Rummut: soittaminen ›

Ihan näin mielenkiinnosta kyselen kanssamuusikoilta että tuleeko teille useinkin sellaisia taukoja siinä nk. luovuudessa?
Tarkoitan: Ei oikein muista biisejä, tai niiden taukoja, tarkkuus kärsii ja groove kadoksissa, muutenkin meno semmosta vähän tervan juontia eli takkuamista?
Ja mitään uusia hienouksia ihan turha yrittää edes opetella.
Eli ei niinkun saa tavallaan siitä keskittymisestä 100% kiinni?
 
Asia on miun mielestä aika jännä kun joinain päivinä soitto rullaa kun vettä vaan ja joinain sitten mennään, tosiaankin kuin täi tervassa.
 
Sitten toisena kysymyksenä saman topicin alle että oletteko te muut siellä miten tarkkoja setin sijoittelussa?
Eli täytyykö kaiken olla juuri millilleen kohdallaan, niinkuin esim. pedaalin/pedaalien asetukset, vai riittääkö että laitteet on vain vähän sinnepäin.
Itse menen sellasella mentaliteetillä, valitettavasti kun: Rumpujen asettelu on kuin itikkaa naisi. Milli vinoon, niin se on silmässä. Heh, no joo. Kuitenkin.

-Dr.DW-: Ihan näin mielenkiinnosta kyselen kanssamuusikoilta että tuleeko teille useinkin sellaisia taukoja siinä nk. suorituskyvyssä?
Ainakin oireiden kuvauksista päätellen.
Nuorenpana tuli enemmän, mutta nykyään on jo oppinu pakottamaan itsensä keskittymään, jos tuntuu ettei millään komppi luista. Monasti tollasina päivinä tuntuu, että on veto pois kokonaan. Siihen meikän mielestä auttaa vaan, että puree hammasta yhteen ja vähän hikeä otsalle ja vääntää sillai puoliks pakolla, niin siitä se yleensä lähtee taas "aukeamaan".
Tietysti sitten on asia erikseen jos on esmes kipeä, tai krapula ymsyms. Itsellä ainakin huomattava haitta on liika kofeiini, esmes semmonen pullollinen energiajuomaa tai feenixiä pistää hillittömät tärinät päälle ja tuhoaa suorituskyvyn heti. Sen sijaan aterian jälkeen nautittu kahvikuppi potkasee aika sopivasti ytyä soitantoon.
Ja settiasettelu kyll on ihan keskittymisen arvonen asia sekin..

Kielii ajokilometrien puutteessta, jos ei muista biisejä tai muutenkin keskittymisen aste pitää olla 100%, että homma toimii. Enemmän treeniä ja enemmän keikkoja, niin homma siirtyy selkäytimeen.
 
Setin asettelu on tarkka, koska lihasmuisti hekee rumpuja tietyiltä paikoilta. Varsinkin lauluosuuksien aikana kun mikki on 90-astetta rintamasuunnasta ja silloin settiä ei näe edes syrjäsilmin.

Eiköhän ne kitaran ja basson kieletkin pysy suurinpiirtein samoilla paikoilla keikasta toiseen, niin miksi tomarit , jne. sitten olisi aina eri paikoissa? Mikä helvetin järki siinä olisi? No se verran tulen vastaan, että soittimen fyysinen paikkakunta saattaa tietysti vaihtua, jos ei aina soita kotona, tms.

-Dr.DW-: Ja sitten soitto sellaista epämäärästä samojen juttujen toistamista. Ei vaan pysty niinkun tavallaan saamaan siitä luovasta "hulluudesta" kiinni.. Tätäkin jatkunu jo jonkun aikaa, soitat vaan niitä samoja juttuja ja ei tule mitään sellasta hienoo mieleen. Minkä puun alla sitä tulikaan seisottua, kun se luovuus putosi tuolta yläilmoista? Gaaddääm!
Noh, niinku junttilassa sanotaan South will rise, eli köhän tää tästä=P
 
Sit kannattaa laajentaan musamakuaan ja kuunnella, että mitä bändien rumpalit niissä tekee.