Koskettimet ›

Onko metronomin käyttö harjoitellessa enemmänkin alottelijoiden opettamiseksi tahdissa pysymiseen, vai käyttääkö sitä myös pidemmälle ehtineet?
 
Aikanaan kitaransoittoa (rämpytystä) opetelleena, ei tullut kysymykseen mitkään metronomit, mutta sitten kun piti alkaa soittaa kavereiden kanssa yhteen, oli pakko kuunnella muutakin tahtia kuin oma sisäinen.
Helpostihan ilman metronomia opetellessa käy (erityisesti motoriikan ontuessa) niin, että tahdista tulee satunnaisesti tempoilevaa. Eikä sillä ole mitään tekemistä halutun ilmeen kanssa.
 
Mun MIDI-koskettimistossa ei ole tällaista tahdinpito-ominaisuutta, mutta digitaalipianoissa luulisi olevan sisään rakennettuna.
 
Suosituksia metronomiksi?
 
Mekaaninen on jotenkin fiilistelevä ja toimintavarmin (onko niissä vedettävä jousi vai patteri, ikiliikkujiahan ne ei ole), mutta helpommallakin pääsee nykyään esimerkiksi nettisivulla:
http://www.metronomeonline.com/
 
Tai tilaamalla kännykkäänsä metronomin.
 
Vai riittääkö kun lätsyttää vaan jalkaa lattiaan:)
 
Albert

Kyllä, metronomin kanssa kannattaa viettää paljon aikaa, oli sitten ihan minkä tasoinen soittaja tahansa. Itse olen pyrkinyt siihen, että treenaisi noin puolet ajasta metronomin tai levyjen kanssa ja puolet yksinään. Yleensä kyllä treenaan metronomin kanssa huomattavasti enemmänkin. Ilman metronomia pitää tietysti myös treenata. Ja mitä hitaampi tempo niin sitä parempi (=vaikeampaa).
 
Joku ton tyyppinen on ihan hyvä.
 
http://www.f-musiikki.fi/yleistarvi … 2430_sq-50v_metronomi._/_seiko.html

Sattuipas silmiin tällainenkin sähköshokkitahdistin:
 
Musiikin harrastajat, kuten pianon soittajat, käyttävät metronomia rytmittämään soittoa. Metronomin pitää tasaista tik-tak, tik-tak nakutusta ja antaa siten soittajalle haluamansa rytmin. Nyt on markkinoilla tarjolla äänetön metronomi jonka toiminta perustuu pienten sähköimpulssien lähettämiseen soittajan sormeen. Metronomin nakutuksen sijaan soittaja siis tuntee sormessaan tasaisen sähköimpulssin rytmin halutulla nopeudella. Peterson BB-1 BodyBeat sähköinen metronomi on mielenkiintoinen vaihtoehto perinteiseen metronomiin kyllästyneille.
 
http://wautsi.com/2008/05/06/aaneto … taa-pienia-sahkoimpulsseja-sormeen/
 
Tuo taitaa käydä vain niille kosketinsoittajille, joilla joku sormista on jatkuvalepoinen, tai sitten sen voi kiinnittää esimerkiksi korvaansa.
 
Visuaalinen silmänurkka-efekti tosin jää puuttumaan tämän tyyppisellä laitteella - jos se ei aiheuta pään sisäisiä välähdyksiä. Eivät ole varmaan uskaltaneet pistää siihen säätöä.
 
Albert

Löysin sitten aikaisemman keskustelun samasta aiheesta. Siellä tuli esille ohjelma Band In A Box ja pitihän mun kokeilla.
 
Pahuksen mahtava. Tää menee hankintaan. On huomattavasti mukavampaa soitella "bändin kanssa" yhdessä. Tää on paljon edistyneempi kuin mun Yamahan kotiuruissa oli. Vaikka mukavastihan silläkin soitteli - en vaan oppinut sointuja koskaan kunnolla sen kanssa, kun ne sai sillä otettua painamalla yhden kaksi tai kolme tjsp. vierekkäistä kosketinta. Urut teki kompin, basson ja rummut.
 
Ja BIAB:stä irtoo vähän mitä tahansa instrumentteja kokoonpanoon, eikä kaverit nurise mistään. Perusharjoituksia pelkillä rummuilla. Tai emmä koko patteria jaksa kuunnella, mut jotain pientä naksutusta.
 
Ainoo puute on toi silmänurkassa näkyvä metronomin liike. Ex jo tosin lupaskin omansa mulle, kunhan löytää sen. Aluks mekaanisella ja sitten bändin poikien kanssa.
 
Albert

Onhan metronomikin hyvä mutta
- komppilevyt
- Bib
- alkuperäinen piisin äänite
on parempia.
 
On olemassa ohjelmia joilla em saadaan treenausvaiheessa hidastettua niin että onnistuu.
 
Mä oon joteskin eri mieltä joidenkin kitaristien kanssa siitä että ekaksi treenattaisiin oikeat sävelet "eikumenetelmällä" ja sitten myöhemmin yritetään saada jotain rytmiä mukaan.
Kyllä rytmi on yhtä oleellinen musiikin elementti kuin sävelten vaihtelu.

On mainittu useasti ennenkin, mutta tämä on aika hauska jos tietokone on vieressä. http://www.pinkandaint.com/weirdmet.shtml

Kyllähän nykyajan digimetronomit on toimentavarmempia kuin vanha perinteinen.
Boss DB-30 on takuuvalinta. Halpa ja hyvä kerrankin samassa paketissa !

baron: Onhan metronomikin hyvä mutta
- komppilevyt
- Bib
- alkuperäinen piisin äänite
on parempia.
 
On olemassa ohjelmia joilla em saadaan treenausvaiheessa hidastettua niin että onnistuu.
 
Mä oon joteskin eri mieltä joidenkin kitaristien kanssa siitä että ekaksi treenattaisiin oikeat sävelet "eikumenetelmällä" ja sitten myöhemmin yritetään saada jotain rytmiä mukaan.
Kyllä rytmi on yhtä oleellinen musiikin elementti kuin sävelten vaihtelu.
 
Niin on olen kuullut jotain kappaleita ilman rytmistä vaihtelua soitettuna kamalaa. myös dynaamiset avihtelut on tärkeitä.
ps. winampiin saa myös äänen hidastus plugarin josta en muista säilyttikö korkeuden ja häneltä joka kertoi kysyisin jos voisin mutten voi... ja minusta tuntuu että monella proollakin on metronomi ollut.

JPQ: ps. winampiin saa myös äänen hidastus plugarin josta en muista säilyttikö korkeuden ja häneltä joka kertoi kysyisin jos voisin mutten voi... ja minusta tuntuu että monella proollakin on metronomi ollut.
 
Kyllä, veikkaisin että ainakin 95 % ammattimuusikoista on treenannut metronomin kanssa ja paljon. Ja treenaa edelleen. On niitäkin, jotka on metronominsa hukannut, mutta kun kuluu riittävän monta vuotta, niin se alkaa kuulumaan soitossa. Itse kehottaisin treenaamaan myös pelkän metronomin kanssa, vaikka myös levyjen yms. kanssa treenaaminen on tärkeetä.
 
Mullakin on joskus ollut winamppiin plugari, millä pysty muuttamaan nopeutta ilman että korkeus muuttuu ja päin vastoin. Itse käytän nykyään ohjelmaa nimeltä Amazing Slow Downer. Maksaa viiskymppiä ja on ihan järkyttävän kätevä ohjelma, kannattaa kokeilla demoa. Yhden miehen firma, älä hommaa laitonta kopiota.

Nakkiso: Itse käytän nykyään ohjelmaa nimeltä Amazing Slow Downer. Maksaa viiskymppiä ja on ihan järkyttävän kätevä ohjelma, kannattaa kokeilla demoa. Yhden miehen firma, älä hommaa laitonta kopiota.
 
Sillä voi hidastaa, transponoida, hienovirittää ja pistää vaikean kohdan pyörimään looppina.
Suosittelen.

Niin on olen kuullut jotain kappaleita ilman rytmistä vaihtelua soitettuna kamalaa.
 
Konemaistahan siitä tulee. Kun kirjoittaa notaatio-ohjelmalla pelkät nuotit sisään ja soittaa siitä saadun MIDI-tiedoston, on tulos yleensä uskomattoman mitätön, vaikka sävelkorkeudet ja tahti ovat prikulleen. 80-luvulla, kun opettelin käyttämään senaikaista notaatio-ohjelmaa Personal Composer:a, puhuttiin ominaisuudesta "micro justification". Tällä saatiin tahtien sisäisiä aikoja justeerattua ja ilmettä esitykseen.
 
Kuitenkin, kun harjoittelee soittamista, on pakko oppia ensin soittamaan tarkasti. Sen jälkeen voi lisätä ilmettä tempo ja sävelkorkeuksien muutoksilla.
 
Tässä kun olen harjoitellut C-duuriasteikkoa pianolla, ja otin käyttöön Weird Metronome:n (kiitos linkistä), niin huomaan vasemman käteni vaativat selkeästi enemmän harjoitusta tasaisen tarkkaan tulokseen pääsemiseksi.
Myös samoin toistuvan painallusnopeuden kanssa on tekemistä, erityisesti hiljaisilla äänillä. Ärsyttävää kun jokin sävel soi liian kovaa/hiljaa tai sointiaika ei täsmää muiden nuottien kanssa.
Mutta eiköhän nuo hioudu kun jaksaa vaan toistaa riittävästi. Nyt olen vielä sillä asteella, että ajatus on pidettävä koko ajan keskittyneenä soittamiseen. Pienikin lepsuminen johtaa hetimiten virheisiin.
 
Itse käytän nykyään ohjelmaa nimeltä Amazing Slow Downer. Maksaa viiskymppiä ja on ihan järkyttävän kätevä ohjelma, kannattaa kokeilla demoa.
 
Amazing Slow Downer kuulostaa erinomaiselta työkalulta ja latasinkin sen koneelleni. Hintakin on vaan reilu 30 euroa ($50). Tämähän on juuri jonkin tietyn kappaleen harjoitteluun mahtava työkalu.
Luulen menevän hankintaan, kunhan pääsen vielä kokeilemaan trial-version.
 
Band In A Box käy taas jammailuun ilman kavereita. Tällainen soittelu tulee ja tuntuu syvimmällä soittajan sielussa.
 
Albert

Itelläni on kiippareissa metronomi, jonka (tasavälistä tahtia) voi vaihtaa.
Alotteluvaiheessa en sitä käyttäny lainkaan, enkä muuten käytä nytkään. Rytmitaju toimii ilmankin.
 
...
 
Toistaiseksi.

Asteikkojen soitosta tarkasti:
 
http://xahlee.org/piano/piano_scale.html
 
Erityisesti noi videot, missä kaksi pianistia soittaa saman biisin (Liszt Transcendental Studies #12), on kuuntelemisen ja katselemisen arvoiset.
 
Noi kun katselee, tuntuu että tuli tehtyä virheinvestointi. Jos vaan makoilis sohvalla ja kuuntelis niitä jotka osaa.
 
Albert