Yleistä keskustelua musiikista ›

tsugaru: Musiikinharrastajana taas voi kysyä, tuhoavatko kuuntelijan asenneongelmat musiikin?
 
Yleisöä pitää kunnioittaa eikä koskaan arvostella tai opettaa. Yleisö on suuri tai pieni ja sillä on taiteilijan kannalta yksi mitattava ominaisuus, koko. Toisin sanoen musiikin tekijöiden asenneongelmat jotka ilmenevät yleisön kvaliteetin arviointina voivat haitata musiikkia ja haittaavatkin.
 
En keksi miten yleisön ongelmat voisivat haitata musiikkia, elleivät ne ilmene musiikkiesitysten aktiivisena sabotointina, mikä lienee harvinaista.
 
Siitä tulikin mieleeni, että punk-keikoillahan yleisöllä on tapana halveksia esiintyjää huutelemalla rivouksia ja vilauttelemalla käsimerkkejä yms. Jos kerran vihaavat idoleitaan niin paljon, niin mikseivät mene sähkötaulun pääkatkaisijan luo ja naksauta? Tehokkain ja uskottavin menetelmä olla täysin punk!

Teijo K.: Eli Mamba ja Yö ovat Suomen parhaita orkestereita.
 
En ole väittänyt että yleisöllä olisi tekemistä orkesterin laadun kanssa.

velipesonen: En ole väittänyt että yleisöllä olisi tekemistä orkesterin laadun kanssa.
 
Kyllä sä mun mielestä nimenomaan niin tossa sanoit. Implisiittisesti. Mitä isompi yleisö, sen parempaa musaa.

Teijo K.: Kyllä sä mun mielestä nimenomaan niin tossa sanoit. Implisiittisesti. Mitä isompi yleisö, sen parempaa musaa.
 
Mitä jos yö ja mamba salaa halveksuu yleisöään ja sen takia tekee mitä tekee... ja nauraa matkalla pankkiin?

Teijo K.: Kyllä sä mun mielestä nimenomaan niin tossa sanoit. Implisiittisesti. Mitä isompi yleisö, sen parempaa musaa.
 
Anteeksi mutta en keksi yhteyttä. Se, että julkituon inhoni joidenkin taiteilijoiden harrastamaa yleisön arvostelua tai opettamista kohtaan, ei pidä sisällään tällaista edes implisiittisesti.

j2ri: Hyvähän se vain on, että p*at bändit suodattuu pois, kun ei motivaatio riitä. Niinhän se menee. Joskus tuntuu, että tuota motivaation puutetta voisi olla enemmäkin, niin hirveää kuraa nykyään tulee joka tuutista.
 
Tämä on kyllä niitä lauseita, joilla ei ole mitään pohjaa. Miten tilanne olisi nyt erilainen kuin joskus muinoin? Aina on tehty paskaa musiikkia ja kuka sen lopulta määrittelee mikä on paskaa ja mikä ei. Se kuuntelu kokemus on kuitenkin jokaisen sisäinen ja näin tämä vie tältäkin turhalta lauseelta pohjan pois. Ainahan on ollut tarjolla musiikkia, jota ei ole sen suuremmalla intohimolla valmistettu. Ei se ole mikään tämän ajan ilmiö.

velipesonen: Anteeksi mutta en keksi yhteyttä. Se, että julkituon inhoni joidenkin taiteilijoiden harrastamaa yleisön arvostelua tai opettamista kohtaan, ei pidä sisällään tällaista edes implisiittisesti.
 
"Yleisö on suuri tai pieni ja sillä on taiteilijan kannalta yksi mitattava ominaisuus, koko."
 
Yleisömäärä ratkaisee.

Teijo K.: Yleisömäärä ratkaisee.
 
Minkä se on ratkaisevinaan? "Taiteilijan kannalta" merkitsee tässä samaa kuin "taiteilijan näkökulmasta". Sen näkökulmasta joka arvioi taiteilijoiden välisiä mahdollisia laatueroja, asialla ei ole merkitystä.

Pesosen velli voisi mennä takaisin sinne hiekkalaatikolle maailman menoa ihmettelemään ja/tai tappelemaan.

maelstorm: Pesosen velli voisi mennä takaisin sinne hiekkalaatikolle maailman menoa ihmettelemään ja/tai tappelemaan.
 
Miksei, ja ne joita tällainen ei kiinnosta voivat mennä pimeään komeroon.

Aikani asiaa ajateltuani olen tullut tulokseen että meillä Suomessa motivaatiohäiriöstä kärsiviä on niin paljon että sen täytyy olla perinnöllinen ominaisuus. Olemme siis motivaatiovammainen kansakunta.

Siitä tulikin mieleeni, että punk-keikoillahan yleisöllä on tapana halveksia esiintyjää huutelemalla rivouksia ja vilauttelemalla käsimerkkejä yms.
 
missäs tämmöistä?

Motivaatio puute ei johdu pelkästään laiskuudesta. Motivaatiohan on se, että kokee että on syy tehdä jotain. Jos syytä ei ole, niin eihän sitä tee mitään. Syy voi kehittyä vaikka loogisesta päättelystä, tunteista tai pakkomielteestä, ihan mistä vaan. Tietenkin voi laiskuudesta johtuen jättää tekemättä jotain, mutta sitä voi myös jättää tekemättä jos ei ole kunnon syytä tehdä sitä.
 
Mutta yleensä motivaatio on tärkein asia melkein kaikessa tekemisessä, ei pelkästään musiikin maailmassa. Usein sitä puuttuu enemmän kuin sitä löytyy. Ehkä ihmiset yleisesti ei koe syytä tehdä asioita niin vahvasti kuin jotkut harvat.

kylereese: missäs tämmöistä?
 
Kerran yhdellä rockabillykeikalla huusin mikrofoniin aina kun vain kerkesin "Fuck you!", mihin eräs yleisön edustaja säännönmukaisesi vastasi "No no, fuck you!". Siinä meni keikka sitten rattoisasti. Lisään vielä että se oli levynjulkaisukeikka ja levy-yhtiön toimitusjohtaja, joka seisoskeli eturivin tuntumassa, näytti meille huomiotaherättävään tapaan keskisormea setin puolivälin paikkeilla ja poistui taemmas ryyppäämään. Esityksemme jälkeen hän ripitti meitä, ettei noin hyvin saa soittaa, livenä bändin pitää ymmärtää olla huonompi. Olimme toki tehneet huonompiakin keikkoja mutta tämä oli vissiin eräänlainen poikkeus.

Music_Fighter: Motivaatio puute ei johdu pelkästään laiskuudesta. Motivaatiohan on se, että kokee että on syy tehdä jotain. Jos syytä ei ole, niin eihän sitä tee mitään. Syy voi kehittyä vaikka loogisesta päättelystä, tunteista tai pakkomielteestä, ihan mistä vaan. Tietenkin voi laiskuudesta johtuen jättää tekemättä jotain, mutta sitä voi myös jättää tekemättä jos ei ole kunnon syytä tehdä sitä.
 
Mutta yleensä motivaatio on tärkein asia melkein kaikessa tekemisessä, ei pelkästään musiikin maailmassa. Usein sitä puuttuu enemmän kuin sitä löytyy. Ehkä ihmiset yleisesti ei koe syytä tehdä asioita niin vahvasti kuin jotkut harvat.
 
Motivaatiohäiriö lienee jotain muuta, ainakin pahimmillaan, nimittäin syvältä korpeava pelko saada koskaan mitään aikaan.

velipesonen: Motivaatiohäiriö lienee jotain muuta, ainakin pahimmillaan, nimittäin syvältä korpeava pelko saada koskaan mitään aikaan.
 
Hyvin mielenkiintoinen ajatus ja olen samaa mieltä, paitsi että eihän tuo nyt jotain muuta ole? Motivaation puute, motivaatiohäiriö, sitä voi kutsua miksi haluaa? Siis samat asiat mitkä luo motivaation, tunteet, looginen päättely jne., voi myös tuhota motivaation.

Music_Fighter: Hyvin mielenkiintoinen ajatus ja olen samaa mieltä, paitsi että eihän tuo nyt jotain muuta ole? Motivaation puute, motivaatiohäiriö, sitä voi kutsua miksi haluaa? Siis samat asiat mitkä luo motivaation, tunteet, looginen päättely jne., voi myös tuhota motivaation.
 
Paljaskin asia motivaatiohäiriö on, nimittäin ettei millään pysty tekemään jotain mitä kuinka haluaisi vaikkei ole mitään tilallekaan. Tämä johtaa siihen että koirankusettaminen ja jouluostokset ovat alkavinaan näyttää kumman houkuttelevalta tekemiseltä, vaikkeivät oikeasti alakaan.

Näin karkeasti yleistäen ja omia sivusta seurattuja ja itsellekin tapahtuneita kokemuksia reflektoiden: on aina helppo luistaa siitä asiasta, joka tarvisi eniten sisua ja keskittymiskykyä. Näin siis harjoittelemisen ja yleensä eteenpäin menemisen kanssa.

velipesonen: Aikani asiaa ajateltuani olen tullut tulokseen että meillä Suomessa motivaatiohäiriöstä kärsiviä on niin paljon että sen täytyy olla perinnöllinen ominaisuus. Olemme siis motivaatiovammainen kansakunta.
 
Enpä usko, että Suomen ihmisillä olisi jotenkin selvästi enemmän motivaatiohäiriöitä, kuin vaikka muillakaan eurooppalaisilla tai länsimaisilla kansakunnilla. Ja sekin on auki, mikä on motivaatiohäiriö... Se on ilmeisesti kaikkien omalla tavallaan mieltämä suhteellinen käsite, eikä mikään selvä diagnoosi, joka täyttää tietyt kriteerit.