| Aihe: Miten löytää Se Oikea soitin? | |
|---|
|
Haluaisin pyytää pientä avustusta soittimen valinnassa. Tilanteeni on se, että olen harjoittanut jonkinlaista perusmusikaalisuutta koko ikäni, mutta mikään soitin ei ole koskaan vienyt mukanaan. En hallitse mitään niistä virtuoosimaisesti. Jos mieleen tulee melodia, niin todennäköisimmin se tulee edelleen ulos viheltämällä. Haluaisin, että olisi soitin jonka kanssa voisi sulautua yhteen ja saada näin aikaiseksi musiikkia, ja olla vielä vuosien jälkeenkin iloinen soittimen äänestä.
Historiaa on seuraavien kanssa:
- Viulu (liian haavoittuvainen ja herkkä kapine)
- Piano (liian painava, ei voi ottaa joka muutossa mukaan)
- Laulu (heikot lyyriset taipumukset, menee matkimiseksi)
- Kazoo (ruma ääni)
- Bansuuri (etninen ääni ei sovi kaikkialle, sävelasteikon rajoittuneisuus harmittaa)
Nyt olisi taas haussa uusi soitin, sellainen jossa voisi päästä perustasolle itseopettelulla, mutta jossa samaan aikaan olisi moneen paikkaan käypä laaja-alainen ääni. Esittäisin soittimelle seuraavia toivomuksia:
- Mahdollista kuljettaa ilman että hajoaa ja pitää säätää monimutkaisesti uudestaan
- Ei tarvitse sähköä
- Ei vaadi soittajalta erityisen pitkiä/leveitä sormia/kiertohengitystä
- Ei ole selkeästi mihinkään genreen sitoutunut
- Pystyy soittamaan melodiota
- Soi kyllin voimakkaasti
- Mahdollista soittaa kaikki äänet useamman oktaavin (ainakin kahden) alueelta
- Ei ole kitara
Kiitos kaikista mahdollisista ehdotuksista! Itselleni ei tule mieleen kuin muutamia instrumentteja, ja niidenkin ajattelu luultavasti perustuu väärään mielikuvaan, joten en mainitse niitä.
Topiccia saa lainata jos jollain on vastaavia ongelmia. | |
Melodica ja huuliharppu.
Melodica näyttää ehkä lelulta tai vaikuttaa puhallettavalta pianolta, mutta parhaimmillaan äärimmäisen kaunis ja hienoääninen soitin jos oppii käyttämään. Hieno instrumentti.
Huuliharppu puolestaan on ehkä maineeltaan osittain bluessoitin tai rokkibiiseissä lisämauste, mutta muistan kun itse ekoja kertoja puhaltelin puurunkoiseen Hohneriin niin se tuntui oikeasti todella hienolta. Aiemmin kun oli soittanut kitaraa ja koskettimia, joissa ensin piti tehdä käsillä jotain ja sen jälkeen soitin äänteli, oli äärimmäisen vakuuttavaa kun huuliharpun soitossa piti vain hengittää oikeaan kohtaan ja soitin soi.
Tätä mieltä minä olen.
"Nothing is impossible. The word itself says I'm possible." | |
Itse olen myös etsinyt pitkään "omaa" soitintani ja kokeillut ne kaikki tavalliset (kitara,viulu,koskettimet jne.).
Nyt tuntuu n. 1,5 vuoden harrastamisen perusteella että minun "oma" soittimeni on saksofoni (vaikka bändissä koskettimia soitankin). Täyttää nuo kaikki luettelemasi kriteerit, ei nyt tosin ihan älytöntä kolhimista ja pudottelua kestä sekään, muttei se kunnon kotelossa kuljetetttuna sen herkempi ole hajoamaan kuin vaikkapa sähkökitara. Miellyttävä ja monipuolinen soundi ja sopii moneen tyyliin. Miinuksena kova äänenvoimakkuus jota ei kovin helposti pysty vaimentamaan mikä rajoittaa harjoittelumahdollisuuksia.
Tietysti jos hakee oikein hyvää kuljetettavuutta ja hiljaisuutta, niin klarinetti on myös yksi vaihtoehto, menee pieneen tilaan ja on tarpeeksi hiljainen myös kerrostaloon. Miinuksena saksofoniin verrattuna vaikeampi soittaa eikä ehkä sovi ihan niin moneen musiikkityyliin.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | |
Itse soittelin vuosikymmenien aikana nokkahuilua, kitaraa ja koskettimia/pianoa, jonkin verran myös sähköisiä puhaltimia. Sitten uskaltauduin oikeisiin puhaltimiin: saksofoniin ja klarinettiin, huilua kokeilin myös. Toisin kuin Murgolla, itselläni noista jäi päällimmäiseksi klarinetti. Saksofoni oli päivittäiseen soittoon liian äänekäs ja klarinetti sopi aika hyvin siihen mitä halusin soittaa. Molempiakin voi soittaa, siihen ne ovat riittävän samanlaisia. Toinen kannattaa kyllä opetella ensin. Klarinettikin venyy laajemmin erilaiseen musiikkiin kuin mitä luulisi, mutta se vaatii sitten taitoa.
Tänä vuonna olen sitten kuitenkin innostunut haitarista. Sillä kun saa itse säestyksen ja soiton yhtäaikaa ja itse koen sen kanssa erilaisen, kokonaisvaltaisemman, soittamisen elämyksen kuin noilla puhaltimilla. Ja haitari myös on monipuolisempi soitin kuin ensin luulisi. Vähän iso ja painava se on kuljetella mukana kyllä.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |  Numb
05.08.2009 10:34:51 | |
|
Hyvä pointti tuossa edellä - että soittimella pystyy sekä melodia- että sointusoittoon.
Kielisoittimiahan on paljon muitakin kuin kitara. Esimerkiksi oktaavimandoliinissa on hieno soundi, ja tavallinen mandoliini on myös kiva :)
A waist is a terrible thing to mind. |  Niq
05.08.2009 11:55:58 (muokattu 05.08.2009 11:56:18) | |
|
Haitari? Siinäpä vallan hieno soitin jolla voi vetää kaikkea humpasta heviin ja kuulostaa hienolta yksinkin soitettuna. Olen aina itse haaveillut moisesta, kalliita vaan tuppaavat kunnolliset olemaan ja soittaminenkaan ei ihan taida tuosta vain onnistua. :)
EDIT: jaa joku olikin jo maininnut.
"I have a cunning plan" -Baldrick | |
Melodika
+halpa (25 e 3oktaavia T-kaupassa)
+3 oktaavia
Poikkihuilu
+helpohko oppia ainakin alkuun
+helppo roudata
-hintava(hko)
-herkkä mekanismi (älä tiputa tai istu päälle)
Tinapilli(t)
+halpoja
+/- noin 2 oktaavia, mutta ostamalla muutaman, pääset aika pitkälle
-perus-diatonisia, mutta kikkailemalla saat kromaattiset äänet ulos
Mandoliini
+kuin viulu vaakatasossa
+laaja ääniala
-hinta?
-tarvii kotelon jos aiot ehjänä roudata
Kellopeli
+sama logiikka kuin pianossa
-raivostuttavaa pimputusta | |
Hanuriin:
Poikkihuilu
+helpohko oppia ainakin alkuun
+helppo roudata
-hintava(hko)
-herkkä mekanismi (älä tiputa tai istu päälle)
Jos huilua vertaa muihin puupuhaltimiin, niin
- ei se helpompi ole oppia, jos nyt ei niin älyttömästi vaikeampikaan
- halvempi oppilashuilu on kuin foni, eikä klarakaan ole ainakaan halvempi; Thomannilla huilujen hinnat lähtevät satasesta
- helppo se on roudata, tosin kotelosta riippuen klara menee melkein samaan tilaan, fonit ovat sitten isompia
- mekanismit ovat herkkiä niissä kaikissa, klarassa vielä puu (jos on puinen) tuo omat riskinsä
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Hanuriin: Melodika
+halpa (25 e 3oktaavia T-kaupassa)
+3 oktaavia
Halpa ja halpa, riippuu merkistä. Jos haluaa vain 25 euroa käyttää melodikaan nii se sitten on halpisvehje, eikä välttämättä täysin vireessä. (Melodikan virittäminen on kuulemma äärimmäisen tarkkaa ja aikaavievää hommaa.) Kyllä se jonkun verran pitää olla valmis laadusta maksamaan, soitteilukin on kivempaa kun on kunnon vermeet. Oktaavien määräkin riippuu toki melodikasta.
"Nothing is impossible. The word itself says I'm possible." | |
Aivan mainiota, näin monta ehdotusta ja kaikki kirjoittajat ovat tavoittaneet täsmälleen sen soitintyypin jota tässä nyt haetaan! Mukana on monta vempelettä jota ei ole koskaan tullut harkittuakaan ja useita sellaisia joita en ole edes koskaan testannut. Kiitos hyvistä ideoista.
Harmonika löytyy jo, mutta olen pitänyt sitä leluna koska kyseisessa muoviaparaatissa on vain yksi oktaavi ja soitto on melko työlästä koska koskettimia voi jäykkyyden vuoksi painaa vain toisella kädellä. Voisi kuitenkin testata kunnon laitetta jos sattuu käsille.
Huuliharppujen kanssa on tullut tehtyä hieman tuttavuutta. Vallitsee hieman sellainen ennakkoluulo että niillä ei pystyisi saavuttamaan kovin kerkeästi minulle mieluisia tarkkoja ja vaihtelevia säveliä, mutta täytynee etsiä virtuoosien esityksiä.
Naapurin flikka hommasikin juuri haitarin, sitä päässee testaamaan - mutta en viitsi ehkä itselleni samanlaista, on sen verran painava, eikä bändiin ehkä ihan sovi kahta sellaista.
Kellopelin pimputus todella risoo suurempina annoksina - ja mandoliini on mielessäni hieman liian kitara! Jätän heikäläiset muille.
Poikkihuilu olisi eittämättä aika kompakti asia, ja hankin tuon bansuurin vähän samalla mielellä. Huilun kanssa on kuitenkin alkanut tuntua pahasti siltä, että elämässäni huilulla on vain sivuosalurittajan rooli - jotenkin sen soundi on tosipaikassa liian munaton. Sama pätee tinapilliin.
Saksofoni sen sijaan on ihan uusi ajatus. Ei ole minkäänlaisia jazz-yhteyksiä enkä ole koskaan edes nähnyt sellaista läheltä. Asia vaatii lähempää tarkastelua, menenkin huomenissa lainaamaan yhden yksilön mikäli mahdollista!
Jos vielä tulee jotain mieleen niin saa ilmoittaa! Kova ääni ja yli 25 euron hinta eivät ole ongelmia. Tässä korpitalossa ei asu vakituisesti muita ja kohtuulliseen soittimeen olen valmis investoimaan hieman kunhan se ei ole sokerista tehty.
(Olen kuitenkin salaa hieman pettynyt, ettei kukaan ehdottanut mitään vaskisoitinta tällaiseksi helpoksi jokapaikanhöyläksi. Se taitaa olla vain maailman laki.) | |
Nocticola:
(Olen kuitenkin salaa hieman pettynyt, ettei kukaan ehdottanut mitään vaskisoitinta tällaiseksi helpoksi jokapaikanhöyläksi. Se taitaa olla vain maailman laki.)
No joo, kyllähän esimerkiksi trumpetti täyttäisi myös nuo toiveesi. Ei kai vain ole sattunut trumpetisteja tänne kommentoimaan. Kohtalaisen pienikokoinen on sekin eikä ihan helposti hajonnekaan, helppoudesta en sitten osaa sanoa.
Taskutrumpetti on vielä pienempi.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | |
Nocticola:
Naapurin flikka hommasikin juuri haitarin, sitä päässee testaamaan - mutta en viitsi ehkä itselleni samanlaista, on sen verran painava, eikä bändiin ehkä ihan sovi kahta sellaista.
Joo'o. Ennemmin sitä naapurin hanuria rassaa kuin omaansa :) Kumpi se nyt sitten oikeastaan oli liian painava, se naapurin flikka vai se hanuri?
Mutta asiaan: kyllä se T-kaupan 25 e melodika on ihan oikea soitin ja ihan vireessäkin. Jos et usko, niin kuuntele omin korvin näyte kyseisestä melodikasta tositoimissa Ohrajuomalaulussa tuolla:
http://www.ilike.com/artist/Ukko+Finning/track/Ohrajuomalaulu
Tuossa kappaleessa tosin ei taida melodika soittaa kuin vajaan kahden oktaavin alueelta, mutta yhtä vireinen se on ylempänäkin. Ja lisäksi melodikan eduksi (tai ainakin ominaisuudeksi) voidaan lukea se, että toisin kuin useimmilla muilla puhallettavilla soittimilla, melodikalla voidaan soittaa haluttaessa myös useampaa kuin yhtä ääntä kerralla (vaikka ilmaa tarvitaan tietenkin tällöin enemmän, mutta keuhkoistahan sitä saa)
Käsitys melodikan epävireisyydestä ja lelusoitinstatuksesta johtuu varmaankin eniten huonoista/kokemattomista soittajista ja tietenkin hinnasta. Äänen korkeuteen, syttymiseen ja muihin parametreihin voi nimittäin vaikuttaa puhallustekniikallakin ja sillä, onko kosketin pohjassa vai ei.
Itse asiassa aika harvassa ovat syyt, joiden vuoksi edes harkitsisin lähes 8-10 kertaa kalliimman Suzukin tai Hohnerin ostamista. Äkkiä tulee mieleen vain seuraavat:
-ei pidä sinisestä väristä
-liikaa ylimääräistä rahaa
-joku uhkaa aseella | |
Säkkipilli | |
No niin, taas on löytöretki edennyt. Vaikuttaa siltä, että harmonika/melodika kannattaa ottaa tutkiskeluun mikäli vähän pidempi sellainen tulee vastaan, mutta äänen puolesta kaipaan itse pääsoittimeksi jotain muuta.
Kävin jututtamassa naapurin saksofonistineitiä (eri kuin hanuristi) ja hän näytti pianosta että mitkä äänet kyseisellä laitoksella on mahdollista saavuttaa. Tämä show avasi puhellininstrumenttien maailmaa melkoisesti, sillä olen kuvitellut ne paljon rajatummiksi perusluonteeltaan.
Seurauksena lueskelin saksofonista ja jotenkin päädyin lukemaan vetopasuunasta. Siinäpä vasta epeli! Onko todella näin, että siihen vain töristään ja näin ollen on mahdollista korvakuulolta vedellä luistimestä niin että syntyy toivotunlaisia melodioita? Sillä voisin kuvitella, että juuri sellaisen laitteen kanssa olisi helppoa löytää yhteinen sävel. Tätä uutta instrumenttia nimittäin soittaisin nimenomaan yksinäni ja bändissä, mutta en missään tapauksessa nuoteista sinfoniaorkesterissa, joten pääasia olisi nimenomaan voida korvakuulolta löytää äkkiä päässä/ympäristössä soiva ääni ja improvisoida sen päälle.
Sanokaa siis, että onko vetopasuuna todella tällainen? Ymmärrän mikäli törinämekanismin opettelu on vaativa työ, mutta onko siis itse soitto niin yksinkertaista kuin oletan? Mikäli vastalauseita ei esitetä, tilaan ehkä sellaisen ensi tilassa. | |
Nocticola:
Seurauksena lueskelin saksofonista ja jotenkin päädyin lukemaan vetopasuunasta. Siinäpä vasta epeli! Onko todella näin, että siihen vain töristään ja näin ollen on mahdollista korvakuulolta vedellä luistimestä niin että syntyy toivotunlaisia melodioita? Sillä voisin kuvitella, että juuri sellaisen laitteen kanssa olisi helppoa löytää yhteinen sävel. Tätä uutta instrumenttia nimittäin soittaisin nimenomaan yksinäni ja bändissä, mutta en missään tapauksessa nuoteista sinfoniaorkesterissa, joten pääasia olisi nimenomaan voida korvakuulolta löytää äkkiä päässä/ympäristössä soiva ääni ja improvisoida sen päälle.
Sanokaa siis, että onko vetopasuuna todella tällainen? Ymmärrän mikäli törinämekanismin opettelu on vaativa työ, mutta onko siis itse soitto niin yksinkertaista kuin oletan? Mikäli vastalauseita ei esitetä, tilaan ehkä sellaisen ensi tilassa.
Itse en soita pasuunaa, mutta siinä on sama periaate kuin muissakin vaskipuhaltimissa: huulilla vaikutetaan siihen mikä yläsävel (= perussävelen kerrannainen) soi, ja putken pituudella voidaan soivaa säveltä siirtää puolisävelaskeleen välein (jotta saadaan muutkin sävelet kuin perussävelen kerrannaiset). Vetopasuunassa tuo putken pituus muutetaan reilusta putkea vetämällä.
Eli soitto ei ole pelkkää putken siirtelyä, vaan siinä pitää vaihdella sitä soivaa yläsäveltä samalla, muuten se soiva ääniala on todella kapea.
Täällä on pasuunoista oma FAQ-ketju: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=46&t=95280 , sieltä voi myös koettaa kysellä lisää.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |  elais
06.08.2009 23:24:02 (muokattu 06.08.2009 23:26:01) | |
|
Hanuriin:
Mutta asiaan: kyllä se T-kaupan 25 e melodika on ihan oikea soitin ja ihan vireessäkin. Jos et usko, niin kuuntele omin korvin näyte kyseisestä melodikasta tositoimissa Ohrajuomalaulussa tuolla:
http://www.ilike.com/artist/Ukko+Finning/track/Ohrajuomalaulu
Tuossa kappaleessa tosin ei taida melodika soittaa kuin vajaan kahden oktaavin alueelta, mutta yhtä vireinen se on ylempänäkin. Ja lisäksi melodikan eduksi (tai ainakin ominaisuudeksi) voidaan lukea se, että toisin kuin useimmilla muilla puhallettavilla soittimilla, melodikalla voidaan soittaa haluttaessa myös useampaa kuin yhtä ääntä kerralla (vaikka ilmaa tarvitaan tietenkin tällöin enemmän, mutta keuhkoistahan sitä saa)
Käsitys melodikan epävireisyydestä ja lelusoitinstatuksesta johtuu varmaankin eniten huonoista/kokemattomista soittajista ja tietenkin hinnasta. Äänen korkeuteen, syttymiseen ja muihin parametreihin voi nimittäin vaikuttaa puhallustekniikallakin ja sillä, onko kosketin pohjassa vai ei.
Itse asiassa aika harvassa ovat syyt, joiden vuoksi edes harkitsisin lähes 8-10 kertaa kalliimman Suzukin tai Hohnerin ostamista. Äkkiä tulee mieleen vain seuraavat:
-ei pidä sinisestä väristä
-liikaa ylimääräistä rahaa
-joku uhkaa aseella
Joka päivä oppii uutta, kiitokset näistä tiedoista.
"Nothing is impossible. The word itself says I'm possible." | |
En myöskään soita pasuunaa (enkä vielä muitakaan vaskipuhaltimia), mutta siinä tosiaan periaate on ihan sama kuin venttiilillisissäkin torvissa, vain sillä erotuksella että eri venttiiliyhdistelmiä vastavat eri sliden asennot. Eli soivaan säveleen vaikuttaa sliden asennon lisäksi ansatsi.
Eli siis ei toimi niin että vain "töristään" yhdellä tavalla ja slidella valitaan sävelkorkeus vaan joutuu opettelemaan kullekin sävelelle sekä "törinän" että sliden asennon.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | |
Vai että ansatsit pitää kuitenkin opetella.
Nyt kuitenkin kävi niin että pasuuna tulee kohta. Thomannilla oli niitä valmiiksi äärettömän halvalla, mutta sitten sivupalkki vielä vihjasi että yksi pinnasta haavoittunut yksilö myydään 66 eurolla. Jos kerran joskus olen ostanut myös kazoon, kellopelin ja nokkahuilun niin kai tuon hintaisen vetopasuunankin voi hankkia ihan vain kokeilumielessä. Katsotaan nyt sitten että mikä se ansatsi on. Jos onnistuu niin perustetaan kletzmeryhtye.
Syntetisaattori täytyy varmaankin lopulta hankkia myös, mutta säästän sen siihen kun on jo pimeää ja kylmää eikä muutenkaan voi harjoitella ulkona. Pitkä harmonika tulee hankittavaksi tavattaessa. Jää nähtäväksi, jatkuuko oikean instrumentin etsintä vielä tämänkin jälkeen. |  risto
07.08.2009 18:38:30 (muokattu 07.08.2009 18:42:22) | |
|
Komppaan hanuria (EDIT: vaikka taisi ketju mennä jo vanhaksi pasuunan myötä).
Itse olen alunperin kielisoitinmiehiä, mutta pari kolem vuotta sitten ostin Hohnerin kaksirivisen Morgane H/C diatonisen haitarin ja heti rupesin tykkäämään. Siinä kuitenkin on bassopuoli liian rajoittunut, joten viime jouluna ostin 5-rivisen. Haitari on selvästi mun soitin, jota tulen soittamaan myös eläkepäivinä, vaikka en aio hylätä kielisoittimianikaan.
Hyvät 5-riviset ovat tosiaan kalliita, mutta ratkaisin homman niin, että ostin viime jouluna Rolandin FR-1B sähköhaitarin ja soitan sitä Rolandin Microcuben kautta. Haitari maksoi 920e ja cube on tyttäreltä lainassa. Eihnä siinä tietenkään ole niin hieno ääni (ainakaan cuben kautta) kuin hyvissä akustisissa haitareissa, mutta menettelee hyvin opetellessa. Pitää ostaa kunnnon peli joskus tulevaisuudessa, mutta silloinkin sellainen kooltaan pieni, lasten tai folkkikoko, 3-äänikertaa diskantissa jne..
Rolandissa voi vaihtaa ohjelmallisesti diskantti- ja bassolayoutteja. Erilaisia ääniä löytyy jonkin verran, joista tosin vain 2 kpl sellaisia, jotka mielyttävät omaa korvaa, mutta riittävät tässä vaiheessa ihan jees.
EDIT #2: Tällainen, tuo näppäinmalli, kuva alempana oikealla:
http://www.roland.fi/product.asp?id=167&productid=1832
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut." Room 8:37 | |
> Haluaisin pyytää pientä avustusta soittimen valinnassa.
No just joo --- eiköhän koko keskustelun aihe ny lienyt trollausta alunperinkin:
Jos ihan tosissan pitää miettiä mitä soitinta rupeaisi soittamaan, niin suosittelisin AMERIKKALAISTA JALKAPALLOA noin ens alkuun....
:P | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
