Aloittelijat ›

onko maailmalla hyvin menestyneitä kitaristeja / basisteja jotka ovat aloittaneet soittamisen vasta aikaisintaan 18 vuotiaana?

Jos aloitat soittamisen 18 vuotiaana niin kerkiät kehittyä hyväksi soittajaksi jopa huippuhyväksi, riippu aika paljon minkälaiset "soittajanlahjat" olet saanut, itse aloitin 12 ikäisenä ja soitin n. 4 vuotta mutta pidin yli 20 vuoden tauon, nyt aloitin uudestaan omaksi ilokseni ja muiden murheeksi :) Mutta ei ne 4 vuotta hukkaan menneet pitkästä tauosta huolimatta, ihmeen nopeasti löysin saman tuntuman kitaraani joka minulla oli silloin joskus, jokatapauksessa kitarointi vaatii tuhansia tunteja harjoittelua, tänä päivänä opiskelu on paljon helpompaa kun on youtube ja saa netin kautta soittotunteja jne.
 
Ennen joutu kuunteleen rätiseviltä LP-levyiltä kappaleita ja koettaa löytää soinnut jos halusi soittaa jonkun tietyn bändin kappaleita. Pakko laittaa tähän jatkeeksi Gary Mooren muutama haastattelu koska itse arvostan sitä kitaristina:
http://www.youtube.com/watch?v=PCIEArkez1Q&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=XXtF2ydrfKg&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=Yt46oNL-2vE&NR=1

ok kiitos, ettisin just ihan mielenkiinnosta netistä niin judas priestin Glen Tipton poimi kitaran käteen vasta 21 vuotiaana

Ala ihmeessä soittaa, jos kerran huvittaa!
 
Jos pidät viitsimisen edellytyksenä jotain kuuluisuutta, tai edes sitä, että tienaisit soittamalla leipäsi, niin toivottavasti pettymyksensietokykysi on hyvä :o)

Suurin osa tunnetuista kitaristeista on aloittanut kitaransoiton varmaan hieman aikaisemmin, mutta tuskin sillä on juurikaan merkitystä. Mieleen tulee heti useita nimiä jotka ovat aloittaneet 14-16 -vuotiaana, tuskin muutamalla vuodella "myöhästyminen" rampauttaa soittajan uraasi. Eikä kannata muutenkaan miettiä joidenkin kitarasankareiden aloittamisikää, maailma on täynnä kansalinvälisesti tuntemattomia lahjakkuuksia, joista moni on aloittanut täysi-ikäisenä.

Mä sain ensimmäisen kitaran 6-vuotiaana. Teini-iässä ja parikymppisenä soitin rautalankabändissä. Sit tuli nainen ja lapsi ja kitarat siirty naftaliiniin. Hauskaa se on ollut, vaikka meidän kamat nyt oli mitä oli.
 
Nyt ajattelin alkaa soitella uudestaan 30:n vuoden jälkeen mutta kun ei meinaa saada taas sormenpäitä kestämään millään (akustista). Samalla päätin myös opetella soittamaan pianoa oikeasti. Pianonsoitto edistyy havaittavammin kuin kitaran.

Jos 43-vuotiaana ensimmäisen kirjansa julkaissut Henry Miller tai 47-vuotiaana debytoinut Samuli Paronen olisivat ottaneet liian vakavasti jo 7-vuotiaana konsertoineen Mozartin, maailma olisi toisennäköinen. Onneksi eivät ottaneet.
 
Kalmo puhuu asiaa: soittamisesta täytyy osata nauttia. Kuuluisuus ei saa olla motiivi. Osaaminen sen sijaan on erittäin hyvä motiivi.
 
Median ikuista nuoruutta korostava kulttuuri unohtaa usein iän merkityksen: minkä nuorena helposti sählää (vaikka olisi kuinka taitava) tekee vanhempana ja viisaampana vähän hitaammin mutta toivottavasti paremmin.
 
Asian voi selvittää itselleen käymällä läpi oman levyhyllyn (kirjahyllyn / taulukokoelman), poimimalla sieltä vanhimman artistin tuotteen ja kysymällä itseltään, muuttuisiko käsitys artistista, jos kysymyksessä olisi tämän ensimmäinen hengentuote.
 
Yhtä totta kuin se että nuoret aivot ja lihakset oppivat nopeasti ja helposti on se, että ne osaavat vanhempana ohittaa turhia liikkeitä ja keskittyä olennaiseen.
 
Ja entäs se kaikki muu? Kyky tajuta ja säveltää hyviä melodioita? Kyky kuulla musiikillisia kokonaisuuksia?
 
Tekninen, aikaisessa vaiheessa omaksuttu taituruus on vain pieni osa soittajan lopullista kokonaisuutta.