Rummut: soittaminen ›

Epämuusikko: mikä vitun chatti se tämä on?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=52&t=180592

noniin puhukaas vaikka taas asiaa. Tämä groovaa puolen minuutin kohilla niin p*rkeleesti! http://www.youtube.com/watch?v=4fw3L6qiFVQ
 
vai groovaako? Rumpu/basso-akseli on niin suora ku vatupassi, mutta kitarat tekee tossa groovea, toisin päin ku funkissa ja popissa yleensä siis.

Närpiö: No hei, pistä joku AC/DC:n biisi, joka ei groovaa...
 
Hyvä huuli!

Närpiö: No hei, pistä joku AC/DC:n biisi, joka ei groovaa...
 
No eipä sellaista olekaan, mutta tuo groovaa hittusen enemmän kuin muut.

Chunga: noniin puhukaas vaikka taas asiaa. Tämä groovaa puolen minuutin kohilla niin p*rkeleesti! http://www.youtube.com/watch?v=4fw3L6qiFVQ
 
vai groovaako? Rumpu/basso-akseli on niin suora ku vatupassi, mutta kitarat tekee tossa groovea, toisin päin ku funkissa ja popissa yleensä siis.
 
Kaikki sen tekee! Eihän noista kitarasynkoopeista olisi mitään iloa ilman sitä suoraa biittiä. Se on just se eri rytmijuttujen välinen suhde.

No ei mulla muuta, kuin että olin sattumalta paikalla pari päivää sitten, kun Reino & the Rhinos veteli menemään sitä kannabisreggaepopsoulia. Tarkoituksella en mennyt katsomaan, vaan samassa seurassa olleiden mukana, jotka tiesivät mistä on kyse. Olin kriittinen ennen keikkaa kun aattelin, että Reino Nordin on ollut jossain leffassa ja nyt se yrittää musisoida julkisuuden turvin.
 
Mutta perkele! Pikkuisenko bändi groovas kaikkine torvineen ja perkussioineen. On sanottava etten ihan äsken ole nähnyt yhtä letkeää ja hallittua groovea. Sain melkein pössyorkkuja, vaikken edes pössyttele... :) Mutta pikkuisenko upotti. Enkä yleensä edes syty tuontyyliselle musalle. Erittäin kova ja hyväntuulinen bändi, joka näyttää sen grooven paikan. Suosittelen livenä. Tuo itse Reinon tyylikin sai kännini avustuksella minut sanataiteilemaan rytmillisesti niiden jamittelun mukana... ;)
 
Bändi saundasi hienosti, vaikka keikkapaikkana ollut pubi on vähän haasteellinen. Niillä oli oma miksaajakin mukana, joten siksikin oli kai kaikin puolin onnistunut keikka. Tunnen keikkapaikan oman miksaajan, joka tuumasi, ettei olisi millään voinut hoitaa noita kaikkia hienouksia ja yksityiskohtia, kun ei tunne bändiä tai sen biisejä.
 
Tuossa joltain muulta keikalta: urlhttp://www.youtube.com/watch?v=x6Aw2Tl3ncU&feature=relatedurl/

Cimble: No ei mulla muuta, kuin että olin sattumalta paikalla pari päivää sitten, kun Reino & the Rhinos...
 
Erittäin groovaava bändi. Pari kertaa olin samoilla keikoilla viime kesänä. Hieno rumpali siinä!

Onks tossa bändissä...Peltsi? Groovas ennenkuin tajusin =D
Hienostihan toi toimii. Joskus (-2001?) olin tsekkaamassa Jukka Pojan bändiä Tavastialla. Ihan helvetin kova! Vaikka;
http://www.youtube.com/watch?v=Mq3UlYMbBpE&feature=related
Musta toikin groovaa.

Cimble: No hei, pistä joku AC/DC:n biisi, joka ei groovaa...
 
Kaikki ne missä se kalju vetää :D
 
Tosta Copeland-hommasta tulikin mieleen toi Zen Cafén Eipä tiennyt tyttö -biisi jossa on mun mielestä aivan mahtava Copeland-meininki. Hienoa soittoa!

Jukkiksen määritelmä viimeisimmästä Viidakkorummusta sanasta groove:
 
"Groove syntyy rytmiikan monitasoisuudesta. Ensin soittamalla luodaan tunne peruspulssista. Fraseerauksella mukaan tuodaan toinen taso, joka viittaa pulssiin niin, ettei soittaja enää soitakaan täsmällisessä pulssissa, vaan vihjaavasti fraseeraa sen ympärillä. Eli siinä on kaksi todellisuutta: se, minkä ajattelet pulssiksi, ja sitten soiva fraseeraus suhteessa pulssiin. Rummuissa efekti luodaan tavallisimmin usean raajan monimuotoisella ilmaisulla. Saksofonisti tai trumpetisti taas toteuttaa samaa vaikutelmaa soittamallaan melodialinjalla. Pohjustettuaan imaginaarisen pulssin muusikko jännitteellistää sitä fraseeraamalla timen molemmin puolin. Tätä fraseerausta pulssin ympärillä kutsun rytmiikan tai timen manipuloinniksi. Manipulointi synnyttää groovea, kun jännite peruspulssiin tiivistyy. Pulssipohja on lähes täsmällinen, mutta fraseeraus saa aikaan sen, että joku neljäsosa tuntuu kiihkeämmältä ja toinen rennommalta, riippuen siitä onko sisäisten jakojen, subdivisioiden, tunne kiihkeä on top of the beat vai rento laid back. Jos soitetaan rytmiä täsmällisesti yksi yhteen, grooven tunnetta ei synny. Esimerkkinä vaikka eurooppalainen militarimusiikkikäsitys, jossa ei manipuloida, tai sitten klassisen musiikin perinne, jossa taas manipulointi usein muuttaa myös tempoa.
 
Kaiken afroamerikkalaisen musiikin kahdeksasosat ovat afrikkalaisen monitasoisen perinteen mukaan myös fraseeraukseltaan monimuotoisia. Harhakäsitys on myös se, että ne olisivat jazzmusiikissa pelkästään kolmimuunteisia. Rytminen ympäristö on perustaltaan joko tasajakoinen tai kolmimuunteinen, mutta jazzmuusikoiden fraseeraamana kahdeksasosat ovat myös kaikkea tältä väliltä ja tarvittaessa joka neljäsosalla aivan uudenlaisia. Voisi sanoa, että musiikin tulkintaan vaaditaan ei ainoastaan tekniikkaa, vaan syvä esteettinen käsitys koko perinteestä.
 
Rytminen horisontaalisuus on myös afrikkalaista perinnettä, pitkän kaaren ilmaisua. Elikudoksen muodostavat päällekkäiset rytmiset linjat, joiden täsmällinen synkronisointi tapahtuu vain ajoittain. Esimerkiksi kvartetti voi soittaa neljä tahtia hieman epäsynkassakin, kunhan viidennen tahdin taitteessa kaikki jäsenet taas kohtaavat. Tällainen on tyypillistä afroamerikkalaista rytmistä ilmaisua, jolla pyritään vain saamaan perusmetri kuulostamaan jännitteelliseltä. Jos time ilmaistaisiin koko ajan täsmällisesti, ei jännitettä ilmenisi samanlaisena. Ajoittainen epätäsmällisyys siis purkautuu täsmällisyyteen aina silloin tällöin vahvalla horisontaalisella näkemyksellä. Afrikkalainen perinne tuo mukanaan myös sen, että matemaattinen täsmällisyys ei ole ollenkaan niin suuri arvo jazzmusiikissa. Fuusiojazzissa estetiikka hieman muuttui, kun alettiin soittaa etnisin vaikuttein vertikaalisesti täsmällisemmin, jolloin soundi ikään kuin vaaleni ja itämaistui. Monilla soittajilla ei ollutkaan mustaa jazztaustaa, vaan improvisointi oli eurooppalaistunutta rockia tai vaaleampien rotujen etnistä perinnettä, josta puuttuu afrikkalainen rytminen monitasoisuus."

Groovea on tietty monenlaista ja eri ihmisille toimii eri asiat, mut mä diggaan todella paljon New Orleanssin suunnalta puhaltavista Second Line -tuulista ja siihen rytmiperinteeseen pohjautuvista jutuista. Varsinkin se suofunk-osasto mitä vaikkapa The Meters, Profesor Longhair, Lee Dorsey ja Dr. John edustavat on mulle yhtä kuin groove.
 
Tässä aika hyvä esimerkki aiheesta:
http://www.youtube.com/watch?v=KNzilDmPpCg
 
ja tässä aika groovea pianottelua :D
http://www.youtube.com/watch?v=GIwmp7_AcYU&feature=related
 
Hehee.. Lee Dorsey Kultsalla 1967
http://www.youtube.com/watch?v=kP6GnnCaeEQ
 
...tsori tää youtubetus, lähtee helposti käsistä :D

jazzmies: Jukkiksen määritelmä viimeisimmästä Viidakkorummusta sanasta groove:
 
"...Rummuissa efekti luodaan tavallisimmin usean raajan monimuotoisella ilmaisulla.
 
Ohhoh! Ei pysty, liian hapokasta!

jazzmies: Jukkiksen määritelmä viimeisimmästä Viidakkorummusta sanasta groove:..."
 
Noh, saahan sitä vaikka polkupyörällä ajamisesta kirjoitettua vastaavan analyysin jos haluaa. Jukkis Uotila on asiantunteva mies, mutta minulle riittää grooven määritelmäksi se, että puntti vipattaa.. niin kuin esim. Beatlesin Run for your life -kappaletta kuunnellessa :-)

MK73: Noh, saahan sitä vaikka polkupyörällä ajamisesta kirjoitettua vastaavan analyysin jos haluaa. Jukkis Uotila on asiantunteva mies, mutta minulle riittää grooven määritelmäksi se, että puntti vipattaa.. niin kuin esim. Beatlesin Run for your life -kappaletta kuunnellessa :-)
 
Eli siis Parkinsonin tauti = groovea?

Epämuusikko: Eli siis Parkinsonin tauti = groovea?
 
Vihjaatkos nyt siis että Beatles groovais ihan sairaasti?

Epämuusikko: Eli siis Parkinsonin tauti = groovea?
 
Sanotaan vaikka niin, että oikein groovaava rytmimusiikkikappale saa ainakin minussa esiin piilevän parkinsonin taudin, joka ilmenee etenkin oikean jalan vispaamisena tahdissa. Se on ihan mukava ja harmiton vaiva ;-) Viime kesäisessä AC/DC:n konsertissa oli parkinson-potilaita koko stadion täynnä...

MK73: Viime kesäisessä AC/DC:n konsertissa oli parkinson-potilaita koko stadion täynnä...
 
Onhan noita parkinson-potilaita nähty ambient-keikallakin.

Täällä on paljon teoreettista paskanjauhamista, kuten nyt tästä groovesta.
Ei groovea opita mistään kirjoista tai teorioista. Grooven oppii kuuntemalla paljon eri tyylistä musiikkia ja sisäistämällä asian, sekä tietenkin soittamalla paljon.
Mistä luulette esim. Buddy Richin, Ginger Bakerin tai Brian Bennettin oppineen oman groovensa, tuskinpa kuitenkaan kirjoista.
On hyvä, että soittajalla on hyvä tekniikka ja teoria hallussa, mutta ne eivät saa olla päällimmäisenä ilmaisussa, vaan soiton sisällä, tukien ilmaisua. Mistä johtuu, että toisinaan todella teknisesti taitavan muusikon ilmaisu jättää kylmäksi ja toisella kertaa vähän vaatimattomman muusikon ilmaisu sytyttää ja saa kuulijalle tosi hyvän fiilingin. Niin mistä? Mielestäni hyvässä muusikossa pitää olla pelimannia, eli sisäistä muusikkoa jota ei opita kirjoista, vaan joka kehittyy kuuntelemalla paljon muiden soittoa ja sisäistämällä eri musiikkityylejä sekä soittamalla paljon, sekä soittokaverien kanssa että yksin (esim. kuulokkeet korvilla, eri tyylisten muusikoiden ja bändien kanssa), siinä se korva ja musiikin taju kehittyy ja samalla myös groove.
Itse olen kuunnellut paljon eri tyylistä musiikkia yli neljän vuosikymmen ajan sekä soittanut rumpuja yli neljäkymmentä vuotta ja voin sanoa, noin se toimii, groove lähtee nykyään ensi tahdista lähtien.

artvu: Täällä on paljon teoreettista paskanjauhamista, kuten nyt tästä groovesta.
...
Itse olen kuunnellut paljon eri tyylistä musiikkia yli neljän vuosikymmen ajan sekä soittanut rumpuja yli neljäkymmentä vuotta ja voin sanoa, noin se toimii, groove lähtee nykyään ensi tahdista lähtien.
 
Rakentava puheenvuoro ja nöyrä näkökulma musiikkiin. Arvostan!