| Aihe: Vanhemmat ja yhtye | |
|---|
|
Tästä samasta aiheesta on varmaan jo ainaski 5638 keskustelua, mutta silti.
Mitä mieltä vanhempasi ovat siitä, että soitat mahd. jossain bändissä?
Itelläni se kokemus, että "ei susta mitään tule" ja "luovuta ihan suosiolla" ja "bänditoiminta on liian kallista puuhaa teikäläiselle."
Kyllähän mä tässä yhteen hevibändiin oisin kiipparistiksi päässyt, mutta ku bändi sattuu sijaitsemaan toisella paikkakunnalla ja matkat pitäisi kustantaa itse - niin sehän ei käynyt.
Kokemuksia?
Ruma mutta musikaalinen |
|
Mutsi alkaa pikkuhiljaa hyväksyä. Olen 45 v.
Tottapuhuen mutsi kannusti aina. Osti ekat rummut kun olin 10. Mutsi oli jonkinlainen laulaja itsekin nuorempana, ja meillä himassa musiikki raikasi aina. Eli erittäin positiivisessa hengessä mentiin.
Ei kai ne vanhemmat pahuuttaan jarruttele (kai?), vaan ennakkoluulojaan ja tietämättömyyttään. Bänditouhuihin kun pahimmillaan liitetään kaikenlaista, ei niin yhteiskuntakelpoista, toimintaa, joskus ihan syystäkin. Kai ne ajattelee, että urheilu ja klassinen olis kivoja, mutta meidän pojasta ei haluta mitään työtävieroksuvaa pilvenpössyttelijää. Mutta tervehenkinen keskustelu vois auttaa. Ja esimerkiksi lupaus siitä, ettei koulu kärsi. Ja pitää se lupaus. |
 kivi
29.07.2009 04:25:11 (muokattu 29.07.2009 04:25:50) | |
|
Kailis: Mutsi alkaa pikkuhiljaa hyväksyä. Olen 45 v.
Tottapuhuen mutsi kannusti aina. Osti ekat rummut kun olin 10. Mutsi oli jonkinlainen laulaja itsekin nuorempana, ja meillä himassa musiikki raikasi aina. Eli erittäin positiivisessa hengessä mentiin.
Sama (43v), mutta mä olenkin luvannut äidille että "joskus vielä teen sen levyn, jolla ei oo niitä särökitaroita", äiti kun ei niitä ilokseen kuuntele. Tähänastisilla levyillä kun on kaikilla enemmän tai vähemmän rankkaa maalailua kitaran rakeisuudella, jopa sillä folkprogelevyllä. Työn alla on.
;-)
Kyllähän ne kotona muistivat kertoa, ettei se leipä soittohommista tule helposti eikä koskaan pitkällä tähtäimellä ole varmuutta siitä, millä tulevaisuudessa elää, mutta toisaalta ystäväpiirissä oli paljon eri alojen taiteilijoita muutenkin, luovaan työhön kannustettiin aina, ja varsinkin biisien kirjoittamiseen suhtauduttiin vakavasti. Viulutunneille mut pistettiin neljän vanhana, halpaan rumpusettiin sain avustusta, ja kun myöhemmin pihistin talousrahoista ekaan sähkökitaraan, sain aika pian anteeksi.
Kotona oli jonkinlainen pianonraato jota ei voinut virittää, kolmikielinen Landolan akustinen ja myöhemmin sähköurut joilla äitini soitteli "eiku-metodilla" kaikkia mieleen sattuvia kappaleita C-duurissa ja A-mollissa, usein keskellä yötä. Isäni kanssa mentiin lauantaisin Töölön kirjastoon musiikkiosastolle kuuntelemaan vakavampaa musiikkia, kotona kun ei ollut levysoitinta ennen kuin itse sellaisen ekoilla palkoilla hankin.
Sitten kun sain ekat bändit kasaan ja noin kolmen- neljäntoista iässä alkoi keikkailu, äitini roudasi väsymättä poikaansa ja tämän soittajatovereita, vahvistimia ja rumpuja kuplafolkkarilla ympäri Etelä-Suomea. Kiitos, äiti.
Kaipa se homman vakavuus jotenkin kotona kävi ilmi, kun meillä oli aina iso lauma bändikavereita kylässä, ruoka-aikoina vaan kysyttiin montako lautasta tänään katetaan, ja jatkettiin ruokaa sillä mitä sattui löytymään niin että kaikille riitti.
Jos homman kanssa on tosissaan, ei sille mitään voi. Basistikaveri sotki fillarilla ympäri vuoden 40 kilometrin päähän päivittäin soittamaan, kontrabasso hihnoilla selässä. |
 Murgo
29.07.2009 06:10:01 (muokattu 29.07.2009 06:13:17) | |
|
Mutsi alkaa pikkuhiljaa hyväksyä. Olen 38 v.
Kersana tuli yriteltyä kitaraa ja ne legendaariset Yamaha-sähköurutkin oli, mutta bänditoiminta ei silloin edennyt koulukaverien kanssa rämpyttelyä pidemmälle.
Meillä faija oli se joka kannusti erilaisiin harrastuksiin, osti minulle joululahjaksi kitaran (Landola, roikkuu tuossa seinällä vieläkin) kun huomasi että olin tehnyt kotona lojuneeseen ikivanhaan rämään pari kieltä karhulangasta ja näppäilin sillä hämä-hämä-häkkiä yms. Yrittipä 10-vuotiasta opettaakin vaikkei itse mitään soittanutkaan. Vietti lukemattomia tunteja tekemällä minulle "tabulatuureja" eli merkkaamalla nuotteihin sormituksia kitaralle.
Mutsi harrasti klassista laulua ja suhtautui koko hommaan vähän juuri tyyliin "ei tuosta mitään tule" kun yhtä kieltä kerrallaan näppäilin. Osittain silloisen peruskouluni psykopaattisen musiikinopettajan "avustuksella" harrastus sitten hyytyi moniksi vuosiksi kunnes innostus heräsi muutamia vuosia sitten uudelleen ja pääsin sattumien kautta bändiinkin.
Nykyisin mutsin mielipide bändimme demobiiseistä on että "ihan kivalta kuulostaa muuten, mutta onko laulun pakko olla tuollaista kamalaa örinää?".
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! |
 Niq
29.07.2009 09:48:39 | |
|
Eipä noita juurikaan ole soittojutut kiinnostaneet. Itse olen siitä 16-vuotiaasta asti itse hankkimillani rahoilla kaikki kamat hommannut. Niitä on porukalla tehty itse ja vedetty vaikka minkälaisilla virityksillä. Niinkuin Kivikin sanoi, se on omasta halusta kiinni. Ja eiks rokkenroll oo just sitä, että vanhemmat ei tykkää? :)
"I have a cunning plan" -Baldrick |
 puusormi
29.07.2009 10:21:10 (muokattu 29.07.2009 10:21:39) | |
|
Vanhemmat hankkivat kotiin sähköurut kun oli 7 tai 8v, niillä groovailin ja taisinpa jonkun soittotunninkin käydä. Mummoni rahoitti 80% ekoista rummuistani joskus 13-vuotiaana. Vuodessa tajusin että ei tule minusta kuin kotitarverumpali. Olen sen jälkeen muuten hankkinut omat soittimet kesätyö ym. rahoilla, tosin äidin firmassahan olin 13-15 vuotiaana hommissa eli mamma betalahan tuo teknisesti ottaen oli silloin... Kannustavasti ovat suhtautuneet, isäkin kävi keikan katsomassa viime kesänä asiakseen pitkän matkan takaa. 35v on nyt mittarissa.
Saapiko lähettää terveisiä? |
|
Iskä itse soittomiehiä, ja äiskä musafani muuten vaan, joten eipä tuosta ole muuta negatiivista kuulunut kun että myös se "oikea ammattiin" piti hankkia. Muuten on saanut touhuta mielensä mukaan, mutta ensimmäiset omat soittimet piti maksaa suurimmaksi osaksi itse.
Elä oo tommonen. Pääset hermoistas vähemmälläkin |
|
niq; eiks rokkenroll oo just sitä, että vanhemmat ei tykkää? :)
Mä oonkin poppari =D Nyt ois kiva vastapalloksi saada joku kauhukertomus tyrannimaisista vanhemmista ja sankarillisesta noususta Suomen bänditaivaan kirkkaimpaan sineen *nielee kyyneleitä* |
atom
29.07.2009 23:29:29 | |
|
Soittoharrastus sai alkunsa 11-vuotiaana kun pappa betalar henkisesti hankittiin sähkökitara ja 10watin vahvistin. Myös hivenen myöhemmin on joutunut turvautumaan vanhempien kukkaron nyöreihin, mutta nämä on aina ajansaatossa maksettu takaisin (muistaakseni). Nykyään olen orkesterimme ainut jäsen joka ei omista edes omaa soitintaan, eli ei enää kehtaa mennä pyytämään "annatko äiskä rahaa?".
Vanhemmat ovat alkaneet suhtautumaan soittoharrastukseen "taitaa se perkele olla tosissaan" - asenteella. Asenne muuttui varsinkin sen jälkeen kun vanhemmille sai soittaa soittimesta ihan oman orkesterin musiikkia, eli oli jotain konkreettista soittoharrastuksesta esittää. Useamman vuoden kummiskin harrastaneena ko. asenteen muutoksen on ottanut ihan tyytyväisenä vastaan. Vieläkään eivät tosin ole käyneet livekeikoilla poikansa edesottamuksia katsomassa, joka kerta ollut (olevinaan) jotain esteitä. |
|
"Tää musiikki on jotain niin hirveetä etten käsitä kenenkään voivan tätä kuunnella."
No, se kuulemma harrastaa flamengo-tanssia joten eipä natsaa muutenkaan mieltymykset.
If you can't convince them, confuse them |
|
Meillä ei kumpikaan vanhemmista ollut musiikki-ihmisiä, mutta mun harrastusta tuettiin alusta alkaen. Vanhemmat hankkivat mulle ekan kitaran (tai no, Landolan naikkarin :) sekä avittivat ekojen sähkiskamojen kanssa kun eivät kesätyörahat riittäneet. Sen jälkeen laitehankinnat tuli aina rahoitettua itse. Toki sitä tuli joskus kommenttia vaihto-operaatioiden yhteydessä (mikäs vika siinä vanhassa oli? Tuohan on ihan samanlainen kuin se entinen? jne) mutta koskaan ei itse soittoharrastuksesta tullut yhtään poikkipuolista kommentia, kannustusta enemmänkin.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. |
|
atom: Vieläkään eivät tosin ole käyneet livekeikoilla poikansa edesottamuksia katsomassa, joka kerta ollut (olevinaan) jotain esteitä.
Tärkeä lisäys: OLEVINAAN jotain esteitä.
Mitenkäs se nyt on aina niin, että vanhemmilla on melkein aina jotain nuoren soittoharrastusta vastaan, mutta harvemmin nuoret valittaa vanhempiensa harrastuksista? Tai ei välttämättä nuoret, mutta lapset kuitenkin.
Ruma mutta musikaalinen |
|
KiipparistiKotkasta: Tärkeä lisäys: OLEVINAAN jotain esteitä.
Mitenkäs se nyt on aina niin, että vanhemmilla on melkein aina jotain nuoren soittoharrastusta vastaan, mutta harvemmin nuoret valittaa vanhempiensa harrastuksista? Tai ei välttämättä nuoret, mutta lapset kuitenkin.
Nuorilla ei ole varaa valittaa, kun vanhemmat tarjoavat kämpän, ruuat ja rahaakin :-o |
 Da Make
30.07.2009 12:27:33 (muokattu 30.07.2009 12:28:12) | |
|
No faijahan mut alunperin innostutti musiikkiin ja soittamiseen. Se on itte soitellut bassoa 60-70-luvulla ja sitten sponsoroinut mm. treenikämppävuokria ajoittain maksukyvyttömille bändinjäsenille jne. pienimuotoista rahallista tukea ja ennen kaikkea intoa ja uteliaisuutta hommaa kohtaan. Korvaamattomia ovat myös olleet "silloin kun me 60-luvulla Artsin kanssa..."-alkuiset stoorit bänditoiminnasta.
Mutsia on nyt aina terveydenalan ammattilaisena huolettanut kauheasti ettei me niitä huumeita vedettäis, mutta eihän me niitä vedetä kun musiikki on vaan itsessään niin psykedeelistä. Onhan äippäkin vanha hippi ja diggailee menoa ja meininkiä, mutta ei se ole samalla tavalla viileesti kuin fatsi joka kyl tietää mitä tarkottaa rock n roll.
Kaikenkaikkiaan se on kyl tosi kiva kun porukat jaksaa vieläkin kysellä mikäs basso basistilla on ja kuinka solistin opiskelut etenevät ja joko se rumpali on muuttanut ja näin pois päin. |
 Kailis
30.07.2009 16:30:38 (muokattu 30.07.2009 16:31:51) | |
|
Korvaamattomia ovat myös olleet "silloin kun me 60-luvulla Artsin kanssa trippailtiin..."-alkuiset stoorit bänditoiminnasta. Tapasko sun iskä ja äiskä sairaalassa? =D =D =D |
Da Make
30.07.2009 22:55:03 (muokattu 30.07.2009 22:57:20) | |
|
Kailis: trippailtiin Tapasko sun iskä ja äiskä sairaalassa? =D =D =D
Sairaalan ovilla/pihalla itseasiassa, joskaan ei yleisesti kuviteltavissa olevista syistä. :--D |
|
Da Make: Sairaalan ovilla/pihalla itseasiassa, joskaan ei yleisesti kuviteltavissa olevista syistä. :--D
Mutsis kuvitteli syyt ku sua teki =D |
|
Kailis: Mä oonkin poppari =D Nyt ois kiva vastapalloksi saada joku kauhukertomus tyrannimaisista vanhemmista ja sankarillisesta noususta Suomen bänditaivaan kirkkaimpaan sineen *nielee kyyneleitä*
No mulla ei kauheesti kannustettu, mutta ei lytättykään hirveesti. Kaikki soittokamat ja soittimet jouduin kyllä alusta asti ostamaan itse, mutta. Kaippa noi jo ton soittelun hyväksyykin. Ikää on vasta 38. Niin, ehkä se auttoi kun tässä parissa viimesimmässä projektissa ei ole sitä sähkökitaraa olluth heh juum.
En kyllä ole missään bänditaivaallakaan. Eli ei ollut nyt kyllä sinnepäinkään kun tilatttiin.
Aina saa kärsiä ja hävetä. |
|
Vanhemmat on maksanu konsan pianotunnit niin pitkään kun siellä viihdyin ja ovat aina kannustaneet musiikkiluokille ja nykyään opiskelenkin musiikinopettajaksi. Kunnon kiipparityöasemankin yo-lahjaksi hankkivat ja ensimmäisen kitaran ja vahvarin hommasivat. Nykyään ottavat osaa soittoharrastukseen vielä jonkun verran mutta eivät tykkää niinkään metalliprojekteistani vaan enemmänkin reggaebändistäni.
Amateurs built Titanic, professionals built the ark. |
 4lp1
03.08.2009 21:55:57 | |
|
Varsin kiltisti. Mutsi ex-hippiäinen, joka diggaa mm. Deep purplesta ja Sladesta yms, ja vähän väliä muistelee kuinka joskus kuunteli tuntikausia Purplen levyjä kaverin isoveljen oven takana.
Faija taas on enemmän Klasarin ystäviä, mutta sen kautta mä Metallicaan tutustuin.
Pikkusena yritti äippä tosiaan opettaa pianoa, ja kyllä sitä nyt kohtalaisesti nuoteista soitan. Vois opetella oikeestaan vasuriakin hyödyntämään.
Kitaratunnit on maksettu Musiikkiopistolla siitä lähtien kun sain päähäni alkaa soittamaan kitaraa. Ja nyt se haluis opettaa mut laulamaan. Ehkäpä, jos kerkiäis.
Kamoja ne molemmat on hommaillu/sponssanu kun on niitä tarvittu.
Nykyinen bändi sitten on saanut tukensa niin mun porukoilta, kuin kaikilta muiltakin vanhemmilta, ne esim. kustansi meille keikkajutun, mihin oltiin kutsuttu tutut yms.. Ja kaikki voitot bändin kassan.
Että varsin hyväonnisia on tullut oltua.
Pitkät hiukset ja kitara, loppu sujuu kuin itsestään. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
