Yleistä keskustelua musiikista ›

Tehkäätten parannus noiden mp3:sten ja poltettujen levyjenne kanssa
http://www.sendthemback.org/
 
Eihän tällaisia keskusteluita edes tarvitsisi käydä jos ihmiset oikeasti tutustuisivat artisteihin vertaisverkkojen ymssien kautta, mutta liian moni on heittäytynyt ahneeksi. Levyjen hinnan saisi mielestäni helpoiten alas jos lopetettaisiin tuollaisten järjettömien palkkioiden maksaminen artisteille, jotkut 100 miljoonan dollarin sopimukset vain yksinkertaisesti ovat sulaa hulluutta.
 
Joo,paitsi että ei. Valittakaa nyt sittte mielummin vaikka Zyskowitzin,Itälän,Siimeksen,Pekkarisen,Lipposen ja Halosen liksoista, jos haluatte vaikuttaa lähietäisyydella.
Nehän saa rahaa ihan vaan istumalla.
 
Mahtavan kertova kirjoitus asiasta tuon sivun kautta löydetyssä linkissä.
http://www.pff.org/press/IP/061703OrlandoSentinel.htm
Se täytyy melkein yrittää kääntää tänne.
Eihän tästä mitään voi tulla kun isät ja äidit opettaa lapsilleen että netistä saa ilmaiseksi...Pelit ,Musat,Leffat + kaiken softan...

Muutama näkökulma aiheeseen:
 
- Ostan kasan CD-singlejä. Onko niiden yhdistäminen yhdeksi kokoelmaksi väärin/oikein?
 
- Haluan kuunnella ostamiani levyjä satunnaissoitolla koneeltani. Onko kopiosuojattujen levyjen siirtäminen koneelle mp3-muotoon oikein/väärin?
 
- Äänitän vanhoilta vinyylilevyiltäni biisejä CDlle. Oikein/väärin?
 
- Kopioin kaverilta minidiskiltä musiikkia itselleni minidiskille (digitaalinen muoto ja äänenlaatu säilyy). Tai vaikka C-kasetille. Miksei tästä kukaan nosta äläkkää?
 
- "Turvakopion" tekeminen harvinaisesta levystä tai muuten vain varjellakseni alkuperäisten levyjeni kuntoa. Esim. autokäyttöön, kuten jo joku kertoi tekevänsä. Edelleenkö "poltetut sucks"?
 
En tietenkään kyseenalaista sitä, etteikö piraattiteollisuus olisi syvältä ja tuomittavaa, mutta onko se rinnastettavissa tavalliseen "mä kopsin sulle ton jos sä kopsit mulle ton" - kopoiointiin. Sitähän on harrastettu aikojen (nauhurin) alusta asti. Silloin sitä ei miillään lailla kyseenalaistettu. Mikä noista ajoista on muuttunut muu kuin äänenlaatu ja prosessin nopeus? Tarkoittaako tämä sitä, että jos lisään suhinaa ja heikennän dynamiikkaa, voin kopioida vaikka sata levyä päivässä, kunhan teen sen tarpeeksi hitaasti? Ja olettaisihan sitä, että nykyään kun levyjen painosmäärät ovat huomattavasti suurempia, yhtä "kopioinnille menetettyä" levyä kohden tappiot ovat pienemmät?
 
Oikeampi kysymys / topikki voisikin olla "mitä mieltä laittomista CDistä"
 
Keskustelua lisää...
 
Kopiointisuojaus on sitten asia erikseen ja siihen en nyt puutu, vaikka se tätäkin sivuaa... Puhutaan siitä kuitenkin joskus muulloin.
 
EDIT: Snaga puhui paljon asiaa edellisessä kirjoituksessaan...

- Ostan kasan CD-singlejä. Onko niiden yhdistäminen yhdeksi kokoelmaksi väärin/oikein?

- Haluan kuunnella ostamiani levyjä satunnaissoitolla koneeltani. Onko kopiosuojattujen levyjen siirtäminen koneelle mp3-muotoon oikein/väärin?

- Äänitän vanhoilta vinyylilevyiltäni biisejä CDlle. Oikein/väärin?

- "Turvakopion" tekeminen harvinaisesta levystä tai muuten vain varjellakseni alkuperäisten levyjeni kuntoa. Esim. autokäyttöön, kuten jo joku kertoi tekevänsä.
 
Nämä kaikki ovat hyviä esimerkkejä, joissa levyn "polttaminen" on täysin OK ja myös täysin laillista. Tuo kaverilta kopioiminen on mielestäni ainoa, josta voisi syntyä hieman eriäviä mielipiteitä olosuhteista riippuen.

Levyjen hinnan saisi mielestäni helpoiten alas jos lopetettaisiin tuollaisten järjettömien palkkioiden maksaminen artisteille, jotkut 100 miljoonan dollarin sopimukset vain yksinkertaisesti ovat sulaa hulluutta.
 
Artisteille maksetut "ylisuuret" palkkiot lienevät kylläkin pienin levyjen hintaa nostavista ongelmista. Ne artistit, jotka saavat jotain tuollaisia 100 miljoonan levydiilejä, ovat kuitenkin laskettavissa n. yhden käden sormilla ja toisaalta näiden kyseisten artistien levytkin myyvät niin jumalattomia määriä, että artistin saama osuus lienee taas prosentuaalisesti pieni.
 
Arvioilta 99.8% artisteista kuitenkin saanee sen noin euron(?) per myyty täyshintainen levy. Tietysti kaikille pitää palkka maksaa, jotka levyn tekemiseen/monistamiseen/jakeluun jotenkin vaikuttavat, mutta eiköhän ne silti ole ihan jotkut muut tahot, kuin artistit, jotka sitä voittoa itselleen kiskovat. Ja kuitenkin Oikeamielisessä maailmassa (no, jos minulta kysyttäisiin) artisti, eli sen musiikin TEKIJÄ ansaitsee potista isoimman siivun. Seuraavaksi toki rahoittaja, eli levy-yhtiö, koska eipä sen levyn tekeminen olisi (suurimmassa osassa tapauksista) ollut edes mahdollista ilman kyseistä tahoa.
 
Meidän todellisuudessamme levy-yhtiö tietysti ottaakin juuri niin suuren siivun kuin haluaa ja nimenomaan sen takia, kun levyn tekeminen ei olisi ollut mahdollista ilman heitä. Niin sanottu "ota tai jätä".

http://www.effi.org/tekijanoikeus/aanitteet/aanitemyynti.html
http://www.soundi.fi/juttu_0902b.html
http://sektori.com/uutiset/4745/joka
 
Ja ne ylisuuret artistien keräämät voitot..? Euromuotoista ei löytynyt, mutta pari vuotta sitten suomalainen cd-levy maksoi 130 markkaa ja sen tuotto jakaantui seuraavasti:
 
Valmistus 8,00 mk
Artistiroyalty 5,00 mk
Teostomaksu 7,50 mk
Äänityskustannukset 20,00 mk
Markkinointi 8,00 mk
Tuotekehitys 5,00 mk
Tukkujakelu 10,00 mk
Vähittäiskaupan osuus 32,56 mk
Levy-yhtiön osuus 10,50 mk
Arvonlisävero 23,44 mk

Arvonlisävero 23,44 mk
 
Toiseksi suurin osuus. :)

Ja ne ylisuuret artistien keräämät voitot..? Euromuotoista ei löytynyt, mutta pari vuotta sitten suomalainen cd-levy maksoi 130 markkaa ja sen tuotto jakaantui seuraavasti:

 
En nyt tarkoittanut tuota aivan tällä tavalla. Esimerkkinä voisi ajatella vaikka jotakin Robbie Williamsia joka teki 80 miljoonan punnan sopimuksen, tai vaikka Schwarzenegger, joka tienaa vähintään 20 miljoona dollaria/elokuva. Kyllä noiden summien peittämiseksi saakin myydä muutaman levyn tai houkuttaa katsojia elokuvateattereihin. Mutta eihän noilla summilla ole oikeastaan saatu vielä mitään aikaan kuin kiinnitettyä päätähdet projektiin, täytyy vielä satsata markkinointiin, palkata, vähän pienemmillä summilla, monta ihmistä tähän projektiin, studiot, lavasteet yms. Sitten jos vielä tämän jälkeen on taaloja jäljellä, voidaan projektille miettiä jotain taiteellistakin arvoa. Enkä tarkoita tällä taide=raha, vaan sitä että uskallettaisiin ottaa ehkä vähän riskiä siitäkin, että luotaisiin jotakin mielenkiintoista, ajatuksia herättävää ja tunteisiin vetoavaa sen sijaan, että laskettaisiin myydyt levyt/katsojat ja pelattaisiin varman päälle ja tehdään lisää huttua jota kukaan ei välitä muistaa muutaman vuoden päästä.
 
Voidaanhan miettiä, että jos tuo pelkästään Robbielle annettu 80 miljoonaa puntaa olisi jaettu vaikkapa vain kahdeksan bändin kesken olisiko äänimaailmaan saattanut tulla jotakin uutta. Toinen ajatus taas tuohon elokuviin on että suomessa käytetään 10 miljoonaa euroa vuodessa kotimaisiin elokuviin. Jos summa kaksinkertaistettaisiin, saisimmeko parempia elokuvia?
 
Summa summarum: en tarkoittanut että taiteilijoilta pitäisi ottaa osansa pois, lähinnä kritiikki oli tarkoitettu tuollaisille megatähdille. Ei kukaan tarvitse oikeasti noin paljon rahaa.

Valmistus 8,00 mk
Artistiroyalty 5,00 mk
Teostomaksu 7,50 mk
Äänityskustannukset 20,00 mk
Markkinointi 8,00 mk
Tuotekehitys 5,00 mk
Tukkujakelu 10,00 mk
Vähittäiskaupan osuus 32,56 mk
Levy-yhtiön osuus 10,50 mk
Arvonlisävero 23,44 mk
 
Oho, paljon tasaisemminhan nuo jakautuvat, kuin olisin kuvitellut. Ei pitäisi kuvitella. :-)

miä oon sitä mieltä että poltetut levyt on ihan ok. avainkysymys on se että mitä se sisältää. jos se sisältää omatekoista musiikkia niin ei ole ongelmaa, mutta jos moraalisesti arveluttavaa materiaalia niin sitten on ongelma
 
mitä mieltä olette poltetuista levyistä?
tässäkään ei mainita että kummasta tapauksesta on kyse - en mene tuomitsemaan poltettuja levyjä ennenkuin tiedän mitä se sisältää. jotta silleen

Poltetut levyt on taas näitä ikuisuus kysymyksiä...
Itse sanon Ei poltetuille yleensä mutta on poikkeuksiakin.
Esim. Bändin kanssa käydään veivaamaan coversettiä kasaan ja kaikille pitää saada ne biisit ns. kokoelma levyllä, jotta kaikki voivat treenata ja painaa biisit päähänsä omalla ajalla, eikä treeneissä!
Tämä hyväksyttävää on mielestäni.

Mulla on vähän periaatteena sellainen, että jos artisti tai säveltäjä on jo kuollut aika päiviä sitten ( esim. joku hendrix, joplin, lennon, beethoven, mozart) niin miksi ostaisin niitä levyjä, koska kuka piru ne rahat vetää? Artisti on kuollut ja kuopattu ja sillä sipuli, mutta pyrin ostamaan suomalaisten bändien levyjä, koska muutenkin Suomi on pieni maa = pienet markkinat.
Tosin, en kyllä kuuntele muuta suomalaista musiikkia, kuin tehosekoitinta... mutta hei, ajatus on tärkein.

Onkohan muuten C-kasetin läpilyödessä ollut samanlaista keskustelua? En ole tuota aikaa elänyt niin en suuremmin tiedä.

tuli mieleeni mikrobitti-lehdestä löytynyt mielenkiintoinen moraalinen kysymys: jos omistaa levyn vinyylinä ja haluaa kääntää sen digitaaliseen muotoon, niin saako sen ladata netistä vai pitääkö hankkia vermeet ja nauhotella se koneelle?
 
ja lisäksi: eikös suomessa saa tehdä cd-levystä pari "varmuuskopiota" omaan tai lähipiirin käyttöön...eli minullakin on vain varmuuskopioita kavereiden levyistä, jos kaverin talo vaikka palaa niin varmuuskopio on minulla tallessa...;)

Muutama itsetehty kokoelma on. Sitten niitä biisejä, mitä en divarista löydä, otan netistä. Loppuunsa mun poltetut levyt on laskettavissa yhden käden sormilla. Aito levy on kuitenkin aina aito levy, mutta aina ei ole rahaa aitoon levyyn.

Mulla on vähän periaatteena sellainen, että jos artisti tai säveltäjä on jo kuollut aika päiviä sitten ( esim. joku hendrix, joplin, lennon, beethoven, mozart) niin miksi ostaisin niitä levyjä, koska kuka piru ne rahat vetää? Artisti on kuollut ja kuopattu ja sillä sipuli,
 
Mietippäs noiden Mozartin ja Beethovenin kohdalla logiikkaasi uudelleen. Jollain rahoilla esittäjien ja nauhoittavien levy-yhtiöidenkin tulee toimia.
 
Hendrixin, Joplinin ja Lennonin kohdalla rahaa saa levy-yhtiö ja ennekaikkea perikunta, kuten muunkin omaisuusperinnön.

Mietippäs noiden Mozartin ja Beethovenin kohdalla logiikkaasi uudelleen. Jollain rahoilla esittäjien ja nauhoittavien levy-yhtiöidenkin tulee toimia.
 
Hendrixin, Joplinin ja Lennonin kohdalla rahaa saa levy-yhtiö ja ennekaikkea perikunta, kuten muunkin omaisuusperinnön.
 
Joo, myönnetään, olin typerästi tuonut taas itseni julki... Totta kai joittenkin viulu- hyyppienkin, jotka esittää jotain beethovenii, on elettävä jollain. Toisaalta, klassista saa anttilasta eurolla levyllisen, eipä varmaan ne itä- euroopan tyypit, jotka niille levyille soittaa, montaa senttiä levyn myynnistä saa itelleen.

poltetut levyt just jees. Aidot tietenki "mukavempia"
mutta ei mua ainakaan haittaa,jos siinä CD:ssä ei oo just aitoa printtiä. enhän mä sitä kuunnellessa kato.

toisaalta, jos jonkun bändin levyä ei myydä suomessa eikä tässä "lähellä" vaan pitäisi tilata tyyliin jenkeistä, tulee ehkä turhan kalliiksi.
 
edit. a

En menisi kyllä polttamaan mitään pienempien levy-yhtiöiden levyjä, koska juuri pienethän sitä tukea tarvii. Mutta jos on joku jättimenestyslevy jollain Sonylla tai semmosella, niin sen voi kyllä huoletta polttaa, jos ei ole niiden kansien perään. Koska jos ne pienet yhtiöt kuihtuu pois niin kohta ei kaupasta enää saa kuin jotain Idols-levyjä ja sitten ei ole kellään kivaa. Mutta lähes poikkeuksetta kyllä ostan levyt. Ei niille jättifirmoille tarvi enempää rahaa syytää.