Etno, proge, latin ›

Kuuntelen tässä vaihteeksi taas Final Cutia. Minusta oikein hyvä levy, parempi kuin The Wall tai Waters-soolo Pros And Cons.
 
Soundit ovat superluokkaa ja Watersin huokailun seassa on nättejä melodioitakin. Tuotanto on jämäkämpää kuin The Wallilla, mihin Final Cutia tyylillisten yhtäläisyyksien takia väkisin vertaa. Wall kuulostaa teatraalisten tekijöiden dominoimalta musiikilliselta tilkkutäkiltä mutta Final Cut on yhtenäinen ja hieno tekele. Watersin sanoitukset tyrkyttävät politiikkaa mutta ovat aidomman oloisia kuin The Wallin täysin yliampuvaan groteskiuteen viety kuvasto.
 
Olenkohan hieman yksin mielipiteineni.

velipesonen: Kuuntelen tässä vaihteeksi taas Final Cutia. Minusta oikein hyvä levy, parempi kuin The Wall tai Waters-soolo Pros And Cons.
 
Soundit ovat superluokkaa ja Watersin huokailun seassa on nättejä melodioitakin. Tuotanto on jämäkämpää kuin The Wallilla, mihin Final Cutia tyylillisten yhtäläisyyksien takia väkisin vertaa. Wall kuulostaa teatraalisten tekijöiden dominoimalta musiikilliselta tilkkutäkiltä mutta Final Cut on yhtenäinen ja hieno tekele. Watersin sanoitukset tyrkyttävät politiikkaa mutta ovat aidomman oloisia kuin The Wallin täysin yliampuvaan groteskiuteen viety kuvasto.
 
Olenkohan hieman yksin mielipiteineni.
 
Kai Watersin Amused to Death -soolo on tuttu? Luulisi iskevän jos The Final Cut toimii. Itselleni TFC on ehkä huonoin Floyd-levy, mutta Amused aivan neroutta.

hyllevi: 21.00 _JIM D Henkilökuva: Pink Floyd
 
Näitä jimin dokkareita en oo katellu, mut tämä on kuulemma ihan asiallinen tapaus.
 
Muuten oli ihan hyvä dokkari mutta liikaa niitä valokuvia näyteltiin.

Kohta ilmestyy tai on jo ilmestynyt Ian Shirleyn kirjoittama Pink Floyd -kirja (Minerva).

Onkohan kukaan kirjoittanut Floyd-kirjaa otsikolla Miehenmentävä aukko? Kun Syd sekosi, kaverit eivät todellisuudessa korvanneet häntä kenelläkään vaan yhtyeen musiikin juju oli siitä lähtien kuvan keskelle jäävässä miehenmentävässä aukossa. Eli bändin myöhemmät soitteet ovat tavallaan taustoitusta tyhjälle. Return of the Son of Nothing vai miten se meni.

Ummagummaa kuuntelen tässä, The Narrow Way pt. 3 on muuten hieno kappale mutta laulut on jotenkin miksattu silleen että niistä ei meinaa saaha tolkkua. Alussa kyllä saa selvää mutta sitten kun rummut tulee mukaan ni laulut meinaa hukkua taustalle.
 
EDIT: onks kellään tota Pink Floydin Odysseia-kirjaa?

Nazareth: onks kellään tota Pink Floydin Odysseia-kirjaa?
 
Juu. Ihan kohtuullisen hyvä kirja se on, kyllä siitä selvän saa. Voisi mennä perusteoksena asiasta kiinnostuneille.

velipesonen: Juu. Ihan kohtuullisen hyvä kirja se on, kyllä siitä selvän saa. Voisi mennä perusteoksena asiasta kiinnostuneille.
 
Joo, tänää meinasin käyä suomalaisessa kirjakaupassa kyselemässä että voisko sitä tilata, ellei sitä löydy valikoimasta.

Nazareth: Ummagummaa kuuntelen tässä, The Narrow Way pt. 3 on muuten hieno kappale mutta laulut on jotenkin miksattu silleen että niistä ei meinaa saaha tolkkua. Alussa kyllä saa selvää mutta sitten kun rummut tulee mukaan ni laulut meinaa hukkua taustalle.
 
Luultavasti tarkoituksellista. Kyseessä oli tietääkseni Gilmourin ensimmäinen yritys kirjoittaa lyriikoita, ja mies kuulemma suorastaan kiemurteli häpeästä, kun jossain taannoisessa haastattelussa hänelle siteerattiin jotain pätkää siitä.

Nyt kun vielä cd-aikaa eletään eikä Ummagumman studiolevyä tarvitse välillä kääntää, niin eri osiot muodostavat hauskan, jollain tapaa konserttomaisen kokonaisuuden. Aika suuria musiikillisia yhtäläisyyksiä huomaa eri säveltäjien tekemisissä varsinkin Watersia lukuunottamatta. Omasta mielestäni kaikkein paras on Nick Masonin osuus, jossa huiluilla soitettu intro on hyvinkin komea.
 
Masonia kehuttiin tuossa rumpalina, ja kyllähän hänellä varsinkin tuolloin 60-70-lukujen vaihteessa oli aivan oma omintakeinen soittotyylinsä, jonka perusteella jotkut luulivat häntä kouluja käyneeksi orkesterilyömäsoittajaksi. Ennen kaikkea Masonin soitto on hyvin hauskan kuuloista, siitä tulee aina hyvälle tuulelle. Viimeistään Animalsilla alkavat ne taidolliset puutteet kuulua, ja luulenpa että taidot olivat siihen mennessä ehtineet myös ruostua.

Tuurilla sain varattua Mikkelin Suomalaisesta Kirjakaupasta viimesen kappaleen Pink Floydin Odysseia-kirjasta, 12e maksaa kun kirja ei oo mitenkään priimakunnossa.

Täytyypä tuota muistuttaa, että Levykauppa Äx myy Pink Floydia juuri nyt polkuhinnoilla: http://www.levykauppax.fi/artist/pink_floyd/
 
Vähintään kolme levyä ostamalla yhden levyn hinnaksi tulee siis 7,90 euroa.
 
Onko kukaan muuten kerennyt lukemaan tuota Ian Shirleyn kirjaa "Pink Floyd - Koko ura?"

kepe-5: Täytyypä tuota muistuttaa, että Levykauppa Äx myy Pink Floydia juuri nyt polkuhinnoilla: http://www.levykauppax.fi/artist/pink_floyd/
 
Vähintään kolme levyä ostamalla yhden levyn hinnaksi tulee siis 7,90 euroa.
 
Onko kukaan muuten kerennyt lukemaan tuota Ian Shirleyn kirjaa "Pink Floyd - Koko ura?"
 
Vähintään viisi siis. :) luehan tarkemmin, poeka.

SnowCrow: Vähintään viisi siis. :) luehan tarkemmin, poeka.
 
Oho. Viisi tosiaan.

velipesonen: Return of the Son of Nothing vai miten se meni.
 
Vähän vanhaan juttuun kommentoin, mutta tuli vasta nyt mieleen... Eikös tuo Syd-homma ole eri asia kuin tämän biisin nimi? Muistaakseni tyypit nimesivät demoja ja biisintynkiä nimillä Nothing, Nothing2 jne. Kun idea kehitttyi, siitä tuli Son Of Nothing, The Return of Nothing tai muuta vastaavaa. Nothing-biisejä olis 70-luvun taitteessa vissiin aika paljonkin. Ellei Echoesia oltaisi keksitty, lopullinen biisin nimi olisi varmaan ollut The Revenge of the Son of Nothing...
 
Edit: tarkistin homman ja tämä oli mainittu kirjassa Comfortably Numb - The Inside Story of Pink Floyd (Mark Blake). Ihan ok kirja, vaikkakin melkoisen steriiliin tyyliin kirjoitettu.
http://blogcritics.org/books/articl … review-comfortably-numb-the-inside/

Vissiin vanha juttu mutta Youtubesta löytyy kokonaisuudessaan dokumentti Behind the wall
http://www.youtube.com/watch?v=xHi1YhKixJg&feature=related

Minkäs tasonen tuo Wallin livelevy on?

Jokapaikanapina: Minkäs tasonen tuo Wallin livelevy on?
 
Kerrassaan erinomaisen tasoinen.

Tohtori Flang: Kerrassaan erinomaisen tasoinen.
 
Kyllä. Paljon mielummin sitä kuuntelen kuin studiolevyä. Pari hyvää ekstrabiisiä ja vähän maukasta Waters-raivoa.