Livetoiminta ›

mites se remu sanoikaan:
 
"it ain't what you do but how do you do it"
 
tai jotain sen suuntaista ainakin...

Khimil: Kelle asiakkaille??
 
Taidatkin olla tanssimuusikko, jota vituttaa kun kollegat soittelee lavalla yksinään taustanauhan kanssa ja tekee siis vähän paremman keikkaliksan..?
 
Tai ehkä joku "flämi-isku" -rumpali? Vaiko vaihtoehtoisesti "etukeno" -kitaristi:) Meikäläinen arvostaa soittajana niitä, jotka pystyvät livenä vetämään anteeksi antamattoman taustanauhan kanssa ja saavat hommaan vielä grooveakin.
Taustanauha-OMB:t on erikseen ja niitä pidän kusetuksena, joskin hyvänä rahastus keinona.
 
Kävitkö Ruudex katsomassa Britney Spearsia? Lehdessä luki, että mimmi oli kuulemma jopa pari biisiä laulanutkin ihan oikeasti:) Siinä sitä on kusetusta kerrakseen...

xxxxxxxxxxxxx

ruudex: Sami_T: Se on nyt just viime aikoina noussu poppareiden tietoisuuteen että niin voi tehdä ja niin voi tehdä aika pienellä rahalla. Uus juttu, pitää kokeilla.
 
Korvamonitorointi kans nostaa suosiotaan ja jotkut ajattelee että siihen liittyy jotenkin se että pitää olla klikki ja taustanauhoja.
 
Niin ja lempparibändini xxx veti kans jousia / jotain säksätystä nauhalta.
 
Eli se on vähän niinku muodissa. Vähän niinku särökitara joskus 60-luvulla. Pitää kato olla (säröö silloin tai se nauha nykyään). Ilmiö tulee menemään ohi. Osittain.}
 
- siltä se vähän tuntuu ;)

Hippoman: No niin, vihdoinkin ketju - ja etenkin sen aloittaja - joka sai jo oikeastaan vähän vittuuntumaan kaikessa kapeakatseisuudessaan. Okei, "Minä ja midi-toosa"
 
- hups, tais osua arkaan paikkaan. Miksiköhän tää asia on näin arka ettei voi edes kommentoida? Taitaa olla omia lehmiä ojassa liikaa vai mennäänkö tyyliin, "ei ne tyhmät kännissä olevat asiakkaat kuitenkaan mitään huomaa vaikka ajellaan koneella tää setti" ;) ?
 
Saa ruoskia, ruoskaa tulee kuitenkin kun osuu liian moneen ;)

Mun mielestä "live-musiikki" on häilyvä termi nykypäivänä ja hyvä niin. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka odottavat näkevän samoja kattauksia kaikilla. En myöskään ymmärrä miksi yht'äkkiä rinnastetaan elektroninen musiikki vs. rock / hevi / muu musiikki, jonka soitannollinen arvo livenä on täysin erilainen.
 
Itse olen miksannut suht' paljon elektronista musiikkia, kuten myös räppiä (hyii,miten sitä voi miksata.....!!!) ja olen törmännyt täysin erilaisiin ja välillä järjettömän isoihin kattauksiin. Ja vaikka siellä lavalla olisi vain se läppäri, midi-kiippari ja ehkä jotain muuta, se ei vähennä esitettävän musiikin arvoa. Esitystapa on vain erilainen kuin se, mihin monet ovat tottuneet. On helppoa ja ignoranttia niputtaa kaikki siihen "valkoinen macbook" skeneen, mutta kyseiset genret tarjoavat paljon muutakin.
 
Vertaa vaikka Huoratronin / Villa Nah:n live set-upia vaikkapa Jessen tai KASORE:n set-upiin, niin ero on hyvin suuri. Hyvin monet artistikin tiedostavat tämän, turha tehdä liian monimutkaisia set-uppeja, jos musiikin ja esittämisen arvo laskee sen takia. Ei se kanavien tai laitteiden määrä, vaan se, miten niitä käytetään!
 
MUTTA on asioita mitkä kummastuttaa.. .Aika harvoin räppikeikoilla näkee enää perus cd-levy + levarit - settiä dj:llä, tosi monella on se läppäri siellä lavalla. Mutta siltikin dj:ltä yms. tulee ainoastaan se stereosummaus biitistä ulos ja eipä siinä oo paljoa tehtävissä. Varsinkin jos kaikkia biittejä ei ole masteroitu tai edes miksattu loppuun, silloin homma menee aika summamutikassa tehdyksi equttamiseksi, jolla ei aina pysty tekemään sitä mitä pitäisi.
 
Kuitenkin tekniikka ja muu on sen verran halpaa / toimivaa ja läppärit vakiinnuttaneet asemansa liveseteissä, joten sen interfacen tuominen ja soundien lähettäminen omiin kanaviinsa ei ole niin vaikea juttu. Se on mukavaa kun tulee vaikka kickki omaan kanavaan, snare omaan, muut rumpusoundit erikseen (pellit, bongot yms) basso omaan kanavaan, melodiat omaan ja niin edelleen.
 
Interfacella ja muutamalla di-boxilla siitä elektro / räppi /mikävaan - soundista saa niin helvetisti enemmän irti kuin stereosummauksesta. Jos sulle tulee kaikki soundit summattuna, se on kompromissi soundin suhteen. Ja niitä ei hyväksytä!
 
Tosin hyvä muistaa di-boxien (JA INTERFEISSIEN!!) erot ja panostaa myös niihin, se signaali kannattaa ryssiä jossain muualla päin ketjua, ei ihan heti alussa.
 
Rapin parista Asan & Jätkäjätkien kattaus on suht' iso, ja paikalta löytyy myös se yksi jäbä, joka höystää efektit/rummut/samplet livenä soitettavan musan sekaan. Toinen hyvä esimerkki on edesmennyt Robert's Street Fighters, jossa oli rummut, bassot, kitarat, puhaltimet ja myös dj, joka loi hyvin paljon sellaista soundia / tunnelmaa mukaan, mitä bändi ei yksinkertaisesti ehtinyt soittamaan. Elektronisen musan puolelta mm. Jessen set-up on pätevä, synat ja skitat tulee soitettuna (!!!!) ja kanavat kaik' erikseen.
 
Vaihtoehtoja on lukuisia ja ei pidä tuomita, jos ei aina mennä perinteisen kaavojen mukaan. Kunhan keikka kuulostaa ja näyttää timmiltä, niin se riittää mulle. Oli genre sitten mikä tahansa.
 
T.

ruudex: - hups, tais osua arkaan paikkaan. Miksiköhän tää asia on näin arka ettei voi edes kommentoida? Taitaa olla omia lehmiä ojassa liikaa vai mennäänkö tyyliin, "ei ne tyhmät kännissä olevat asiakkaat kuitenkaan mitään huomaa vaikka ajellaan koneella tää setti" ;) ?
 
Saa ruoskia, ruoskaa tulee kuitenkin kun osuu liian moneen ;)
 
Ääh, ei tämä meikäläiselle mitenkään arka aihe ole. Kerran, pari on tullut esiinnyttyä niin, että jotain kiipparia tulee taustoilta. Ei siinä mitään. Ja itsehän en aivan joka päivä näilläkään foorumeilla heilu. Olin itse asiassa unohtanut koko tämän aiheenkin. Aivan sama minulle toisaalta koko taustapaska. Ei minun mielipiteeni ole minkään arvoinen täällä.

On siinä sitten sekin, että riittävän pätevien soittajien löytäminen on usein kiven alla, varsinkin pohjoisessa. Ehdokkaita löytyy aina, mutta sitten kun pitäisi jotain tehdäkin niin kummasti katoavat ;) Näillä eväillä siis pyöritän Vortechia, jossa itse soitan livekitaran (lead & komppi kun ei ole leadikohtia) ja toinen kaveri vetää vokaaleita. Muut tulevat sitten taustalta: rummut, syntikat/elektrot, ja kotona livenä nauhoitetut kakkoskitarat & basso (reampattuna).
 
PC-läppärillä pyörii Reaper, josta lähetän pöytään 5 kanavaa tavaraa Behringer ADA8000:n kautta:
 
1. Kick
2. Snare
3. Overhead
4. Tomit
5. Syntikat ja elektrot
 
Ja lisäksi interfacesta (RME Fireface 400) lähtee 2 kanavaa (kakkoskitara & basso) reamp-bokseihin (Little Labs Redeye kitaralle ja Radial ProRMP bassolle) ja siitä sitten paikan päällä oleviin vahvistimiin pääasiassa monitoroinnin vuoksi, mutta myös tuomaan vähän parempaa tunnelmaa lavalle. Homma toimii oikein hyvin ja keikkailu onnistuu, sehän se tärkeintä on. Muutaman kerran kun pitää asennussulkeisia, niin koko valmiin keikkasetin pykääminen vie vain sen 5 minuuttia, joka on aina eduksi.

ruudex: Taitaa olla omia lehmiä ojassa liikaa vai mennäänkö tyyliin, "ei ne tyhmät kännissä olevat asiakkaat kuitenkaan mitään huomaa vaikka ajellaan koneella tää setti" ;) ?
 
Kyllä. Tämä on häpeällinen aihe. Suoranainen tabu muusikkoyhteisön sisällä. Kun käytetään taustanauhaa, siitä ei kerrota kenellekään ja nauhan toistamiseen käytetty laitteisto kätketään huolellisesti yleisön ja muusikkokollegoiden katseilta piiloon. Naamahan siinä punottaa sitten, kun tausta tulee vähän liian lujaa ja ihmiset alkavat luoda epäileviä katseita esittävän artistin suuntaan.
 
No niin no. Kerranpa muuan yhtye soitti playbackina erään radiokanavan järjestämässä kesäkonsertissa ja se mun mielestä ON jo sitten noloa ei-livemusiikkia ja yleisön kusettamista.
 
Sen sijaan taustanauhan käyttö siinä merkityksessä, missä ilmeisen moni muusikko sen onneksi käsittää, on edelleen täysin asianmukaista yhtyeen ilmaisullisten rajojen laajentamiseksi livenä. Luulisi maksavan yleisönkin arvostavan niitä lisäviboja. Itse ainakin diggasin esim. Husky Rescuen keikkaa ihan täysillä tuolla Ilosaaressa.

Sorry, kun sotken humppakuviot tähän mehevään keskusteluun, mutta kyllä vähän otti koteloon, kun erään humppa-duon keikalla vuorossa oli erään lappilaisen tanssiorkesterin biisi. Sokea näki otsallaankin, että siitä punaisesta venäläisestä haitarista ja niistä koti-casioista ei otettu yhtään ääntä koko laulun aikana, vaikka niin makeat musetteäänet kuuluivat. Kuurotkin kuulivat, että veto tuli suoraan kyseisen bändin karaoke-levyltä, johon laulaja vaan fraseerasi päälle.
 
Ja kansa kehui, miten hyvä musiikki duolla oli. Voi p**se!!!
 
Kyllä teki mieli mennä vetämään casiosta piuhat irti (enpä muuten katsonut oliko edes kiinni).

haitari: Ja kansa kehui, miten hyvä musiikki duolla oli. Voi p**se!!!
Miksi se sinua noin riipoo että jotkut tykkäsivät? Suuri osa kapakka-asiakkaista menee mieluummin karaokeen kuin bändilliseen humppailtaan, rokista nyt puhumattakaan.

Tässäkin kysymyksessä on mun mielestä lopun viimeiseks kyse siitä, mitä halutaan tuoda esille. Liian moni hevipumppu (tai jokin muukin, hevissä nyt vaan yleistä) vetelee ne synamatot sinne taustalle kyselemättä, ja vielä klikin sekaan, ennenku kukaan on ees karvan verran miettiny, mikä sen todellinen lisäarvo on. Sit taas on niitä hommia, missä se juttu mietitään läpi, ja todetaan tarpeelliseksi (= toimivaksi) ja laitetaan sinne taustalle hyvällä menestyksellä.
 
Muutamia omakohtiaisia esimerkkejä:
 
Oon em. JESSEä miksannut hyvin monella keikalla, ja bändistä ei voi kyllä sanoa että olisi playbackiä tms. vaikka siellä yks jätkä näppääkin biisin kuin biisin alussa sekvensserin pyörimään. Tästä kys. sekkariakin kun myös oikeasti SOITETAAN joka biisissä. Toimii. Täyttä livemusaa. Ei kysymystäkään. Vaikka välillä sekkarilta tuli esim. kokonaisia rumpukomppeja (Herra Isä!).
 
Sitten taas aikanaan Collarbonen kanssa kävi seuraavaa: Jätkät mietti, et yks synajuttu on kyllä pakko saada yhteen biisiin messiin, vaikka kiipparistia ei ollutkaan. Taustanauha todettiin liian brutaaliksi tavaksi hoitaa asia niin ei muuta kuin Microkorgi mukaan, ja etupääjätkä soitteli synamelodian oikeissa kohdissa taustalle. Toimi.
 
Mutta väitän, että harvassa on ne bändit jotka oikeasti TARVITSEE sen taustanauhan. Liian usein se on vaan pakkopulla, mikä laitetaan sen enempää miettimättä. Sen erottaa yleisössä siitä, et biisit ei groovaa ja tulee jotain omituista pulputusta joissain väleissä. Jos taustanauha on taas kohdallaan, niin bändi rokkaa ja fiilis ei katoa missään välissä. Simple as that.

Tumba Tom!: Rapin parista Asan & Jätkäjätkien kattaus on suht' iso, ja paikalta löytyy myös se yksi jäbä, joka höystää efektit/rummut/samplet livenä soitettavan musan sekaan.
 
Siin bändis on kyl niin osaava ja iso rytmiryhmä, että toi koneosuus on varsin minimaalista. Ei sitä kukaan edes monitoreihin kaivannut, kun pari iltaa sit lentävän lähdön monttulaudan takana tein.
 
Kovasti diggasin meiningistä.
 
Anteeks pal kauhiast venähtäneestä vaihdost, mutta postimerkille, jolle tarvii jonotusnumero varata ei mahdu niin iso porukka ja mikittäjät sekaan. Mut toisaalta lavasta ja aikatauluista en vastuussa ollut. Taisi bändikin sen ymmärtää ja lavamanun kans annettiin vetää alkuperäisen mittainen setti.