| Aihe: White Lies | |
|---|
|
Päätinpä aloittaa keskustelun kyseisestä bändistä kun sellaista ei näkynyt. Kyseessä on siis huimaa nousukiitoa tekevä indiepop-trio Lontoosta. Esikoislevy julkaistiin tammikuussa ja se nousi suoraan Brittien albumilistan ykköseksi. Itsellä on nyt viikon verran pyörinyt levy soittimessa ja pakko sanoa, että aivan loistavaa tavaraa tämä on.
Yleensä nämä Briteistä nousevat indiepoppoot tuppaavat ärsyttämään mutta tämä bändi poikkeaa linjasta tekemällä oikeasti hyvää musiikkia. Pyörää ei todellakaan ole keksitty uudelleen ja huomaa todella selvästi, mistä bändi on vaikutteensa repinyt mutta kun homman tekee oikein, niin se ei haittaa. Laulajalla on upean jäätävä kasarisoundi laulussa, kaikua ei ole säästelty ja muutenkin soundit ovat bändillä kohdillaan. Jos Interpol, Echo & The Bunnymen ynnä muut iskevät, uskoisin tämänkin toimivan.
Onko kellekään muulle kolahtanut tämä bändi? Tai toisinpäin, onko saanut sapen kiehumaan?
Heitetään tähän vielä parin biisin livepätkä bändiltä Jools Holland Showsta. Pojilla näyttää selvästi olevan hieman jännäkakka housussa ensimmäisessä tv-esiintymisessään:
http://www.youtube.com/watch?v=q5P_p9izhX0
Everybody loves somebody but nobody loves rumpali. |
|
Kuuntelin levyn eilen läpi...en erityisemmin syttynyt.
Se on liiaksi samaa kuin esim. Interpol, Editors ja muut tämän päivän britti-indiet. Toki hemmetin hyvin ja huolella tehtyä musaa, mutta jäin kaipaamaan enempi yllätyksellisyyttä ja riskinottoa. Ehkä ne tekee toisella levyllä mielenkiintoisempia biisejä. |
|
Todella tylsää tusinakamaa. |
|
Todella tylsää tusinakamaa.
Tavallaan totta. Röyhkeästihän biiseissä on varastettu fiilikset sieltä 80-luvulta mutta se on tehty niin tyylikkäästi, että meikälle iskee aivan täysiä. Tosin jos olisin saanut ensikosketuksen bändiin nykyään radiossa pyörivän To Lose My Life-biisin kautta, olisi bändi jäänyt miekäläiseltä varmasti unholaan. Kevyesti levyn huonoin biisi ja erottuu pahassa mielessä kokonaisuudesta. Death-biisi sai oman mielenkiinnon heräämään nerokkaan yksinkertaisen ja junnaavan menonsa avulla, yksi hienoimmista pop-ralleista mitä olen pitkiin aikoihin kuullut. Hyvin ymmärrän kuitenkin niitä, joiden mielestä tämä on täysin yhdentekevää paskaa. Uusimman Rumban levyariossa oli osuvasti sanottu bändistä, että "esikoisalbumi on tätä kirjoittaessa sekä Englannin listaykkönen että kyynikkojen vihan kohde numero yksi".
Everybody loves somebody but nobody loves rumpali. |
|
Uusimman Rumban levyariossa oli osuvasti sanottu bändistä, että "esikoisalbumi on tätä kirjoittaessa sekä Englannin listaykkönen että kyynikkojen vihan kohde numero yksi".
Ja pitäis antaa 2 uskottavuuden säilyttämiseksi. Mutta Knuutipa antoi neljä.
Pyörittelin tuota eilen läpi ja en tiedä oliko ongelmana samalle taajuudelle asettautuminen, koska jostain syystä viimeiset 4 biisiä iskivät ylivoimaisesti koviten.
"Bach sävelsi musiikkinsa jumalalle.
Jos me sävellämme, teemme sen saadaksemme pillua."
-Erlend Loe |
|
mahti musaa,onnistuneempi kokonaisuus kuin echo&the bunnymen; paremmat melodiat |
|
Aivan totaalista loistavuutta! Erikoisen nerokkaat lyriikat, ovelaa rummuttelua ja laulajalla karismaattinen ääni. Todellakin pitkä ja loistokas ura edessä. Menkää muuten kynnelle kykenevät katsomaan bändiä Flow-festareille ja kertokaa millanen keikka oli. Itse olen silloin estynyt...
"Mä en oo ikinä luottanu jätkiin jotka laulaa poppii" -Jone Nikula |
|
Max-X: Aivan totaalista loistavuutta! Erikoisen nerokkaat lyriikat, ovelaa rummuttelua ja laulajalla karismaattinen ääni. Todellakin pitkä ja loistokas ura edessä. Menkää muuten kynnelle kykenevät katsomaan bändiä Flow-festareille ja kertokaa millanen keikka oli. Itse olen silloin estynyt...
Näin Roskildessa. Oli kova. Melkeinpä todella kova. Jätkät soittivat asenteella ja pitivät itseään varmasti maailman parhaana bändinä - ei siis diivailumielessä. Lisäksi ilmoille pyöräytettiin todella tiukka Portishead-cover. The Rip otettiin ns. omiin nimiin.
"Bach sävelsi musiikkinsa jumalalle.
Jos me sävellämme, teemme sen saadaksemme pillua."
-Erlend Loe |
 Cathi777
26.07.2009 18:29:31 (muokattu 26.07.2009 18:29:47) | |
|
Ozzyneito: Näin Roskildessa. Oli kova. Melkeinpä todella kova. Jätkät soittivat asenteella ja pitivät itseään varmasti maailman parhaana bändinä - ei siis diivailumielessä. Lisäksi ilmoille pyöräytettiin todella tiukka Portishead-cover. The Rip otettiin ns. omiin nimiin.
Odotan kyllä kovasti tuota Flown keikkaa kanssa. Mut mihinkähän tästä ketjusta on hävinnyt minun kommenttini. Olen meinaan sellaisen tähän ketjuun aikanaan kirjoittanut. Ei kyllä tarkkaa hajua siitä, että mitä siihen tuli rustattua, mutta siitä olen varma, että olen sellaisen kirjoittanut. Mutta todella loistava bändi kyllä kyseessä ja on yksi eniten levylautasellani viihtyneistä levyistä tänä vuonna. Vaikka ei todellakaan keksi pyörää uudestaan niin hyvät sävellykset toimivat siltikin aina.
Only pop music can break my heart... |
|
Jösses, kova levy. Eka pyöräytys joskus keväällä ei aiheuttanut juuri minkäänlaista reaktiota, mutta nyt huomaan levyn soivan stereoissani päivittäin. Loisteliasta, jos jysii livenäkin kovaa.
Flow harkinnan alla, 54 € on kuitenkin aika kova hinta yhdestä bändistä.
by the grace of God |
|
carlos: Jösses, kova levy. Eka pyöräytys joskus keväällä ei aiheuttanut juuri minkäänlaista reaktiota, mutta nyt huomaan levyn soivan stereoissani päivittäin. Loisteliasta, jos jysii livenäkin kovaa.
Flow harkinnan alla, 54 € on kuitenkin aika kova hinta yhdestä bändistä.
No siinä saa samaan hintaan vähintään yhtä mainiot Reginan, Jenny Wilsonin, Röyhkä&Rättö&Lehtisalon sekä Rubikin tai Hypnotic Brass Ensemblen. Jos nyt muistan aikatauluja yhtään oikein. Plus tietty Grace Jones ja Juan MacLean.
"Bach sävelsi musiikkinsa jumalalle.
Jos me sävellämme, teemme sen saadaksemme pillua."
-Erlend Loe |
|
Ozzyneito: No siinä saa samaan hintaan vähintään yhtä mainiot Reginan, Jenny Wilsonin, Röyhkä&Rättö&Lehtisalon sekä Rubikin tai Hypnotic Brass Ensemblen. Jos nyt muistan aikatauluja yhtään oikein. Plus tietty Grace Jones ja Juan MacLean.
Niin, paitsi että kones laskeutuu aikataulujen mukaan helsinki-vandalle siinä kuuden kieppeillä, että jää nyt mainiot regina ja hypnotic brass ensemble joka tapauksessa näkemäti. Ja Jenny on sunnuntaina.
by the grace of God |
|
Kannattanee kyllä ottaa huomioon että bändi taitaa olla uransa alkutaipaleella, ja varmasti eksyy Suomeen omalle klubikeikalle tulevaisuudessa.
I am Jack's smirking revenge. |
 carlos
23.01.2011 22:56:00 (muokattu 23.01.2011 23:00:54) | |
|
Jotenkin muistin, että tästä bändistä oltaisiin jauhettu täällä enemmänkin.. Mutta enpä tämän lisäksi löytänyt kuin toisen yhtä vähäviestisen threadin.
No eikaissiinä. Bändi julkaisi kakkosalbuminsa ihan tässä justiinsa. Se kantaa nimeä Ritual ja on saanut tylsiä kolmen tähden arvioita kriitikoilta.
Itse pidän hyvinkin paljon debyyttilevystä, eikä tämä uutukainenkaan pöllömmältä kuulosta näin ensipyöräytysten jälkeen. Levyn kärkitrio (Is love - Strangers - Bigger than us) on varsin mukavankuuloista poppia, loppupuolelta levyä Bad Love erottuu positiivisesti edukseen. Muista biiseistä paha sanoa vielä mitään - eivät ainakaan heti jääneet soimaan päähän. Lyriikat on kyllä todella outoja joissain biiseissä... Eihän tämä mikään tajunnanräjäyttävä levy ole, mutta suosittelisin silti kuuntelemaan, mikäli eka levy tippui yhtään. Niin paljoa bändi ei ole uudistunut, että tällä uusia faneja saataisiin.
Liveäkin olisi tarjolla Tampereella ja Helsingissä joskus huhtikuun puolivälissä. Liikaa en kyllä kehuja ole bändin keikoista kuullut...
by the grace of God |
|
Tiedättehän sellaisia bändejä, joilla on tasan tarkkaan yksi ylivertaisen hyvä biisi ja muu tuotanto hyvin pitkälti hajutonta ja mautonta, ellei jopa suoranaista roskaa? White Lies on sellainen bändi, nimittäin Death on todella hieno kappale mutta muuten ei kyllä nappaa tämä. Luulisi, että jos yhtye saa aikaiseksi noinkin hyvän biisin niin löytyisi ainakin toinen samanmoinen, mutta etsiminen ja lisäkuuntelu ei ole tuottanut tulosta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos menee ja tulee tämä haalea ja ylituotettu orkesteri. Uusi levy on aikalailla sitä samaa kliinistä ja sisäsiistiä soittelua. Olisi nyt edes todella säälittävän surkea niin voisi haukkua ja kirota maan rakoon, mutta kun ei White Lies pysty oikein siihenkään. Harmi!
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." |
 itsy
24.01.2011 12:39:45 | |
|
carnation: Tiedättehän sellaisia bändejä, joilla on tasan tarkkaan yksi ylivertaisen hyvä biisi ja muu tuotanto hyvin pitkälti hajutonta ja mautonta, ellei jopa suoranaista roskaa?
Allekirjoitan väittämäsi ensilevyn kohdalla. Death ja vielä nimibiisi säväyttivät mutta loput kappaleet eivät jättäneet lainkaan mielikuvia. Kaksi hyvää kappalettakin on jonkinlainen saavutus. Uuden levyn kuunteluun ei ole mikään innostanut.
oivoi |
|
Debyytti oli kyllä kerrassaan mainio ja sisälsi paljon hyviä biisejä, mitä enemmän kuunteli niin sitä paremmalta levy kuulosti. Uusi levy alkaa todella vahvasti, mutta sitten ei ole ainakaan tähän asti kauheasti loppu levy maistunut. Vaatii varmaan taas enemmän kuuntelua, että lähtee kunnolla toimimaan niin kuin kävi ensimmäisenkin levyn kanssa.
Ja mitä tulee liveen niin ihmettelen, että miksi ei muka olisi hyvä keikkoja vetänyt? Eihän siellä lavalla mitään riehuta, mutta jotenkin se homma vaan toimii sillä lievellä ylimielisellä asenteella. Mielenkiinnolla odotan kyllä taas keväistä Tavastian keikkaa ja mukava nähdäkin bändi muualla kuin festariolosuhteissa.
Only pop music can break my heart... |
|
carnation: Tiedättehän sellaisia bändejä, joilla on tasan tarkkaan yksi ylivertaisen hyvä biisi ja muu tuotanto hyvin pitkälti hajutonta ja mautonta, ellei jopa suoranaista roskaa? White Lies on sellainen bändi, nimittäin Death on todella hieno kappale mutta muuten ei kyllä nappaa tämä. Luulisi, että jos yhtye saa aikaiseksi noinkin hyvän biisin niin löytyisi ainakin toinen samanmoinen, mutta etsiminen ja lisäkuuntelu ei ole tuottanut tulosta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos menee ja tulee tämä haalea ja ylituotettu orkesteri. Uusi levy on aikalailla sitä samaa kliinistä ja sisäsiistiä soittelua. Olisi nyt edes todella säälittävän surkea niin voisi haukkua ja kirota maan rakoon, mutta kun ei White Lies pysty oikein siihenkään. Harmi!
Tää kuvaus osui kyllä ihan täydellisesti nappiin.
Näin epäonnekseni bändin vielä kesällä Musen lämppärinä ja juuri tää kuva vahvistui. Tavallaan koko orkesteri on hyvä päätepysäkki tuolle kasari-post-punk revival-jutulle (mikä on ihan luonnollista kehitystä vaan, näinhän näissä jutuissa pitääkin käydä.), eli niiden oikeasti spontaanien ja hyvien bändien ja levyjen (vaikka Interpolin ja Killersin kaks ekaa levyä, Editorsin eka jne.) jälkeen tulee ensisijaisesti voimakkaan kaupallisesti suuntautunut, levy-yhtiön ankarasti joka paikkaan tuputtama, perässä hiihtävä, turboahdettu koko perheen muoviversio aiheesta eli nyt tää sietämätön White Lies. |
 maelstorm
24.01.2011 21:57:19 (muokattu 24.01.2011 22:16:58) | |
|
Mulle sitte taas White Lies kepittää, aika helpostikin, esimerkiks just tän Musen koko tuotannon. Eikä edusta ollenkaan mitään 'päätepysäkkiä' tms.
Onhan se sellaista 'sankari' joy division/new order/the curea. mutta mitäs sitten. hyvää fjongaa. sais tää kakkoslevykin jo putkahtaa pihalle.
eiku aijaa ja oho. no hei, nythän mulle on sitte joku kiva levy, mitä ihmetellä ens kuussa.
Siivet. |
|
E.S.T. on mielettömän kova biisi. Ei mul oikeen muuta. Eka levy on kyllä sen verran kuunneltavaa scheissea, että pitänee ottaa tämä uutukainenkin kuunteluun jossain vaiheessa.
"Se ei ole homoa, jos molemmat ovat heteroita." |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
