Jazz ›

Kiksaus: Minkäslainen setti siellä kuultiin?
 
Ihan perus OK. Varren kitara kärsi jossain vaiheessa vähän vireongelmista ja kuten pelkäsinkin aikaisempien keikkojen settilistojen perusteella, kolmen ekan (eli omasta mielestäni kolmen parhaan) Pohjola-levyn biisejä ei kuultu lainkaan. Enimmäkseen 80-luvun tuotannolla mentiin lukuunottamatta paria Visitation-klassikkoa (Vapour Trails ja Sighting), sinänsä ihan toimivasti, mutta kun Harakalla ja Keesojen Lehdolla olisi niiiiin hyvin toimivia bändibiisejä, jos vaan vähän jaksaisi arrata. Päätinkin, että vielä joskus perustan itse bändin, joka keskittyy Pohjolan alkuvuosien materiaalin esittämiseen.
 
Illan biisejä Visitation-rallien lisäksi olivat ainakin Flight of The Angel, Space Waltz, Sampoliini, Tehdasmusiikkia ja Heavy Jazz. Taustanauhana ennen ekaa biisiä soi Benjamin.
 
Omalla kohdalla koko illan (ei siis vain Husband-konsertin) kruunasi Anssi Nykäsen todella jämäkkä, luotettava ja hyväntuulinen rumpujensoitto - pelkästään se oli pääsylipun hinnan arvoista kuultavaa. Myös Rantanen veteli basso-osuudet vakuuttavasti, joskin How About Today:ssä oli jotain käsittämätöntä harhailua siellä täällä, vaikka se oli soitannollisesti varmaan koko setin helpoin biisi.
 
Muuten ilta olikin sitten aika yhdentekevä. Iiron New Trio ei jaksanut innostaa "raikkaalla" musiikillisella annillaan lukuunottamatta Marzin hienoa loopperi-delay-hässäkkäsooloa sekä Iiron ragtime-soolopianovetoa. Miksaajaa ei voi myöskään liiemmin kiitellä: trion osasten välinen balanssi oli hukassa käytännössä keikan alusta loppuun asti: kitara oli lähes koko keikan liian lujalla ja piano jäi selvästi katveeseen kun kaikki kolme mekastivat yhtä aikaa. Yksinään piano kuului riittävästi, mutta silloinkin soundi jätti mielestäni toivomisen varaa.
 
Lopulta kun JoJo Mayerin bändi ei lähtenyt ekan 20 minuutin aikana minkäänlaiseen lentoon (pelkkää tylsän konemaista rummuttelua, kummallisella pörinäsoundilla järkyttävän kovaa tuuttaavaa - ilmeisesti bassosynakamoilla tuotettua - bassoa ja kaiken maailman usvaisia syntikkasuhinoita ja parin-kolmen äänen utuisia trumpettimelodioita), poistuin ekaa kertaa eläessäni Keitelejazzin teltalta ennen ohjelman loppumista. En siis tiedä, mitä lopulta missasin, mutta jos 20 minuutissa bändi ei saa aikaan yhtään mitään kiinnostavaa, ei voi kuin tuumata "onpa paskaa jatsia" ja kävellä pois. Yritin parhaani, mutta oli lopultakin pakko uskoa, että jungle, drum'n'bass ja ambienthäröily eivät vaan ole minua varten.