Kitarat: kitarakamat ›

Satu ja Tuija: No mikäs siinä, kaikki lähtee, toivon että se on vielä kauniimpaa kuin kaikki tämä parhaimmillaan.
:)
 
Niin mikä?

Satu ja Tuija: Just oli dadassa että Ted Weberkin on kuollut. :(
 
Eikä! :(
 
Ihan kökköä.

Näitä uutisia luettua on ensimmäistä kertaa ruvennut harmittamaan oman lespani myynti. Vaikka se olikin vain kopio.

fuzz: Näitä uutisia luettua on ensimmäistä kertaa ruvennut harmittamaan oman lespani myynti. Vaikka se olikin vain kopio.
 
Päinvastoin: onnittele itteäs siitä, että möit kopion pois. Nyt voit kumartaa Les:ile hänen elämäntyöstään ja ostaa oikean Les Paulin.

Jucciz: Päinvastoin: onnittele itteäs siitä, että möit kopion pois. Nyt voit kumartaa Les:ile hänen elämäntyöstään ja ostaa oikean Les Paulin.
 
Nimenomaan. Toivottavasti sait kopsusta sen verran rahaa että nyt onnistuu orkkiksen osto :)

Noo, ehkä joskus saattaa gibson koreilla mun kitarakokoelmissa. Taloon ilmeistyi Charvel, joten oikea Les Paul saa vielä odottaa taloustilanteen kehittymistä.
 
E: Ja eihän sitä kopiotakaan olisi ollut ilman Les Paulia

Satu ja Tuija: Ei nyt jaksa, mut se jokin. Vaikka The all stars band, niistä parhaista. Mikä vaan, oma mielikuvitus rajana.
Just oli dadassa että Ted Weberkin on kuollut. :(
 
Jep. Tässä jo kauhulla odottelen, että milloin father Marshall päästää kylmän pierun.

Kepeät mullat. Vallan haikea fiiwis tuli suru-uutisen luettuani. Toisaalta mieleni alkoi tehdä toista Les Paulia, Standard korealla loimukannella olisi sopiva kunnianosoitus herralle.

Mulle itseasiassa iski Les Paul GAS tässä kun kävin kaupassa testailemassa H&K Edition Tubea ja sain tekstikitaraksi Les Paulin... ensin epiluurin ja kun se tuntui yllättävän mukavaiselta niin pyysin Gibson Les Paul Studion. Säädöt oli enemmän tai vähemmän päin peräpeiliä mutta silti siinä oli sitä jotain... seuraava kysymysmerkki onkin se, hankkiako ihan oikea Gibson vai teettääkö kotimainen versio LP:stä, jos taloustilanne jossain vaiheessa sietää niin kalliin investoinnin.

mhaarala: hankkiako ihan oikea Gibson vai teettääkö kotimainen versio LP:stä, jos taloustilanne jossain vaiheessa sietää niin kalliin investoinnin.
 
Gibson toki, eikä mitään Studiota vaan joku oikee: R6, R7, R8, R9, B4 tai B7. Tai sit Elegant, Bantam tai Florentine. :)

Jucciz: Gibson toki, eikä mitään Studiota vaan joku oikee: R6, R7, R8, R9, B4 tai B7. Tai sit Elegant, Bantam tai Florentine. :)
 
Tuota, itse asiassa avasin tämän keskusteluaiheen ihan syystä, että perinteisesti vois lausua osanottonsa, muistelunsa ym. itse Les Paulille, eikä sen "oikean" LP-kitaran hakemiseen, mutta kukin tavallaan. Henkilökohtaisesti tosiaan näen, että henkilö, nimeltään Les Paul, kuitenkin teki niin verrattoman paljon esim. studiotekniikan puolella, että sinänsä tuon musiikin tekoon käyttämänsä, ja osittain suunnittelemansa kitaramalli ei ehkä ole se ainoa, josta hänet tulee muistaa.
 
kettu

fox: henkilö, nimeltään Les Paul, kuitenkin teki niin verrattoman paljon esim. studiotekniikan puolella, että sinänsä tuon musiikin tekoon käyttämänsä, ja osittain suunnittelemansa kitaramalli ei ehkä ole se ainoa, josta hänet tulee muistaa.
 
Tämä pitää paikkansa. Kuinka moni edes muistaa Les Paulin hänen kitaransoitostaan ja levytyksistään?

fox: ... osittain suunnittelemansa kitaramalli ei ehkä ole se ainoa, josta hänet tulee muistaa.
 
kettu
 
Lester oli aikansa kovimpia kitaristeja ja myi hyvin levyjä. Hän oli eräs sähkökitaran ja äänitystekiikan pioneereista ja teki kokeellista työtä sähkökitaran kehittämisen saralla jo vuodensta 1941 yhdessä Epiphionen kanssa.
 
Oman muistikuvani mukaan herra Les Paulin osuus saman nimisen kitaran suunnittelussa oli lähes olematon. Les kyllä kertoi minkälainen kitara olisi hänen mieleen (mm. skaala, väritys) ja antoi omia kommenttejaan valmiista soittimista, mutta varsinainen kehitystyö tehtiin Gibsonilla ilman että Les oli koskaan paikalla. Yhteistyö Gibsonin ja CMI:n, johon Gibson kului, tapahtui ylimmän johdon tasolla, ei niinkään kitaran suunittelijoiden ja rakentajien kanssa, ellei Gibsonin johtajaa Ted Mc Cartya lasketa suunnittelijaksi. Les Paulin nimi laitettiin lapaan markkinointisyistä ja Lester sai hyvät rojaltit jokaisesta myydystä kitarasta.

hollstro: Lester oli aikansa kovimpia kitaristeja ja myi hyvin levyjä. Hän oli eräs sähkökitaran ja äänitystekiikan pioneereista ja teki kokeellista työtä sähkökitaran kehittämisen saralla jo vuodensta 1941 yhdessä Epiphionen kanssa.
 
Oman muistikuvani mukaan herra Les Paulin osuus saman nimisen kitaran suunnittelussa oli lähes olematon. Les kyllä kertoi minkälainen kitara olisi hänen mieleen (mm. skaala, väritys) ja antoi omia kommenttejaan valmiista soittimista, mutta varsinainen kehitystyö tehtiin Gibsonilla ilman että Les oli koskaan paikalla. Yhteistyö Gibsonin ja CMI:n, johon Gibson kului, tapahtui ylimmän johdon tasolla, ei niinkään kitaran suunittelijoiden ja rakentajien kanssa, ellei Gibsonin johtajaa Ted Mc Cartya lasketa suunnittelijaksi. Les Paulin nimi laitettiin lapaan markkinointisyistä ja Lester sai hyvät rojaltit jokaisesta myydystä kitarasta.
 
Les Paul antoikin sen sykäyksen lankkukitaraan "Logillaan", mutta kyllähän tuolta Ted McCartyn kynästä on aika moni Gibson-malli lähtenyt. Huvittavintahan tässä koko touhussa on se, että Gibson tosiaan ensin nauroi Les Paulin ja "lankkukitaran" pihalle, aivan samoin kuin tekivät Seth Loverille ja hänen "kaksikelaiselle mikilleen". Myöhemmin kuitenkin Leo Fenderin simppeli Broadcaster/NoCaster/Telecaster-lankku pakotti Gibsonin vastaamaan lankkujen kutsuun.
 
Mutta kuten monesti on todettu... yleensä ne hyvät jutut tulevat vähän kuin vahingossa esiin. Näin taisi käydä monen asian kanssa. Eikä tuo Les Paulin nimikkomalli ollut markkinoille tullessaan mikään menestystarina... pikemminkin Via Dolorosa. Vähin äänin vuoden '60 aikana koko LP-malli feidattiin tuotannosta (liian kallis, liian työläs) ja nykyinen SG-malli lanseerattiin, silloin tosin Les Paul-nimellä. Eivät vain kertoneet itse Lesterille asiasta mitään ja ilmeisesti kyseinen malli ei kauheasti herraa miellyttänyt. Siispä nimeksi Solid Guitar = SG.
 
60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa kun LP Deluxe näki päivänvalon, ongelmaksi tulikin talouden taantuma, vähän kuin meillä on tänäpäivänäkin. LP-mallille oli kuitenkin kysyntää, sillä isot nimet olivat esiintyneet isoilla festareilla vanhojen 50-lukulaisten Paulien kanssa ja muutkin halusivat tuosta menestyksestä toki osansa... joko näkyvyytenä tai soundina. Missä olisikaan Les Paul-malliset kitarat ilman Jimmy Pagea ja monia muita sen aikakauden LP-käyttäjiä Jethro Tullin Barresta Focusin Akkermanin kautta Peter Greeniin.
 
Norlinin aikaiset Les Paulit (68-86), vaikka ovatkin suurelta osin parjattuja epätasapainoisesta laatukontrollista ja omituisista tuotannollisista ratkaisuista, pelasti kuitenkin LP-mallin taloustaantuman lävitse.
 
Tosin, tuolloin 80-luvulla DeLuxen kohtalo oli sinetöity. Se ei enää kiehtonut ostajia ja mallisto päätettiin lopettaa... oiskohan ollut '85. Hetki tuon jälkeen Gibson vaihtoi omistajaa. Tuolloin 1986 uuden omistajan myötä myös uudet LP-mallit näkivät päivänvalon. Tuo LP-mallin kehitys voidaankin kai jakaa 4 eri osaan, siten että 50-luvulla oli se "kulta-aika" Goldtoppien myötä sekä hienoimmat loimukannet vuosikymmenen taittuessa 60-luvun puolelle. Toisessa vaiheessa LP-malli "feidattiin" ja tilalle tuli SG. Kolmannessa vaiheessa Norlinin omistuksen myötä DeLuxe herätti innostusta kuluttajissa ja kyseisten toimien ansiosta koko lafka selvisi 70-luvusta 80-luvun puoliväliin. Siitä 80-luvun puolivälistä ollaan tultu "tänne asti" ja periaatteessa kysyntä on vain kasvanut vuosien saatossa. Itseasiassa Les Paul-mallista on tullut vasta nyt oikeasti SUOSITTU kitaramalli.
 
Toivottavasti kyseinen kitaramalli jatkaa vaikean alkunsa jälkeen nyt saavutettua "kuuluisuutta" pitkään, kenties loputtomasti. Se olisi yksi parhaita kunnianosoituksia itse herra Polsfussille... ja yksi niitä tunnetuimpia.

hollstro: Lester oli aikansa kovimpia kitaristeja ja myi hyvin levyjä. Hän oli eräs sähkökitaran ja äänitystekiikan pioneereista ja teki kokeellista työtä sähkökitaran kehittämisen saralla jo vuodensta 1941 yhdessä Epiphionen kanssa.
 
Lesin panos äänitystekniikassa oli verrattomasti suurempaa, kuin on yleisesti tiedossa, kannattaa lukea vaikka noita "muistokirjoituksia" ulkomaan-foorumeilta.. Eipä moni tiedä herran merkitystä esim. nauhakaiun, moniraitatekniikan, flangerin ja monen muun kehityksestä. Keskustelun alla on myös se, voidaanko Les Paulia vai hra Appleby'ta tai muutamaa muuta pitää "modernin sähkökitaran" kehitystyön pioneerina.. Kuitenkin Lesin merkitys tuollakin saralla on vertaansa vailla.
 
Oman muistikuvani mukaan herra Les Paulin osuus saman nimisen kitaran suunnittelussa oli lähes olematon. Les kyllä kertoi minkälainen kitara olisi hänen mieleen (mm. skaala, väritys) ja antoi omia kommenttejaan valmiista soittimista, mutta varsinainen kehitystyö tehtiin Gibsonilla ilman että Les oli koskaan paikalla. .
 
Tehtaan 100-vuotishistoriikissa, jota on monessakin alan teoksessa siteerattu, on yksiselitteisesti nimetty henkilöt, jotka ko. kitaran suunnittelivat, nimittäin McCarty, Bellson ja tuotantopuolelta John Huis sekä puuverstaan esimies ja nimeämätön "Guiar player from the final assembly" (W. Marker??) Seth Lover myös. Varsinainen "valmis" prototyyppi sitten esiteltiin Lesille, ja hän sen hyväksyi.
Mitä tulee tuohon 1960 tapahtuneeseen muutokseen, ja Les Paul-nimen putoamiseen pois kitaran nimestä, niin se ei tapahtunut sen vuoksi, etteikö L.Paul pitänyt SG-rungollisesta kitarasta, vaan ihan "raadollisesti" sen takia, että Les ja Mary Ford olivat eroamassa, ero tuli voimaan 1962, eikä Les halunnut näissä olosuhteissa uudistaa (rahakasta?) sopimustaan tuossa vaiheessa, olisihan siitä mennyt erossa puolet Marylle.
No, joka tapauksessa, Les Paul-malli on ehdottomasti pitkäikäisimpien "signature"kitaroitten joukossa aivan omaa luokkaansa, eikö?

RIP.
 

 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

bonecrusher:
Tosin, tuolloin 80-luvulla DeLuxen kohtalo oli sinetöity. Se ei enää kiehtonut ostajia ja mallisto päätettiin lopettaa... oiskohan ollut '85. Hetki tuon jälkeen Gibson vaihtoi omistajaa. Tuolloin 1986 uuden omistajan myötä myös uudet LP-mallit näkivät päivänvalon..
 
Itse asiassa LP Deluxe poistui jo 1984 osana malliston "virtaviivaistamista" ja pysyi pois 8 vuotta..osaltaan senkin vuoksi, että LP Studio tuli mallistoon 1983. Norlinin "lopun aikojen" toimenpiteet toisaalta keskittyivät ihan uusien ja osittain "ihmeellisten" mallien kehittelyyn viimeiset 10 vuotta, mm. RD, Corvus, Victory, Invader, Spirit ja eri malliset XPL-kitarat.. 1986 tapahtuneen omistajanvaihdoksen jälkeen ei todella "uusia" malleja vähiin aikoihin kyllä tullut sen paremmin LP- kuin muullakaan puolella, ellei sitten jotain pienempää kehitystyötä ja kustannusteknisiä ratkaisuja lasketa. Sekä toki jo Norlinin aikana käyntiin polkaistulle "historic"-mallituotannolle jatkuvuutta.
Mutta näillähän jutuilla ei todellakaan ole mitään sen suurempaa tekemistä itse Les Paulin kanssa. Olkoonkin, että hän jatkoi myöhemmin sopimustaan ja oli loppuun asti Gibsonin "tekninen neuvonantaja" ja sinällään ko. tehtaalle, omistajasta riippumatta, todellinen voimavara puhumattakaan eräänlaisesta "keulakuvana" toimimisesta PR-mielessä.
"Go easy, Les"

Semmonen mulla vaan, että Conan O'Brienin showssa 13.8.2009 onpi lopussa myös Les Paulia koskeva pieni katkelma ja muistelo.
 
En tiedä milloin jakso näytetään Suomessa, vai onko näytetty jo, mutta tuossa samaisessa jaksossa onpi Robin Williams ja Pierce Morgan.

bonecrusher: Semmonen mulla vaan, että Conan O'Brienin showssa 13.8.2009 onpi lopussa myös Les Paulia koskeva pieni katkelma ja muistelo.
 
En tiedä milloin jakso näytetään Suomessa, vai onko näytetty jo, mutta tuossa samaisessa jaksossa onpi Robin Williams ja Pierce Morgan.
 
keskiviikkona 19.8. klo 17:00 näköjään http://www.telkku.com/tiedot?oid=2009081917004