Etno, proge, latin ›

Itse en oikein ymmärrä sitä logiikkaa, mitä joku aiemmin mainitsi, että kuuntelua ei kannattaisi aloittaa yhtyeen parhaalla tuotannolla. Siis mitä vittua!?! Voisiko tätä selventää hieman. Onko niitä "paskoja levyjä" pakko sitten hankkia, mikäli ne eivät kolahda? Okei, ehkä vähän nuorempana itsekin ajattelin olevan "siistiä" omistaa lempiyhtyeiden kaikki levyt, mutta vuosien mittaan itse musiikillinen arvo on alkanut painaa enemmän. Oh, well.
 
Ensimmäinen PF-levy, jonka hankin, oli Piper. Itse saattaisin suositella ensihankinnaksi Dark Side of the Moonia. Toisaalta, eivätpä muutkaan aiemmin mainitut sen huonompia vaihtoehtoja liene.

Tässä kannattaisi mielestäni lähteä liikkeelle siitä minkätyylistä Floydia haluaa.Meddlellä kuuluu jo selkeästi myöhempien aikojen Pink Floyd ja jos tästä levystä tai sen jälkeisistä pitää niin Piper ja Saucerful voivat kuulostaa oudoilta.Niissä kun on rutkasti mukana 60-luvun lopun brittipsykedeliaa.
 
Ehkä se Wish you were here on se "helpoin" levy.Toki Wall-levyltä löytyy "hittibiisi" Another brick on the wall (Part jotain :-)).

Dark side of the Spoon!

PsychedelicWarlord: Tässä kannattaisi mielestäni lähteä liikkeelle siitä minkätyylistä Floydia haluaa.Meddlellä kuuluu jo selkeästi myöhempien aikojen Pink Floyd ja jos tästä levystä tai sen jälkeisistä pitää niin Piper ja Saucerful voivat kuulostaa oudoilta.Niissä kun on rutkasti mukana 60-luvun lopun brittipsykedeliaa.
 
Ehkä se Wish you were here on se "helpoin" levy.Toki Wall-levyltä löytyy "hittibiisi" Another brick on the wall (Part jotain :-)).
 
Juu jos tykkää, että idioottihölkkä edustaa parhaiten yhtä progen historian tärkeimmistä yhtyeistä =) Saisivat julkaista BBC:n in concert nauhat vuodelta -71, ehkä parasta soittoa mitä olen pojilta kuullut.

antnis: Juu jos tykkää, että idioottihölkkä edustaa parhaiten yhtä progen historian tärkeimmistä yhtyeistä =) Saisivat julkaista BBC:n in concert nauhat vuodelta -71, ehkä parasta soittoa mitä olen pojilta kuullut.
 
Kyllä sitä nyt dissataan! :)
 
Itse aloitin floydin kuuntelun juurikin The Wallista, joten kokemuksesta voin sanoa että kannattaa aloittaa jostain muusta. Ei sillä, ettenkö levystä pitäisi, siinä vaan kuuluu Watersin kädenjälki niin rankasti että levy poikkeaa muusta floydista jokseenkin omaksi teoksekseen.

Eka levy millä ite alotin oli Ummagumma. Kyllä ihan hyvä levy on vaikka sisältää vähän hämärääkin materiaalia.

Taisin aloittaa aikanaan Wish You Were Herellä, ja olin sen verran kärsimättömällä päällä, että otin levyn pois soittimesta varmaan jo ennen kuin kitara tuli sisään. Sitten onnistuin myöhemmin kuuntelemaan The Wallin kokonaan pariin kertaan, ja ajattelin että ihan kiva, mutta tylsähkö levy. Pitkän ajan päästä kaverit olivat onnistuneet aivopesemään sen verran, että hankin saman tien kuulematta Dark Siden ja Wishin, joista ensimmäinen oli varsin hyvän oloinen, mutta jälkimmäinen ensi kertaa kokonaan kuunneltuna räjäytti pankin. Edelleen suosikkini Floyd-tuotannosta ja suositukseni ensimmäiseksi levyksi.

Ite alotin DSOTMlla, tätä seuras More. Hieman outo valinta, mutta levy on kyl pirun hyvä. Ite suosittelen vahvasti joka DSOTM tai Wish You Were Hereä. Jotenkin Wall saattaa tuntua hieman hankalaselkoiselta ensikertalaiselle floydin parissa, Division Bell taas saattaa olla hieman liian "lällyä" jos on kuunnellu aiemmin perus rock kamaa eikä niinkään progea. Tuli myös mieleen Relics, siinä olis kanssa hyvä valinta. Ja Echoes nyt varmaan varmin mahollinen ja suositeltava myös.

Stiff: Ite alotin DSOTMlla, tätä seuras More. Hieman outo valinta, mutta levy on kyl pirun hyvä...... Tuli myös mieleen Relics, siinä olis kanssa hyvä valinta.
 
Onko noi Pink Floydin soundtracklevyt ostamisen arvoisia, kun niitä tunnutaan niin joka paikassa haukkuvan?

basisti jr.: Onko noi Pink Floydin soundtracklevyt ostamisen arvoisia, kun niitä tunnutaan niin joka paikassa haukkuvan?
 
Obscured by Clouds on ainakin ihan kelpo kamaa, yksinkertainen kokoelma biisejä, aika rokkausta välillä. More taas on ollut vähemmällä kuuntelulla, sen voisi ehkä huomenna pyöräyttää.

Pedroz: Obscured by Clouds on ainakin ihan kelpo kamaa, yksinkertainen kokoelma biisejä, aika rokkausta välillä. More taas on ollut vähemmällä kuuntelulla, sen voisi ehkä huomenna pyöräyttää.
 
More ei toimi ehkä kovin hyvin pelkkänä musiikkina. Tosin onhan levyllä esim. kappale "The Nile Song", joka on paljon rajumpi kuin moni muka-punk -biisi.

Onko sillä nyt niin väliä? Kokeile kaikkia aikakausia missä järjestyksessä haluat. Jos on happojamit jo valmiiksi lähellä sydäntä niin kokeile alkupään tuotantoa, ja jos taas ''lälly''-rock niin division bell jne.

LeoFender: More ei toimi ehkä kovin hyvin pelkkänä musiikkina. Tosin onhan levyllä esim. kappale "The Nile Song", joka on paljon rajumpi kuin moni muka-punk -biisi.
 
Morella on jotain aika outojakin kappaleita, en nimeltä muista, oisko ollu joku Quicksilver ainaki.

Itse olen tutustunut Wish you were hereen ja Dark side of the mooniin ensimmäisinä, mutta The Wall voitti minut puolelleen eeppisyydellään ja mielikuvilla jotka liittyivät vahvasti joihinkin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Helppona levynä sitä en pidä, mutta jos halua syventyä musiikin kerronnallisuuteen ja kontekstuaalisuuteen löytyy, älä epäröi kuunella sitä. Alusta loppuun, silmät kiinni tai vaikkapa Disneyn Liisa Ihmemaassa animaatioon synkronisoituna audiovisuaalisena matkana.

Mitä mieltä ootte tosta Ummagummasta? Se ei mun mielestä tosiaankaan ole hyvä levy mitä tulee siihen että ekaks koittaa. Live-levy menee jotenkin mutta studiolevy on melko omituista, suoraan sanottuna pelottavaa.

Nazareth: Mitä mieltä ootte tosta Ummagummasta? Se ei mun mielestä tosiaankaan ole hyvä levy mitä tulee siihen että ekaks koittaa. Live-levy menee jotenkin mutta studiolevy on melko omituista, suoraan sanottuna pelottavaa.
 
Livepuolikas on ihan törkeän hienoa tykitystä, alkupään Floydia parhaimmillaan. Hienoin kaikista Floydin livejulkaisuista, poislukien Live at Pompeii -dvd. Se on aivan pakollinen hankinta jos Floyd ennen Dark Sidea yhtään kolisee. Yksilösuorituksista koostuva puolikas näyttää miten hukassa bändi oli tuolloin, mutta sieltäkin löytyy joitain hienoja hetkiä, ehkä yllättäen erityisesti Nick Masonin osuudesta.

mgminishit: Eli jos haluan tutustua pink floydiin onko vinkkejä mistä albumista kannattaisi aloittaa?
 
Aloita Dark Side of The Moonista. Ja siitä lähdet (t)aikamatkalle taaksepäin eli
sitten kuuntelen "Meddle"n , Atom Heart Mother, Ummagumma etc...
Sitten kun olet päässyt "The Piper"-levyyn eli debyyttiin, siirryt takaisin vuoteen 1975 ja "Wish You Were Here-" albumiin ... ja sitten "Animals" jne. .... Katsot "The Wall"-leffa siinä välissä ja "Live at Pompeii" DVD:n jne.

Minä suosittelisin "Pulse" dvd-levyä. Tulee hyvä läpileikkaus ja komiaakin komiammat valoshowt. Sitä taitaa jo saada kaupoista 15 eurolla ? Tuhti paketti.

Kuulemani PF -levyt eivät mitkään ole olleet mitenkään järin vahvoja kokonaisuuksia. Kokonaisuuksista irroittettuna monet biisit kyllä toimivat. Tältä kantilta lähtisin lähestymään bändiä jollain kokoelmalevyllä, vaikka on niissäkin omat hyvät ja huonot puolensa.