Rock, pop, alternative ›

rheinone: En voi olla toteamatta että sekä Wilko Johnson että Link Wray ovat saatanan taitavia, tyylitietoisia ja uraauurtavia kitaristeja.
 
E: Anteeks. Piti olla rupeamatta juupas-eipäs-heittelyyn.
 
Siis on toki...mutta ei mitään Popjazz-opisto-kaikkiniinkuinopettajanäytti-ukkoja missään nimessä...Wilkon soitto 1975 herätti minut haluamaan soittaa sähkökitaraa...Wray taas on on sen luokan pioneeri, ettei häneen saa kajota enempää kuin johonkin Scotty Mooreen tai James Burtoniin...Noita ukkoja arvostelevalla on aukkoja rock-sivistyksessä...siis näitä pioneereja..Mutta yhtä kaikki Wilko ja Link ovat olleet helvetinmoisia innoittajia nuorille soittajanaluille aikoinaan..ihan riippumatta muista seikoista...

juki68: Nyt menee Risto pahasti metsään. Blackmoren ultimusikaalinen soitto on kaikilla mittareilla mitattuna erittäin haastavaa. Putkella ja ilman.
 
Joo joo. Myönnetään että pientä provoa oli ilmassa Jämän Page-heiton jälkimainingeissa. Toisaalta tää ketjun otsikko on niin monitulkintainen, että voin huoletta heittää Morse-läpän peliin. Hän kun on teknisesti mahtavan soittotaidon omaava niekka. Ja toisaalta kyllä ne Bläkmoren live-häröilyt joskus ottaa pattiin oikein reilustikin; Ei pysty kuuntelemaan, pakko hypätä piisin yli.
 
Suosikkikitaristeihin lukeutuu kaikesta huolimatta.

rheinone: Hän kun on teknisesti mahtavan soittotaidon omaava niekka. Ja toisaalta kyllä ne Bläkmoren häröilyt joskus ottaa pattiin oikein reilustikin; Ei pysty kuuntelemaan, pakko hypätä piisin yli.
 
Mutta levyiltäpä ei löydä yhtään huonoa sooloa Ritchieltä. Vai keksiikö joku? Livenä saattaa joskus lähtee lapasesta, mutta keltäpä ei lähtis.

juki68: Mutta levyiltäpä ei löydä yhtään huonoa sooloa Ritchieltä. Vai keksiikö joku? Livenä saattaa joskus lähtee lapasesta, mutta keltäpä ei lähtis.
 
Niin nii. Just olin editoimassa tota edellistä kirjoitusta. Live-häröilythän ne pattiin ottaa. On tullu hankittua kaikkee marginaaliskeidaa niinku Purple Live In Paris '75. Mutta kukapa muu marginaalilivejä viittiskään hankkia ku diggari.
 
Morselta ei vissiin lähe lapasesta edes livenä. Niin mahtava tekninen taituri on hän.

rheinone: Joo joo. Myönnetään että pientä provoa oli ilmassa Jämän Page-heiton jälkimainingeissa. Toisaalta tää ketjun otsikko on niin monitulkintainen, että voin huoletta heittää Morse-läpän peliin. Hän kun on teknisesti mahtavan soittotaidon omaava niekka. Ja toisaalta kyllä ne Bläkmoren live-häröilyt joskus ottaa pattiin oikein reilustikin; Ei pysty kuuntelemaan, pakko hypätä piisin yli.
 
Suosikkikitaristeihin lukeutuu kaikesta huolimatta.
 
Tään ketjun aloittaneena arvasin,että jossain vaiheessa Hendrix,Beck,Page,Clapton.jne..Mestarit mainitaan jo ihan provomielessä...Saahan noita jätkiä arvostella toki,mutta ei ne kuulu ketjuun:ilman mahtavaa soittotaitoa;..

Tämä ketju on mennyt kyllä ihan huumoriksi! Clapton haukuttiin jo ekalla sivulla, Blackmore ja Page myöhemmin. Kuka sitten on "kitarasankari jolla on mahtava soittotaito"?
 
Otsikon alle sopivat minusta mainiosti esim. herrat Kurt Cobain ja Neil Young mutta Clapton, Blackmore ja Page eivät mahdu millään kriteereillä samaan otsikkoon.

mlehtinen: Tämä ketju on mennyt kyllä ihan huumoriksi! Clapton haukuttiin jo ekalla sivulla, Blackmore ja Page myöhemmin. Kuka sitten on "kitarasankari jolla on mahtava soittotaito"?
 
Otsikon alle sopivat minusta mainiosti esim. herrat Kurt Cobain ja Neil Young mutta Clapton, Blackmore ja Page eivät mahdu millään kriteereillä samaan otsikkoon.
 
Älä hyvä mies härnää näitä nuoria Metal-miehiä todistelemaan...=) Olen samaa mieltä kanssasi,mutta nää nuoret sällit ei välttämättä oo...=)

CeeCeeÄr: Helvetin hieno listaus! Allekirjoitan...!(Thundersilla tosin taisi olla (ainakin ) Les Paul TV..)En sano etteikö Junnua myös....
 
Kiitos kiitos !
 
Mutta kuten Thunders aikoinaan mainitsi, rock n rollissa on kyse asenteesta ei tekniikasta...
 
Thunders käytti kaksisarvista Junioria ja sekä Les Paul TV-specialia, vaimikäseoli.....

mlehtinen:
Otsikon alle sopivat minusta mainiosti esim. herrat Kurt Cobain ja Neil Young mutta Clapton, Blackmore ja Page eivät mahdu millään kriteereillä samaan otsikkoon.
 
Jos nyt palataan vielä Neil Youngiin, niin onko herran tuotannossa yhtään kappaletta joka olisi teknisesti ns. vaikea? Kokeilevimmat teokset taitavat olla Buffalo Springfieldin ja CSNY:n mukana tehtyjä, mutta niissäkin monimutkaisuus tulee enemmänkin päälleäänityksistä kuin yksittäisen soittimen hallinnasta.

juki68: Ei mitään Morsetusta. Kauhee väpättävä vibrato. Ei pysty, liian vibrakasta.
 
Tämän mäkin allekirjoitan!!!!!!

mlehtinen: Tämä ketju on mennyt kyllä ihan huumoriksi! Clapton haukuttiin jo ekalla sivulla, Blackmore ja Page myöhemmin. Kuka sitten on "kitarasankari jolla on mahtava soittotaito"?
 
Heh, tsekkasin äsken youtubesta Petruccin versioiman soolon Pink Floydin Comfortably Numbista, ja menin sitten erehdyksissäni tsekkaamaan kommentteja. Ei hemmetti, noin 2500 kipaletta kommentteja, joista suurin osa keskittyy kinastelemaan kumpi on parempi soittaja, Petrucci vai Gilmour. Hieman kuin väiteltäisiin siitä, onko kahvi parempaa maidon kanssa vai ilman...

h.e.k.a: Heh, tsekkasin äsken youtubesta Petruccin versioiman soolon Pink Floydin Comfortably Numbista, ja menin sitten erehdyksissäni tsekkaamaan kommentteja. Ei hemmetti, noin 2500 kipaletta kommentteja, joista suurin osa keskittyy kinastelemaan kumpi on parempi soittaja, Petrucci vai Gilmour. Hieman kuin väiteltäisiin siitä, onko kahvi parempaa maidon kanssa vai ilman...
 
Gilmour on parempi.

juki68: Gilmour on parempi.
 
Näin on. Ja kahvi menee parhaiten maidon kanssa, turha näistä on vääntää.

Bruce Springsteen kuuluu tähän kategoriaan. Välillä äijä vetelee ihan vasurilla, mutta onnistuessaan silloin tällöin edelleen ihan mahtavia sooloja. Esim. Incident On 57th Street Hampurissa -08. Siinä jäi Nils Lofgren auttamatta kakkoseksi.
 
Tossa aika hienoa vääntöä kans Pomolta: http://www.youtube.com/watch?v=C3vUKBOJ5sU

Laitetaas tänne Steve Hackett...
 
Harrastelija

Morselta ei vissiin lähe lapasesta edes livenä. Niin mahtava tekninen taituri on hän.
 
Ei mitään Morsetusta. Kauhee väpättävä vibrato. Ei pysty, liian vibrakasta.
 
Purplen kahdesti livenä nähneenä Morsesta jäi mieleen kolme asiaa:
 
1) Mielikuvituksetonta soittoa. Olkoonkin vaikka miten teknistä tahansa (Well Dressed Guitarit sun muut), mutta jos 9/10 sama soolospotti on molemmilla keikoilla, niin ainakaan rohkeudesta ja/tai improvisoinnista ei uskalla puhua?
 
2) Se vibra.
 
3) ENGLeistä väännetty hirveä soundi. Ehkä se jonkun korvaan on hyvä, mutta Purpleen sopisi kuitenkin astetta paremmin Blackmore-mallinen soundi. Turhan liian sirinä ja moderni, nämä on tosin taas niitä mielipideasioita.

losalvaros: Purplen ... livenä nähneenä Morsesta jäi mieleen neljä asiaa:
 
1) Mukava mies. Ehdottomasti eräs miellyttävimpiä ns. "staroja", joille olen käsipäivää sanonut.
 
2) Tekniikka.
 
3) Monipuolisuus. Mies, joka pystyy heittämään Tumeni notes'in ja Sometimes I feel like screaming'in ei kertakaikkiaan "kädetön" olla voi.
 
4) Tilut. Joskus vähemmän voisi olla enemmän...
 
Muuten en näitä kahta herraa (Blakkis ja Steve Morse) rupea vertailemaan, se on jo niin monta kertaa muissa(kin) yhteyksissä tehty.
 
Mitä tämän threadin varsinaiseen aiheeseen tulee, niin miten määritellään "soittotaito"? Joku tiluhirmu - nimiä mainitsematta - ei ainakaan meikäläistä säväytä samalla tavalla kuin tyyppi, joka tempaisee nasevan soolon hyvällä tyylitajulla (esim. Rory Gallagher: Ain't too good:
http://www.youtube.com/watch?v=MqXNYJKyT4w )

Tuli vaan mieleen että onkos Milli Vanilli tyylin feikkikitaristeja ollut... Eli joku muu soittaa ja kaveri vetää playbackinä tai levyyn on merkitty kitaristi tarkoituksella vääriin nimiin.

On toi Morsenkin länttääminen vähän must outoo, vaikka kukin ny diggaa mistä diggaa:
 
Täs on nin helevetian komee meininki notta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=C3_XJf1TAzU
 

 
http://www.youtube.com/watch?v=OnvnEIDD4T0&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=C9PmrH0demA&feature=related