Media ja viihde ›

Milkop: Sain viimeinkin tammikuussa saadut vaparit käytettyä kun käytiin katsomassa Brüno. Ei ole pitkään aikaan tullut leffateatterissa naurettua yhtä paljon kuin nyt. Olihan tuossa ihan selkeästi lavastettujakin juttuja, mutta varsinkin Lähi-Idän rauhanlaulu ja vierailu talkshowssa pudottivat. Ei Cohenilta ainakaan kanttia puutu noita juttuja tehdessä :)
 
8/10
 
Hyvä leffa tosiaan.
 
Itse katsoin juuri Slummien Miljönäärin. Tosi hyvä leffa ja tuo Haluatko Miljönääriksi-homma on todella nerokas, kun ohjelman tunnari ja lavastus on samat kaikkialla. Hieno elokuva kyllä, vaikka tästäkin löytyy jotain ihan typeriä juttuja.
 
Spoilereita luvassa.
 
Esimerkiksi se veljen makaaminen rahoissa kylpyammeessa pyssyn kanssa oli typerää ja todella kökkö, ja täysin turha, kohtaus. Koittiko se symboloida jotain blood money-teemaa tai mitä, mutta hölmö homma kuitenkin.

American History X
 
Vihdoin ja viimein katoin tämänkin ja onneksi katoin. En nyt oikeen tiedä mitä kirjoittaisin, mutta kyseessä kuitenkin erittäin hyvä tarina joka oli hyvin rakennettu. Elokuvan pointti oli selkeä ja se toimi hyvin. Edward Norton on tässäkin aivan loistava, sopeutuu monenlaisiin rooleihin. Meni kyllä mun suosikkielokuvien joukkoon samantien. Kohtaus jossa veljekset repii natsi- ym aiheiset julisteet seiniltä oli jollain tapaa yksi parhaista kohtauksista ja katukivetyskohtaus sai aikaan kylmiä väreitä, vaikka sen olin ennen nähnytkin.
 
Tällä hetkellä annan 10 tälle, meinaan on sen verran keskinkertaisia leffoja tullu katottua, että tää nousee esiin aika hyvin.

Thet: American History X
 
Tää on kyllä ranggis. Näin sen tosin aika nuorena ekaa kertaa ja silloin iski voimakkaasti. Pitäisi kai katsoa toistekin vertailun vuoksi. Norton on kyllä nyrkki silmään tähän rooliin.

author: Tää on kyllä ranggis. Näin sen tosin aika nuorena ekaa kertaa ja silloin iski voimakkaasti. Pitäisi kai katsoa toistekin vertailun vuoksi. Norton on kyllä nyrkki silmään tähän rooliin.
 
Mä oon ihan tyytyväinen, että nyt vasta näin tän, enkä joskus nuorena. Ei välttämättä olis toiminu sillon nin hyvin.

Man on Fire (2004) *
 
Alko ihan suht mielenkiintosesti, mut sitte se meniki yhtäkkii ihan tusinatavaraks, kostetaan-ja-tapetaan-kaikki-pahikset-meiningiks, joka ei ainakaan mua puhutellu taas juur lainkaan. Sitä vanhempaa versioo enno nähny, joten en osaa siihen vertailla, mut tää oli jotenki ihan hemmetin tylsä, ainaki siitä n. puolvälistä eteenpäin. Dakota Fanningille menee toi ainoo tähti nyt melkeen kyllä; hitto mut se plikka osaa kyl näytellä! Chris Walken ja Mickey Rourke taas harmittavan pienissä sivuosissa vaan; näitäki ois kattellu meinaan paljo mieluummin ku tota perkeleen Tönkkö-Wenzeliä...

Casino (1995)
 
Tuli aika randomisti valittua joku leffa tuolta hyllystä, mutta nappiin osu valinta.
Täähän oli loistava ja kolme tuntia meni kuin tuosta vaan.
Joe Pesci ja Robert De Niro veti loistavasti.
 
4.5/5

Casino (1995)
 
Tää oli muuten kans mun "kattottavien listalla", mutten oo jaksanu vielä ruveta katteleen, kunnon aika pitkä leffa, ja näin netin kautta kattelles menee sitä aikaaki ainaki kaksinkertasesti... mut meinaan siis kyl kattoo, heti ku vaan jaksan ryhtyy...

Casino (1995) ***+
 
Sain viimein katteltua, ja olihan se tosiaan ihan jees leffa, ei kuitenkaan sen enempää, mun mielestä siis. Tarina oli niin tavanomainen ja yllätyksetön, että piti oikeen monesti miettiä oonko mä tän nähny ennenki? En usko kuitenkaan, että olin, vaikka kovin tutulta vaikuttikin. Ohan näitä vastaavia leffoja muitaki: Goodfellas, Raging Bull jne. De Niro & Pesci olivat molemmat niiiin ittelleen tyypillisissä rooleissa taas, että välillä melkeen jo puistatti... mut mikäs niitä on kattellessa, kun ne kuitenki vetää tommoset roolit niin hiton hyvin! Eikä valittamista Sharon Stonenkaan roolityössä; hyvin se näytteli tommosta viunaan ja humehiin pikkuhiljaa sekoovaa huoraa, kuitenkaan lyömättä pahasti yli missään kohtaa. Erittäin todentuntusesti, siis. Harmi vaan ettei esim. James Woodsia tai Kevin Pollakia ton enempää sit kuitenkaan nähty, hyviä näyttelijöitä hekin. Liika pitkä tää ei kuitenkaan musta ollu, vaikka kestiki vissiin sen kolmisen tuntia, ihan hyvin piti otteessaan kuitenki. Plussaa kerrassaan erinomaisesta musaraidasta! Noi tommoset "kertojaäänet" on usein kans mukavia. Kyllä tämmöstä kattoo ihan mielellään sen yhen kerran, mutten tiedä sitte siitä "uudelleenkatsomisarvosta"; mulle ei ainakaan mitään hinkua jääny ihan heti uudestaan kattoo, vaikka kieltämättä tulinki viihdytetyks. Ei tää siis missään tapauksessa huono leffa ollu, vaikkei tarina musta nyt mikään elämää suurempi sit ollukaan... eikai senny välttämäti ihan aina tarvi ollakaan?

They Live (1988) **
 
"Ihan kiva", empäs ollu ennen tämmöstäkään nähny, vaikka taitaa jonkimmoinen kulttifilmi olla taas kyseessä. Kunnon foliohattuilumeininkiä, vaikka tässä ne oliki oikeestaan ne aurinkolasit. Dialogi oli musta aika tönkköä tässä. Äärimmäisen tylsä musaraita, mut jotenki se kuitenki tuntu sopivan tähän kokonaisuuteen. Kujatappelu oli ihan ylipitkä kyllä; eipä tuo silti mikään ihme, kun tota showpainiväkee oli mukana ihan pääosaa myöten, ja näyttelijätki kuulemma saaneet vaikuttaa lopputulokseen vähän tavanomaista enempi. Lieneekö tuo sitte hyvä vai huono juttu leffan kannalta, sen kukin päättäköön ihan ite. Mut kyllähän tänki ny kerran katteli, isommin kiljumatta jopa... ;)
 
E:o

NHR: They Live (1988) **
 
Kujatappelu oli ihan ylipitkä kyllä
 
Se kujatappeluhan on just parasta, kestää ja kestää :D

bedlam: Se kujatappeluhan on just parasta, kestää ja kestää :D
 
No kuka ny mistäki tykkää. Ite kyllästyin jo alle puolvälissä ja rupesin laittaan itelleni ruokaa... ;)

Harold and Maude (1971) ****
 
Lämminhenkinen ja ennenkaikkee hauska kuvaus nuoren pojan ja vanhan muorin välisestä rakkaudesta. Haroldin "itsarikällit" oli aika hauskoja, ja etenki äidin suhtautuminen niihin: esim. kun poika kelluu naamallaan uima-altaassa, niin äiti vaan tyynenrauhallisesti ui ohitte... :D Ja Mauden keskustelu moottoripyöräpoliisin kans oli ihan täyttä timanttia kans. Ja Cat Stevensin musa toimi tässä ku häkä, vaikkeio mun suosikkeihini muuten ikinä kuulunukkaan. Suosittelen, löytyy mm. Google-videosta tääkin leffa.

Yle Teemalta tuli tällä viikolla Itä-Saksasta kertova elokuva Saksojen rajalla (An die Grenze). Elokuvassa seurataan vuonna 1974 Saksojen rajaa vartiovia sotilaita. Elokuvan päähenkilö, Alexander, on hakeutunut palvelukseen vapaaehtoisesti, vaikka vaikutusvaltaisen isänsä avulla hänen ei tarvitsisi vaarantaa omaa henkeään rajanvalvontatehtävissä.
 
Elokuva on muistutus Euroopan rauhattomasta lähihistoriasta. Saksojen välinen raja oli tarkasti vartioitu, ja rajaaylittäviä itäsaksalaisia kuoli rajavyöhykkeellä niin miinoihin kuin rajavartijoiden ampumiin luoteihin. Elokuvan alussa innokaasti 18 kuukauden mittaiseen palvelukseen lähtevä nuori Alexander muuttuu elokuvan kuluessa itäsaksalaista ideologiaa kummaksuvaksi mieheksi. Miksi Itä-Saksan loistavan yhteiskunnan tulee suojella raakalaismaista länttä itäsaksalaisilta karkureilta tarkasti vartioidulla rajalla? Palvelus on rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti, sillä rajaaylittävät loikkarit tulee joko ottaa kiinni tai tappaa. Mikäli loikkareita ei saa estettyä tavalla tai toisella, rajavartijaa odottaa siirto pahamaineiseen vankilaan.
 
Yle Teema on kunnostautunut laadukkaiden elokuvien esittämisessä, eikä Saksojen rajalla ole poikkeus. Viime vuosina DDR:stä kertovia elokuvia on tullut paljon, ja selvää "ossinostalgiaa" on havaittavissa. Saksojen rajalla muistuttaa oivasti, ettei Saksan ja koko maailman kahteen leiriin jakanut raja on vasta lähihistoriaa.
 
84/100

Blade Runnerin Director's Edition tuli katsastettua. Oli ensimmäinen kerta kun kyseisen leffan näin, en siis osaa siihen alkuperäiseen kertoja-äänellä varustettuun versioon verrata. Leffahan on melko hidastempoinen ja rauhallinen visuaaliselta toteutukseltaan, pystyi nauttimaan kauniista maisemista. Juonikin eteni melko hitaasti mutta missään vaiheessa ei tullut kärryiltä pudottua. Lopun 'tappelu'kohtaus oli kyllä leffan parasta antia, todella ahdistavan tuntuinen.
 
Kyllä tälle sellaisen 8/10 pistettä voisi lohkaista, tavallista parempi leffa muttei mitään maatamullistavaa vaikutusta minuun tehnyt.

Yle Teema on kunnostautunut laadukkaiden elokuvien esittämisessä, eikä Saksojen rajalla ole poikkeus. Viime vuosina DDR:stä kertovia elokuvia on tullut paljon, ja selvää "ossinostalgiaa" on havaittavissa. Saksojen rajalla muistuttaa oivasti, ettei Saksan ja koko maailman kahteen leiriin jakanut raja on vasta lähihistoriaa.
 
Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa katsastaa (ellet ole jo nähnyt) Das Leben der Anderen, eli suomeksi Muiden elämä. Käsittelee aihetta enemmänkin Stasin toimintaan peilaamaalla ja yksilötasolla, mutta antaa kyllä hyvän kokonaiskuvan tuolloisesta meiningistä Itä-Saksan puolella. Ainakin omasta mielestäni kyseessä on ihan yleensäkin yksi parhaimmista eurooppalaisista elokuvista 2000-luvulla.

Milkop: Sain viimeinkin tammikuussa saadut vaparit käytettyä kun käytiin katsomassa Brüno. Ei ole pitkään aikaan tullut leffateatterissa naurettua yhtä paljon kuin nyt. Olihan tuossa ihan selkeästi lavastettujakin juttuja, mutta varsinkin Lähi-Idän rauhanlaulu ja vierailu talkshowssa pudottivat. Ei Cohenilta ainakaan kanttia puutu noita juttuja tehdessä :)
 
8/10
 
Juuri tulin näytöksestä ja olen aivan hiestä märkänä nauramisesta ja huomenna vatsalihakset ovat aivan hellänä. Hauskuudesta huolimatta elokuva onnistuu herättämään kysyksiä esim. siitä, miten pitkälle vanhemmat ovat valmiita menemään, jotta saisivat lapsensa elokuvaan näyttelemään. Lavastettua tai ei, hieno elokuva.

Huonompi tuo Bruno minusta oli kuin Borat. Pari kertaa tuli kyllä naurettua, mutta ei varmaan toista kertaa tarvi katsoa. Lopun heteropainishow ja biisi Stingin ja Bonon kanssa jäi parhaiten mieleen. Tiesiköhän noi ukot oikeasti ihan täysin, että millaiseen leffaan olivat lähteneet?

Jäärä: Juuri tulin näytöksestä ja olen aivan hiestä märkänä nauramisesta ja huomenna vatsalihakset ovat aivan hellänä. Hauskuudesta huolimatta elokuva onnistuu herättämään kysyksiä esim. siitä, miten pitkälle vanhemmat ovat valmiita menemään, jotta saisivat lapsensa elokuvaan näyttelemään. Lavastettua tai ei, hieno elokuva.
 
Minusta tässä leffassa on paljonkin järkeä jos osaa vaan lukea rivien välistä. Kyllähän tuohon pokkaa vaaditaan, mutta hauskuus perustuu juuri ennakkoluuloihin ja niiden ilmenemismuotoihin. Juuri se että Cohen menee lapsen mielellä kysymään "miksi teidän pitää sotia?" on juuri oikea lähetysmistapa vaikka se kuulostaakin naiivilta.

Ralliraita
 
prÄäänn, äään, prröörrnnn, ööön... Oijoijoijoi, ehkä maailman paskin autoiluleffa. Kusista suomihuumoria paskimmillaan. Se youtuben "kahel litran oohoocee turbo inttercooler pffft, tsutsutsu, pffft, tstsst" - pätkäkin on 100 hauskempi kuin tämä. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin - Nimittäin tämä biisi: http://www.bittersweet.fi/video.html Bittersweet - Gogo
 
Leffalle en anna yhtään pistettä. paska mikä paska saatana