun aikansa reenaa, niin ei tarvi kun lappua kattoa ja sormet kyllä löytää oikeat koskettimet :) paljon tsemppiä sulle, kyllä sinä opit!

Tänä kesänä pianonsoiton aloittaneena päädyin hommaamaan open. En käy säännöllisesti, vaan aina kun tunnen tarvetta olevan ja edellisen kerran päämäärät tuntuu olevan hallinnassa. Mulla on ollut koti-urut parikymmentä vuotta, joilla vetelin hyvin pateettisesti lauluja niiltä ajoilta, ja antaen kotiurun hoitaa säestyksen automatiikalla - näytin vaan mikä sointu milloinkin tyyliin yksi sormi on duuri ja kaksi sormea molli jne.
 
Nyt "totisena" oikean pianonsoiton opiskeluun ryhtyneenä.
 
Aluksi olen keskittynyt käsien motoriikan harjaannuttamiseen asteikkoja (nyt aluksi vaan C-duuri ja A-molli) sekä yksinkertaisia melodioita soittamalla yksikätisesti ja kaksikätisesti. Niin ja merkityillä sormijärjestyksillä.
Asteikkoja viidellä sormella ja tasaisella mf (keskikovaa) voimalla, oktaavia, ja kahta oktaavia, yhdellä kädellä ja yht'aikaa kahdella kädellä, kummatkin samaan suuntaan ja kummatkin eri suuntiin. Metronomin kanssa (kävelyvauhtia kuului tempo-opastus) ja välillä ilman. Myös asteikkojen soittamisessa sormituksilla on merkitystä.
 
Kun riittävästi jaksaa vetää tuota kävelyvauhtia, kehittyy tarvittavat hermotukset tehokkaimmin ja lopulta kykenee myös nostamaan tempoa (kuulemma ällistyttävän kovaksi). Liian nopealla tempolla harjoittelu ei taas ole hyväksi.
 
Niin, ja Aaronin alkeisvihkot 3kpl on hommattuna ja 2 Aaronin aikuisille tarkoitettua vihkoa tulossa:
- Michael Aaron pianokoulu I, II, III
- Michael Aaron "Michael Aaron Adult Piano Course / Book 1"
- Michael Aaron "Michael Aaron Adult Piano Course / Book 2 (Adult Approach to Piano Study)"
 
Albert

Niin, ja Aaronin alkeisvihkot 3kpl on hommattuna ja 2 Aaronin aikuisille tarkoitettua vihkoa tulossa:
- Michael Aaron pianokoulu I, II, III
- Michael Aaron "Michael Aaron Adult Piano Course / Book 1"
- Michael Aaron "Michael Aaron Adult Piano Course / Book 2 (Adult Approach to Piano Study)"
 
Aikoinaan opettelin alkeita kirjasesta nimeltä"Kiehtovat Koskettimet",sen on
Ritva Kuoppamäki laatinut aikuisitseopiskelijoille.
Löytyy varmaan hyvin varustetuista kirjastoista.Ei kovin paksu kirja,mutta täynnä asiaa.Ritva Kuoppamäkikin muistaakseni kyllä suositteli soitonopiskelua opettajan ohjauksella,jos mahdollista.

Itsellänikin vaikeuksia opetella nuoteista soittamaan. 30min jaksaa katella nuotteja ja sitten turhautuu. Olen kohtuu hyvä kuulolta soittamaan mutta haluisin nuoteistakin opetella soittamaan.
 
Iteltäni löytyy tällähetkellä korg syntikka, mutta olen aatellut hankkivani jonkun yamahan (lelu) koskettimen jossa näkyis nuotit näytössä. Nämähän ei opeta sormituksia mutta oppisko nuotteja paremmin kun piano tunnilla?

michael88: Itsellänikin vaikeuksia opetella nuoteista soittamaan. 30min jaksaa katella nuotteja ja sitten turhautuu. Olen kohtuu hyvä kuulolta soittamaan mutta haluisin nuoteistakin opetella soittamaan.
 
Iteltäni löytyy tällähetkellä korg syntikka, mutta olen aatellut hankkivani jonkun yamahan (lelu) koskettimen jossa näkyis nuotit näytössä. Nämähän ei opeta sormituksia mutta oppisko nuotteja paremmin kun piano tunnilla?
 
Mä en usko että oikotietä on. Pianonsoittoa on harrastettu 300 vuotta ja tähän mennessä on keksitty miten homma parhaiten/helpoiten opitaan.

michael88: Itsellänikin vaikeuksia opetella nuoteista soittamaan. 30min jaksaa katella nuotteja ja sitten turhautuu. Olen kohtuu hyvä kuulolta soittamaan mutta haluisin nuoteistakin opetella soittamaan.
 
Iteltäni löytyy tällähetkellä korg syntikka, mutta olen aatellut hankkivani jonkun yamahan (lelu) koskettimen jossa näkyis nuotit näytössä. Nämähän ei opeta sormituksia mutta oppisko nuotteja paremmin kun piano tunnilla?
 
30 minuuttia kerrallaan on ihan hyvä aika aloittelijalle - ei sitä uutta tietoa jaksa kovin kauaa kerrallaan tankata. Jos teet 30 min kerrallaan vaikka viitenä päivänä viikossa niin se on jo ok. Muista että oppiminen tapahtuu viiveellä, parin harjoittelupäivän kuluttua sama asia sujuu jo paremmin. Ei myöskään kannata ottaa liian paljoa harjoiteltavaa yhdelle päivälle, harjoittele mieluummin vähemmän kerralla mutta useammin.
 
En todellakaan suosittele niitä mainitsemiasi lelusoittimia, ei ne auta sun nuoteista opettelua yhtään. Myöskään pelkästään pianotunneilla käymällä ei opi soittamaan/lukemaan nuotteja, piano-opettaja voi ainoastaan ohjata sun harjoittelua eli käyt esim. kerran viikossa opettajalla kysymässä jatko-ohjeita harjoitteluun, näytät mitä oot treenannut ja ope antaa kommentteja, onko mennyt ok ja mitä voit seuraavaksi tehdä. Tunneilla käyminen silti nopeuttaa oppimista, vältät turhat sudenkuopat kun joku vähän katsoo perään ja neuvoo miten kannattaa tehdä. Itse määräät sen kuinka nopeasti opit eli kaikki riippuu siitä kuinka ahkerasti ja säännöllisesti harjoittelet.
 
Terv. piano-ope

Mielipiteet on yllättävän samat. Ei muuta kun pianotunteja ja oikeita kirjoja etsimään. Mutta luulis noista lelupianoista jotenkin oppivan nuotteja. Ei nuotteja muuten vaan siinä näytössä näytettäisi :D

michael88: Ei nuotteja muuten vaan siinä näytössä näytettäisi :D
 
Nuotit lelukiipparin näytössä on vähän samaa lajia, kuin vesiputoussoundit, aplodisoundit, helikopterisoundit yms., tai "pro" -sana soittimen nimen perässä. Niistä ei ole mitään iloa, mutta ne on niitä pieniä ominaisuuksia, joiden pohjalta yllättävän moni tekee ostopäätöksensä.
 
Lelukiippareiden nuottinäytöt ei opeta lukemaan nuotteja, eikä aika-arvoja. Sen takia niillä on todella vähän kouluttavaa merkitystä. Ainoa hyöty voisi olla siinä, että voi varmistaa, onko sormi oikeassa kohdassa koskettimistoa. Tähän tosin ei kannata mitään erillistä laitetta ostaa, vaan opetella asia sellaisenaan. Muuten se nuottinäyttö toimii ainoastaan toteamuksena siitä, minkä äänen satut painamaan. Jos haluaa oppia soittamaan nuoteista, pitää hahmottaa nuotin paikka koskettimistolla, eikä päinvastoin.

Mun on hirveän vaikea käsittää mikä niissä nuoteissa on niin vaikeaa että pitää kaikenlaisia vippaskonsteja suunnitella?
5-vuotiaat lapset pianon alkeisoppaan kanssa oppii ne sujuvasti.

baron: Mun on hirveän vaikea käsittää mikä niissä nuoteissa on niin vaikeaa että pitää kaikenlaisia vippaskonsteja suunnitella?
5-vuotiaat lapset pianon alkeisoppaan kanssa oppii ne sujuvasti.
 
Se on se tarjonta, mikä herättää myytin. Jos lähipiirissä lähes kaikilla nuotit oppineilla on joku hemmetin valotaulukiippari himassa, syntyy illusio siitä, että sillä rimpulalla olisi asian kanssa jotain tekemistä. Vähän samaa luokkaa, kuin valmennuskurssit ylioppilaskirjoituksiin. Kun kerran rahalla saa, on pakko maksimoida onnistuminen ja päästä (vanhempien) rahoista eroon. Samalla on helppo unohtaa, että edelliset 3 vuotta on saanut ilmaista kunkin oppiaineen ammattiopetusta miltei kädestä pitäen.
 
Odotan vaan, milloin joku älyää tehdä ihmisoikeusongelman siitä, ettei ole rahaa ostaa valokiipparia himaan. Otetaan sekin raha pois vaikka vaikeasti kehitysvammaisten pyörätuoleista ja ostetaan säästyneillä veroeuroilla jokaiselle oma nuottinäyttöcasio. Hyvä hyvä.
 
Eiku yhdyn täysin Baronin näkökantaan.