Yleistä keskustelua musiikista ›

Ovatko muusikoiden motivaatio-ongelmat mielestänne musiikkielämän suurin vitsaus? Esitän keskustelun pohjaksi vertauksen jalkapalloon:
 
Kaikki lapset pelaavat jalkapalloa, useimmat paljon. Jotkut ovat muita lahjakkaampia ja kykenevät löytämään pelistä enemmän viehtätystä. He myös pelaavat enemmän ja useammin. Heidän alkaa tehdä mieli harjoitella itsekseenkin ja kikkailla pienellä porukalla silloin kun ei saada peliä pystyyn. He liittyvät urheiluseuroihin ja pääsevät aloituskokoonpanoon. Monilla harrastus säilyy aikuisikään saakka, ja osa alkaa saada pelaamisestaan palkkaa.
 
Aktiivipelaajan henkilöhistoria on siis täynnä lahjakkuutta, harjoittelua ja lopuksi myös määrätietoista työtä entistä paremman tason saavuttamiseksi. Sisäisenä motiivina pelaajalle on saada pelaamisesta entistäkin suurempia elämyksiä, onhan jalkapallo myös sosiaalisuuden koekenttä. Sosiaalisella puolella voi kehittyä senkin jälkeen kun pelkkää raakaa taitoa ei enää kerry ja fyysinen kuntokin vähitellen iän mukana hiipuu.
 
Jalkapallojoukkue kokoontuu harjoituksiin. Puolet porukasta saapuu paikalle. Osa poisjääneistä ilmoittaa syyn, joka on yleisimmin krapulatila. He ovat oppineet, että vaikka ei olisikaan krapulassa, kannattaa valehdella olevansa, koska se on syistä kaikkein hyväksyttävin. Paikalle tullut puolisko joukkueesta alkaa harjoitella peliä. Harjoitus kuitenkin keskeytyy ja takkuilee vähän väliä, koska pelaajilla on mm. seuraavia vaikeuksia:
 
- Ei haluakaan pelata jalkapalloa vaan krikettiä. Unohtaa ettei osaa krikettiä, mutta mitä väliä sillä on.
- Ei hyväksykään pelin sääntöjä. Pallo pitäisikin saada ottaa kentällä käteen ja sivurajalta pitää potkaista eikä heittää.
- Ei tahdo pelata, koska kengät, pallo ja kenttä ovat vääränlaiset tai huonot.
- Ei hyväksy pelipaikkaansa. Haluaa olla laitahyökkääjä vaikka on koko ikänsä pelannut maalivahtina ja harjoitellut sitä.
- Ei hyväksy joukkueen pelitapaa. Linjapuolustuksesta onkin siirryttävä liberotaktiikkaan, vaikka kauden alussa on sovittu mitä pelitapaa käytetään ja harjoitellaan.
- Ei hyväksy valmentajan määräämiä harjoitteita, joiden ei missään tapauksessa usko kehittävän joukkueen tai hänen itsensä suoritusta.
- Ei suostu pelaamaan, koska sarja, jossa joukkue pelaa, on väärä.
- Ei hyväksy joukkuetovereitaan.
- Ei suostu pelaamaan koska pelkää loukkaantumista.
- Juoksentelee kentällä umpimähkään, koska on äkkiarvaamatta menettänyt kykynsä tulkita pelitapahtumia.
 
Ajatellaan nyt, että seurajoukkue on kuoro, orkesteri tai yhtye. Aikuisiällä musiikkia aktiivisesti, ehkä jopa ammatikseen harjoittavat henkilöt ovat valikoituneet jalkapallovertauksen alussa kuvaamallani tavalla. Heidän taustallaan on valtavasti lahjakkuutta, harjoittelua ja määrätietoista työtäkin. He ovat kehittyneet myös hyvin asiantunteviksi. Kuitenkin he käyttäytyvät yllä kuvatun kaltaisesti, eli KEKSIVÄT MINKÄ HYVÄNSÄ TEKOSYYN VÄLTTYÄKSEEN TEKEMÄSTÄ SITÄ MINKÄ OSAAVAT PARHAITEN JA MITÄ NÄIN OLLEN JUURI HEIDÄN PITÄISI TEHDÄ: MUSIIKKIA.
 
Yllä kuvaamani näkymä, jossa jalkapallojoukkueen jäsenet venkoilevat mielikuvituksellisin tavoin, on jalkapallossa hyvin harvinainen. Musiikissa se on taasen täysin jokapäiväinen. Se tuhoaa musiikin. Kuvitellaan seuraavaksi, millaista olisi harrastaa musiikkia jos ainuttakaan motivaatio-ongelmaista muusikkoa ei olisi olemassa. Asiat sujuisivat, kaikki pitäisivät omasta suorituksestaan ja instrumentistaan huolta, krapulassa tai vähän flunssassa tsempattaisiin ja opittaisiin hieman työntekoa, sekin on vain kivaa. Muiden soittoon ja lauluun reagoitaisiin joustavasti ja kokonaisuuden etua ajatellen. Muusikkotovereiden mahdollisia taidollisia puutteita kompensoitaisiin kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Muusikkotovereita kannustettaisiin harjoittelemaan näyttämällä itse hyvää esimerkkiä.
 
Sanalla sanoen, jos motivaatio-ongelmia ei olisi, miltei kaikki bändit olisivat ainakin vähän parempia, suurin osa erittäin paljon parempia. Myös sävellykset ja sovitukset paranisivat, koska näitä hommia tekevät henkilöt saisivat enemmän ja totuudenmukaisempaa palautetta suoraan muilta muusikoilta. Musiikillisten suoritusten parantuessa muusikot löytäisivät aina vain uusia ja ennenkäymättömiä musiikillisia väyliä, joita myöten soitto ja laulu paranevat entisestään ja parhaassa tapauksessa keksitään jotain uutta ja ihmeellistä.
 
Minun nähdäkseni motivaatio-ongelma on asennevamma, jonka aiheuttaja eli syy on pelkkä laiskuus. Asennevamman poistaminen onnistuu poistamalla se.