Musiikin teoria ja säveltäminen ›

kun moodeja käytetään niin pitäiskö niitä käyttää sävellajin ulkopuolisten sointujen päälle? otetaanpa tämmönen esimerkki juttu tähän: eli jos sointukulku on Em7, Cmaj7, D7, Am7. jos soittaa E:n päälle E aiolista, C:n päälle C lyydistä, D:n päälle D miksolyydistä ja A:n päälle A doorista, niin mitä järkeä on ajatella moodeja kun kaikissa asteikoissa on samat sävelet? sitten kokeilin tämmöstä kulkua: Em7, C#maj7, Em7, G#7. E:n päälle aiolinen, Cis:n päälle lyydinen ja Gis:n päälle miksolyydinen, tällä tavoin moodeista sai hieman mielenkiintoisempia sävyjä irti, kuulosti jazzilta :D mutta onko tämä siis moodien tarkoitus? siis jos tulee asteikon ulkopuolisia sointuja niin voi/on pakko käyttää jotain moodia ettei kuulosta vammaselta? vai oonkohan ihan hakoteillä..

mitä järkeä on ajatella moodeja kun kaikissa asteikoissa on samat sävelet?
 
Ei siinä välttämättä olekaan mitään järkeä. Jokainen tietysti ajattelee parhaaksi katsomallaan tavalla.
 
...mutta onko tämä siis moodien tarkoitus? siis jos tulee asteikon ulkopuolisia sointuja niin voi/on pakko käyttää jotain moodia ettei kuulosta vammaselta? vai oonkohan ihan hakoteillä..
 
Ihan oikeilla jäljillä mielestäni olet. Ei myöskään kannata unohtaa yksittäisten äänten suhdetta sointuihin. Jos miettii vain pelkästään asteikoita, niin soitostakin saattaa helposti tulla asteikkomaista.